Avainsana-arkisto: rukous

Bekele_Shanko_CGM_Campus_Crusade_CCC

Herätyksen perusta ja seuraus Etiopiassa

Tapasin Puolan Krakovassa etiopialaisen Bekele Shankon. Pyysin kiireiseltä johtajalta haastatteluaikaa, ja hän löysi kalenteristaan ajan aamiaisen yhteyteen kello 7.

Bekele Shanko toimii Global Church Movements -liikkeen johtajana. Kahdeksan vuotta sitten liike asetti tavoitteekseen synnyttää vuoteen 2020 mennessä 5 000 000 uutta seurakuntaa tai muuta uskovien yhteisöä. Maailmassa on noin 5 miljardia ei-kristittyä, ja jokaista tuhatta ihmistä kohden pyritään luomaan yksi yhteisö. Näin on määritelty tuo viiden miljoonan yhteisön tavoite. Yhteistyökumppaneiden avulla yli miljoona yhteisöä on jo syntynyt. Halusin selvittää, mitä on suuren näyn taustalla.

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen: Mikä motivoi sinua kristillisen järjestön johtajana lähtemään aamuisin töihin?

Bekele Shanko: Minua motivoi Jumalan rakkaus ja armo. Tulen rikkinäisestä perheestä Etiopiasta. Synnyin maaseutukylässä 50 vuotta sitten. Tuolloin meidän keskellämme ei ollut kirkkoja eikä ketään, joka tunsi Jeesuksen henkilökohtaisesti. Ihmiset palvoivat puita, kiviä, kuuta ja aurinkoa. Isäni toimi noitatohtorina. Elämämme oli jatkuvaa taistelua pahojen henkien vaatimusten täyttämiseksi.

Sitten isälleni ilmestyi kaksi enkeliä, jotka puhuivat Jumalasta. Jonkin ajan kuluttua kaksi miestä tuli puhumaan isälleni siitä, miten Jumala rakastaa meitä ja lähetti Jeesuksen kuolemaan syntiemme tähden. Isäni, äitini, sisareni ja minä tulimme uskoon. Isäni oli lukutaidoton. Uskoon tullessa Jumala teki ihmeen ja avasi hänen silmänsä siten, että hän pystyi lukemaan Raamattua. Kun isäni sai käteensä jonkun muun kirjan, hän ei osannut lukea sitä. Isäni toimi evankelistana 37 vuoden ajan Etiopiassa ja oli väkevä työkalu Jumalan käytössä. Jumala pelasti isäni, äitini ja minut ja antoi meille toivon. Tämä motivoi minua nousemaan vuoteesta joka päivä palvelemaan Jumalaa.

Johdat Global Church Movements -järjestöä. Millainen työnäky teillä on?

Global Church Movements (GCM) on osa Campus Crusade for Christ -järjestöä. Teemme määrätietoista yhteistyötä kirkkojen ja lähetysjärjestöjen kanssa tarkoituksenamme perustaa seurakuntia. Pidämme tärkeänä yhteistyötä kirkkojen kanssa, jotta seurakunnat osallistuisivat lähetyskäskyn toteuttamiseen. Teemme työtä myös kirkon yhteyden hyväksi.

Aloitimme kahdeksan vuotta sitten. Minulla oli hyvin pieni tiimi ja rukoilimme, että Jumala näyttäisi, mitä meidän tulee tehdä. Silloin ymmärsin maailman tarpeen. Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, ja heistä vain noin 2,3 miljardia on kristittyjä. Enemmistö maailman ihmisistä ei ole vielä kokenut Jumalan rakkautta.

Näkymme on perustaa jokaista 1000 ihmistä kohden seurakunta tai muu uskovien yhteisö. Haluamme, että nämä yhteisöt ovat moninkertaistuvia opetuslapseuttavia yhteisöjä, jotka tekevät opetuslapsia, jotka puolestaan tekevät opetuslapsia. Rukoilemme, että näkisimme olemassa olevien seurakuntien lisäksi vielä 5 miljoonaa uutta seurakuntaa tai uskonyhteisöä. Aloitimme kahdeksan vuotta sitten, ja nyt olemme nähneet yli miljoonan uuden seurakunnan aloittavan toimintansa.

Kristinusko kasvaa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa-Amerikassa. Mikä on näkynne Euroopan kohdalla?

Jumala on käyttänyt Eurooppaa. Eurooppa on ollut kristinuskon keskus ja täältä on lähtenyt paljon lähetystyöntekijöitä jakamaan hyviä uutisia.

Esimerkiksi Etiopiassa olemme saaneet paljon siunausta eurooppalaisilta lähetysjärjestöiltä muun muassa Englannista, Suomesta, Ruotsista ja Saksasta. Ensimmäisen evankelisen kirkon Etiopiaan perustivat ruotsalaiset noin 125 vuotta sitten.

Maailma on saanut paljon eurooppalaisilta, mutta nyt kirkon tilastot ja työ ovat laskusuunnassa. Rukoilen herätystä Eurooppaan. Jumala tekeekin uutta Euroopassa. Monet kirkon johtajat rukoilevat tosissaan maansa ja maanosansa puolesta.

Minun näkyni Euroopan kirkoista on, että kirkot työskentelevät yhdessä toisiaan rakastaen.
Jeesus rukoili, että olisimme yhtä. Yhdessä toimien olemme myös vahvempia. Haluamme tukea olemassa olevien kirkkojen uudistumista. Näkyni on, että Euroopassa perustetaan myös monia uusia yhteisöjä. Jumalahan lähettää nyt Eurooppaan ihmisiä sellaisista maista, joissa he eivät voi kuulla evankeliumia.

Tämä on minun visioni ja uskon, että Jumala tekee tämän.

Millainen voisi olla jokaisen kristityn tehtävä osana tämän näyn toteuttamista?

Kaikilla kristityillä on tehtävä ja kutsumus jakaa Jumalan rakkautta toisille. Sitä ei saa jättää vain pappien ja evankelistojen tehtäväksi. Emme voi piilotella hyvää uutisia.

Jumala loi jokaisen ihmisen kuvakseen ja hän rakastaa kaikkia. Jumala lähetti poikansa Jeesuksen kuolemaan puolestamme. Meillä kaikilla ihmisillä on tehtävä kertoa tästä kaikille. Meidän ei kuitenkaan tule vain puhua, vaan meidän tulee elää elämää, joka heijastaa Jeesusta. Kun ihmiset näkevät Jeesuksen meissä, he kiinnostuvat elämästä Jumalan yhteydessä.

Jokaisen kristityn tulee rakastaa kaikkia kirkkoja – ei vain omaa seurakuntaansa tai kirkkokuntaansa vaan koko Jumalan seurakuntaa.

Minua on puhutellut tämä Apostolien tekojen kohta: ”Palveltuaan omana aikanaan Jumalan suunnitelmaa Daavid nukkui pois” (Apt. 13:36; Bekele lainaa jaetta englanniksi: ”Kun Daavid oli palvellut Jumalan suunnitelmaa oman sukupolvensa aikana, hän nukkui pois”).

Elämme vain kerran tässä maailmassa. Jumala on asettanut meidät tänne juuri tätä sukupolvea varten. Tämä on meidän sukupolvemme. Nyt jokaisen tulisi tehdä jotain Herralle.

Tämä on minun rohkaisuni, rukoukseni ja sanomani kaikille kristityille. Olemme saaneet kokea Jumalan rakkautta. Nyt olemme maan suola ja annamme toivoa ja elämää toisille.

Tapasin muutama päivä sitten toisen etiopialaisen Wondimu Mathewosin. Hän mainitsi, että Etiopian Mekane Yesus -kirkon kasvuun on kolme syytä: 1) Jumalan suosio, 2) Jokainen uskova on evankelista ja 3) Pyhän Hengen työ. Jotenkin Jumalan suosio tuntuu olevan Etiopian maan ja Etiopian kristikunnan päällä, koska kirkko kasvaa ja lähetätte lähetystyöntekijöitä. Mistä tämä johtuu?

Wondimu on ystäväni. Olen samaa mieltä näistä kolmesta kasvun syystä. Lisäisin siihen vielä muutaman asian.

Etiopian kirkko, erityisesti evankelinen kirkko, kasvoi 1970-luvulla. Kun vuonna 1974 tapahtui kommunistinen vallankumous, kirkkojen elämä muuttui vaikeaksi. Emme saaneet kokoontua vapaasti. Melkein kaikki seurakunnat suljettiin ja vainot alkoivat.

Mutta vainojen Jumala kutsui meidät olemaan maanalainen kirkko, jossa rukouksesta tuli tärkein asia. Me rukoilimme Jumalaa muuttamaan Etiopian kristittyjen tilanteen. Kaikkialla oli koko yön kestäviä rukoustapaamisia.

