Avainsana-arkisto: saarna

Rukous herätyksen puolesta

Herätyksen kaipuu

Herätyksiä on kahdenlaisia. Minä-keskeinen herätys etsii itselle hyvää oloa, menestystä, profetioita, ihmeitä ja siunauksia. Jeesus-keskeinen herätys korostaa Jeesuksen ristiä ja sovitusta, josta nousee halu koko elämänsä alttiiksi paneminen toisten hyväksi. Painotus ratkaisee.

Herätyksiä on kahdenlaisia. Sielullinen herätys nostattaa tunteen (ehkä pidemmäksikin) hetkeksi pintaan, mutta laantuu pian jättäen sisimpään suuren hengellisen tyhjyyden. Jumalan antama herätys jättää pysyvän jäljen, jonka hedelmä kestää vaikeuksienkin keskellä. Ensin mainittu herätys saattaa kestää illan, jälkimmäinen sukupolvien ajan. Sisältö ratkaisee.

Herätyksiä on kahdenlaisia. On henkilökohtainen herätys, jossa joku tajuaa tarvitsevansa Jumalaa ja löytää uskon Jeesukseen. Sitten on paikkakuntakohtainen tai kansallinen herätys, jossa näitä Jumalaa etsiviä on paljon. Ensimmäinen johtaa jälkimmäiseen.

Rukous ja todistus

Herätys syntyy kun Jumalan Pyhä Henki pääsee puhuttelemaan. Kaikissa herätyksissä historiassa yhteistä on rukous ja Jumalan sanan rohkea julistus, jossa on kutsuttu ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon. Jo kirkon ensimmäisen saarnan jälkeen helluntaina kansa kysyi saarnan jälkeen: Mitä meidän on tehtävä? Kirkon ja herätysjulistuksen tulee tähdätä tähän: Mitä minun on tehtävä? Jokaisen on tehtävä parannus.

Herätyksen vastamyrkkkyä

Herätys, herätysjulistus ja ihmisten uskoon johdattaminen on helppo tukahduttaa. Mainitsen tässä kolme asiaa, joilla se kirkossa onnistuu.

Ensiksi kasteen yksipuoleinen korostaminen. Luterilaisessa kirkossa sakramentit ovat tärkeitä. Tähän on hyvät perusteet Raamatussa. Mutta jos väitetään, että kasteen lisäksi tietoista uskoa Jeesukseen ei tarvita tai kastettua ei saa kutsua uskoon, herätys tukahdutetaan. Tässä yksi keino tuhota herätys.

Toinen myrkky herätykselle on väite, että kaikki ihmiset lopulta pelastuvat. Tämä on täysin vastoin Raamatun opetusta. Raamattu puhuu kadotuksesta, jonne joutuu ihan oikeita ihmisiä. Tämä on hyvin selvä luterilaisen kirkon oppi. Synnin tähden me olemme matkalla kadotukseen. Pelastus voidaan saada vain kääntymällä ja uskomalla Jeesukseen. Jos harhaoppi ihmisen hyvyydestä ja kaikkien pelastumisesta leviää julistajien ja pappien keskellä, silloin heiltä on turha odottaa raamatullista kutsua kääntymykseen ja uskoon.

Kolmas herätyksen este on toisenlainen. Saarnoissa pidetään keskiössä tunnehuumaa, parantumisia ja ihmeitä. Ihmisiä ei johdeta Jeesuksen ristin luokse vaan erilaisten kokemuksen yhteyteen. Jotkut lupaavat hengellistä voimaa, rauhaa ja iloa. Näissä saattaa syntyä yhden illan herätyksiä kun tunteet ovat pinnassa. Aamulla se on poissa ja pahimmillaan vain hengellinen tyhjyys. Pysyvä herätys syntyy siellä, missä joku löytää kalliopohjan Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä. Ne herätykset kestävät sukupolvelta toiselle. Ne kestävät myös vaikeuksien ja vainojen keskellä. Raamatullisessa herätyksessä etsitään pelastusta ja Jeesusta.

Jokaisen on herättävä

Kirkon ja järjestöjen tehtävä on herättää ihmisiä Jumalan ja ikuisuuden todellisuuteen. Jostain kumman syystä Raamatun suorat sanat uskoontulon ja parannuksen tekemisen välttämättömyydestä sekä helvetin todellisuudesta lakaistaan usein maton alle. Se on väärin! Suuri osa suomalaisista on matkalla kadotukseen! Meidän uskovien on herättävä tällekin totuudelle ja tehtävä voitavamme, jotta voisimme auttaa ihmisiä pelastumaan.

Nykyisin puhumme enemmän kadotukseen menevistä kuin kadotukseen meneville. Jos tähän tulee muutos, ehkäpä herätyksen tuulet koskettavat maatamme.

Pyhä Henki herätyksen sytyttäjänä

Vain Jumala voi synnyttää meissä näyn, halun ja innon toimia evankeliumin puolesta lähimmäisen hyväksi. Tarvitsemme Pyhä Hengen voimaa. Pyhä Henki sai opetuslapset liikkeelle. Pyhä Henki on ollut kirkon ja kristittyjen liikuttaja 2000 vuoden ajan. Jeesus lupasi: Kun Pyhä Henki tulee teihin, te tulette olemaan minun todistajiani (Ap.t. 1:8).

Rukous herätyksen puolesta ei sisällä vain rukousta ihmisten pelastumiseksi. Rukoile myös, että Jumala täyttää sinut sekä toiset kristityt Hengellään. Erityisesti meidät papit ja hengellisessä työssä olevat. Jumalan Pyhän Hengen täyteydessä on avain.

Mahdollisimman monta – taivas täyteen

Minua innostaa kansanlähetysnäyssä se, että tarkoituksemme on auttaa mahdollisimman monta ihmistä henkilökohtaiseen uskoon. Teemme sen, jotta he pelastuisivat ikuisesta kadotuksesta taivaaseen. Rukoilemme herätystä, jotta Jumalan nimeä kirkastettaisiin ja taivas täyttyisi.

Herätysliikkeen tehtävä on herättää ja pitää hereillä.


Tämä on osa Mika Tuovisen puhetta Mikä Kansanlähetyksessä innostaa? Muut sarjaan kuuluvat kirjoitukset ovat:

1. Osana herätysten historiaa
2. Jumala onkin puhetaitoinen

Kirkon uudistus

Missionsa löytänyt kansankirkko

Voiko kirkko uudistua? Kyllä voi.

Ja sen pitää uudistua.

