Avainsana-arkisto: saviastia

Lähettäjäpiirikirje 8/2019

Loma oli kai hyvä, kun työhön käynnistyminen oli verkkaista. Vai johtuuko se vain vanhenemisesta? Nyt juuri tätä kirjoittaessa on ensimmäinen kunnon työviikko on puolivälissä. Elokuun loppu on aina se hetki kun meidän pitää saada tulevan vuoden suunnitelmat hyväksytyksi Kansanlähetyksen ylimpään maanpäälliseen instanssiin eli liittokokoukseen (8.9.). 

Juuri tänään – Viron uudelleen itsenäistymisen päivänä 20.8. – olemme valmistelleet ensi vuoden suunnitelmia iltamyöhään saakka. Monta kiveä käännettiin, ja johtoryhmä teki hyvää työtä, jota voimme turvallisin mielin esitellä liittokokoukselle. Yllä oleva kuva kertoo tämän päivän ja illan työskentelystä. Iltamyöhään ennen maata menoa kirjoitan sinulle vielä tämän kirjeen. Hieman uupuneena, mutta kiitollisena työstä ja sinusta. 

Loman jälkeen ensimmäinen työtehtävä oli osallistuminen järjestöni lähettipäiville. Se on vuosittainen keidashetki, silloin tapaan sekä vanhoja että uusia lähettejä. Minun vastuulla aina lähetysjohtajan grillipäivällinen. Yli sata lähettiä ja lähetyslasta tulee nauttimaan pöydän antimia. Kiitollisin mielin muistan Kansanlähetyksen keittiön emäntien ja vapaaehtoisten grillimestareiden apua. Vaikka en kuulukaan enää aktiivipalveluksessa olevaan lähetystyöntekijäjoukkoon, sydämessäni palaa edelleen tuli maailman voittamiseksi Jeesukselle Kristukselle. Olen kiitollinen, että sain olla aktiivipalveluksessa Virossa ja Saksassa 1995-2010. Nyt olen lähettämässä muita, mahdollistamassa heidän työtänsä ja levittämässä lähetysinnostusta kotimaassa. Mahtava tehtävä tämäkin. Kaikki tähtää siihen, että taivas täyttyy pelastetuista. 

Hyvän sanoman saviastiat

Lähettipäiviltä suuntasin Poriin Evankelistojen yhteyspäiville. Tämä on ollut minulle tärkeä tapaamispaikka. Kohtaan evankelioimistyöhön sitoutuneita tai siihen tahtovia eri ikäisiä eri kirkkokunnista. Meillä on sama näky: Viedä evankeliumi Jeesuksesta mahdollisimman monelle ymmärrettävällä tavalla, jotta he ottaisivat sen vastaan. 

Joudun työssäni monien paineiden ja odotusten keskelle. Juuri tämä tapahtuma on minulle henkireikä. On ihanaa vain olla osallistujana ja kuunnella toisia sekä oppia. Eräs tärkeä asia on huomata, että nämä evankelistat ovat suostuneet olemaan myös heikkoja ja vajavaisia; kiiltokuvat ovat karisseet ja tässä joukossa uskaltaa olla oma itsensä. Jumalan valtakunnan työssä pitää uskaltaa suostua myös heikkouteen, jossa Jumalan voima voi salatulla tavalla päästä vaikuttamaan. Tarvitsen itse sitä samaa armoa, mitä julistan muille. 

Porin parisataa evankelistaa olivat kuin saviastioita, jotka on irrotettu maasta, pesty, muovattu, laitettu välillä hyllylle hakemaan muotoaan, sitten kuumaan uuniin poltettavaksi. Jos uunissa saviastia särkyy, se murskataan. Mutta juuri tästä murskatusta jauheesta savenvalaja saa erityisen hienon ja kestävän astian. Meissä kaikissa on paljon halkeamia. Joskus Jumala pääsee juuri niiden kautta toimimaan erityisellä tavalla. Se, mistä evankelista haluaa päästä eroon voikin olla Jumalan erityinen työväline toisille siunaukseksi. 

