Avainsana-arkisto: risti

Katso Jumalan karitsa

Jumalan Karitsa

Kun Jeesuksen sovitustyö ja veren evankeliumi katoaa kristillisestä julistuksesta, häviää vähitellen näkemys uskon lahjaluonteesta. Tilalle ei jää kuitenkaan tyhjiö vaan uskon ytimeen nousee ihminen joko eettisenä hyväntekijänä tai herätyskristillisyyden ihmiskeskeinen muoto.

Miksi Jeesusta kutsutaan Jumalan karitsaksi?

Eihän Jumalan karitsa ole kovin ihmeellinen arvonimi henkilölle, jonka kautta maailmankaikkeus on luotu ja joka on kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona.

Emme tiedä, miksi Jumala halusi ja haluaa pelastaa maailman tulemalla Jeesuksessa Jumalan karitsaksi, joka kuolee häpeällisellä tavalla. Mutta nousee kolmantena päivänä kuolleista.

Näin Jumala on kuitenkin hyväksi nähnyt.

Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin

Tänään jumalanpalveluksessa kuulin Johannes Kastajan sanat:

”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29).

Jeesuksen tehtäväksi sanotaan maailman synnin pois ottaminen. Tässä synti on yksikössä. Se kuvaa kaikkea ihmisten pahuutta Aadamista tämän maailman viimeiseen syntiin. Meidän yksittäiset synnit ovat osa ja seurausta maailman synnistä. Tämä synti on nyt pois otettu Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Tämä tapahtui meistä riippumatta.

Jumalan Karitsa, Jes. 53

Tämän päivän epistolatekstissä Apostolien tekojen 8. luvussa etiopialainen hoviherra lukee Jesajan kirjan 53. lukua ja kysyy Filippukselta, mitä tarkoittavat sanat:

”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi, ja niin kuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa” (Apt 8:32).

Filipppus kertoo Jeesuksesta. Hoviherra uskoo ja kastetaan.

Jesaja kirjoitti (53:6-7):

”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,
jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan
hänen kannettavakseen.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,
ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.”

Jumalan Karitsa Ilmestyskirjassa

Ilmestyskirjassa Jeesuksesta käytetään yli 30 kertaa sanaa karitsa. Tässä muutamia mainintoja:

”Yksi vanhimmista kysyi minulta: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” 14 Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi minulle: — Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (7:13-14).

Raamatun viimeisessä luvussa Jeesusta kutsutaan Karitsaksi.

”Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa” (22:1-3).

Karitsa Raamatun punaisena lankana

Ensimmäinen niin sanottu protoevankeliumi – 1. Moos. 3:15 – on ensimmäinen viittaus Messiaan kärsimykseen. Jumala sanoo saatanalle:

”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”

Karitsa viittaa myös Vanhan testamentin syntiuhreihin sekä pääsiäislampaaseen Egyptissä.

Uhrattu Jumalan karitsa kulkee punaisena lankana Aabrahamin uhrista (1. Moos. 22) Ilmestyskirjan loppuun.

Pelastuksen perusta – Jeesuksen veri

Pietari kirjoittaa pelastuksen perustasta:

”tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1. Piet 1:18-19).

Jeesuksen persoonassa ja veressä on kristinuskon kulmakivi ja syvä jumalallinen salaisuus. Siinä olemme Raamatun ja kristillisen julistuksen ja uskon ytimessä.

Jos Jeesuksen risti ja sovitustyö ei säily kristinuskon perustana, uskon ytimeen nousee yleensä ihminen, joko hyväntekijänä ja maailmanparantajana tai ihmiskeskeisenä toimintana, jossa pääpaino on meidän suorituksissamme, teoissamme ja uskomme suuruudessa.

Kun uskomme ankkkuri on itsemme ulkopuolella – kolmiyhteisen Jumalan teoissa – saamme levon ja kiitollisen sydämen. Kristillisyyden keskus ei olekaan minun tekoni, suoritukseni, innokkuuteni vaan Jeesus ja hänen verensä. Oi Jumalan Karitsa, joka otat pois maailman synnin!

Pixabay_cattu_lifebuoy-967474

Herätysjulistuksen esteitä nykyaikana

Norjalainen professori Carl Fredrik Wislöff (1908-2004) käsittelee kirjassaan Kaikki eivät pääse taivaaseen (Uusi Tie 2005) luterilaista herätyskristillisyyttä. Kirjan alkuperäisnimi norjaksi on Gjør en evangelists gjerning (Tee evankelistan työ).

Kirjassa on kuusi lukua:

  1. Herätysjulistuksen esteitä.
  2. Opetus kasteesta.
  3. Laki ja evankeliumi julistuksessa.
  4. Julistuksen tulee olla raamatullista – mitä se tarkoittaa?
  5. Julistuksen tulee olla ajankohtaista.
  6. Pietismin haaste.

Tässä nostan joitakin asioita kirjan ensimämäisestä luvusta.

Tee evankelistan työ

Kirjan alkuperäinen nimi tulee Paavalin sanoista Timoteukselle: ”Tee evankelistan työ” (2. Tim. 4:5). Evankelistan tehtävä on julistaa evankeliumia, sanomaa Jumalan valmistamasta pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa.