Muistan, että kommunistivallan aikana 17-vuotiaana lukiolaisena menimme joka viikko koko yöksi rukoilemaan. Rukoilimme lakkaamatta 8 tai 10 tuntia.  Jumala puhui meille ja koimme Pyhän Hengen voiman. Saimme intoa ja motivaatiota. Tästä rukousherätyksestä versoi kirkon nykyinen menestys Etiopiassa.

Noina kommunismin vuosina Jumala yhdisti kirkkoaan Etiopiassa. Kirkot suljettiin ja kokoonnuttiin kodeissa. Tuona aikana tärkein kysymys minulle ei ollut se, mihin kirkkokuntaan kuulun vaan se, olenko Jumalan lapsi ja kristitty.

Jos tuohon aikaan halusi olla kristitty, piti olla valmis kuolemaan uskon puolesta. Meille tuolloin toisen kristityn näkeminen oli kuin Jeesuksen näkemistä. Koimme valtavaa rakkautta toisia uskovia kohtaan ja intoa rukoilla toistemme kanssa ja opiskella Raamattua. Näin Jumala valmisti vahvan pohjan kristityille Etiopiassa kristittyjen yhteyden ja rukouksen voiman kautta.

Jumala myös lupasi, että hän nostaa monia etiopialaisia palvelemaan lähetystyössä maailman ääriin asti ja kertomaan hyvää uutista Jeesuksesta. Kommunistisen vainon vuoksi ja joistakin muista syistä kuten työpaikkojen etsimisen vuoksi Jumala on lähettänyt etiopialaisia kristittyjä kaikkialle maailmaan. Kaikkialla he kertovat uskostaan ja Jeesuksesta.

Kiitin Bekele Shankoa haastattelusta ja jatkoimme aamiaispöydässä keskustelua muun muassa Kansanlähetyksen lähetystyöstä Etiopiassa. Hän ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että olemme lähettäneet työntekijöitä hänen kotimaahansa. Työtä on vielä paljon sekä Suomessa että Etiopiassa.

Voisivatko meidänkin sydämemme syttyä samalla tavoin kuin Etiopiassa on tapahtunut?Etiopiassa ulkoisena tekijänä herätystä kiihdytti kirkon kokema vaino ja yhteiskunnallinen ahdinko. Se ajoi kristityt yhteiseen rukoukseen ja toistensa rakastamiseen.  Bekelen mielestä se on perustana tämän hetken vahvalle evankelioimis- ja lähetysnäylle.

Lue myös Mekane Yesus -kirkon lähetysjärjestön johtaja Wondimu Mathewosin haastattelu, jossa hän kertoo kirkkonsa kasvun syistä ja lähetysnäystä.

Siunattua uutta vuotta!

Kiitollisena uuteen vuoteen 2018

Armon vuosi 2017 on takana. Armoahan se on, kun on saanut elää viisikymppiseksi. Annen kanssa asumme Ryttylässä, lapset ovat maailmalla.

Tänä vuonna kiersin kaikissa Suomen maakunnissa Kansanlähetyksen 50-vuotisjuhlien merkeissä. Työni parhaita puolia on vanhojen ja uusien ystävien tapaaminen eri puolilla satavuotiasta Suomeamme.

Vuosi ei ollut helppo. Alkuvuosi meni keuhkokuumeen kourissa, loppuvuonna vaivasi Kansanlähetyksen taloushuolet. Työtä on tehty ja lomia siirtyy aina vaan seuraaviin vuosiin. Tänä vuonna olen oppinut pitämään laiminlyödyistä vapaapäivistä ja lomista kirjaa. Ikä tekee tehtävänsä.

Minulle on antanut energiaa yli 30 vuoden ajan kutsumus evankeliumin puolesta. Nuorena tein paljon vapaaehtoistyötä, ensimmäinen työpaikkani oli Pohjois-Savon Kansanlähetyksen nuorisosihteerinä. Sen jälkeen oli yli 15 vuoden jakso lähetystyössä Virossa ja Saksassa. Nyt olen ollut kuusi vuotta Kansanlähetyksen johtajana. Monet vaiheet eivät ole tappaneet nuoruuden näkyäni: Haluan toimia sen puolesta, että monet kuulevat Jeesuksesta ja ottavat hänet vastaan pelastajanaan. Minulle tärkeää on rohkaista Jumalan kansaa evankeliumin työhön sekä kaikkien kristittyjen yhteys. Toki iän, kokemuksen ja työtehtävien moneus on tuonut uusia vivahteita tuohon näkyyn, mutta sen ydin on säilynyt.

Minua innostaa työ, jossa nähdään sekä Suomen, Euroopan ja koko maailman hengelliset tarpeet. Vuoden 2017 aikana lähetystyöntekijämme ovat vieneet hyvää uutista Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Oseaniassa. Tänä jouluna on niitä, jotka viettivät ensimmäistä kertaa joulua Jeesukseen uskovana! Upeaa!!

Tärkeää minulle on ollut myös tuttujen ja tuntemattomien ihmisten rukoustuki. Silmät kostuvat, kun joku tulee sanomaan, että hän rukoilee puolestani. Se antaa voimaa ja rohkeutta mennä eteenpäin. Kiitos myös kuukausilahjoittajille ja muille, jotka mahdollistavat osaltaan taloudellisesti työtäni. Tänä vuonna vahvistin yhteydenpitoa lähettäjäpiiriini ja tulen pitämään jatkossa enemmän yhteyttä. Tähän jaloon joukkoon mahtuu vielä!

Kirjoitin tämän viestin vuoden lopulla kiittääkseni sinua, joka olet eri tavoin ja eri puolilla ollut Jumalan valtakunnan rakentamisessa. ”Teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa”.

Ole suuresti siunattu ja siunaukseksi myös vuonna 2018!

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys

Ps. Jos haluat tulla lähettäjäpiiriini, voit liittyä joukkoon suuressamukana.fi -sivulla.Tai laita minulle tekstiviesti 044 550 5899. Tervetuloa mukaan muuttamaan maailmaa!

Nuo pienenpienet kuvat ylhäällä: Minun 50-vuotisjuhlani, Kansanlähetyksen 50-vuotisjuhlakiertuelaisen yösyöminen jollain huoltoasemalla (minä, Pekka Simojoki, Leif Nummela, Sami Asp), Kansanlähetyspäivien päätösjuhlassa annan ristin Gerson Mgayalle ja joulun kunniaksi laitoin työpaikalla viimeisenä toimistopäivänä tonttulakin päähän! Ensi vuonna kirjeessäni lähettäjäpiirille uusia kuvia!

Kristittyjen yhteys

Edessä tärkeitä päiviä

Arkkipiispanvaalissa on lähdetty lämmittelykierroksilta kilpailuun. Vaikka vierastankin avaimenreikäteologiaa, jossa kokonaisuutta arvioidaan hyvin kapeakatseisesti, niin tällä kertaa yksittäinen asia eli avioliittokäsitys tulee olemaan merkittävä asia vaaleissa. Ainakin joku siellä puolustaa miehen ja naisen välistä avioliittoa loppuun saakka. Hyvä! Toivottavasti keskusteluissa päästään kuulemaan ehdokkaiden uskonkäsityksiä ja myös näkemystä, miten Suomi valloitetaan Kristukselle ja lähetystyö laitetaan uuteen nousuun.

Tuossahan on kirkon ydintehtävä. Hyvä sanoma on vietävä jokaiselle siten, että hänessä voi herätä henkilökohtainen usko pelastukseksi. Tämä näky on ollut myös Kansanlähetyksessä alusta alkaen. Ensimmäinen pääsihteeri Matti Väisänen kirjoitti, miten hän nuorena pappina Imatralla otti työnäykseen tämän: ”Otin tavoitteeksi jokaisen imatralaisen (n. 37 000 asukasta) asettamisen sillä tavalla kasvokkain ylösnousseen Jeesuksen kanssa, että jokainen heistä joutuisi tietoisesti ja täysin vastuullisesti sanomaan Kristukselle ”kyllä” tai ”ei”.”  Tuossa on hyvä ja ajankohtainen näky ja rukous meille kaikille omilla paikkakunnillamme.

Olin lauantaina Kristuspäivässä. Haluan antaa tukeni sille, että joku jaksaa hengellisen matalapaineen aikana nostaa rukouksen merkitystä ja koota uskovia eri ryhmistä ja kirkoista yhteen. Minua ei innosta tapahtuma vaan sitä seuraava rukousherätys. Raamatussa on kertomuksia siitä, miten Jumala etsii rukoilijoita kaupunkien ja kansojen puolesta. Jumala voi armahtaa ja antaa kaupungeille ja kansoille jatkoaikaa rukoilijoiden tähden. Hesekielin kirjassa Jumala etsi miestä, joka seisoisi muurinaukossa kansan puolesta, mutta hän ei löytänyt (Hes 22:30-31). Jesajan kirjassa Jumala ihmetteli, että kukaan ei halunnut nousta maassa vallitsevaa pahuutta vastaan (Jes. 59:15-16). Löytyykö heitä Suomesta? Toisen maailmansodan aikana presidentin puoliso Gerda Ryti kehotti suomalaisia rukoilemaan kansamme puolesta Turun tuomiokirkon kello kahdentoista lyöntien aikaan. Kansamme suurmiehet ja naiset saattavat tilinteon päivänä löytyä rukoilevista torpista ja kodeista.