Lähetyssaarnaajien hölynpölyä?

Luin tällaisen kertomuksen lähetystyön vaikuttavuudesta: Fidzi-saarten asukkaiden kanssa oli päästy kaupalliseen kontaktiin, eräs kauppias, joka oli ateisti ja skeptikko, meni saarelle käymään kauppaa. Hän keskusteli fidzi-heimon päällikön kanssa ja huomasi Raamatun sekä muutamia muita uskontoon liittyviä esineitä eri puolilla taloa. 

”Mikä vahinko”, hän sanoi, ”ette olette kuunnelleet tuota lähetyssaarnaajien hölynpölyä.”

Päällikkö vastasi: ”Näetkö tuon ison valkoisen kiven tuolla? Se on kivi, jonka päällä me vielä muutama vuosi sitten halkaisimme uhriemme päät saadaksemme aivot ulos. Näetkö tuon ison uunin tuolla? Siihen uuniin me vielä muutama vuosi sitten laitoimme uhriemme ruumiin paistumaan ennen kuin söimme ne suihimme. Ellemme olisi kuunnelleet sitä, mitä kutsut lähetyssaarnaajien hölynpölyksi, vakuutan, että sinun pääsi oli jo halkaistu tuon kiven päällä ja sinun ruumiisi olisi paraikaa kypsymässä tuossa uunissa.” 

Ole siunattu!

On aika päättää kirje, mennä nukkumaan ja kohdata aamulla taas arjen haasteet ja ilot. Jeesuksen kanssä, joka on ilon lähde! Ole siunattu! 

Mika Tuovinen 


Tässä on otteita lähetysjohtaja Mika Tuovisen kirjeestä ystäville ja lähettäjille. Voit tilata koko kirjeen sähköpostiisi tai postilaatikkoosi täältä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Saviastiana lähetystyössä

Rakkaat ystäväni lähetystyössä,

hetken päästä tapaamme toisemme Lähettipäivillä. Meitä yhdistää vuodet Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöinä. Iloitsen nähdessäni sinut, joka olet jo lähetystyössä elämäntehtäväsi tehnyt, iloitsen tavatessani sinut, joka olet juuri nyt käymässä lähetyskentältäsi kotimaassa ja iloitsen kohdatessani sinut, joka olet valmistautumassa lähtöön.

Meitä ei ole veistetty samankaltaisiksi. Meillä on erilaisia kutsumuksia, armolahjoja, tapoja tehdä työtä sekä erilaiset kohdemaat.

Meillä kaikilla on ollut sisäinen kutsu – sydämen palo – lähteä viemään evankeliumia Jeesuksesta eteenpäin sekä palvelemaan toisia Kristuksen rakkaudella. Meillä on ollut myös ulkoinen kutsu järjestöltä, meillä on ollut nimikkoseurakunnat, kansanlähetyspiirit ja suuri joukko työtä tukevia ja rukoilevia ystäviä. Emme saa unohtaa heitä.

Lähdimme liikkeelle kutsun saaneina ja innokkaina, mutta ehkä epävarmoina. Saviastiaa muokattiin kieliopinnoissa, kulttuurien ymmärtämisessä, ihmissuhdehiomossa paikallisten ja lähettitovereiden välillä. Työn näkyvät tulokset eivät olleet ehkä sellaisia kun olisimme toivoneet. Olisihan ollut hienoa raportoida kotimaahan suuremmasta työn edistymisestä.

Ehkä monta kertaa kysyit, kannattiko ja kannattaako tämä kaikki. Muuttuiko mikään? Pitäisikö palata kotimaahan? Olisiko jossain parempia ja pyhempiä työntekijöitä? Jumala valitsee työtovereikseen rikkonaisia astioita, kolhittuja, murtuneita ja vieläpä Jumalan lisää murtamia. Kun olet särjetty, et lähesty toisia kovilla sanoilla heitä rikkoen, kuten eräässä runossa sanotaan:

”Pane hellyys sanoihisi kun puhut,
silloin ne putoavat
kuin siemenet lämpöiseen maahan.
Älä lähesty kovilla sanoilla,
ettet pirstoisi.
Vain kivet kestävät vasaroimista”