Kristillisen kirkon ensimmäinen herätyssaarna pidettiin Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen helluntaina (Apt. 2). Pietari kertoi helluntaisaarnassa uuden ajan koittaneen. Kansan täytyy katua syntejään ja kääntyä. Pietarin saarna herätti kuulijoissa synnintunnon: ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Vastaus oli: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana” (Apt. 2:37-40). Tähän liittyi parannuksen tekeminen ja kaste.

Seurakunnan on vietävä evankeliumia kaikille ihmisille.  Julistukseen kuuluu kutsu kääntymykseen ja syntien anteeksiantamukseen.

5 herätyksen estettä

Wislöffin mielestä herätysjulistuksen esteitä luterilaisessa kirkossa on ainakin seuraavat viisi.

1. Kasteen yksipuoleinen korostaminen

Luterilaisessa kirkossa sakramentit ovat tärkeitä. Tähän on hyvät perusteet Raamatussa.

Ongelmaksi muodostuu kasteen korostaminen siten, ettei tilaa jää julistukselle, joka johtaa ihmisiä kääntymykseen. Jotkut saattavat pitää kastetta pelastukseen riittävänä eikä tietoista uskoa Jeesukseen tarvita. Tällaisessa opissa ei jää kääntymiskehotukselle tilaa.

Wislöff sanoo arvostavansa kastetta, mutta pitää kasteen yksipuolista korostamista vaarallisena, sillä se ”tukkii suun totiselta kääntymyksen julistamiselta”. Hän siteeraa professori Gisle Johnsonin sanoja:

”Tuskin on olemassa sopivampaa keinoa estää herätys kuin muistuttaa jatkuvasti siitä, että kaikki kastetut ovat edelleen Jumalan lapsia.”

2. Universalismi

Toinen herätysjulistuksen este opetus, jonka mukaan kaikki ihmiset pelastuvat (universalismi).

Wislöffin mukaan oppi kaikkien pelastumisesta on nyt kirkossa hyväksytympää kuin koskaan aiemmin.

Raamatun mukaan ihmisiä joutuu kadotukseen. Tämä on myös selvä luterilaisen kirkon oppi. Pelastus voidaan saada vain kääntymällä ja uskomalla Jeesukseen.

Jos harhaoppi kaikkien pelastumisesta leviää julistajien ja pappien keskellä, silloin heiltä on turha odottaa raamatullista kutsua kääntymykseen ja uskoon.

3. Herätykset, joista puuttuu ristin tunnusmerkki

Martti Luther kuuli Wartburgissa olleessaan (1522), että kotikaupungissa Wittenbergissä on syntynyt merkillinen herätys. Wittenbergiin oli tullut uuden sanoman saarnaajia, jotka korostivat lupauksia hengellistä voimasta, rauhasta ja ilosta.

Luther ei innostunut sanomasta, sillä siinä ei ollut ristin tunnusmerkkiä:

”Todelliseen kristillisyyteen kuuluu aina myös ahdistukset, hengellinen hätä ja taistelu.”

Wislöff kuvaa aikaamme:

”Meidänkin aikanamme on ilmaantunut maineikkaita julistajia, joilla on esittää suuria lupauksia siitä, mitä Jumalalla on annettavanaan. Ilo, rauha, menestys – kaikki, mitä ihminen vain voi toivoa, on sidottu näihin luvattuihin erityiskokemuksiin.”

Wislöffin mukaan uudet julistajat eroavat vanhoista herätyssaarnaajista, jotka olivat julistuksessaan paljon radikaalimpia. He halusivat tietää, ovatko kuulijat jo kääntyneet ja selvittäneet Jumalan kanssa syntinsä. Sitten he julistivat syntien anteeksiantamusta Jeesuksen sovituskuoleman tähden niille syntisille, jotka ymmärsivät kadotetun tilansa.

”Raamatullinen herätys on jotain, joka tapahtuu kadotetuille syntisille, jotka tarvitsevat pelastusta ikuisesta kadotuksesta. Pelastus on siinä, että synnit annetaan anteeksi ja syntinen pestään Jeesuksen veressä – ja nostetaan uuteen elämään Hengen voimassa.”

4. Väärä optimismi

Herätysjulistuksen esteenä on myös väärä optimismi ihmisen hyvyydestä.

Luterilaisen opin mukaan kaikki ihmiset syntyvät ilman jumalanpelkoa. Tämä perisynti on todellinen synti, josta pitää pelastua syntien anteeksiantamuksen kautta.

”Uskonpuhdistuksen kirkot olivat vakuuttuneita siitä, että ihminen syntyy syntisenä ja Jumalan vihan alaisena. Mutta teologia on kulkenut kauas tämän tunnustamisestea. Ihmiskunta on tehnyt niin suuria edistysaskeleita kaikilla elämän osa-alueilla, emme kai sentään voi olla täysin pahoja?”

Pappi, joka sitoutuu oppiin ihmisten syntisyydestä ja sen seurauksista, kutsuu ihmisiä pelastukseen. Hän haluaa pelastaa ihmisiä ikuisesta kadotuksesta.

Pappi, joka ei usko tähän, ei todennäköisesti koskaan mainitse Raamatun ja luterilaisen opin radikaalia näkemystä synnistä ja helvetistä eikä kehota ihmisiä kääntymykseen ja pelastukseen.

5. Raamatun auktoriteetin kieltäminen

Mistä edellä olevat herätysjulistuksen esteet johtuvat?

”Vastaus on melko selvästi seuraava: ihmiset eivät usko Raamatun olevan Jumalan Sanaa, joka annettiin profeetoille ja apostoleille Pyhän Hengen inspiraation kautta. He eivät usko, että Jumalan pyhät mieheeet puhuivat Pyhän Hengen johtamina (1. Piet. 1:21)”. ”Profeettoja ja apostoleja ei pidetä Jumalan viestintuojina; he ovat vain hengellisiä ajattelijoita, joiden kanssa luonnollisesti voi olla myös eri mieltä.”

Wislöff kehottaa kristikansaa rukoilemaan Jumalaa, että hän loisi uskovien sydämeen vakuuttuneisuuden Raamatun erehtymättömyydestä. Tarvitsemme teologeja, joka muistuttavat Raamatun auktoriteetista.

Wislöff mainitsee nämä viisi asiaa herätyksen ja julistuksen esteinä ajassamme. Herätys on aina Pyhän Hengen työtä, jossa ihmisten omattunnot heräävät niin, että alkavat etsiä pelastusta.

Siinä on herätyksen todellinen tuntomerkki.

*Suorat lainaukset Wislöffin kirjasta.

Pixabay_jodylehigh_sky-195430_640

Ristin teologia ja kunnian teologia

Kaksi tärkeää termiä, jotka kuvaavat kahta hyvin erilaista tapaa hahmottaa kristillinen usko.

Ristin teologia kertoo Jumalan kätkevän voimansa heikkouteen. Jeesus ristillä verta vuotavana, halveksittuna ja heikkona, sai suuren voiton.

Kunnian teologia haluaa ihmisen menestyvän. Siinä luvataan ihmiselle menestystä, terveyttä ja vaikutusvaltaa. Ristin teologia ei uskalla Jumalan nimissä luvata. Mutta ottaa vastaan kaiken, mitä Jumala antaa.

Kunnian teologia lupaa suuria siunauksia tämänpuoleisessa. Ristin teologia osoittaa Kristusta lunastajana ja syntien anteeksiantajana luvaten suuria siunauksia tuonpuoleissa.

Kunnian teologi pitää vaikeuksia, kipuja ja sairauksia ihmisen epäuskon merkkinä; kristitty ei ole osannut ottaa uskossa vastaan kaikkia Jumalan siunauksia. Ristin teologi samaistuu Jumalan Poikaan, joka oli ylenkatsottu, halveksittu, runneltu. rangaistu ja tuomittu. Tätä kaikkea toteuttaessaan Jumalan tahtoa.

Ristin teologia puhuu asioista niin kuin ne oikeasti ovat.

Kunnian teologia puhuu asioista niin kuin niiden toivottaisiin olevan.

Kirkon aarre

Kirkon todellinen aarre

Välillä murehdin rahojen riittävyyttä Kansanlähetyksen työssä. Emme ole koonneet omaisuutta varastoihin ja pankkitileille vaan laittaneet ne evankeliumin työhön kotimaassa ja ulkomailla.

Kirkon omaisuus

Kirkon todellinen aarre on kuitenkin jotain muuta kuin maallinen mammona. Kirkon suurin aarre on pyhä evankeliumi.

Yliopiston latinankielen tunnilta mieleeni on jäänyt lause:

”Verus thesaurus ecclesiae est sacrosanctum evangelium gloriae et gratiae dei.“

Tämä lause kuuluu Martti Lutherin 95 teesin joukkoon, jotka hän naulasi Wittenbergin kirkon oveen vuonna 1517. Suomeksi tämä 62. teesi kuuluu: Seurakunnan todellinen aarre on Jumalan armon ja kunnian kaikkein pyhin evankeliumi.

Evankeliumi on kirkon todellinen aarre! Ja se on tarkoitettu käytettäväksi.

Aarre näkyville!

Jos kirkko tai seurakunta ei kutsu ihmisiä Jeesuksen luokse, se panttaa suurinta aarrettaan.Tämä aarre loistaa selvimmin vasta silloin kun sitä julistetaan. Silloin se pääsee toimimaan ja pelastamaan kuulijoitaan.

Niin kuin leivästä ei ole hyötyä jos sitä ei syödä, tästä evankeliumista ei ole hyötyä jos sitä ei uskota omalle kohdalle.

Kultaa ja hopeaa!?

Joskus keskiajalla eräs mies tapasi paavin. Paavi näytti aarteitaan ja sanoi:

Katsopas miten paljon meillä on aarteita! Me emme enää voi sanoa kuten Pietari: „Hopeaa ja kultaa minulla ei ole!“ (Apt 3:6).

Mies vastasi paaville:

Ette kyllä voi myöskään enää sanoa kuten Pietari: „Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja kävele!“

Keskity evankeliumiin

Vain evankeliumin sanoma Jeesuksesta voi pelastaa ihmisen. Ei ole ihme, että Paavali halusi keskittyä viisauden ja ihmeiden sijasta evankeliumiin Jeesuksesta ja hänen ristinkuolemasta (1. Kor 1-2).

Sanoma Jeesuksesta, hänen ristinkuolemastaan ja ylösnousemuksestaan on evankeliumi. Sen varaan laitan uskoni ja ikuisuuteni. Sitä sanomaa haluan kertoa eteenpäin. Se on elämäntehtäväni. Tehtävä tuo monille ikuisen elämän.


ps. Voit antaa lahjan Kansanlähetyksen työlle netissä. Kiitos kun olet suuressa mukana!

Jonas Lagus

Höyhenenkevyt sielumme

Herännäisjohtaja Jonas Lagus (1798-1857) kirjoitti Evankeliumin ääni -teoksessa  sielustamme ja sen pelastuksesta sekä rististä eli vaivoista ja vaikeuksista.  Laguksen mukaan Jumala antaa meille ristin kannettavaksi höyhenenkevyen luontomme ja sielumme vuoksi. Jos Jumala ei antaisi elämäämme punnuksia, lähtisimme ehkä Jumalan tieltä pois.

Höyhenenkevyt sielumme tarvitsee painoja, jotka pitävät sitä maailman ja elämän myrskyissä paikallaan.

En tiedä, mitä punnuksia Jumala on antanut sinun elämääsi. Mutta jos ne ovat Jumalan antamia, niiden tarkoitus on, että olet kerran perillä taivaassa. Älä siis luovuta!

Mika Tuovisen puhe Kansanlähetyspäivillä

Lähetysjohtajan ajankohtaiskatsaus 2015

”Suuressa mukana” –ajankohtaiskatsaus Kansanlähetyspäivillä 4.7.2015 Turussa

1. Mikä on Kansanlähetys

Toukokuussa Kansanlähetys täytti 48 vuotta. Neljän perinteisen herätysliikkeen, rukoilevaisuuden, herännäisyyden, evankelisuuden ja lestadiolaisuuden lisäksi 1900-luvulla alkoi uudenlainen herätysliikehdintä, joka johti Kansanlähetyksen syntyyn.

Täällä Lounais-Suomessa vaikutti Frans Hannula ja Hannulan herätys. Urho Muroman herätystoiminnasta syntyi Suomen Raamattuopisto. Uukuniemellä herätyksen keskushahmo oli Helena Konttinen ja tästä syntyi Parikanniemisäätiö. 1900-luvun merkittävä tapahtuma oli myös ruotsalaisen vapaakirkollisen evankelistan Frank Mangsin kutsuminen Suomeen vuonna 1943 pitämään evankelioimiskokouksia. Tästä syntyi Kansan Raamattuseura. Myöhemmin Kerttu Vainikainen perusti Helsingin Raamattukoulun.

Kun tulimme 1960-luvulle, kirkollinen herätysliikekenttä oli hajanainen, joten ei ollut ihme, että joillakin oli halu yhdistää olemassa olevia liikkeitä. He olivat keksineet syntyvälle lapselle nimenkin valmiiksi. Tämä uusi järjestö olisi saava nimen Kansanlähetys.

Nyt oli vain kysymys siitä, milloin tämä lapsi syntyy. Usean vuoden yrityksen jälkeen perustava kokous järjestettiin vuonna 1967. Ratkaisua järjestöjen moninaisuuteen tämä ei tuonut.
Kansanlähetyksen perustamisen taustalla oli huoli kirkon liberalisoitumisesta ja Raamatun Lue loppuun

Soinin kirkon alttaritaulu Kristus ristillä

Soini ja ristin suuri salaisuus

Olen pitkäperjantai-ihminen. Jumalakin tekee suuria tekoja perjantaisin. Kaksi perjantaita nousee yli muiden: luomisen perjantai ja lunastuksen perjantai.

Olen syntynyt pitkäperjantaina. Tuon päivän valossa ymmärrän Jumalan maailmaa koskevan pelastussuunitelman keskipisteen, Jeesuksen ristin. Uskallan ristin valossa tunnustaa myös oman pahuuteni. Mutta myös suostumaan Jumalan rakkauden kohteeksi.

Ristin salaisuus

Saarnasin pitkäperjantaina Soinin kirkossa (tekstinä Matt. 27:33-54).Kirkon alttaritauluna on kuvattu Jeesus ristiinnaulittuna. Alttarikaiteella oli viisi ruusua kuvaamassa Jeesuksen viittä haavaa.

Saarnassani käsittelin ristin salaisuutta, jossa Jumala ilmaisee sekä oman vihansa että rakkautensa.

Kirkko on lähetty julistamaan ristiinnaulittua Kristusta.

Paavali kirjoitti galatalaisille: ”Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä” (Gal 6:14).

Hän kirjoitti roomalaisille: ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi” (Room 1:16).

Apostoli kirjoitti korinttilaisille: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1:18).

Suurin ihme

Jos sanoma Kristuksen sovitustyöstä katoaa kirkossamme ja maassamme, silloin sulkeutuvat myös taivaan ovet. Ristillä vuotanut Jeesuksen veri sovittaa syntimme ja avaa taivaan oven.

Tässä on suurin ihme.

En voi järjelläni ymmärrä ristin ja anteeksiannon merkitystä tässä ja nyt, eikä se aina tunnu miltään. Mutta Raamattu Jumalan ilmoituksena kertoo, että Jeesuksen ristillä hankkima syntien anteeksiantamus on elämäni tärkein asia ikuisuuden kannalta.

En voi kaikkea ymmärtää, mutta voin ottaa kaiken vastaan. Pyytämällä ja suostumalla Jumalan rakkauden kohteeksi.

Jumalan voima ja Jeesuksen risti

Mistä löytyy Jumalan voima ja viisaus?

Tämä kirjoitus perustuu raamattutuntiini Ryttylässä Idäntyön päivillä 14.3.2015.Tekstinä on Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvut 1-2.

Paavali saapui Korintin kaupunkiin toisella lähetysmatkallaan vuonna 50. Siitä kertoo Apostolien tekojen 18. luku jakeissa 1-17. Hän tapasi siellä Akylaan ja Priskillan, ja perusti heidän kanssaan kristillisen seurakunnan. Paavali viipyi Korintissa ainakin puolitoista vuotta. Korintista hän siirtyi nykyisen Turkin länsirannikolla sijainneeseen Efeson kaupunkiin. Efeson rauniokaupunki sijaitsee nykyisen Izmirin eteläpuolella.

Kirjeet korinttilaisille

Paavali kirjoitti korinttilaisille useita kirjeitä. Kahdesta Raamatussa olevasta kirjeestä voidaan päätellä, että kirjeitä Korinttiin oli yhteensä ainakin neljä. Uudessa testamentissa niistä ovat säilyneet toinen ja neljäs ( ks. 1 Kor 5:9 ja 2 Kor 2:3 s. Näissä viitataan hävinneisiin kirjeisiin).

Ensimmäinen korinttilaiskirje on kirjoitettu Vähä-Aasiassa ilmeisesti keväällä 54 (tai 55).

Kirjeen teemoja ovat ristiriitaisuudet seurakunnassa, sukupuolimoraalin löysyys, kristillinen ja pakanallinen jumalanpalvelusateria, armolahjat ja ylösnousemususko.

Varsinaisia syitä kirjeen kirjoittamiseen kirjeestä löytyy kaksi. Ensimmäisessä luvussa Khloen väki kertoo, että Korintin seurakunta on riidoissa keskenään. Seurakunta on jakaantunut erilaisiin ryhmiin. Khloen väki kertoi myös muista vääristymistä seurakunnassa. Paavalin vastaukset Khloen perheväen esittämiin kysymyksiin löytyy luvuista 1-6.

Kun Paavali on kirjoittamassa kirjettä, Korintin seurakunnasta saapuu kolmihenkinen delegaatio Paavalin juttusille. Ryhmään kuuluvat Stefanas, Fortunatus ja Akaikos (1Kor 16:17). Uudet kristityt kyselevät opettajalta neuvoja. Kuuluuko seksi avioliittoon vai pitäisikö siitä pidättäytyä? Pitäisikö kristittyjen purkaa avioliitot? Onko nuorten naisten pysyttävä naimattomina? Voiko markkinoilta ostaa lihaa? Mitä Paavali ajattelet Pyhän Hengen lahjoista? Onko kaikkien puhuttava kielillä? Voisiko Apollos tulla avuksi Korinttiin? Anna neuvoja Jerusalemiin kerättävän kolehdin suhteen? Luvuissa 7-16 Paavali käsittelee näitä kysymyksiä.

Korintti

Korintti oli kirjeen kirjoittamisen aikana kukoistava kauppakaupunki. Satamakaupungin asukkaiden sukupuolimoraali oli kehno. Väitetään, että jossain jumalattaren temppelissä oli yli 1000 maksullista naista. Hillitöntä elämäntapaa kutsuttiin muuallakin sanonnalla ”elää korinttilaisesti”.

Tähän kaupunkiin Paavali tuli. Ja näitä henkilöltä hän halusi auttaa.

Kolmiyhteinen Jumala

Tässä opetuksessa en lue kokonaisuudessaan näitä kahta lukua. Valitsin täksi kerraksi ainakin itselleni uudenlaisen käsittelytavan.

Me uskomme kolmiyhteiseen Jumalan. On yksi Jumala, jossa on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolminaisuuden persoonilla on erilaiset tehtävät. Siksi pohdin ensin, mitä nämä kaksi Raamatun lukua kertovat kolminaisen Jumalan persoonista ja heidän tehtävistään.

Seuraavaksi käymme Ensimmäisen korinttilaiskirjeen kaksi ensimmäistä lukua kolminaisuusopin näkökulmasta.

Mitä nämä luvut sanovat ISÄSTÄ?

Mitä sanotaan Jumalasta?

  • Jumalan omistaa seurakunnan (1:2) (Ei ole olemassa muuta todellista seurakuntaa kuin Jumalan seurakunta. Se koostuu eri aikoina, eri kansoista ja kielistä Jeesukseen uskovista. Kerran taivaassa vaan yksi Jumalan seurakunta. Kuuli joskus jutun Martti Lutherista. Uskonpuhdistuksen etenemisessä oli vaikeita aikoja. Luther murehti kirkon ja uskonpuhdistuksen tulevaisuuden vuoksi. Kerrotaan, että hän ei saanut stressin vuoksi unta. Lopulta hän sanoi: Jumala tämä on sinun kirkkosi, sinun työsi. Huolehdi sinä siitä. Minä menen nyt nukkumaan! Tämä on tärkeä oivallus taistelun ja vaivannäön keskellä: emme rakenna omaa seurakuntaa vaan Jumalan seurakuntaa!).
  • Jumala on armon ja rauhan lähde (1:3).
  • Jumala on kiitoksen kohde (1:4; 14).
  • Jumalan armo annetaan Jeesuksen kautta (1:4).
  • Jumala on uskollinen (1:9).
  • Jumalan voima tulee näkyviin ristin saarnassa (1:18).
  • Jumalan ”viekkaus” (1:19-21).
  • Jumala valmisti pelastuksen (1:19-31).
  • Jumalan viisaus ja voima on Kristus (1:24).
  • ”Jumalan hulluus” ja ”Jumalan heikkous” (1:25).
  • Jumalan valinta osuu heikkoon (1:26-28).
  • ”Jumalan todistus” (2:1).
  • Jumala lahjoittaa (2:12).

Mitä sanotaan JEESUKSESTA?

  • Jeesus kutsuu apostoleja (1:1).
  • Jeesuksessa uskovat pyhitetään (2:2).
  • Uskovat huutavat avuksi Jeesusta eri puolilla maailmaa (1:2).
  • Jeesus on armon ja rakkauden lähde (1:3). Armo on Jeesuksessa (1:4).
  • Jeesuksessa rikastutaan (1:5).
  • Jeesus tulee takaisin (1:8-9).
  • Uskova on Jeesuksen yhteydessä (1:9).
  • Jeesus on kaikille kristityille yhteinen 1:11-14.
  • Jeesus lähettää julistamaan evankeliumia (1:17).
  • Ristiinnaulittuna Jeesus on saarnan sisältö (1:23; 2:2).
  • Jeesus on Jumalan voima ja viisaus (1:24).
  • Jeesus on Jumalalta tullut viisaus, vanhurskaus, pyhitys ja lunastus (1:30).
  • Jeesus on viisaus, joka on edeltämäärätty ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, se oli kätkettyä, mutta nyt paljastettu (2:7).
  • Jeesus on kirkkauden Herra (2:8).

Mitä sanotaan PYHÄSTÄ HENGESTÄ?

  • Korinttilaisilta ei puutu missään armolahjassa (1:7).
  • Juutalaiset vaativat tunnustekoja (1:22), mutta me julistamme Kristusta.
  • Uskovat ovat saaneet Jumalan Pyhän Hengen ja Pyhän Hengen kautta Jumala ilmoittaa uskoville itsensä. Pyhä Henki opettaa meitä puhumaan jumalallista viisautta (2:11-).

Mitä teksti sanoo Paavalista?

  • Kutsuttu apostoli (1:1).
  • Kiittää Jumalaa (1:4).
  • Piti yhteyttä seurakuntaan (1:11).
  • Ei kokenut kutsumustaan kastajana vaan evankeliumin julistajana (1:17).
  • Saarnaa ristiinnaulittua Kristusta (1:23).
  • Paavalin kokemus evankeliumin julistamisesta oli tällainen (2:1-5) :

Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

TEEMOJA TEKSTISTÄ

Jumalan voima

Jumalan voima tulee näkyviin ristissä ja inhimillisen heikkouden kautta. Paavalin mukaa Jeesus on Jumalan voima.

Jos etsimme Jumalan voimaa muualta kuin ristin sanomasta saatamme joutua harhaan.

”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1:18 – Vertaa Paavalin sanat roomalaiskirjeen alussa: ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi” Room 1:16).

Kirjeen kahdessa ensimmäisessä luvussa Paavali hylkää näkemyksen, että Jumalan voima olisi ihmeissä tai viisaudessa (1:22). Paavali opetti, että puhe rististä on Jumalan voima (1:18). Siksi myös 2. luvun alun sanat on tulkittava tämän valossa: kun Paavali puhuu Jumala voimasta, hän puhuu ristin sanomasta. Ei tunnusteoista ja ihmeistä tässä yhteydessä, vaikka ne muuten ovatkin Paavalille tärkeitä:

”Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa,jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan” (2:4-5).

Viisaus Jumalan valtakunnassa

Paavalin mukaan ihmisen järki ei voi tavoittaa Jumalaa (1:18-30). Vaikka älyn ja järjen käyttö on suotavaa, synnin vuoksi nekin ovat sumentuneita.

Ihmisen järki tarvitsee kristillisen uskon ja etiikan kysymyksissä avukseen Jumalan ilmoituksen, Raamatun.
Kirkon tunnustuskirjoihin kuuluvassa Yksimielisyyden ohjeessa tämä todetaan näin:

”Ihmisen järjellä ja luonnollisella ymmärryksellä on tosin tallessa sammumaisillaan olevan kipinän verran tietoa Jumalan olemassaolosta ja (Room. 1:n mukaan) lain sisällöstä. Järki on silti perin tietämätön, sokea ja vääristynyt. Maailman älykkäimmät ja oppineimmatkaan ihmiset, jotka ehkä lukevat ja kuulevat evankeliumin Jumalan Pojasta ja lupauksen iankaikkisesta autuudesta, eivät omin kyvyin pysty sitä havaitsemaan, tajuamaan, ymmärtämään eivätkä uskomaan ja pitämään totena. Mitä uutterammin ja vakaammin he ponnistelevat käsittääkseen järjellään näitä hengellisiä asioita, sitä vähemmän he ymmärtävät ja uskovat. He pitävät tätä kaikkea vain hulluutena tai satuna, kunnes Pyhä Henki heitä valaisee ja opettaa.”

Jumala on antanut meille avuksi Raamatun. Tämän lisäksi myös Jeesus on Jumalan viisaus: ”Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi (1 Kor 1:30).