Uskonpuhdistuksessa kirkon uudistus tarkoitti kristinuskon juurille palaamista. Reformaatiossa ei kehitetty teologisia uutuuksia, vaan etsittiin Raamatusta ja kirkon vanhoista opettajista kiinnekohtia hengellisesti sekavaan tilanteeseen, jossa ”tavallinen kansanmieshän ei varsinkaan maaseudulla tiedä kristinopista yhtään mitään” ja monet papit olivat kyvyttömiä opettamaan uskon perusteita (katso Vähän Katekismuksen esipuhe).

Vuoden 2017 ensimmäisessä Uusi Tie -lehdessä on Mari Turusen tekemä juttu professori Miikka Ruokasesta otsikolla Unelmana missionsa löytänyt kansankirkko. Tässä muutamia nostoja kirjoituksesta.

Ruokanen on kehittänyt vuosien ajan Kiinan 70 miljoonalle protestantille pappiskoulutusta. Kiinassa maallikkovanhemmistot johtavat seurakuntia ja koulutettuja pappien tarve on suuri, jotta syvempi tieto kristinuskosta lisääntyisi ja harhaopit hajaannuksineen voitaisiin välttää.

Kasteen lahja pakastimessa?

Suomen kirkossa on Ruokasen mukaan paljon tietoa, mutta henkeä ja intoa vähemmän. Suurin osa suomalaisista on kastettu, mutta monilla ”kirkon jäsenillä kasteen lahja on kuvaannollisesti unohtunut pakastimeen. Sulatusohjelmaksi Ruokanen suosittelee missionaarista kansankirkkoa, joka rohkaisee ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon, ottamaan todesta kasteessa saamansa lahja ja kutsumus.”

Kutsu henkilökohtaiseen uskoon

Ruokasen mukaan kirkon työntekijöillä tulee olla näky saattaa ihmisiä uskomaan henkilökohtaisesti Kristukseen: ”En ymmärrä miten hengellisen työn tekijä voisi tyytyä vähempään kuin saattamaan ihminen elävään, todelliseen yhteyteen Vapahtajan kanssa.”

Kirkon uudistus Euroopassa

Länsimaissa kansankirkot ovat ongelmissa. Sekä katoliset että protestanttiset kirkot kuihtuvat. Ruokasen mukaan hengellinen uudistus voi ainakin hidastaa huonoa suuntaa. Uudistumisen evääksi hän näkee messun, jossa on Raamatun sana, rukous, syntien tunnustaminen ja anteeksisaaminen, ehtoollinen, Pyhän Hengen uudistava työ sekä seurakuntalaisten lähettäminen arkeen todistamaan sanoin ja teoin.

Saarna – kirkon heikoin lenkki?

Vaikka messu on kirkon uudistuksessa tärkeää, Ruokasen mukaan saarna on kirkon heikoin lenkki: ”Papit melkeinpä välttelevät saaarnaamista. Saarnat ovat lyhyitä, ponnettomia, ja sisältö on eettispainotteista. Emme kuule Jumalan puhetta: ”Näin sanoo Herra!”. Ruokasen mukaan Jumalan sanaa on vaikea julistaa, jos sanan auktoriteetti on julistajalta hukassa.  Hän sanoo: ”Meillä on vallalla tällainen eetos, että saarnaaja ei saa olla varma mistään. Mutta Luther kirjoitti: ”Pyhä Henki ei ole skeptikko. – – Jos kumoat varmat väitteet, tuhoat kristinuskon.” Papin tulee viettää aikaa Raamatun äärellä Jumalan kanssa keskustellen.

Kirkon rohkea kutsu uskoon

Kirkolla on laaja vaikutus suomalaisiin. Kirkolla on paljon toimintaa lapsista vanhuksiin, sananjulistusta ja diakoniaa. Kaikkea kirkon työtä tulisi toteuttaa siten, että kristillisen uskon todellisuus on kaikessa läsnä. ”Ruokanen haluaisikin nähdä missionaarisen otteen läpäisevän kirkon kaikki toiminnot. Silloin kutsu, haaste ja rohkaisu henkilökohtaiseen uskoon olisi kaikessa läsnä.”

Kansankirkon missio

Ruokanen puhuu kansankirkosta. Mielestäni näky kirkosta tai kirkoista, johon kuuluisi koko kansa antaa suuren mahdollisuuden evankeliumin julistamiselle. Kansankirkko on ollut siunaus. Jeesuksen näkynä on, että kokonaiset kansat ovat hänen opetuslapsiaan (Matt. 28:18-20). Kansankirkolta tämä vaatii vahvaa sitoutumista Raamatun ilmoittamaan kristilliseen uskoon ja kansan opettamiseen, jottei yksikään olisi uskosta ja pelastuksesta osaton. Kansankirkon missio on, että jokainen kirkon jäsen uskoo Jeesukseen Kristukseen, elää Jeesuksen ja seurakunnan yhteydessä, ylistää elämällään ja sanoillaan kolmiyhteistä Jumalaa ja on kerran pelastettujen joukossa. Tämä missio pätee kaikkiin kirkkoihin ja seurakuntiin.

Kirkon missio on aina laajempi kuin omat jäsenet. Kirkon tulee tavoittaa kotimaassa ne, jotka eivät ole enää tai eivät ole koskaan olleeetkaan kristittyjä sekä sitoutua lähetystehtävään. Maailmassa on viisi miljardia ihmistä, jotka eivät vielä ole kristittyjä. Missionaarinen kirkko suuntautuu aina ulospäin pyrkien toimimaan erityisesti niiden hyväksi, jotka eivät vielä ole sen jäseniä.

Mitä voisin tehdä kirkon uudistamiseksi?

Mitä minä voisin tehdä kirkon ja seurakuntien uudistamiseksi? Rukoile maamme, herätyksen, seurakuntasi ja työntekijöiden sekä paikkakuntasi asukkaiden puolesta. Kerro sanoin ja teoin jollekin, mitä usko Jumalaan sinulle merkitsee. Huolehdi oman uskonelämäsi hoitamisesta elämällä lähellä Jeesusta ja häneen uskovia. Ole niiden tukena, joiden sydän on syttynyt uudistuksen ja herätyksen puolesta. Älä ole sammutusjoukossa. Syty itse ja sytytä toisia.

Jeesus ristiinnaulittuna

Martti Luther: Jeesus Kristus ristiinnaulittuna

Tänään (16.10.2016) vietetään uskonpuhdistuksen muistopäivää luterilaisessa kirkossa. Uskonpuhdistuksen katsotaan alkaneen 31.10.1517 kun Luther julkaisi 95 teesiään.