Monien kirkkokuntien ehtoollispöydät ovat suljettuja. Opillinen yksimielisyys puuttuu. Kristittyjen keskellä on luopumista Raamatusta. Kirkkojen välillä ja sisällä on hyvää keskustelua totuudesta, mutta myös riitelyä ja pahan puhumista toisista lunastetuista. Keskinäinen rakkaus ei kukoista siten, että maailma tunnistaisi kristityt sellaiseksi joukoksi, että olisi hyvä kuulua heidän joukkoonsa. Kaiken tämän valossa arkkipiispanvaalipäivääkin ihmeellisempi on se päivä, kun Jumala kokoaa kansansa yhteen, susi ja karitsa ovat sovussa, ja samoin täällä riidoissa olleet kristityt. Jeesus yhdistää vasta taivaassa. Meniköhän kaikki ihan niin kuin piti.

– Kirjoitukseni Uusi Tie -lehdessä 7.12.2017

rukouspäivä Turussa

Miksi osallistun Kristuspäivään? Tässä 7 syytä

Kristuspäivä tulee! Olen mukana. Miksi? Tässä 7 syytä.

  1. Siellä rukoillaan.
  2. Tahdon tukea visiota rukousverkostojen syntymiseksi Suomeen.
  3. Haluan edistää kristittyjen yhteyttä valtakunnallisesti ja paikallistasolla.
  4. Jospa tämän kautta kristittyjen välinen rakkaus kasvaisi. ”Katsokaa kuinka he rakastavat toisiaan”.
  5. Kaipaan olla niiden kanssa, jotka rukoilevat herätyksen ja sielujen pelastuksen aikaa maahamme.
  6. Kunnioitan niitä kristittyjä, jotka raskaassa ajassamme jaksavat järjestää tällaisia tapahtumia, ja haluan siksi mennä paikalle.
  7. Kristuspäivässä keskeisintä on – ihan päivän nimessä mainittuna – universumin kuningas Jeesus Kristus. Hän yhdistää erilaiset kristityt yhteen rukoilemaan ”Isä Meidän”.

Toivottavasti tavataan Kristuspäivässä Turussa 2.12.2017.

Rukous Suomen ja herätyksen puolesta

Kristuspäivä

Turun Kristuspäivän juuret löytyvät Sveitsistä, jossa Hanspeter Nüesch järjesti ensimmäisen Kristuspäivän vuonna 2004. Nüesch koki Jumalan puhuvan, että hengelliset virrat leviävät Sveitsin kautta Eurooppaan.

Kesäkuussa 2004 Sveitsissä Baselin stadionille kokoontui 45 000 kristittyä. Kaikista Sveitsin 2786 paikkakunnasta oli lipunkantaja paikalla. Lipunkantajat asettuivat stadionin nurmelle siten, että keskellä jäi risti. Rukoiltiin Sveitsin ja maailman puolesta.

Vuonna 2004 Turussa alkoi opiskelijoiden rukousliike, joka kokosi satoja nuoria. He kuulivat Sveitsin Kristuspäivästä ja siitä syttyi halu järjestää Suomessa jotain vastaavaa. Näky ei pitänyt sisällään vain yksittäistä rukoustapahtumaa vaan rukousryhmien synnyttämisen kaikkialle Suomeen. Näkyä vei eteenpäin Hannu Hatanpää yhdessä Kansan Raamattuseuran ja Agape Europen johtajien kanssa.

Kristuspäivä 2008 Turussa

Olin mukana Kristuspäivässä Turussa. Olin tuolloin töissä Tallinnassa, ja kokosin mukaan pikkubussin nuoria aikuisia. Olimme osa noin 10 000 rukoilijan joukkoa. Tapahtuma oli merkittävä rukouksen vuoksi, mutta siellä virolaisten ja suomalaisten välille syntyi ystävyys- ja yhteistyösuhteita. Turun Kristuspäivällä oli varmasti vaikutuksensa siihen, että vuonna 2012 Tallinnassa järjestettiin Kristuspäivä.

Kristuspäivä Tallinnassa 2012

Osallistuin Kristuspäivään 28.7.2012 Tallinnan A. Le Coq -jalkapallostadionilla. Tapahtuma kokosi tuhansia kristittyjä rukoilemaan ja kokemaan yhteyttä. Mukana oli kristittyjä eri kirkkokunnista, perinteisesti ja uusista seurakunnista. Kristuspäivän taustalla oli Viron Kirkkojen Neuvosto (Eesti Kirikute Nõukogu) ja Viron Evankelinen Allianssi. Virossa kristittyjen yhteys on vahvaa, ja Tallinnan Kristuspäivä lujitti sitä. Kristuspäivän viikolla Tallinnassa oli evankelioivia Heartbeat Tallinn -tempauksia.

Kristuspäivä Turussa 2017

Joulukuun 2. päivä olen menossa kolmatta kertaa Kristuspäivään. Turkuhalliin odotetaan täyttyvän rukoilijoista.

Kristuspäivän merkitys

Osallistun Kristuspäivään monesta syystä. Ensinnäkin siksi, että siellä rukoillaan. Toiseksi haluan tukea visiota rukousverkoston syntymiseksi Suomeen. Kolmanneksi haluan edistää kristittyjen yhteyttä valtakunnallisesti ja paikallistasolla. Neljänneksi haluan olla niiden kanssa, jotka rukoilevat herätyksen ja sielujen pelastuksen aikaa maahamme. Viidenneksi kunnioitan niitä, jotka ajassamme jaksavat järjestää tällaisia tapahtumia ja haluan siksi mennä paikalle. Kuudenneksi, Kristuspäivässä keskeisintä on – ihan päivän nimessä mainittuna – universumin kuningas. Hän yhdistää erilaiset kristityt yhteen rukoilemaan ”Isä Meidän”.

Rukouksessa

Rukous on kristityn elämäntapa, hengitystä. Se on myös ase pimeyden valtoja vastaan. Rukous ei ole vain valmistutumista taisteluun. Se on taistelua. Sen tietää, kun alkaa määrätietoisen rukouksen.

Kristuspäivän Facebook-sivulla on käynnissä 40 päivän rukouskampanja, jossa joka päivälle on omat rukousaiheensa. Esimerkiksi 28.10.2017 oli tällainen alla oleva rukousaihe.

Toivottavasti tavataan Kristuspäivässä!

rukous

40 päivää rukousta ennen Kristuspäivää

Opetuslasten tekeminen ja moninkertaistuminen

Elämän tarkoituksena moninkertaistuminen

Turun Varikkoyhteisön pastori Pyry Winter on kirjoittanut kolme blogikirjoitusta Jeesuksen tavasta tehdä opetuslapsia.

Jumalan maailmassa on luomisesta asti moninkertaistumisen periaate, jossa kasvit, eläimet ja ihmiset kantavat uutta elämää ja hedelmää lisääntyen laajasti lajinsa mukaan. Kristittyjenkin tehtävä on hengellinen moninkertaistuminen, jotta mahdollisimman moni tulisi uskoon ja eläisi Jumalan yhteydessä ja tekisi  taas uusia opetuslapsia.

Olemassaoleva ihmissuhdeverkosto

Pyry pohti ensin Jeesuksen ihmissuhteita ja kirjoitti: ”kaikki, mitä ja miten Jeesus toimi, perustui ihmissuhteisiin”. Jeesus hakeutui ainakin aluksi olemassaoleviin ihmissuhdeverkostoihin, joihin myös hänen ensimmäiset opetuslapsensa kuuluivat.

Jeesus vietti aikaa näiden ystäviensä, heidän ystäviensä ja perheidensä kanssa. Jeesuksen ystäviin kuuluivat muun muassa Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes. Poikien äiti oli luultavasti Salome, joka oli ehkä Jeesuksen äidin Marian sisko (”Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar” Joh. 19:25). Sebedeuksen pojat olivat siis luultavasti Jeesuksen serkkuja. Toinen veljespari – Pietari ja Andreas – olivat varmaankin Sebedeuksen, Jaakobin ja Johanneksen yhtiökumppaneita kalastusalalla.

Meilläkin on jo ihmissuhdeverkostot olemassa, joita voimme käyttää evankeliumin viemiseen ja opetuslasten tekemiseen. Jeesus toimi ihmissuhdekeskeisesti.