Risti

Paavali sanoo Jumalan voiman olevan Jeesuksen ristissä. Usein rististä puhutaan Jumalan rakkauden osoituksena. Se on toki sitäkin. Mutta risti on myös Jumalan lain, tuomion ja vihan osoitus.

Minut pysäytti nämä sanat luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa:

”Kristuksen, Jumalan Pojan, kärsimyksen ja kuoleman julistus on siis ankaraa ja järkyttävää Jumalan vihan saarnaamista ja ilmoittamista.”

Noissa sanoissa risti kuvataan Jumalan vihan osoituksena. Risti julistaa syntieni suuruutta ja Jumalan vihaa minua kohtaan.

Mutta tässä ei ole kaikki! Jeesuksen risti julistaa Jumalan rakkautta. Se on kuin ukkosenjohdatin, johon Jumalan viha kerran osui. Se ei osu enää minuun. Jumala kärsi itse oman vihansa, koska tiesi, että minä en kestäisi sitä ja joutuisin kantamaan sitä ikuisesti kadotuksessa. Voiko olla suurempaa rakkautta!

Jeesuksen ristissä näkyy Jumalan laki ja evankeliumi. Ristin vuoksi minäkin uskallan jättää oman hurskauden rakentelun ja luottaa täysillä Jeesuksen työhön. Pelastukseni ei ole sen varassa, miten onnistun, vaan miten Jeesus onnistui.

Tämän vuoksi Paavali julisti evankeliumia Jeesuksen rististä ja sanoi Jumalan voiman olevan tässä sanomassa.
Ristiä tarvittiin syntiemme vuoksi. Syntimme suuri ongelma on se, että se tekee meidät sokeaksi. Kapina Jumalan tahtoa vastaan sekä väärät teot muuttuva jokapäiväiseksi tottumukseksi ja se ei enää kauhistuta meitä. Se synnissä onkin kamalinta. Siihen paatuu ja se sokaisee. Kuitenkin juuri synnin tähden olemme Jumalan vihan kohteena ja matkalla kadotukseen.

Kolmiyhteinen Jumala tiesi ja tietää parhaiten mitä synti on, siksi hän tuli Jeesuksessa ihmiseksi.
Jumalan maailmansuunnitelmassa ei ole mitään niin suurta kuin tämä. Meidän syntimme on sovitettu. Täydellinen anteeksianto on tarjolla.

  • Kun Jeesus syntyi enkeli sanoi Joosefille: sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa heidän synneistään.
  • Jeesuksen kuolema tapahtui syntien anteeksiantamiseksi.
  • Jeesus asetti ehtoollisen syntien anteeksiantamuksen ateriaksi.
  • Lähetyskäskysssä Luukkaan evankeliumissa Jeesus käski julistaa kaikille kansoille parannusta syntien anteeksisaamiseksi (Luuk 24:47).
  • Kun Paavali kertoi elämästään, hän sanoo, että hänen syntinsä pestiin pois Jeesuksen tähden (Apt 22:16).
  • Johannes kirjoittaa, että Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä (1 Joh 1:7).
  • Koko Vanhan testamentin jumalanpalveluskäytäntö ja uhrit perustuivat siihen, että uhrin veri toi anteeksiannon. Tämä oli vain esikuvaa Jeesuksesta.
  • Ilmestyskirjassa Johannes näkee valkopukuisten joukon taivaassa ja heistä sanotaan: He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Kristuksen veressä (Ilm 7:14).

Tämän vuoksi sana rististä on Jumalan voima! Jumala tekee ihmeitä ja tunnustekoja tänäänkin. Jossain sairas paranee ja ihminen saa muutaman vuoden lisäaikaa. Mutta vain yksi asia voi pelastaa helvetistä taivaaseen: Jeesuksen veri, joka vuosi ristillä syntien sovitukseksi. Siksi risti on kristillisen julistuksen keskipiste.

Paavalin lähetyssaarnan ytimessä oli Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

Jumalan valinta ja rakkaus

Jumalan rakkaus kohdistuu siihen, mikä ei ole itsessään mitään. Kun me rakastamme, haluamme rakkautemme kohteelta jotain hyvää itsellemme. Jumala rakastaa sellaista, jolta ei voi odottaa mitään hyvää.

Jumalan valinta on kohdistunut heikkoon, hulluuteen, vähäpätöisyyteen, halveksittuun ja siihen, mikä ei ole yhtään mitään (1:26-31).

Tämä Jumalan valinta ei kohdistu vain ihmisiin (hullut, heikot, vähäpätöiset, halveksitut, ne jotka eivät ole mitään ) vaan myös pelastuksen sisältöön (Jeesus) ja välineeseen (pelastusta ei tuo viisaus, ihmeet, merkit vaan ristin sanoma).

Paavali rukoilee (1:4-9)

Kirjeissään Paavali alkutervehdyksen jälkeen rukoilee seurakunnan puolesta (paitsi galatalaiskirjeessä). Se muistuttaa hengellisen työn tekijän asennetta ja tehtävää. Seurakunnasta ei huolehdita vain yleisön edessä ja ihmisten tapaamisissa vaan myös Jumalan kanssa seurakunnasta keskustellen.

Jumalan ikuinen pelastussuunnitelma etenee

Paavali sanoi saarnansa sisällöstä näin:

”Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme” (2:7).