Uskonpuhdistuksen ydin on Jeesuksen pelastustyö meidän puolestamme. Se on uskon kohde ja saarnan keskipiste.

Tässä Lutherin ystävän Lucas Cranachin (1472-1553) näkemys Lutherin seurakunnasta. Seurakuntalaisten joukossa on Lutherin vaimo Catharina von Bora, poika Hans sekä myös Lucas Cranach itse Wittenbergin reformaattoreiden kanssa.

Martti Lutherin sormi on Raamatulla, toinen osoittaa Kristukseen. Siinä uskonpuhdistuksen kaksi ydinsanomaa, jotka ovat vieläkin ajankohtaisia.

Kyljävä Simpeleen kirkon alttaritaulussa

Kuusi asiaa Hyvästä Paimenesta (Joh. 10:11-16)

Olin ensimmäistä kertaa Simpeleellä. Pääsin johtajan roolista matkasaarnaajan mukavaan tehtävään. Saarnasin kauniissa Simpeleen kirkossa, joka on vuodesta 1999 alkaen Rautjärven seurakunnan pääkirkko. Simpeleen seurakunta syntyi vuonna 1922 kun se erotettiin Parikkalasta omaksi seurakunnaksi. Vuonna 1999 Rautjärven ja Simpeleen seurakunnat yhtyivät Rautjärven seurakunnaksi. Simpeleen kauniin kirkon alttaritaulun nimi on ”Rukous työn ääressä viljapellolla”. Kuva puhutteli asenteellaan ja karuudellaan. Siksi se pääsi tämän jutun kuvaksi.

Hyvän paimenen sunnuntai

Saarnan aiheena oli Jeesus hyvänä paimenena (Joh. 10:11-16). Hyvän paimenen sunnuntai on yksi tutuimmista ja mieleen jäävimmistä pyhistä. Simpeleelläkin luettiin Psalmi 23 (Herra on minun paimeneni) ja laulettiin tuttuja virsiä hyvästä paimenesta.

Seuraavassa nostan 6 lyhyttä näkökulmaa saarnani aiheista.

1. Suomessa on kuultu paljon hyvän paimenen ääntä

Olen kiitollinen, koska kansamme keskellä on kuultu hyvän paimenen sanaa jo tuhannen vuoden ajan. Esi-isämme monia sukupolvia sitten saivat kuulla sanoman Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Heitä on kastettu ja konfirmoitu. Sanaa on saarnattu sukupolvien ajan kirkoissa ja kodeissa. Ja Jumala on koonnut itsellensä laumaa menneiltä sukupolvilta. Samoin hän tekee nyt.

Suurin osa suomalaisista on kuullut evankeliumin. Suurin osa on kastettu ja konfirmoitukin. Meillä on uskonnonopetusta koulussa. Televisiosta ja radiosta tulee Jumalan sanaa. Tämä kaikki on suuri siunaus.

2. Jumalan valtakunnalla on vihollisensa

Vertauksessamme Jeesus sanoi, että hänen valtakuntansa vastaan hyökätään. Jeesus puhui susista, jotka haluavat hävittää meihin istutetun Jumalan valtakunnan.

Sudet kuvaavat kaikkea sitä, mikä hävittää Jumalan valtakuntaa ja kristittyjen uskoa.

  • Moni on lähtenyt Jumalan luota tuhlaajapojan tavoin pois, kun elämä muualta on näyttänyt paremmalta.
  • Kylväjävertaus kuvaa uskon tappajina muun muassa maailman huolia, elatuksen murheita ja rikkauden viettelystä.
  • Jeesuksella oli omat kiusauksensa, jotka liittyivät muun muassa toimeentuloon, valtaan ja rikkauteen.
  • Meistä jokainen osaa sanoa, mitkä ovat ne asiat, joilla paholainen yrittää tuhota meidän elämäämme.

Paholainen haluaa tuhota meidät ja meidän uskomme. Meidän sieluistamme käydään kamppailua. Sen ei pitäisi olla Raamattua lukevalle yllätys. Myös Jumalan valtakunnasta ja kirkosta käydään kamppailua.

On myös niitä, jotka tulevat seurakunnan sisälle ja uskottelevat huolehtivansa kristityistä, vaikka etsivät vain omaa etua. Tiukan paikan tullen he lähtevät pois ja jättävät lauman oman onnensa nojaan. He ovat niitä, jotka ovat seurakunnassa vain palkan tai aseman vuoksi.

3. Seurakuntayhteys on tärkeää

Moni on kutsuttu Jeesuksen seuraan. Monet ovat lähteneet pois. Luulevat, että muualla elämä on parempaa. Näkevät monet lupaukset ja paholaisen houkutukset.

Susi pyrkii siihen, että lampaat joutuvat erilleen toisistaan. Sitten heidät on helppo napata saaliiksi.

Tämän vuoksi on tärkeää, että me elämme yhteydessä toisiin kristittyihin. Kokoonnumme yhteiseen jumalanpalvelukseen. Rukoilemme yhdessä ja luemme Jumalan sanaa yhdessä. Yksi Jeesuksen suurista rukouksista oli se, että hänen seuraajansa olisivat yhdessä ja olisivat yksi kansa.

4. Jeesus tuntee lampaansa ja lampaat tuntevat Jeesuksen!

Vertauksessaan Jeesus sanoi: ”Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän.”

Jeesus kuvaa omaa suhdettaan Isä-Jumalaan tuntemisena. Jeesus sanoi, että hänen ja kristityn välillä pitäisi olla samanlainen läheinen suhde.

Sen tähden se joskus kysytty lause ”Tunnetko sinä Jeesuksen Kristuksen?” on näiden Jeesuksen sanojen mukaan ihan hyvä kysymys.

Miten opimme tuntemaan Jeesuksen? Kaste liittää meidät häneen. Lisäksi jokapäiväinen parannus pitää meidät oikeassa suhteessa häneen. Jotkut kokevat elämää muuttavan uskoontulon. Se, millä tavoin opimme tuntemaan Jeesuksen ei ole pääasia. Pääasia on tunteminen.

Jeesus tuntee meidät ja me tunnemme Jeesuksen. Mitä tämä Jeesuksen tunteminen on ja miten se tapahtuu? Opimme tuntemaan toisia ihmisiä paremmin kuin luemme heistä. Olen lukenut elämäkertoja. Saan niistä jonkunlaisen käsityksen ihmisestä. Ainakin sellaisen käsityksen, mitä kirjailija haluaa esitellä. Lisäksi voin kuulla jonkun puhuvan henkilöstä ja saan lisätietoja. Mutta paras keino henkilön tuntemiseksi on keskustella hänen kanssaan ja ystävystyä häneen.

5. Jeesus parhain ystäväni

Voimme lukea Jeesuksesta Raamatussa, voimme kuulla hänestä saarnoissa ja opetuksissa. Tämä on hyvä ja antaa paljon tietoa Jeesuksesta. Mutta miten Jeesus muuttuu ystäväksi? Tämä on meille kristityille suuri tutkimusmatka, jossa opimme tuntemaan Jeesusta ja kolmiyhteistä Jumalaa yhä paremmin. Ystävyys Jeesuksen kanssa lisääntyy, kun kuuntelemme häntä rukouksessa ja puhumme hänelle. Mietimme, mitä hän haluaa minun tekevän. Ihmettelemme hänen suurta rakkauttaan minun puolestani.

Tällaisen ystävyyden korostaminen ei ole mitään uutta suomalaisessa kristillisyydessä. Meillä on jo muutaman sadan vuoden ajan laulettu virttä ”Jeesus, parhain ystäväni”. Se kuvaa juuri läheistä yhteyttä ja siinä on myös saarnan alussa mainittu huoli siitä, etten koskaan lähtisi hänen luotaan pois.

Jeesus, parhain ystäväni,
löytäisinkö vertaista?
Auta, etten eläissäni
koskaan hylkää sinua.
Minut ken saa riistetyksi
kädestäsi rakkaasta,
kun on meillä tahto yksi
nyt ja kerran taivaassa?

Kristillinen elämä ei ole vain joihinkin opinkohtiin uskomista tai tietynlaista elämäntapaa. Se on ennen kaikkea ystävyyttä, jossa me tunnemme Jeesuksen ja Jeesus tuntee meidät.

6. Kaiken keskuksena Jeesus

Tämän vertauksen keskuksena on Jeesus ja se, mitä hän toteaa kaksi kertaa: Minä panen henkeni alttiiksi lammasten edestä!

Jeesus on koko Raamatun keskus. Hänen alkuperänsä on iankaikkisuudessa. Hänen kauttaan on luotu koko maailmankaikkeus. Kaikki – ja jokainen ihminen – on luotu häntä varten.

Vaikka Jeesus on kaiken keskus, siellä keskuksen keskuksessa on yksi asia. Juuri tämä, mitä Jeesus korostaa: Minä annan henkeni lammasten edestä.

Hän tekee sen tulemalla itse yhdeksi lampaaksi, pääsiäislampaaksi, joka uhrataan kansan puolesta.


Tästä kristinuskon keskuksesta muistutti myös ehtoollinen. Siitä kertoo myös Raamatun viimeisen kirjan Ilmestyskirjan kuvaukset Jeesuksesta, jossa hänet mainitaan kymmeniä kertoja karitsaksi  ja (vain) yhden kerran Juudan voittoisaksi leijonaksi.

John Stott

Kuinka John Stott tuli uskoon?

John Stott (27.4.1921 – 27.7.2011) tuli uskoon 16-vuotiaana 13.2.1938. John Stott oli 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia evankelisia kristittyjä.

Stott oli koulaisena kuuntelemassa pastori Eric Nashin saarnaa nuorille.

Pitääkö minun tehdä jotain Jeesuksen suhteen?

Stott muistelee Nashin saarnaa, jonka tekstinä oli Pilatuksen kysymys: ”Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” (Matt. 27:22). Se, että minun pitäisi tehdä jotain Jeesuksen kanssa oli aivan uusi ajatus minulle, sillä olin kuvitellut että jollain tavalla hän oli jo tehnyt kaiken sen, mitä tuli tehdä. Minun piti vain myöntyä siihen. Mutta tämä herra Nash väitti, että jokaisen on tehtävä jotain Jeesuksen kanssa, ja yksikään ei voi jäädä välinpitämättömäksi. Joko matkimme Pilatusta ja huomaamatta hylkäämme Jeesuksen tai vastaanotamme hänet henkilökohtaisesti ja seuraamme häntä.

Puheen jälkeen Stott puhui Nashin kanssa, joka osoitti Stottille Ilmestyskirjan jaetta 3:20:

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Nash kysyi Stottilta: ”Oletko jo avannut ovesi Kristukselle? Oletko koskaan kutsunut häntä sisään elämääsi?”

Uskoontulo

Stott kertoi, että tämä oli tarpeellinen kysymys. Tiedon tasolla Stott oli uskonut koko elämänsä Jeesukseen, oven toisella puolen. Stott oli rukoillut avaimenreiästä ja laittanut rahaa oven alta rauhan saamiseksi. Hänet oli kastettu ja konfirmoitu. Hän kävi kirkossa ja luki Raamattua. Hänellä oli korkeat ihanteet ja hän yritti olla hyvä ja tehdä hyvää. Mutta hän sani, että hän ikään kuin piti Kristusta kädenmitan kaukana itsestään.

Tuona iltana 13.2.1938 Stott omien sanojensa mukaan avasi oven Kristukselle. Siinä tilanteessa hän ei nähnyt tai kokenut mitään ihmeellistä. Uskoontulo ei ollut lainkaan tunnekokemus. Hän vain meni kotiin nukkumaan. Muutama viikko, kuukausi myöhemmin, hän oli vielä epävarma, mitä hänelle on tapahtunut. Mutta kun hän kasvoi uskossa, hänelle tuli selvempi ymmärrys ja varmuus pelastuksestsa.

Anna ihmisille mahdollisuus tulla uskoon

Minulle tämä Stottin kääntymyskertomus on muistutus saarnan vaikutuksesta. Yksi saarna voi vaikuttaa kuulijoissa uskon syntymisen. Siksi ihmisiä kannattaa kutsua selkeästi seuraamaan Kristusta.

Mitä sinä teet Jeesuksella? Otatko vastaan ja hylkäätkö? Muita vaihtoehtoja ei ole.

_Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani (Joh. 14_6).

Jeesus – ainoa tie Jumalan tuntemiseen

Erään saarnani jälkeen kotimaahan jo palannut lähetystyöntekijä sanoi: ”Minäkin uskoin nuorena, että Jeesus on ainoa tie Jumalan luo”.

Minä olen tuon uskon säilyttänyt. Uskon, että ihminen voi pelastua vain uskomalla Jeesukseen. En löydä Raamatusta perusteita sille, että oppisimme tuntemaan Jumalan ja pelastua kadotuksesta taivaaseen muutoin kuin uskomalla Jeesukseen.