Jumalallista ruokaa

Toisessa kirjoituksessa Pyry mainitsee kaksi Raamatun kohtaa. Ensin Johanneksen evankeliumin 4. luvusta, jossa Jeesus sanoo: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen” (4:34). Jeesus sanoo nämä sanat opetuslapsilleen Sykarin kaivolla, kun he olivat palanneet ruuanhakureissusta. Aiemmin Jeesus oli ollut nälkäinen ja väsynyt, mutta nyt hän on täynnä energiaa. Opetuslapset ihmettelivät, että kuka Jeesuksen on ruokkinut, kun hän on noin voimissaan. Jeesus oli kohdannut Sykarin kaivolla naisen, joka vakuuttui Jeesuksen messiaanisuudesta, ja nainen oli lähtenyt kylään kertomaan tuntemilleen ihmisille, ihmissuhdeverkostolleen, mitä oli tapahtunut.

Jeesus sanoi opetuslapsille, että hän on tullut jo ruokituksi Jumalan tahdon tekemisellä: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä” (4:32). ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen” (4:34). Jeesus oli kohdannut naisen, joka oppi tuntemaan hänessä messiaan ja joka lähti jakamaan sanomaa eteenpäin. Tämä taivaallisen isän tahdon tekeminen oli Jeesukselle ravitsevaa yliluonnollista ruokaa.

Pyry mainitsee myös Jeesuksen sanat niin sanotussa ylimmäispapillisessa rukouksessa Getsemanen puutarhassa juuri ennen vangitsemistaan ja kuolemaansa: ”Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni” (Joh. 17:4).

Jeesus sanoi saattaneensa päätökseen työn, jonka Isä antoi hänelle. Pyryn mielestä Jeesus ei puhu tässä sovituskuolemastaan vaan opetuslasten tekemisestä: ”Mistä työstä siis oikein voi olla kyse? Väitän, että lähettäjän työ on tehdä opetuslapsia, jotka tekevät opetuslapsia, jotka tekevät opetuslapsia. Jeesus on rakentanut liikehdinnän, jonka ensisijainen tarkoitus on viedä sanomaa rististä aina maan ääriin saakka! Ellei Jeesus olisi mennyt ristille ja kantanut meidän syntejämme, olisi opetuslasten tekeminen ollut yksinkertaisesti turhaa, sillä mitään, mitä tulisi viedä eteenpäin, ei olisi!”

Omista unelmista Jumalan unelmiin

Trilogian viimeisessä osassa Pyry kertoo Jeesuksen työn koskevan meitäkin. Jeesus käski rukoilla lisää työmiehiä, sillä maailmassa satoa on paljon (Luuk. 10:2). Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät” (Joh. 20:21). Lähetyskäsky löytyy kaikkien evankeliumien lopusta. Meidänkin ruokamme tulee olla se, että täytämme lähettäjämme tahdon ja viemme hänen työnsä päätökseen. Työn ytimessä on opetuslasten tekeminen.

Kasteteologian (Room. 6:1-4) perustalta Pyry sanoo, että meidän pitää kuolla omalle itsellemme, itsekkäille haluille ja itsekkäälle elämälle, tunnustaa syntimme ja pyytää Pyhän Hengen voimaa päivittäiseen kilvoitteluumme. Kasteessa meidät haudattiin ja me nousemme uudessa voimassa ylös. Uudesssa elämässä elämme uuden Herran alaisuudessa ja alamme haluta Lähettäjämme tahdon tekemistä.

Tämä tarkoittaa myös jokapäiväisen ristin kantamista. Pyry kysyy: ”Mikä on sinun ja minun risti elämässämme? Sen voisi sanoa yksinkertaisesti näin: Siinä kohden, missä sinun ja Jumalan tahto risteävät, siellä on sinun ristisi, jota Herra kutsuu sinua kantamaan – tekemään Jumalan tahdon.”

Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset uskoisivat Jeesukseen ja olisivat hänen opetuslapsiaan. Jumalan tahto on, että joku tekee heistä opetuslapsia. Tässä on tehtävää jokaiselle uskovalle. Kun valitsemme Jumalan tahdon mukaisen elämäntavan, tiedämme, että se on lopulta parasta meille itsellemme ja toisille.

Me korostamme maallikkoutta?!

Kirkossa ja hengellisissä järjestöissä puhutaan mallikoiden ja seurakuntalaisten merkityksestä. Monesti tämä on vain tyhjää puhetta, sillä maallikkoja, joita Raamattu kutsuu myös kuninkaalliseksi papistoksi, ei kohdella kuninkaallisina eikä pappeina. Liian usein heitä pidetään yleisönä, jotka tulevat katsomaan papin tai saarnaajan performanssia.

Kristityillä on tässä maailmassa monenlaisia kutsumuksia. Mainitsen tässä yhden suuren tehtävän.

Me korostamme kristittyjen vapaaehtoistyön merkitystä, mutta emme ole antaneet malleja ja työvälineitä kuninkaalliselle papistollemme sielujen voittamiseen, opetuslapseuttamiseen ja moninkertaistumiseen.

Näin olemme ottaneet heiltä pois tämän kutsumuksen ja ilon. Olemme muuttaneet kirkon tärkeimmän sotajoukon kokouskeskeisiksi istumakristityiksi. Sanankuulossa istumistakin tarvitaan, mutta Jeesus lähettää meidät maailman keskelle elämään ja palvelemaan.

Miten elämäni voi moninkertaistua?

Miten voisin olla Kristuksen soturi, opetuslapsi ja moninkertaistaja? Miten voisin olla opetuslapsi, joka tekee opetuslapsia, jotka taas tekevät opetuslapsia? Tässä muutama vinkki:

  • Sinulla on kutsumus tehdä opetuslapsia. Älä luovuta tätä oikeutta pois.
  • Sinä voit moninkertaistaa sen siunauksen, jonka olet itse saanut, jakamalla tietojasi ja kokemuksiasi toisille.
  • Sinun ei tarvitse lähteä kauas. Käytä olemassaolevaa ihmissuhdeverkoastoasi, josta etsit heidät, joiden kanssa voisit keskustella uskosta. Kysy, haluaisiko hän tulla kylään, jotta voisit kertoa, mitä usko sinulle merkitsee.
  • Älä lyö häntä hengen miekalla vaan tarjoa kuppi kuumaa. Kahvikuppi on parempi väline opetuslapseuttamisessa kuin kirves. Ystävällisyys ja nöyryys avaa ennakkoluulon lukitsemaa ovea.
  • Kysy, voisitko rukoilla hänen puolestaan. Onko hänellä jotain vaikeuksia tai sairautta, johon hän toivoisi saada taivaallista apua? Rukoile ytimekkäästi.
  • Ole hänelle lähimmäinen ja ystävä myös silloin, kun hän ei halua kuulla uskostasi.
  • Jos hän tulee uskoon, pyydä häntä tekemään toisille samaa, mitä sinä teit hänen kanssaan.
  • Jos hän johtaa jonkun uskoon, sinusta on tullut jo hengellinen isoisä tai isoäiti!
  • Myös uskovat tarvitsevat hengellisiä matkakumppaneita, joilta saavat ohjausta ja tukea. Ole vierelläkulkija ja rohkaisija.
  • Kaikissa keskusteluissa tutkikaa, mitä Raamattu sanoo.
  • Elämäsi voi kasvaa satakertaista hedelmää ikuisuuteen.

Ole siunattu ja suureksi siunaukseksi!

puhe Kansanlähetyspäivillä

Kuka on Kansanlähetyksen näky?

Täällä teltassa sekä radioiden ja tietokoneiden äärellä on monta sellaista, jotka olitte perustamassa Kansanlähetystä 50-vuotta sitten. Täällä on kaksi ensimmäistä pääsihteeriä, edeltäjäni Matti Väisänen ja Timo Rämä. Tällä on hallituksen puheenjohtajat Heimo Karhapää ja Tuomo Heikkilä. Ensimmäinen puheenjohtaja Eino J. Honkanen on jo päässyt kirkkauteen.

Olen Jumalalle kiitollinen siitä, että opin nuorena tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisena vapahtajana. Jo pian sain myös vision maailmanlaajasta tehtävästä. Luin hengellistä kirjaa, jossa nuoret kristityt tulivat yhteen ja rukoilivat, että voisivat olla siunaukseksi pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Nuo miehet taisivat olla Billy Graham ja Navigaattorit järjestön perustaja Dawson Trotman. Ajattelin, että tuohan on hyvä rukous ja tein siitä omankin rukoukseni: haluan elää elämäni siten, että voisin olla siunaukseksi toisille ihmisille eikä vain omalla paikkakunnallani vaan koko Suomessa ja maailmassa.

RADIKAALI NÄKY

Maailmanlaaja näky oli myös niillä, jotka perustivat Kansanlähetyksen toukokuussa 1967. Näky oli suuri. Ja uskon, että Jumalan valtakunnassa näyn tuleekin olla suurempi kuin omat rahkeemme riittävät, sillä työ on Jumalan ja tehtävät inhimillisesti mahdottomia.

Perustamisen jälkeen vuonna 1968 lähetettiin ensimmäiset lähetystyöntekijät Keski-Aasiaan, Etiopiaan ja Japaniin. Suomeen syntyi piiriorganisaatio kolmessa vuodessa ja toimintaa oli pian kahdessa kolmasosassa seurakuntia. Nykyään olemme samoissa prosenteissa.

Vanha sanoma tuotiin moderneissa muodoissa. Järjestimme telttakokouksia, lähetimme nuoria pikkubusseilla ulkomaan aktioihin, veimme Raamattuja ja kirjallisuutta idän vainotulle kirkolle. Tästä olimme myös viranomaisten kuulusteltavana. Noin 50-vuotta sitten syntyi myös näky kristillisestä radioasemasta, joka perustetaan tänne Ryttylään. Kotimassa radio olisi vastavoimana Yleisradion uskonnollisille ohjelmille ja lyhytaaltoradio lähettäisi evankeliumia Aasian miljoonille. Visio oli vuosikymmeniä etuajassa.

Työtä on kuvannut ennakkoluulottomuuden lisäksi vastustus. Työtä on vaikeutettu, rahalla on yritetty muuttaa teologiaamme ja mainettamme mustattu. Suurimmat inhimilliset menetykset ovat olleet Eeva ja Erik Barendsenin, Seija Järvenpään ja Kaija Martinin marttyyrisurmat kohdemaissaan. Työssä on iloittu, mutta on myös paljon itketty. Olemme surreet myös omaa taitamattomuuttamme, vääriä sanoja ja asenteita. Mutta yhdessä kansanlähetysväkenä voimme todeta: Tähän asti on Herra meitä auttanut. Tarkemmin Kansanlähetyksen 50-vuotisesta historiasta kertoo juuri painosta tullut kuvapainotteinen juhlakirja, jota saa kirjamyynnistä.

TÄHÄN NÄKYYN OLI HELPPO LIITTYÄ

Tässä liikkeessä on hyvin erilaista väkeä, mielipiteiden runsautta, ajatusten moninaisuutta. Järjestömme kokosi syntyessään erilaisia liikkeitä ja ryhmiä, ja se näkyy työssämme. Meitä ei ole veistetty yhdestä puusta. Monenkirjavaa kansanlähetysväkeä on punonut yhteen samankaltainen näky.

Näyn ollessa vahva on ollut tilaa hengittää. Näyn muuttuessa tiukan yksityiskohtaiseksi raitis tila loppuu ja alamme rakentamaan raja-aitoja ystäviimme. Vahva Raamattuun perustuva evankelioimis- ja lähetysnäky on tuonut joustavuutta vanhan sanonnan mukaisesti: ”Pääasiassa yksimielisyys, sivuasioissa vapaus ja kaikissa asioissa rakkaus”.

Tämä Raamatusta nouseva kansanlähetysnäky sytyttää minut yhä uudelleen. Näyn ytimessä ovat seuraavat asiat:

A) Lähetyskäsky lahjana ja vaatimuksena.

Kansanlähetys syntyi lähetysnäyn ympärille. Nuoret ja vanhemmat saivat herätyksessä Jumalan kutsun lähteä ja lähettää. Meillä on nyt 63 lähetystyöntekijää. Heidän tärkeän työnsä tekee mahdolliseksi suuri ystävien ja seurakuntien joukko.

Lähetystyö on Jumalan antama etuoikeus meille. Hän antaa meidän olla mukana historian tärkeimmässä tehtävässä. Lähetystyö on myös Jumalan vaatimus meille. Se on selvä käsky, joka vaatii kristikansalta myös uhrauksia. Lähetystyömme ytimessä on evankeliumin levittäminen Jeesuksesta ja ihmisten kutsuminen uskoon ja uskovien varustaminen.

Kun 26 vuotta sitten, opiskelin täällä Ryttylässä, kävelin näitä teitä ja rukoilin: Anna minun päästä kertomaan evankeliumia niille, jotka eivät vielä Jeesusta tunne. Pidän suurena etuoikeutena, että Jumala on johdattanut minut liikkeeseen ja joukkoon, jossa evankeliumikeskeinen lähetystyö on arvossa.

B) Herätyksen kaipuu.

Kansanlähetys pyrkii herätykseen. Herätyksessä yksittäinen ihminen löytää Jumalassa pelastuksen ja elämän tarkoituksen. Ihmiset täytyy herättää Jumalan valtakunnan totuuksille, sillä ilman herätystä ja uskoa Jeesukseen meidän ystäviämme, sukulaisiamme ja naapureitamme joutuu kadotukseen. Tälläkin viikolla olemme kuulleet onnettomuuksista, joissa kymmeniä on kuollut. Oliko heidät herätetty vai nukutettu? Kirkon ja järjestöjen tehtävä on herättää ihmisiä Jumalan, tulevan tuomion, taivaan ja kadotuksen totuuksien eteen. Herätä pitää jo tässä ajassa. Ikuisuudessa se on myöhästä. Moni suomalainen on nukutettu uneen ja kadotuksen tielle väittämällä, että ole huoleti sinuthan on kastettu se riittää. Tai on väitetty, että Jumalan armo lopulta pelastaa kaikki. Tai on vain vaiettu tuomiosta, kadotuksesta ja taivaasta, koska siihen ei uskota tai se tuntuu pahalta. Tunteemme tai vaitonaisuutemme ei poista itse asiaa.

Suuren lahjan löytäminen on tuonut halun auttaa muita. Herätyskristillisyyden kolme kulmakiveä ovat ihmisen radikaalin ja kadottavan syntisyyden korostaminen, Jeesuksen ihmeellinen sovitustyö jokaisen ihmisen puolesta sekä kutsu uskon vastaanottamiseksi. Herätyskristillisyyden varsinainen sanoma on Jumalan rakkaus ja iloinen sanoma Jeesuksesta. Kaikki raamatullinen kristillisyys on herätyskristillisyyttä, joka tähtää uskon syntymiseen. Koko kirkon toiminta kasteesta alkaen tähtää uskon syntymiseen ja siihen, että kaikki kirkon jäsenet ja muutkin uskoisivat Jeesukseen ja pääsisivät ikuiseen elämään.

C) Radikaali palvelu ja uhrialttius.

Kansanlähetyksessä alusta tähän päivään asti minua on innostanut halu tehdä tekoja, jotka muuttavat ihmisten maanpäällistä elämää ja ikuisuuskohtaloa. Monet ovat antaneet voimia, aikaa ja ammattitaitoaan kauttamme tehtävään työhön. Suurelle osalle palkka tullaan maksamaan vasta taivaassa.

Tänä kesänä olen lukenut vanhoja lähetyskirjoja sadan vuoden takaa, joissa puhuttiin suurista uhrauksista lähetystyön toteuttamiseksi. Näissä kirjoissa puhuttiin rohkeammin kuin nykyään omasta luopumisesta parempien päämäärien hyväksi. Niissä tultiin lähelle Jeesuksen sanoja, joka käskee meitä omasta elämästä luopumiseen ja ristin kantamiseen. Dietrich Bonhoeffer sanoi asian näin: Kun Kristus kutsuu ihmisen, hän kutsuu hänet kuolemaan.

Ihmettelen ja iloitsen siitä, että kansanlähetyksen ystävät ovat viime aikoina tehneet testamentteja ja paljon kuukausilahjoittamissopimuksia. Tämä on tärkeä lähetystehtävän toteuttamisen muoto.

Meidän tulee olla valmiita ristin kantamiseen. Jumalan sanan seuraaminen voi viedä kärsimykseen, rahojen menetykseen, kavereiden katoamiseen ja inhimilliseen epäonnistumiseen.

Mutta ristin kantaminen voi olla myös vapaaehtoista valintaa ja luopumista hyvistä asioista Jumalan ja lähimmäisten hyväksi. Moni on luopunut korkeammasta elintasosta, tavaroista ja elämästään Jumalan valtakunnan hyväksi.

D) Raamattu Jumalan ilmoituksena uskon ja työn perustana.

Työmme ja uskomme perustana on usko, että Jumala on puhunut meille Raamatussa. Raamatun jumalisuus perustuu Pyhän Hengen inspiraatioon. Raamatulla on itsessään arvovalta kirkossa. Raamatun tulkintamme on vajavaista, mutta luotamme Raamatun erehtymättömyyteen.

Kansanlähetyksen pahimmat uhkakuvat eivät liity ulkoisiin haasteisiin vaan omaan sisäiseen elämäämme järjestönä ja uskovina. Pahin huolemme järjestönä ei ole maallistuminen tai liberaalit vaikuttajat kirkossa vaan se, että emme enää itse tunne Raamattua emmekä usko, opeta ja elä sen mukaisesti.

Raamattu on armoväline, joka herättää ja vahvistaa uskoamme. Jos koemme uskossamme heikkoutta, emme ole ehkä ruokkineet itseämme tarpeeksi Raamatulla. Uskonelämän vahvistumiseksi tarvitsemme Jumalan sanaa.

Raamattu myös näyttää, mikä on Jumalan tahto, mitä kristityn tulee uskoa ja toimia. Se on ohje oikeaan ja pyhään elämään.

Paavali muistuttaa Timoteusta: ”Taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan” (1. Tim. 1:18-19).

Meidän on taisteltava yhdessä. Rukoiltava, opetettava ja autettava toisiamme, että säilytämme kristillisen uskon kaksi puolta: Ensinnäkin henkilökohtaisen uskon Jeesukseen. Tässä maailmassa siitä on mahdollista luopua, ja jotkut ovat luopuneet. Toiseksi kristillisen uskon sisällön, oikean opin. Siitäkin tässä maailmassa on helppo luopua ja omaksua Jumalan sanan vastakkaisia mielipiteitä. Molemmissa luopumuksista usko kokee Paavalin mainitseman haaksirikon. Säilytä sinäkin usko ja hyvä omatunto!

Kiitos teille, jotka olette taistelleet ja säilyttäneet uskon. Kiitän teitä, jotka olette perustaneet tämän järjestön. Ja kiitän teitä, jotka olette pitäneet sen elinvoimaisena. Usein Jumala on valinnut heikon ja pienen ihmisen tai ryhmän toteuttamaan tahtoansa ja olemaan todistaja. Se ei tarkoita, että nuo ihmiset olisivat olleet parempia, mutta he ovat suostuneet seuraamaan Jumalan tahtoa.

KANSANLÄHETYKSEN STRATEGIATYÖSKENTELYSTÄ

Hengellisen järjestön tulee säännöllisesti arvioida toimintaansa ja työmuotojaan. Kansanlähetyksen identiteettiin on kuulunut uusiutuminen ja uusien työmuotojen käyttö.

Ryhdyimme apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan vetämänä viime syksynä muovaamaan uutta strategiaa. Kävimme 17 kansanlähetyspiirissä ja Ruotsin suomenkielisessä Kansanlähetyksessä arvioimassa toiminnan nykytilaa ja tulevaisuutta.

Strategiaprosessi oli talven ja kevään aikana esillä kaikissa työntekijätapahtumissamme ja pyysimme siihen palautetta kirkkohallitukselta, yhteistyöjärjestöiltä sekä työntekijöiltämme kotimaassa ja ulkomailla. Työskentelyyn osallistui yhteensä 700 ihmistä. Tiiviin ja monipuolisen työskentelyn seurauksena syntyi Kansanlähetyksen uusi strategia, jonka Kansanlähetyksen liittohallitus hyväksyi kesäkuussa. Syntynyt ja hyväksytty strategia on koko kansanlähetysliikkeen strategia, joka koskee kaikkea työtämme täällä Ryttylässä, piirijärjestöissä ja lähetysalueilla.

Kansanlähetyksen visio

Kansanlähetyksen uusi visio on ilmaistu sanoilla:

Raamattu rakkaaksi – Evankeliumi kaikille.

Uudessa visiossa näkyy kaksi tärkeää asiaa: Raamattu ja evankeliumin vieminen lähelle ja kauas. Kaikille tarkoittaa erityisesti niitä, jotka eivät ole sitä kuulleet.
Raamattu rakkaaksi ja evankeliumi kaikille, kuvaa hyvin tavoitteitamme ja se pitää sisällään kolme Kansanlähetykselle tärkeää sanaa Raamattu, herätys ja lähetys. Tähän visioon sydämeni yhtyy täysillä: Raamattu rakkaaksi – Evankeliumi kaikille!

Kansanlähetyksen missio

Missiossa on neljä kohtaa:

  1. Luemme, opetamme ja noudatamme Jumalan sanaa.
  2. Tarjoamme hengellisen kodin kaikille sukupolville.
  3. Kohtaamme ihmiset heidän hengellisissä ja ajallisissa tarpeissaan.
  4. Varustamme yhteisöt ja uskovat toimimaan evankeliumin ja lähetystyön puolesta.

Missiossa korostuu Raamattu, uskovien yhteys, hengellisten ja diakonisten tarpeiden huomioiminen sekä Jumalan kansan mobilisointi. Näissä neljässä mission kohdassa on tehtävämme ydin.

Kansanlähetyksen arvot

Kansanlähetysliikkeen arvot uudessa strategiassa on määritelty seuraavasti:

  1. Uskollisuus,
  2. Perheystävällisyys,
  3. Palvelualttius,
  4. Laadukkuus ja
  5. Läpinäkyvyys.

Uskollisuus tarkoittaa ennen kaikkea uskollisuutta Raamatulle. Uskollisuus tarkoittaa myös herätyskristillisen pietistisen työnäkymme arvostamista. Identitettimme nousee luterilaisesta pietistisestä herätyskristillisyydestä.

Perheystävällisyys tarkoittaa perheiden, kaikkien sukupolvien, ottamista huomioon toiminnassamme. Tuemme avioliittoa.

Palvelualttius muistuttaa työmme diakonisesta ulottuvuudesta. Palvelemme sanoin ja teoin ja olemme valmiita antamaan oman elämämme alttiiksi toisten tähden. Kasvavien kirkkojen ja yhteisöjen arkeen kuuluu uskollisuus Raamatulle ja lähimmäisen auttaminen.

Laadukkuus kutsuu meitä arvostamaan työntekijöiden ja vastuunkantajien osaamista. Haluamme kehittää jatkuvasti toimintaamme.

Läpinäkyvyys kertoo, että olemme avoimesti sitä mitä olemme.

Edellä mainittujen mission, vision ja arvojen lisäksi meillä on operatiivista työtä varten laadittu tarkempi toimenpidesuunnitelma, johon olemme kirjanneet seuraavien vuosien käytännön askeleet vision toteuttamiseksi.

AJANKOHTAISIA ASIOITA

Seuraavaksi kaksi ajankohtaista asiaa. Eri aikakausina eri kristilliset uskonkappaleet joutuvat kiistan alaisiksi.

Avioliitto

Tämän hetken kiistaa maailmanlaajassa kristikunnassa käydään avioliitosta ja samaa sukupuolta olevien suhteista.Suomessa maaliskuun ensimmäinen päivä tuli voimaan sukupuolineutraali avioliitto. Nyt moni vaatii myös kirkkoa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Kevään kirkolliskokouksessa oli aloite Kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi. Aloitteessa esitetään, että samaa sukupuolta olevat parit voitaisi vihkiä kirkolliseen avioliittoon. Laajentaminen kuulostaa sanana hienolta, mutta kristillisen avioliiton laajentaminen samaa sukupuolta oleviin liittoihin tarkoittaa käytännössä vanhan raamatullisen ja historiallisen avioliittokäsityksen hylkäämistä. Tätä ei tule hyväksyä.

Kansanlähetyksessä opetamme kristillistä ja raamatullista avioliitoa miehen ja naisen välillä. Raamattu ei missään osoita hyväksyntää samaa sukupuolta olevien parien suhteille vaan pitää niitä syntinä.

Kirkko

Moni on kysynyt suhteestamme kirkkoon. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on tärkein yhteistyökumppanimme. Toteutamme kirkon lähetystehtävää, tuemme seurakuntia raamattuopetuksessa, julistustyössä, rippikoulutyössä, lapsi- ja nuorisotyössä ja monella muullakin tavalla. Monen hengellinen koti on paikallisseurakunnassa.

Suomen seurakunnat ovat hyvin erilaisia. Suuri osa seurakunnasta haluaa seurata Raamatussa ja kirkon tunnustuksessa ilmaistua oppia julistuksessa ja toiminnassa. Toisaalla paimenet sanovat, ettei voi tietää, onko Jumalaa olemassa, jossain ei uskota Jeesuksen jumaluuteen, ristinkuolemaan, ylösnousemukseen ja takaisintuloon. Jossain avoimesti hylätään kirkon avioliittokäsitys. Jossain herätyskristityiltä halutaan ottaa toimintamahdollisuudet pois.

Tiedostamme, että tässä maailmassa ei ole täydellistä seurakuntaa, yhteisöä eikä työntekijää. Mutta yhteisöt ja työntekijät suhtautuvat Jumalan ilmoitukseen eri tavoin. Jotkut pitävät Raamattua ihmisten mielipiteinä, meille se on ilmoitus, jonka mukaan tulee uskoa ja jota tulee opettaa. Nykyaika tuo uusia haasteita ja mahdollisuuksia meillekin. Meidän on huolehdittava niistä uskovista, jotka sekavassa hengellisessä ajassa hakeutuvat meidän luoksemme.