Eräs työntekijämme näki kerran kuvan särjetystä vesiruukusta ja sen kantajasta. Ruukku on täynnä halkeamia. Ruukkua tulee täyttää koko ajan. Ruukku ei tietysti pidä siitä, että edes vesi ei pysy sisällä. Hän häpeää rikkinäisyyttään. Onko minulla mitään arvoa? Olisinpa ehjä ruukku. Jos ruukku pääsisi katsomaan taaksepäin, hän näkisi ihmeen. Siellä, missä kannettiin virheettömiä ruukkuja, oli kuiva erämaa. Siellä, missä häntä oli kannettu ja minne vesi valui, sinne on noussut uutta elämää ruukun säröistä vuotavan veden vuoksi.

Jumala tietää, miksi hän on valinnut sinut ja miksi hän on halunnut ja haluaa lähettää juuri sinut. Myös sinut, joka koet tänään olevasi heikko, hauras, rikkonainen, mutta joka haluat silti seurata Jeesusta.

Moni katsoo sinua ylöspäin ihailleen: Onpas siinä hieno lähetystyöntekijä, varmaan ihan eri pyhyyden tasolla kun me tavalliset kristityt. Sinä ajattelet: Voi että, jos he vain tietäisivät, millaisen saviastian Jumalan on valinnut. Eivät he katsoisi ylöspäin. Jos he tietäisivät, lähettäisivätkö edes minua. Olen vain saviruukku, ja varsin rikkonainen ruukku. En ole ehjä vaan minussa on elämän kolhujen tuomia rakoja. Eihän tässä pysyisi edes vesi sisällä. Ehkä valitat Jumalallekin, että hän ei ole kaikkia elämäsi vaikeita asioita parantanut valitessaan, kutsuessaan ja lähettäessään sinut.

Tähän voi olla kaksi syytä. Ensinnäkin, muista Raamatusta Paavalin kokemus. Kukapa ei haluaisi olla hänen kaltaisensa. Suuri lähetyssaarnaaja Paavali kuitenkin rukoili, että Jumala ottaisi pistimen pois hänen lihastaan. Emme tiedä, mikä tuo pistin oli, mutta se toi Paavalille tuskaa. Hän rukoili siitä vapautumista. Mutta Jeesus halusi, että pistin jää. Paavali kirjoittaa (1. Kor. 12:7-9):

”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan”.

Jeesus haluaa opettaa sinulle, mitä on armo. Se on kova paikka, koska oma minä sanoo, että hengellisen työntekijän pitäisi olla jo päässyt armosta vähän korkeammalle tasolle. Mutta ei ole korkeampaa tasoa kun päästä osalliseksi Jumalan armosta.

Toinen syy, miksi Jumala ei ole korjannut kaikkia saviruukussasi olevia halkeamia on se, että Jumala pääsee toimimaan juuri vajavuutesi kautta. Se, mistä haluat päästä eroon voi olla Jumalan erityinen työväline. Olet kuin ruukku, mistä vesi pääsee vuotamaan.

Minulle lähetystyöntekijänä erityisesti kutsumuksen kriiseissä on ollut tärkeä Hilja Aaltosen runo ”Kysytkö palvelushintaa”.

Lähetystyössä maalliseen historiaan jäävien vaikuttajien nimet ovat vähissä. Lähetystyö on suostumista vähään, askeleemme unohtuvat paikallisilta, uudet ihmiset eivät tunne meitä, joudumme itkemään työssämme vajavuutta, osaamattomuutta ja väärin toimimista. Mutta emme ole Jumalan unohtamia, olemme totelleet hänen kutsuaan viedä evankeliumia maailman ääriin. Ja työ jatkuu vaikka me olemme lähteneet pois.

Kun kylväjä kylvää, pellolla saattavat näkyä kylväjän jalanjäljet, mutta viljan kasvaessa työntekijän jalanjäljet katoavat ja vain Jumalan antama kasvu näkyy.