  • Jumala on vain kerran tullut ihmiseksi. Se tapahtui Jeesuksessa Kristuksessa.
  • Jumala on vain Jeesuksessa sovittanut ihmisten synnit ja avannut tien Jumalan luokse.
  • Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani (Joh. 14:6).
  • Pietari saarnasi: Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa nimessä (Apt 4:12).
  • Paavali saarnasi Ateenassa pakanajumalien keskellä: Näen, että palvelette monia jumalia. Jumala ei kuitenkaan enää siedä tietämättömyyttä. Hän vaatii kaikkia kaikkialla tekemään parannuksen, sillä tuomiopäivä on tulossa (Apt. 17).
  • Johannes näki ilmestyksessä suuren joukon valkeissa vaatteissa. He olivat koottu kaikista kansoista. Heitä yhdisti se, että he olivat pesseet vaatteensa Karitsan veressä (Ilm. 7).

Jos uskot, että Jeesus on ainoa tie Jumalan tuntemiseen, mitä teet sen hyväksi, että kaikki voivat kuulla evankeliumin ja pelastua?

Pixabay_cattu_lifebuoy-967474

Herätysjulistuksen esteitä nykyaikana

Norjalainen professori Carl Fredrik Wislöff (1908-2004) käsittelee kirjassaan Kaikki eivät pääse taivaaseen (Uusi Tie 2005) luterilaista herätyskristillisyyttä. Kirjan alkuperäisnimi norjaksi on Gjør en evangelists gjerning (Tee evankelistan työ).

Kirjassa on kuusi lukua:

  1. Herätysjulistuksen esteitä.
  2. Opetus kasteesta.
  3. Laki ja evankeliumi julistuksessa.
  4. Julistuksen tulee olla raamatullista – mitä se tarkoittaa?
  5. Julistuksen tulee olla ajankohtaista.
  6. Pietismin haaste.

Tässä nostan joitakin asioita kirjan ensimämäisestä luvusta.

Tee evankelistan työ

Kirjan alkuperäinen nimi tulee Paavalin sanoista Timoteukselle: ”Tee evankelistan työ” (2. Tim. 4:5). Evankelistan tehtävä on julistaa evankeliumia, sanomaa Jumalan valmistamasta pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa.

Kristillisen kirkon ensimmäinen herätyssaarna pidettiin Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen helluntaina (Apt. 2). Pietari kertoi helluntaisaarnassa uuden ajan koittaneen. Kansan täytyy katua syntejään ja kääntyä. Pietarin saarna herätti kuulijoissa synnintunnon: ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Vastaus oli: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana” (Apt. 2:37-40). Tähän liittyi parannuksen tekeminen ja kaste.

Seurakunnan on vietävä evankeliumia kaikille ihmisille.  Julistukseen kuuluu kutsu kääntymykseen ja syntien anteeksiantamukseen.

5 herätyksen estettä

Wislöffin mielestä herätysjulistuksen esteitä luterilaisessa kirkossa on ainakin seuraavat viisi.

1. Kasteen yksipuoleinen korostaminen

Luterilaisessa kirkossa sakramentit ovat tärkeitä. Tähän on hyvät perusteet Raamatussa.

Ongelmaksi muodostuu kasteen korostaminen siten, ettei tilaa jää julistukselle, joka johtaa ihmisiä kääntymykseen. Jotkut saattavat pitää kastetta pelastukseen riittävänä eikä tietoista uskoa Jeesukseen tarvita. Tällaisessa opissa ei jää kääntymiskehotukselle tilaa.

Wislöff sanoo arvostavansa kastetta, mutta pitää kasteen yksipuolista korostamista vaarallisena, sillä se ”tukkii suun totiselta kääntymyksen julistamiselta”. Hän siteeraa professori Gisle Johnsonin sanoja:

”Tuskin on olemassa sopivampaa keinoa estää herätys kuin muistuttaa jatkuvasti siitä, että kaikki kastetut ovat edelleen Jumalan lapsia.”

2. Universalismi

Toinen herätysjulistuksen este opetus, jonka mukaan kaikki ihmiset pelastuvat (universalismi).

Wislöffin mukaan oppi kaikkien pelastumisesta on nyt kirkossa hyväksytympää kuin koskaan aiemmin.

Raamatun mukaan ihmisiä joutuu kadotukseen. Tämä on myös selvä luterilaisen kirkon oppi. Pelastus voidaan saada vain kääntymällä ja uskomalla Jeesukseen.

Jos harhaoppi kaikkien pelastumisesta leviää julistajien ja pappien keskellä, silloin heiltä on turha odottaa raamatullista kutsua kääntymykseen ja uskoon.

3. Herätykset, joista puuttuu ristin tunnusmerkki

Martti Luther kuuli Wartburgissa olleessaan (1522), että kotikaupungissa Wittenbergissä on syntynyt merkillinen herätys. Wittenbergiin oli tullut uuden sanoman saarnaajia, jotka korostivat lupauksia hengellistä voimasta, rauhasta ja ilosta.

Luther ei innostunut sanomasta, sillä siinä ei ollut ristin tunnusmerkkiä:

”Todelliseen kristillisyyteen kuuluu aina myös ahdistukset, hengellinen hätä ja taistelu.”

Wislöff kuvaa aikaamme:

”Meidänkin aikanamme on ilmaantunut maineikkaita julistajia, joilla on esittää suuria lupauksia siitä, mitä Jumalalla on annettavanaan. Ilo, rauha, menestys – kaikki, mitä ihminen vain voi toivoa, on sidottu näihin luvattuihin erityiskokemuksiin.”

Wislöffin mukaan uudet julistajat eroavat vanhoista herätyssaarnaajista, jotka olivat julistuksessaan paljon radikaalimpia. He halusivat tietää, ovatko kuulijat jo kääntyneet ja selvittäneet Jumalan kanssa syntinsä. Sitten he julistivat syntien anteeksiantamusta Jeesuksen sovituskuoleman tähden niille syntisille, jotka ymmärsivät kadotetun tilansa.

”Raamatullinen herätys on jotain, joka tapahtuu kadotetuille syntisille, jotka tarvitsevat pelastusta ikuisesta kadotuksesta. Pelastus on siinä, että synnit annetaan anteeksi ja syntinen pestään Jeesuksen veressä – ja nostetaan uuteen elämään Hengen voimassa.”

4. Väärä optimismi

Herätysjulistuksen esteenä on myös väärä optimismi ihmisen hyvyydestä.

Luterilaisen opin mukaan kaikki ihmiset syntyvät ilman jumalanpelkoa. Tämä perisynti on todellinen synti, josta pitää pelastua syntien anteeksiantamuksen kautta.

”Uskonpuhdistuksen kirkot olivat vakuuttuneita siitä, että ihminen syntyy syntisenä ja Jumalan vihan alaisena. Mutta teologia on kulkenut kauas tämän tunnustamisestea. Ihmiskunta on tehnyt niin suuria edistysaskeleita kaikilla elämän osa-alueilla, emme kai sentään voi olla täysin pahoja?”

Pappi, joka sitoutuu oppiin ihmisten syntisyydestä ja sen seurauksista, kutsuu ihmisiä pelastukseen. Hän haluaa pelastaa ihmisiä ikuisesta kadotuksesta.

Pappi, joka ei usko tähän, ei todennäköisesti koskaan mainitse Raamatun ja luterilaisen opin radikaalia näkemystä synnistä ja helvetistä eikä kehota ihmisiä kääntymykseen ja pelastukseen.

5. Raamatun auktoriteetin kieltäminen

Mistä edellä olevat herätysjulistuksen esteet johtuvat?

”Vastaus on melko selvästi seuraava: ihmiset eivät usko Raamatun olevan Jumalan Sanaa, joka annettiin profeetoille ja apostoleille Pyhän Hengen inspiraation kautta. He eivät usko, että Jumalan pyhät mieheeet puhuivat Pyhän Hengen johtamina (1. Piet. 1:21)”. ”Profeettoja ja apostoleja ei pidetä Jumalan viestintuojina; he ovat vain hengellisiä ajattelijoita, joiden kanssa luonnollisesti voi olla myös eri mieltä.”

Wislöff kehottaa kristikansaa rukoilemaan Jumalaa, että hän loisi uskovien sydämeen vakuuttuneisuuden Raamatun erehtymättömyydestä. Tarvitsemme teologeja, joka muistuttavat Raamatun auktoriteetista.

Wislöff mainitsee nämä viisi asiaa herätyksen ja julistuksen esteinä ajassamme. Herätys on aina Pyhän Hengen työtä, jossa ihmisten omattunnot heräävät niin, että alkavat etsiä pelastusta.

Siinä on herätyksen todellinen tuntomerkki.

*Suorat lainaukset Wislöffin kirjasta.

pixabay_bykst_hand-1106917_640

Meillä on erilaisia armolahjoja

Saarna Radio Dein Raamattubuffet-ohjelmassa 17.1.2016

Room. 12: 6–16 / Jeesus ilmoittaa jumalallisen voimansa

Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle.

Armo kaiken lähtökohtana

Paavali kirjoitti: ”Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja”. Voimme tutkia armoa teoreettisesti sekä pitää siitä paljon raamattutunteja. Minulle armo ei ole vain teoriaa vaan se on muuttunut vuosien varrella tärkeäksi uskoni kulmakiveksi. Mitä kauemmin olen ollut uskossa, sitä enemmän tarvitsen armoa.

Luulin joskus, että kun kasvan uskossa, rukoilen runsaasti, ahmin Raamattua, sitten alan pikku hiljaa tekemään Jumalan valtakunnan urotöitä omilla hengellisillä lihaksillani. Ajattelin, että teen vähemmän syntiä ja häiritsen siis vähemmän Jeesusta syntien anteeksiantajana. Tarvitsen siis vähemmän armoa.

Totuus on ollut toinen. Tarvitsen armoa enemmän ja enemmän. Ja suurta onkin suostua Jumalan armollisen työn kohteeksi. Ensin Jumalan suuresta armosta minä näin Jeesuksessa oman pelastajani. Sitten Jumalan armo vaihtoi katselusuuntaa. Armo alkoi näyttää totuutta itsestäni. Armon vuoksi uskallan myöntää oman syntisyyteni ja pahuuteni. Myös se, että olen pappi ja hengellisessä työssä on Jumalan armoa. Jumala on antanut sisäisen kutsun ja halun tähän työhön. Paavali kirjoitti, että armosta kristitty saa myös erilaisia armolahjoja.

Armosta lahjaksi

Tuossa suomenkielisessä sanassa armolahja on kaksi osaa. Molemmat viittaavat samaan. Armo kertoo, että saan jotain ilman ansiotani. Lahja viittaa siihen, että antaja on joku toinen; minulla on lahjan vastaanottajan rooli. Armolahjojen antaja on Jumala, siksi niitä ei tarvitse pelätä. Hyvä Jumala ei anna lapsilleen huonoja ja vaarallisia lahjoja.

Saarnatekstissämme roomalaiskirjeen 12. luvusta on kaksi osaa. Ensin Paavali kehottaa käyttämään seitsemää armolahjaa. Toiseksi hän antaa napakoita ohjeita kristilliseen elämään.

Seitsemän armolahjaa

Paavali mainitsee tässä seitsemän armolahjaa: profetoiminen, palveleminen, opettaminen, rohkaiseminen, antaminen, johtaminen ja köyhien auttaminen.

Profetoiminen

Profetoiminen on Raamatussa monipuolinen lahja. Se on yleensä Jumalan rakentavaa, rohkaisevaa ja kehottavaa puhetta koko seurakunnalle tai yksittäiselle ihmiselle, jotta näemme itsemme ja tilanteemme Jumalan sanan valossa oikein. Profetia voi liittyä myös tulevaisuuden tapahtumien kertomiseen. Kaikki oikeat profeetat ja profetiat ovat Raamatun sanan kanssa yhteensopivia.

Palveleminen

Palveleminen mainitaan tässä armolahjana. Lahjan saanut näkee muita selvemmin ympärillään tilanteet, missä pitää tarttua käytännön tehtäviin ja tekee sen iloiten.

Opettaminen

Opettamisen armolahjan saanut kykenee opettamaan siten, että toiset saavat hengellistä ravintoa, saavat lisää tietoa ja uusia näkökulmia Jumalan sanaan sekä halun toteuttaa sitä arjessaan. Opettamisen armolahjan saaneen tulee itse opiskella jatkuvasti Jumalan sanaa.

Rohkaiseminen

Rohkaisemisen armolahjan omaava kykenee kehottamaan ja innostamaan hihojen käärimiseen ja toimintaan. Sielunhoidossa lahjan saanut rohkaisee kestämään vaikeuksia ja luottamaan Jumalaan.

Antaminen

Antamisen armolahjan saanut antaa iloiten aikaa, voimia ja varoja Jumalan valtakunnan työhön. Lahjan saanut antaa myös silloin kun se vaatii häneltä uhrautumista ja tuo epämukavuutta.