Me järjestämme seurakuntien kanssa jumalanpalveluksia. Meillä ei pappeja ja paikkoja tarpeeksi järjestääksemme niitä enemmän. Meidän vahvuutemme on ollut kristittyjen yhteinen pappeus. Täällä on paljon uskovia, jotka voivat olla hengellisinä isinä, äiteinä, siskoina ja veljinä kodittomille ja yksinäisille kristityille. Yksi konkreettinen askel on esimerkiksi avata koti toisille kristityille, jotta he tulevat yhteen rukoilemaan ja lukemaan Raamattua. Kristikansa tarvitsee tällaisia koteja.

Tärkeämpää kuin missä olemme, on se mitä olemme ja miten olemme. Jos jäämme kirkkoon, on tärkeää pitää kiinni omasta identiteetistämme, ja rohkeasti julistaa sanaa kuten Paavali käski Timoteusta tilanteessa, jossa seurakuntiin oli tullut harhaopettajia.

Viime viikolla eräs äiti tuossa pihassa antoi tunnustusta Kansanlähetyksen työtä ja sanoi, että kiitos teidän perheleireille meidän lapsemme ovat vielä tänäänkin uskossa. Järjestämämme leirit ovat paikkoja, joissa lapset saavat raamattuopetusta ja tutustuvat toisten uskovien perheiden lapsiin. Tämä palaute meni sydämeen asti. Tänä aikana meidän pitää tukea erityisesti perheiden ja lasten kristillistä kasvua.

Tarvitsemme erilaisia yhteisöjä, pieniä ja suuria, jotta me itse ja lapsemme pysymme uskossa. Tärkeää on se, mitä olemme ja miten olemme eli miten huolehdimme niistä uskovista, jotka hakeutuvat luoksemme.

MITÄ ANNETTAVAA KANSANLÄHETYKSELLÄ ON?

Mitä annettavaa Kansanlähetyksellä on Suomen kristikunnan keskuudessa? Muun muassa lähetystyö, evankelioiminen, Jumalan sanan opetus, lapsityö, nuorisotyö ja perhetyö. Meillä on Kansanlähetysopisto, jossa on lukuvuoden kursseja ja viikonlopputapahtumia. Viime lukuvuosi oli Kansanlähetysopiston kaikkien vilkkain vuosi. Meillä on Uusi Tie –lehti, joka on todella tärkeä lehti herätyskristilliselle väelle. Tällainen lehti ei ole itsestään selvyys. Tilaamalla kannattaa tukea sen ilmestymistä.

Meillä on piirijärjestöt, joissa kotimaan työmme tapahtuu. Niissä tehdään yhteistyötä seurakuntien ja muiden järjestöjen kanssa sekä rakennetaan omaa itsenäistä työtä. Haluaisin, että Kansanlähetys olisi ajassamme kuin majakka joka valaisee yöllä. Valoa tarvitaan! Haluaisin, että olisimme kuin synnytyslaitos, jossa Jumalan valtakuntaan syntyy uusia jäseniä. Syntyneistä huolehtiminen vaatii vaivannäköä, siihen kuluu rahaa, ehkä yövalvomista ja tilanteita, joissa kalenterimme ja suunnitelmamme menevät uusiksi. Mutta uusista Jumalan lapsista tulee huolehtia. Meidän on oltava kuin ensiapuasema tai sairaala, sillä elämä on kovaa ja monet tarvitsevat tukea ja huolenpitoa. Moni teistä on lähipiirissä sitoutunut kaikkeen tähän. Se on liikkeemme vahvuus.

Olemme monessa mukana oleva liike. Laaja työmme on tuonut myös taloudellisia haasteita. Meillä ei ole suuria omaisuuksia vaan raha on laitettu evankeliumin työhön. Meillä on talous tiukalla. Nyt Kansanlähetyspäivillä voit tulla yhteisen työn taakse. Toivon, että moni tulee tänään Ilonkorjuu -lähetyskahvioon tai Suomi sydämellä -pisteelle tehden lujan päätöksen: Minä tulen uudella tavalla tähän työhön mukaan. Haluan antaa omastani tälle työlle. Erityisesti kuukausilahjoittajien merkitys on meille suuri. Kiitos kaikille teille, jotka olette antaneet omastanne yhteiseen työhön ja teille, jotka näiden päivien aikana haluatte tulla kantamaan työn hellettä ja taakkaa sekä iloitsemaan siitä, mitä Jumala tekee.

JEESUS KESKIPISTEENÄ!

Hyvät ystävät! Olen puhunut siitä, mikä on Kansanlähetyksen näky. Kysymys on tärkeä. Mutta vieläkin tärkeämpää on kysyä, kuka on Kansanlähetyksen näky? Silloin kaikki saa oikeat mittasuhteet ja suunnan.

Toimintamme keskipisteenä ei lopulta ole Suomen ja maailman evankelioiminen, ei yhteisöjen muodostaminen, ei kannanotot Raamatun puolesta kirkollisiin kiistoihin, ei eettiset ja moraaliset asiat eikä mikään hengellinen työ. Keskipisteenä on Jeesus. Pääasian tulee olla pääasiana ja pääasia on Jeesus Kristus.

Jeesus on universumin keskus. Hän oli ennen maailman luomista, hän tuli ihmiseksi minun ja sinun pelastuksen tähden, hän kantoi syntimme ristillä ja nousi kuolleista.

Tulin nuorena uskoon ja rakastuin Jeesukseen. Hän on niin hyvä. Nyt yli 30 vuotta myöhemmin tarvitsen häntä vähintään yhtä paljon. Olen ollut kohta kuusi vuotta Kansanlähetysliikkeen johtaja. Yksi kuva tästä ajasta on pesukoneen kuivausrumpu, johon olen joutunut. Rumpu on käynyt kierroksilla ja poistanut rummussa olevasta esineestä turhia asioita. Minulla se on tarkoittanut sitä, että kuvitelma omista kyvyistä ja hyvyydestä on vähentynyt ja tarvitsen Jeesusta enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Siksi minä rakastan Jeesusta. Hän on ollut minulle hyvä. Hän antaa kaikki syntini anteeksi ja vakuuttaa rakkauttaan. Jeesus ei ole hylännyt minua. Hän antoi elämälle tarkoituksen. Hän kutsui hengelliseen työhön. Hän vain jakaa, antaa, tarjoilee ja lahjoittaa hyvyyttään. Jeesus antaa minun olla mukana yhdessä teidän kanssanne suurimmassa tehtävässä maan päällä: sielujen pelastamisessa eli helvetin tyhjentämisessä ja taivaan täyttämisessä. Ei ole suurempaa etuoikeutta ja elämäntarkoitusta. Jeesus antoi Pyhän Hengen lohduttamaan ja täyttämään minut.

Jeesus tulee takaisin ja hänen armostaan pääsen uuteen kotiin. Jos kuolen ennen hänen paluutaan, kuolen uskossa Jeesukseen ja tiedän lunastajani elävän ja nostavan minut kuolleista.

Jotkut viime vuonna mukana olevista ovat kuluneen 12 kuukauden aikana päässeet kotiin taivaaseen. Jotkut meistä pääsevät ennen seuraavia Kansanlähetyspäiviä. Ikuisuuden näkökulmasta avautuu Jeesuksen suuri merkitys. He ovat perillä Jeesuksen tähden!

Kansanlähetyksen näyn tulee olla Jeesus! Me puhumme Jeesuksesta, me odotamme hänen paluutaan, me odotamme näkevämme hänet tuomioistuimella puolustajanamme, me odotamme pääsevämme hänen valtakuntaansa.

Jeesuksen tulee asettaa Kansanlähetysnäky, ja hän on itsessään se näky. Näky jota katselemme, näky joka saa meidät elämään täysillä hänelle, näky joka vie meidät taivaaseen. Jeesus on Kansanlähetyksen ylin näky, jota nostamme korkealle ihmisten katsottavaksi ja omaksi pelastukseksi.


Polttopiste-puheeni Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä 8.7.2017
Kuvassa juhlaväki kuuntelee kun kirkkoherra Jussi Kauranne puhuu. Kuva Marjaana Perttula.

kristittyjen vaino pohjois-afrikassa

Koptikristityt järkyttävien iskujen kautta kärsimysviikkoon

Isis iski palmusunnuntaina Egyptissä kahteen koptikirkkoon kesken jumalanpalveluksen. Seuraukset olivat järkyttävät: Ainakin 49 kuollutta ja satoja loukkaantuneita. Moni kristitty aloittaa hiljaisen viikon kärsimyksen tunnelmissa.

