Avainsana-arkisto: saarnaaminen

Jumalan voima ja Jeesuksen risti

Enhän unohda julistaa myös evankeliumia?

Jeesus käski saarnata evankeliumia kaikille luoduille (Markus 15:15). Sana evankeliumi voidaan käsittää laajasti kuvaamaan kaikkea kristillistä julistusta. Mielestäni silloin helposti unohtuu evankeliumin ydin.

Julistanko todella evankeliumia? Vai olenko määritellyt evankeliumille uuden sisällön pitäen kaikkea kristillistä tai siltä kuulostavaa puhetta evankeliumina?

Vanhassa testamentissa evankeliumi kuvasi yleisesti hyvää uutista. Uudessa testamentissa evankeliumilla on ainakin seuraavia merkityksiä.

  • Meillä on neljä evankeliumia, jotka kuvaavat Jeesuksen elämänvaiheita.
  • Paavalin kirjeissä evankeliumi on ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi”. Tässä evankeliumin sisältö on Jeesuksen persoonan ja elämän kuvausta keskittyen Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen.

Tämän valossa voi tehdä seuraavia erotteluja:

  • Kun kerron jollekin: ”Minusta tuli kristitty. Annoin elämäni Jeesukselle”, todistamme Jeesuksesta, mutta emme julista vielä evankeliumia. Kerromme itsestämme.
  • Kun julistan, että Jeesus parantaa ja tekee ihmeitä, en julista vielä evankeliumia. Kerron, mitä Jeesus voi tehdä.
  • Kun analysoin lakia ja evankeliumia, en julista vielä evankeliumia. Pohdin tärkeää teologista jaottelua.
  • Kun rukoilen ja julistan, että kohta tulee suuri herätys, en julista vielä evankeliumia. Totean sen, että Jumala haluaa pelastaa enemmän ihmisiä.
  • Kun kehotan rukoilemaan, lukemaan Raamattua ja pysymään kaidalla tiellä loppuun asti, en julista vielä evankeliumia. Toivon, että kasvamme uskossa ja pääsemme varmasti perille.

Kaikki edellä mainitut asiat ovat hyviä, kristillisiä ja suositeltavia. Mutta ne eivät ole vielä evankeliumin julistamista.

  • Mutta kun kerron, kuka on Jeesus Kristus, miten hän sovitti ristillä syntini ja voin saada kaikki syntini  anteeksi ja uuden yhteyden Jumalaan, silloin julistan evankeliumia. Evankeliumi on kertomusta Jeesuksesta, hänen teoistaan, ristinkuolemasta, ylösnousemuksesta, ja siitä, miten hän lähetti Pyhän Henkensä.

Evankelioimisen ytimessä on evankeliumi Jeesuksesta. Evankelioimiseen liittyy myös sen kertominen, miten tämä hyödyttää minua. Evankeliointiin liittyy siksi

  • objektiivinen puoli (Jeesuksen elämän kuvaus eli evankeliumi) ja
  • subjektiivinen puoli (miten voin ottaa pelastuksen vastaan).

Kun julistamme evankeliumia, kerromme Jeesuksesta ja siitä, miten löydämme yhteyden häneen. Meidän tulee korostaa sekä objektiivista että subjektiivista puolta painopisteen ollessa ensimmäisessä.

Jeesus käski seuraajiansa menemään kaikkeen maailmaan ja saarnaaman EVANKELIUMIA (!) kaikille luoduille (Markus 16:15).

creationswap_26775_Mic_with_Cross

10 sitaattia Eero Huovisen kirjasta Saarna?

Tilasin ja luin Eero Huovisen helppolukuisen kirjan saarnasta ja saarnaamisesta. Kirjoitin muutaman sitaatin itselleni muistiin ja sinulle jaettavaksi. Kymmenen otsikkoa kirjoitin itse.

Pään ja sydämen puhetta

”Saarnaaminen on ollut minulle elämänmittainen harjoitus. Vielä piispaksi tultuani jouduin usein lukemaan saarnani paperista. Muistan ensimmäisen virkavuoteni puheita, jotka kirjoitin ja luin sanasta sanaan. Uusi rooli nosti rimaa.
Vähitellen oli kuitenkin opittava ulos yliopistokielestä ja alettava puhua katekismuskielellä. En ollut enää vain teologeja varten, vaan kaikenlaisia ihmisiä varten. Oli yritettävä olla kansanomainen olematta populisti. Pään puheen rinnalla oli harjoiteltava sydämen puhetta.”