Jumala on tehnyt jo ennen aikojen alkua pelastussuunnitelman meitä varten. Olemme mukana suuressa suunnitelmassa.

Tämä Jumalan salainen ja kätketty viisaus on Jeesus Kristus. Häntä me julistamme!

Kevin Vanhoozer on kuvannut Jumalan pelastussuunnitelmaa draaman avulla, jossa on viisi näytöstä.

  1. Luominen
  2. Jumalan ja Israelin välinen suhde
  3. Jeesus
  4. Jeesus lähetti Henkensä luomaan kirkon
  5. Eskhaton

Ensin kolmiyhteinen Jumala suunnittelee käsikirjoituksen pelastushistoriaa varten. Sitten hän luo maailman. Isä valmistelee Poikansa tuloa maailmaan. Tätä varten tarvitaan kansa. Siksi Jumala valitsee Aabrahamin. Jumala tekee liiton Israelin kanssa. Profeettojen kautta kerrotaan Jumalan saapumisesta kansansa keskelle. Jeesus tulee, elää täydellisen elämän, kuolee ristillä syntien sovitukseksi, nousee kuolleista, lähtee taivaaseen ja lähettää Pyhän Hengen. Nyt elämme kirkon aikakautta, jossa evankeliumi julistetaan kaikkialla maailmassa. Jumalan pelastussuunnitelman lopullinen huippu on vielä edessä: Jeesus tulee takaisin ja alkaa ikuisuus (eskhaton).

10 näkökulmaa lähetystyöhön

Raamattutuntini tekstiksi annettiin 1. korinttilaiskirjeen luvut 1-2. Tämän jälkeen oli alaotsikko ”Muutoksen tuulet lähetystyössä”. En käy tässä läpi lähetysteologisia muutoksia, mutta nostan 1. Korinttilaiskirjeen kahdesta ensimmäistä luvusta 10 näkökulmaa lähetystyöhön.

  1. Jumala kutsuu työntekijöitä, kuten hän kutsui Paavalin apostoliksi.
  2. Lähetystyön päämääränä on seurakunnan syntyminen. Paavali oli lähetysmatkallaan perustanut tämän Korintin seurakunnan.
  3. Jumalan seurakunnan elämässä on paljon vaikeuksia. Seurakunnan palveleminen on suostumista nöyryyteen ja vaivan kantamiseen. Kristillisessä seurakunnassakin näkee ihmisyyden koko kirjon. Jos haluaa helpon elämän, ei kannata ryhtyä seurakunnan paimeneksi!
  4. Lähetystyössä keskeistä on sananjulistus. Lähetyksen ja avustamisen suhdetta on pohdittu paljon. Usko ei ole koskaan yksin. Hyvät teot seuraavat evankeliumia. Hyvät teot ovat Jumalan rakkauden osoittamista. Silti Jumalan pelastussuunnitelmassa evankeliumilla on etusija.
  5. Evankeliumin ja sananjulistuksen keskuksena on Jeesuksen risti.
  6. Tuovatko ”Ihmeet ja merkit” herätyksen? Paavali on tässä toista mieltä. Hänen kauttaan tapahtui ihmeitä, hän käski tavoitella armolahjoja. Mutta kristillisen julistuksen keskipisteessä nämä ihmeet eivät saa olla. Keskus on varattu yhdelle asialle: Jeesukselle ja hänen ristilleen! Tämä on lähetyssaarnan ydin. Myös siksi, että tässä ristin sanomassa itsessään on yliluonnollinen voima, mitä ei ole missään muualla. Pyhä Henki yhtyy sanomaan Jeesuksen kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta meidän syntiemme vuoksi.
  7. Seurakunta perustettiin aikansa syntisimpään kaupunkiin. Paavali ei pelännyt syntisten seuraa.
  8. Lähetyssaarnaaja pitää yhteyttä työtovereihinsa. Meillä on monesti kiire. Suomalaisen viidesläisen herätyskristillisyyden kansantauti on ollut viidesläinen juoksusairaus. Haluamme tehdä paljon, juosta ja mennä. Joskus tekemistä voi olla niin paljon, että ihmiset jäävät vähemmälle huomiolle. Joskus voi olla aika hiljentää vauhtia ja antaa aikaa lähimmäiselle. Paavali halusi olla yhteydessä seurakuntiin. Hän iloitsi ihmisistä. Hän varasi aikaa kirjoittamiseen ja yhteydenpitoon.
  9. Sananjulistajan tehtävään kuuluu rukous niiden puolesta joita palvellaan. Lähetystyö ei ole inhimillistä työtä. Se on Jumalan työtä, johon tarvitaan Jumalan työ- ja taisteluvälineitä. Rukous on yksi niistä.
  10. Lähetystyö ristin varjossa. Lähetystyössä tarvitaan ristinteologiaa. Ei siksi, että haluttaisiin muokata todellisuutta joksikin toiseksi vaan siksi, että todellisuus on ristinteologian todellisuutta. Monesti Jumalan palvelija tuntee itsensä heikoksi. Silloin hän saattaakin olla vahvimmillaan. Evankeliumin voima ei riipu sananjulistajan vahvuudesta vaan Sanan vahvuudesta. Voima ei ole ihmisen viisaudessa ja voimassa vaan välittämässämme sanomassa.