Kaksi vuotta sitten Isis surmasi Libyassa Välimeren rannalla 21 egyptiläistä koptikristittyjä. Tietojen mukaan surmattujen viimeisest sanat olivat: ”Herra Jeesus Kristus!” Katolinen piispa sanoi näistä koptikristityistä näin:

”Jeesuksen nimi oli viimeinen sana heidän huulillaan. Kuten alkukirkon marttyyrit, he antoivat elämänsä hänelle, joka ottaa heidät pian vastaan. Tämä nimi, kuiskattuna viime hetkellä, oli heidän marttyyriutensa sinetti.”

Kutsun rukoukseen Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän kristittyjen puolesta. Kansanlähetyksessä olemme tehneet yhteistyötä Egyptin anglikaanikirkon kanssa, jonka piispa Mouneer Anis vieraili Jyväskylän Kansanlähetyspäivillä 2014. Olemme vahvasti mukana kristityille rohkaisua ja toivoa tuovan kristillisen satelliittitelevisioaseman SAT-7 työssä.

Palmusunnuntaina kuolleet siskomme ja veljemme ovat päässeet perille. Meillä matka jatkuu! Pidetään katse suunnattuna Herraan Jeesukseen Kristukseen rukoillen, että säilymme hänen ominaan loppuun saakka.


Jeesus sanoo:

”Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm 3:11).


rujkous Suomen puolesta

Rukousta kansamme puolesta

Katumuksen ja syntien tunnustamisen sekä paastonajan alun tuhkakeskiviikko on ohi. Me emme varmaan koskaan pysty ymmärtämään synnin kaikkia ulottuvuuksia. Vanha testamentti kertoo Jumalan hävittäneen synnin tähden kaupunkeja ja kansoja. Synti on tuonut monenlaista kirousta tekijälleen ja ympärilleen. Synti tekee meistä hengellisesti kuolleita ja johtaa ikuiseen kadotukseen. Synnin ja sen seurausten voittamiseksi Jumala tuli ihmiseksi. Jeesuksen nimi ja veri tuo voiton synnin verkoista ja seurauksista.

Minä ja me

Raamatussa ei ole esikuvia vain omien syntien tunnustamisesta. Nehemian ja Danielin kirjoissa kuvataan rukouksia, jossa tunnustetaan kansan synnit, jotka olivat vieneet kansan pakkosiirtolaisuuteen. Kun Jumala aloitti uutta, hän kutsui kansan rukoukseen ja syntien tunnustamiseen. Tuolloin ei osoiteltu toisten syntejä vaan sanottiin: Me olemme tehneet syntiä! Synniksi mainitaan se, ettemme noudattaneet Jumalan sanaa. Kansan syntien tunnustamisesta alkoi uusi parempi vaihe.

Missä ovat esirukoilijat tänään?

Aikoinaan Aabraham rukoili Sodoman ja Gomorran puolesta. Jumala lupasi pelastaa kaupungit, jos siellä olisi kourallinen hurskaita. Heitä ei löytynyt. Nämä kaksi kaupunkia liittyvät Uuden testamentin lopunajan profeetallisiin esikuviin. Rukoilijoita ja syntien tunnustajia kansan puolesta tarvitaan tänäänkin. Viime viikkoina olen havainnut rukouselämän vilkastumista maamme puolesta.

Perusta horjuu

Tuhkakeskiviikkona uusi avioliittolaki astui voimaan. Eduskunnan päätös surettaa monia. Myös minua. Suomi irtaantui yhdestä tärkeästä perustasta. Nyt on toimittava ja rukoiltava, että kirkko ja kristikunta pysyvät raamatullisessa miehen ja naisen välisessä avioliittokäsityksessä. Tilanne on vaikea. Joistakin tuomiokapituleista tulee kaavoja samaa sukupuolta olevien parien liiton siunaamiseksi, pappeja ohjeistetaan rukoilemaan liittojen puolesta ja kirkolliskokoukselle tulee aloite avioliittokäsityksen muuttamiseksi. Nämä eivät kuitenkaan muuta sitä, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja tällainen avioliitto on Jumalan asettama.

Ole uskollinen loppuun asti

Yhteiskunnan ja kristittyjen arvojen törmäys ei ole kirkon historiassa uusi asia. Se on haaste pysyä itse lujasti Jumalan sanassa ja tukea niitä, jotka eivät halua seurata ajan henkeä. Tämä ei ole helppoa yleisen mielipiteen puristuksessa ja kirkon kaaoksen keskellä.  Juuri nyt uskovien on pidettävä Raamattua lukien huolta uskonsa suunnasta ja sisällöstä ja hakeutua toisten kristittyjen yhteyteen perustamalla pienpiirejä, rukousryhmiä ja osallistumalla jumalanpalvelukseen. Ajan pauhussa moni tien kulkija on väsynyt. Siksi tarvitsemme toistemme rohkaisua ja päämäärän selvänä pitämistä. Rippikoulutodistuksessani oleva Raamatun lause on edelleen ajankohtainen: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun” (Ilm. 2:10).

Mika Tuovisen palstakirjoitus Uusi Tie -lehdessä 2.3.2017. Otsikot lisätty.

Jeesus ja tulevaisuus

Eteenpäin hyvässä seurassa

Vuosi 2016 siirtyy muistoihin. Kohokohtiin kuuluu muun muassa syksyn kiertueemme kansanlähetyspiireissä. Myös viidennen liikkeen johtajat vahvistivat yhteydenpitoa. Näiden liikkeiden identiteettiä ja vaikutusta ei voi rajata vain sitä edustaviin järjestöihin. Edustamamme hengellisyys on vahvaa paikallisseurakunnissa eri puolilla maatamme. Tämän hengellisen liikkeen vahvuus on uskovat kaupungeissa ja kylissä. Kiitos nimikkosopimuksen tehneille 228 seurakunnalle ja muillekin yhteistyötahoille, lähettäjärenkaille ja työn ystäville, jotka antamalla, rukoilemalla ja näky säteilemällä ovat ottaneet omistajuutta työssä. Kiitos voimiensa rajoilla rehkineille työntekijöille. Yksi suuri ihme on tämän vuoden aikana tapahtuneet maahanmuuttajien uskoontulot ja kasteet. Koskettavimpia hetkiä ovat olleet ne, kun olen pitänyt ehtoollisleipää kädessäni ja jakanut sen kristitylle, joka sai ensimmäisen ehtoollisensa.

Nyt meitä tarvitaan

Vuoteen on liittynyt myös vaikeita tilanteita. Emme ole nähneet hengellistä uudistusta, jota olemme rukoilleet. Kirkon yhtenäisyys horjuu, Raamatun arvovalta rapisee ja Jeesuksen ainutlaatuisuus hämärtyy. Mutta juuri nyt meitä tarvitaan! Moni on pettynyt kirkon horjuvaan avioliittokäsitykseen ja pohtii eroa kirkosta. Minä en aio erota siksi, että joku jossain vihkii samaa sukupuolta olevien liittoja vastoin Raamatun ja kirkon määräyksiä. Lähdemme uskonpuhdistuksen juhlavuoteen suurien haasteiden saattelemana. Rukoillemme ja toimimme seurakuntien ja kirkon hyväksi samalla omaa työtä vahvistaen uuden uskonpuhdistuksen puolesta, jossa keskeistä on Raamattu, usko, armo ja Jeesus. Emme saa jättää työtä kesken.

Vapahtajan näkökulmasta katsominen

Kiusaus siihen olisi suuri ellei minulla olisi voimanlähdettä. Myrskyjen ja vaikeuksien keskellä olen enemmän ja enemmän katsellut ja ihmetellyt Jeesusta. Hän on Vapahtaja, joka johtaa sieluni avaraan paikkaan. Ummehtuneiden kiistojen ja pahanpuhumisen keskelle hän tuo raittiin tuulahduksen. Hän auttaa näkemään koko Jumalan suunnitelman aikojen alusta ikuisuuteen asti, jolloin tämän hetken käytännölliset ja teologiset murheet tuntuvat pieniltä. Emme tiedä, mitä alkava vuosi tuo tullessaan. Mutta menemme sinne parhaassa seurassa, Jeesuksen kanssa.

Ilo tuntomerkkinä

Jouluevankeliumissa minua koskettavat erityisesti enkelin sanat: ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Tämä kertoo kristinuskosta kaksi asiaa. Ensiksi kyse on ilosta! Ja vieläpä suuresta ilosta! Siitähän kirkko, kristityt ja Kansanlähetyskin maassamme tunnetaan! Toiseksi tämä ilo haluaa tulla jokaiseen tupaan ja valloittaa kaikkien sydämet. Paras joululahjani on sen, että pystyn sanomaan: Minullekin on syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.


Palstakirjoitukseni vuoden 2016 viimeisessä Uusi Tie -lehdessä. Otsikot lisätty.