Miten oppia saarnaamaan?

”Opettamalla oppii parhaiten. Saarnaamaan oppii saarnaamalla.”

Miksi oikein saarnaan?

”Sitä asiaa, jota varten saarnaaja on olemassa, tulee jatkuvasti miettiä, fundeerata ja tutkistella. Ei edes kioskinpitäjä pärjää, ellei hän joka päivä kysy, mikä tarkoitus tällä työllä on.”

”Huumaava tehtävä”

”Saarnan kaikkein tärkein tehtävä on kertoa uudesta elämästä Kristuksessa ja siitä, että se voi tulla joka ikisen osaksi. Huumaava tehtävä.”

Ensirakastaja

”Saarnaajan ensi asenteen kuulijoita kohtaan on oltava kuin ensirakastajan. Kuulijoita ei ole otettava vain huomioon, vaan heitä on rakastettava. Kuulijoiden elämän on oltava saarnaajalle rakas.”

Älä pelasta itseäsi vaan pelasta kuulija

”Saarnan tarkoitus ei ole pelastaa saarnaa, vaan ne ihmiset, joita varten saarnaaja on olemassa.”

Lähtökohtana Jumalan kohtaaminen

”Mutta pohjimmiltaan saarnaajaksi tullaan vain, jos on joutunut ja päässyt Jumalan koskettamaksi. Ei tämän kosketuksen täydy olla mitään järisyttävää eikä maata kääntävää. Jumala tartuu monella eri tavalla. Joskus hän hipaisee niin huomaamatta, että vasta ajan kanssa tajuaa, kenen kanssa oikein on ollut tekemisissä. Joskus Jumala taas ottaa kiinni niin rutakasti, että kouran ote tuntuu sielunpohjaa myöten.
Jumalan koskettamaksi tuleminen ei merkitse ihmisen hurskausasteen nousua. Olennaista ei aluksi ole, miltä minusta tuntuu, vaan se, kuka on koskettanut. Ensin on Koskettaja, sitten vasta tulee ihminen, joka on tullut kosketetuksi. Koska Koskettaja on Jumala, vaikutuksilta ei voi välttyä.”

Kutsuttu

”Saarnaajaksi ei ryhdytä, vaan kutsutaan.”Ette te valinneet minua vaan minä valitsin teidät” (Joh. 15:16).”

Saarnaaja kirkossa

”Saarnaaja saa olla oma itsensä ja hänen tulee olla oma itsensä, mutta individualisti hän ei voi olla. Oikeus omaan ajatteluun säilyy, mutta on muistettava, missä mitäkin puhuu. Joutavaa turinointia tässä maailmassa on aivan tarpeeksi.
Omaan yhteisöönsä jokainen saarnaaja väsyy ja työlääntyy. Kun kirkkoa katsoo riittävän kauan sisältäpäin, oppii näkemään sen puutteet ja heikkoudet. Jos oikein hermostuttaa, silloin on hyvä palauttaa mieleen Dietrich Bonhoeffer, jolla jos kellään oli aihetta olla kriittinen omaa kirkkoaan kohtaan. Näin hän sanoi:
”Hänestä, joka rakastaa enemmän unelmaansa kirkosta kuin kristillistä kirkkoa sellaisenaan, tulee jälkimmäisen tuhoaja, vaikka hänen persoonalliset tarkoituksensa olisivat kuinka kunnialliset, vakavat ja uhrautuvat tahansa.”

Saarnan lopettamisen taito

”Lopettamisen taito on osa ytimekkyyden hyvettä. Saarnan lopun on oltava lyhyt ja selkeä. Ydinajatuksen kertaus tai tiivis muistolause jäävät kuulijan mieleen.
Saarnaaja ei saa olla kuin lentokoneen pilotti, joka kaartaa kenttää eikä tiedä, laskeutuako vai vieläkö lähtisi uuteen ylösvetoon. Jos saarnaaja sanoo jotain ”lopuksi”. Lopun on tultava heti. Loppu.”