Johtaminen

Johtamisen armolahjan saanut pystyy ohjaamaan ihmisiä, työyhteisöjä ja joukkoja Jumalan antamia tavoitteita kohti. Hän saa myös vapaaehtoiset toimimaan oikeiden tavoitteiden hyväksi.

Köyhien auttaminen

Köyhien auttamisen armolahjan saaneen veri vetää hyljeksittyjen, vähäosaisten ja köyhien seuraan. Hän kulkee kärsivän rinnalla.

Puhe ja palvelu

Paavalin mainitsemista armolahjoista kolme liittyi puhumiseen ja neljä käytännön työhön. Jumalan valtakunnan perinteisin etenemismuoto jo luomisesta alkaen on ollut puhe. Mutta Jumala antaa myös armolahjoja joilla toisten ihmisten jokapäiväinen elämä helpottuu. Eräs raamatunopettaja sanoi, että on olemassa vessanputsaajan armolahja. Joku kuulija loukkaantui tästä. Opettaja sanoi: ”Menepäs käymään Venäjällä. Silloin toivoisit, että seurakunnassa olisi yksi kielilläpuhuja vähemmän ja yksi vessansiivooja enemmän.”

Armolahjat ja kutsumus

Raamattu kehottaa tavoitteleman ja rukoilemaan armolahjoja. Oma kutsumuksemme ja armolahjamme löytyy usein sieltä, missä näemme jonkin suuren tarpeen. Kun Jumala on avannut meidän silmämme näkemään oman tehtävämme, saatamme ihmetellä ja arvostella muita, jotka eivät ymmärrä juuri tätä tärkeää asiaa samalla tavalla. Meidän tulee oivaltaa, että tässä on minun tehtäväni. Muilla on omat askareensa.

Ohjeita kaikille kristityille

Jumala antaa uskoville erilaisia armolahjoja. Seuraavaksi Paavali luettelee pitkän listan asioita, jotka kuuluvat kaikkien kristittyjen arkielämään. Ne tekevät minkä tahansa yhteisön kukoistavaksi ja vetovoimaiseksi. Meidänkin aikamme ihmiset kaipaavat tulla huomioiduksi ja rakastetuksi.

  1. Tässä päivän saarnatekstin opetuksista vielä koottuna kymmenen jumalallista ohjetta.
  2. Käytä armolahjojasi. Ja rohkaise muita niiden käyttämiseen. Monet kristityt ovat arkoja ja ujoja oman lahjansa käyttämiseen.
  3. Ole kestävä ahdingossa, vaivassa ja vainoissa. Syntiinlankeemuksen jälkeinen aika on Jumalan kansalle monien vaikeuksien ja jopa vainojen aikaa. Silloinkin Jumalan kansa todistaa sekä sanoin että elämällään.
  4. Siunatkaa vastustajia ja vainoajia. Kun sinä kohtaat niitä jotka vastustavat kristittyjä ja evankeliumin levittämistä, rukoile heidän puolestaan ja siunaa heitä.
  5. Päätä rakastaa kaikkia ihmisiä ja kaikkia kristittyjä. Eivät perheenjäsenet ole kaikesta samaa mieltä. Joskus sisko tai veli tekee tai sanoo jotain häntä itseään, toisia tai perhettä vahingoittavaa. Vaikeudet voivat vahvistaa perheen yhteyttä. Osoita lämmintä veljesrakkautta, kunnioita toisia kristittyä. Kunnioita heitä myös silloin, kun he antavat palautetta, että itse olet toiminut väärin.
  6. Ole innokas hyvän tekemisessä. Katso ympärillesi ja pohdi kenet voisit tänään yllättää hyvällä teolla.
  7. Anna hengen tulen palaa. Ole esikuva Raamatun tutkimisessa, rukouksessa ja kristittynä elämisessä. Tuli luo lämpöä, valoa ja turvaa ympärilleen. Ole tällainen tuli, joka vetää ihmisiä kylmästä ja pimeästä luokseen lämmittelemään ja sytyttää heidät samankaltaisiksi.
  8. Valitse palveleminen elämänasenteeksi. Joskus sopimuksia tehdessä etsitään ratkaisua, jossa molemmat voittavat. Silloin saatetaan käyttää englanninkielistä sanaparia: win-win. Kun palvelemme Jumalan mielenlaadulla, emme etsi tällaista win-win tilannetta, vaan palvelemme toisia vaikka itse emme saisi mitään. Tämäkin on radikaalia kristillistä rakkautta!
  9. Älä pidä itseäsi muita parempana. Näet monenlaisia ihmisiä, ehkä asetat heitä heidän ulkonäkönsä, työnsä, opiskelujensa, älykkyytensä, mielipiteittensä vuoksi lokeroihin. Jeesus ei vetäytynyt pois hyljeksittyjen luota ja tällä tavoin pitänyt itseään muita parempana.
  10. Mene lähelle toisia. Saarnatekstissä annetuissa käytännön elämän ohjeissa kehotetaan menemään niin lähelle toisia, että voimme iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa. Me kristityt olemme monesti niin kiireisiä ja itsekkäitä, että meillä ei ole aikaa tutustua toisiin. Siksi myös evankeliumi ei mene toivotulla tavalla eteenpäin. Jospa meillä olisi aikaa ja voimia tutustua, ystävystyä ja jakaa elämäämme, itkeä ja nauraa toisten kanssa.

Armo on kaiken lähtökohta. Usko Jeesukseen tuo Jumalan armon elämäämme. Jeesus on kuolemallaan ja verellään hoitanut sinun asiasi kuntoon Jumalan edessä. Usko Jeesukseen välittää sinulle koko pelastuksen, syntien anteeksiantamisen, täydellisen Jumalalle kelpaavuuden ja pääsyn taivaaseen. Ota se vastaan, ettei se jää kohdaltasi turhaksi.

Kaikki edellä mainittu on Pyhän Hengen vaikutuksen tulosta. Kristikunta Suomessa ei kaipaa vain puhujapöntöissä loistavia esiintyjiä vaan joukkoliikettä, jossa tämänkaltainen rohkea lähelle ihmistä menevä kristillisyys vaikuttaa kirkoissa ja sen seinien ulkopuolella. Tarvitaan niitä, joilla on aikaa olla ihmisten kanssa ja tuoda sinne teoillaan helpotusta ja rakkautta sekä todistus pelastavasta evankeliumista.

Aamen.

Tämä saarnani tuli Radio Dein Raamattubuffet ohjelmassa 17.1.2016. Saarna on kuunneltavissa avaimia.net -sivulla, jossa on paljon raamattuopetusta, puheita ja saarnoja.

creationswap_26775_Mic_with_Cross

10 sitaattia Eero Huovisen kirjasta Saarna?

Tilasin ja luin Eero Huovisen helppolukuisen kirjan saarnasta ja saarnaamisesta. Kirjoitin muutaman sitaatin itselleni muistiin ja sinulle jaettavaksi. Kymmenen otsikkoa kirjoitin itse.

Pään ja sydämen puhetta

”Saarnaaminen on ollut minulle elämänmittainen harjoitus. Vielä piispaksi tultuani jouduin usein lukemaan saarnani paperista. Muistan ensimmäisen virkavuoteni puheita, jotka kirjoitin ja luin sanasta sanaan. Uusi rooli nosti rimaa.
Vähitellen oli kuitenkin opittava ulos yliopistokielestä ja alettava puhua katekismuskielellä. En ollut enää vain teologeja varten, vaan kaikenlaisia ihmisiä varten. Oli yritettävä olla kansanomainen olematta populisti. Pään puheen rinnalla oli harjoiteltava sydämen puhetta.”

Miten oppia saarnaamaan?

”Opettamalla oppii parhaiten. Saarnaamaan oppii saarnaamalla.”

Miksi oikein saarnaan?

”Sitä asiaa, jota varten saarnaaja on olemassa, tulee jatkuvasti miettiä, fundeerata ja tutkistella. Ei edes kioskinpitäjä pärjää, ellei hän joka päivä kysy, mikä tarkoitus tällä työllä on.”

”Huumaava tehtävä”

”Saarnan kaikkein tärkein tehtävä on kertoa uudesta elämästä Kristuksessa ja siitä, että se voi tulla joka ikisen osaksi. Huumaava tehtävä.”

Ensirakastaja

”Saarnaajan ensi asenteen kuulijoita kohtaan on oltava kuin ensirakastajan. Kuulijoita ei ole otettava vain huomioon, vaan heitä on rakastettava. Kuulijoiden elämän on oltava saarnaajalle rakas.”

Älä pelasta itseäsi vaan pelasta kuulija

”Saarnan tarkoitus ei ole pelastaa saarnaa, vaan ne ihmiset, joita varten saarnaaja on olemassa.”

Lähtökohtana Jumalan kohtaaminen

”Mutta pohjimmiltaan saarnaajaksi tullaan vain, jos on joutunut ja päässyt Jumalan koskettamaksi. Ei tämän kosketuksen täydy olla mitään järisyttävää eikä maata kääntävää. Jumala tartuu monella eri tavalla. Joskus hän hipaisee niin huomaamatta, että vasta ajan kanssa tajuaa, kenen kanssa oikein on ollut tekemisissä. Joskus Jumala taas ottaa kiinni niin rutakasti, että kouran ote tuntuu sielunpohjaa myöten.
Jumalan koskettamaksi tuleminen ei merkitse ihmisen hurskausasteen nousua. Olennaista ei aluksi ole, miltä minusta tuntuu, vaan se, kuka on koskettanut. Ensin on Koskettaja, sitten vasta tulee ihminen, joka on tullut kosketetuksi. Koska Koskettaja on Jumala, vaikutuksilta ei voi välttyä.”

Kutsuttu

”Saarnaajaksi ei ryhdytä, vaan kutsutaan.”Ette te valinneet minua vaan minä valitsin teidät” (Joh. 15:16).”

Saarnaaja kirkossa

”Saarnaaja saa olla oma itsensä ja hänen tulee olla oma itsensä, mutta individualisti hän ei voi olla. Oikeus omaan ajatteluun säilyy, mutta on muistettava, missä mitäkin puhuu. Joutavaa turinointia tässä maailmassa on aivan tarpeeksi.
Omaan yhteisöönsä jokainen saarnaaja väsyy ja työlääntyy. Kun kirkkoa katsoo riittävän kauan sisältäpäin, oppii näkemään sen puutteet ja heikkoudet. Jos oikein hermostuttaa, silloin on hyvä palauttaa mieleen Dietrich Bonhoeffer, jolla jos kellään oli aihetta olla kriittinen omaa kirkkoaan kohtaan. Näin hän sanoi:
”Hänestä, joka rakastaa enemmän unelmaansa kirkosta kuin kristillistä kirkkoa sellaisenaan, tulee jälkimmäisen tuhoaja, vaikka hänen persoonalliset tarkoituksensa olisivat kuinka kunnialliset, vakavat ja uhrautuvat tahansa.”

Saarnan lopettamisen taito

”Lopettamisen taito on osa ytimekkyyden hyvettä. Saarnan lopun on oltava lyhyt ja selkeä. Ydinajatuksen kertaus tai tiivis muistolause jäävät kuulijan mieleen.
Saarnaaja ei saa olla kuin lentokoneen pilotti, joka kaartaa kenttää eikä tiedä, laskeutuako vai vieläkö lähtisi uuteen ylösvetoon. Jos saarnaaja sanoo jotain ”lopuksi”. Lopun on tultava heti. Loppu.”

Joulun sana_Martti_Luther_Hän on sinun omasi

Joulun sana Martti Lutherilta (Luuk. 2:10-11)

Enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.

Luuk. 2:10-11

Enkelin sanoma on se, että tämä lapsi on meidän Vapahtajamme, joka meidän tulee ottaa suurimmaksi aarteeksemme ja kaiken lohdutuksen ja ilon lähteeksi. Häneen katsovat kaikki enkelit ja Jumala itse.

Tätä aarretta hän ei kuitenkaan laske pelkästään äitinsä syliin, vaan myös minun ja sinun, ja sanoo meille: Hän on sinun omasi; sinä saat nauttia hänestä ja omistaa kaiken, mitä hänellä on taivaassa ja maan päällä.

Jos joku nyt kuulee tämän, mutta ei iloitse siitä, hän on ansainnut sen, että salama iskisi hänet yhdeksän kyynärän syvyyteen maan alle. Siksi meidän tulee pyytää Jumalalta sitä armoa, että hän itse kirjoittaisi tämän enkelisaarnan sydämiimme, jotta voisimme saada Vapahtajasta todellisen lohdutuksen ja voittaa hänen kauttaan kuoleman ja perkeleen.

Auttakoon meitä siinä rakas Herramme ja Vapahtajamme Kristus. Aamen.

(Martti Luther, 25.12.)