Kysytkö palvelushintaa, kysytkö kuinka kannattaa.
Nousetko vastarintaan, ellet ajassa arvoa saa.
Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla.
Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla.

Mikä on tuonut sun tähän, mikä on vaikutin lähtöösi sun,
riittääkö ajassa vähän, askeleet unohdetun.
Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.
Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.

Suurta on kutsumusvyötä kantaa, suurta on hengessä palaa.
Armoa kaikkensa antaa, itkeä itkunsa salaa.
Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa,
Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa.

Riemuiten astukaa työhön, varisee vaipuvat tähkäpäät.
Päivä jo painuupi yöhön, illan hämyssä vielä näät
korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa,
korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa.

Lähetystyöntekijänä olet ollut sillanrakentajana Jumalan ja maailman välille. Monella on ollut etuoikeus kertoa pyhää evankeliumia sellaisille, jotka eivät ole sitä koskaan elämässään kuulleet eivätkä olisi koskaan kuulleet ilman sinua.

Moni teistä on nähnyt suuria työn tuloksia, saanut aikaan asioita, joista on kiitetty ja jotka jäävät vaikuttamaan sinun poistuessasi kentältä. Se on Jumalan armoa ja lopulta hänen aikaansaannosta.

Lähetystyöntekijänä olet ymmärtänyt, että voima ei ole sinussa vaan julistamassasi evankeliumissa.

Lähetysjohtajana voisin yksinkertaistaa tehtävänkuvasi kahteen osaan Jeesuksen esimerkin mukaisesti. Hänellä oli sanavarastossaan kaksi suurta sanaa: Tulkaa ja Menkää. Jeesus kutsuu tulemaan hänen luokseen ja olemaan hänen kanssaan. Kun haluat pelastaa toisia, älä kadota kiireessä ja työn imussa omaa sieluasi ja kutsumustasi! Jeesus käskee mennä ja palvella täysillä toisia ihmisiä.

Sinut on lähetetty evankeliumin vuoksi matkaan. Ole uskollinen evankeliumille ja Jumalan sanalle. Se on sanoma, mitä ei löydy mistään tämän maailman uskonnosta eikä maailmankatsomuksesta.

Lähetämme lähetystyöntekijöitä julistamaan evankeliumia kahdesta syystä. Vain sen kautta kadotukseen matkalla olevat löytävät pelastuksen. Te olette ikuisen pelastuksen sanansaattajia. Maailmassa ei ole hienompaa kutsumusta. Toiseksi julistatte evankeliumia Jumalan kunnian vuoksi vaikkei yksikään ottaisi sitä vastaan. Evankeliumin julistaminen on Jumalan ylistämistä. Emme ylistä Jumalaa vain laulamalla ylistyslauluja. Suurta ylistystä on Jumalan suurten tekojen kertominen. Ylistäkää Jumalaa kertomalla Jeesuksen elämästä, kuolemasta, ylösnousemuksesta ja veren voimasta!

Jumala kutsuu meitä uskollisuuteen tehtävässämme.

Kun tästä hetken päästä suuntaan tapaamiseemme, pohdin, miten voisin sinua rohkaista. Siksi kirjoitin pikaisesti tämän kirjeen!

Haluan kiittää sinua palveluksestasi Kansanlähetyksen lähetystyöntekijänä! Haluan kiittää sinua ystävyydestä ja työtoveruudesta.

Haluan rohkaista ennen kaikkea sinua, joka tunnet itsesi väsyneeksi, kamppailet kutsumuksesi kanssa ja olet omien syytöksiesi ja perkeleen syytöksien saartamana kyselemässä: Kannattiko ja kannattaako tämä.

Jos mikä tässä elämässä kannattaa, se on sitoutuminen evankeliumin levittämiseen! Siinä Jumala käyttää saviastioita.

Kun mietin kohtaamistamme lähettipäivillä, mieleeni tuli vahvasti juuri tämä saviastia-teema.

Nähdään pian lähettipäivillä, rakas taistelutoveri maailman parhaimmassa tehtävässä!

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Kansanlähetys

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa