Avainsana-arkisto: seurakunta

Ilmetyskirja - nuhteita seurakunnalle

Ilmestyskirjan 7 seurakunnan sanoma – 3. Moitteita seurakunnalle

3 MOITTEITA SEURAKUNNALLE

Tämän viikon Raamattuavaimissa tutkin Uuden testamentin viimeisen kirjan eli Ilmestyskirjan kolmea ensimmäistä lukua. Ensimmäisen luvussa pääasiana oli Jeesuksen Kristuksen kuvaaminen.

Toisessa ja kolmannessa luvussa on Jeesuksen kirjeet seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle Efesoon, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan. Seurakuntia oli tuolla alueella enemmänkin. Nämä seurakunnat sijaitsevat tuon ajan merkittävän postitien varrella ja ne ovat maantieteellisessä järjestyksessä tietä kulkiessa.

Alkukirkon tilanne nähdään joskus ihannetilana, johon on pyrittävä. Kirjeet paljastavat, että ei se ihan niin ollut. Seurakunnassa on aina ollut vaikeuksia. Elävä kristillisyys elää nytkin taistelun keskellä.

Jeesus antaa seurakunnille moitteita ja kehuja. Tänään tutustumme moitteisiin. Ne on osoitettu ensimmäisen vuosisadan lopun todellisille seurakunnille, mutta niillä on vakava sanoma myös meille

Ensi ajan rakkaudesta luopuminen (2:4)

Efeson seurakuntaa Jeesus kuvaa kestäväksi, vaivaa näkeväksi, opillisesti hyväksi ja evankeliumia julistavaksi. Nämä ovat hyviä asioita. Mutta seurakunta saa yhden nuhteen: ”Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta” (Ilm. 2:4).

Mitä tämä ensi ajan rakkaudesta luopuminen tarkoittaa? Ehkäpä kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, että uskon elämän alkuinnostus ja rakkaus Jumalaan on kuihtunut.

Jumala-suhdetta ei kuvaa enää palava rakkaus. Toiseksi se voi tarkoittaa kristittyjen keskinäistä rakkautta. Vaikeuksissa kristityt olivat menettäneet rakkautensa toisiin. Jeesus evankeliumeissa sanoi kristittyjen keskinäisen rakkauden olevan todistukseksi maailmalle.

Kumman tahansa kylmyyden kristitty löytää sydämestään, siitä on tehtävä parannus. Rakasta täysillä Jumalaa ja jokaista kristittyä!

Väärien oppien suvaitseminen (Bileam, 2:14, Iisebel 2:20)

Seitsemän seurakunnan kirjeissä mainitaan kaksi harhaoppia, joita kutsutaan Bileamin ja Iisebelin opeiksi.

Bileamin oppi

Pergamonissa oli sekalainen seurakunta. Siellä oli niitä, jotka tunnustivat Jeesuksen nimeä ja pysyivät oikeassa opissa. Mutta seurakunnassa oli myös niitä, joka kannattivat ”Bileamin oppia”.

Vanhan testamentin Bileam tiesi, että Israelin kansan kohtalo riippuu Jumalan siunauksesta. Jos hän saisi kansan toimimaan Jumalan tahtoa vastaan, niin kansa menettäisi siunauksensa. Siksi Bileam houkutteli israelilaisia uskottomuuteen Jumalan tahdolle. Neljännessä Mooseksen kirjassa kerrotaan näin: Kun israelilaiset olivat asettuneet Sittimiin, Israelin miehet luopuivat Herrasta ja alkoivat elää moabilaisnaisten kanssa. Naiset kutsuivat heitä omien jumaliensa uhrijuhliin, ja miehet söivät uhrilihaa ja kumarsivat heidän jumaliaan.” (4. Moos. 25:1-2). Bileamin oppia on se, että Jumalan seurakunta tekee kompromisseja pakanuuden ja Jumalan sanan vastaisten asioiden kanssa.

Iisebelin oppi

Tyatiran seurakunnassa kannatettiin puolestaan Iisebelin oppia. Vanhassa testamentissa kuningas Aahabin vaimo Iisebel johti kansaa pakanalliseen epäjumalanpalvelukseen ja haureuteen.

Jeesus oli kutsunut Tyatiran seurakunnan Iisebeliä monesti parannukseen, mutta hän ei luopunut väärästä toiminnastaan ja opetuksestaan. Siksi häntä ja hänen seuraajiaan kohtaa rangaistus.

Jeesus huomauttaa, että kaikki Tyatiran seurakuntalaiset eivät olleet omaksuneet Iisebelin harhaoppia. Jeesus tosin nuhtelee siitä, että vaikka he eivät Iisebelin oppia omaksuneet, he suvaitsivat sitä seurakunnassa.

Vaikka seurakunta tai kirkko joutuisi vahingollisten oppien valtaamaksi, meidän tulee olla Raamatun sanalle ja totuudelle uskollinen siinäkin tilanteessa.

Herää!

Sardeen seurakuntakin saa moitteita. Seurakunta kyllä toimi ja oli elävien kirjoissa, mutta Jeesuksen silmissä se on kuolemassa. Toiminta ehkä pyöri aktiivisesti, mutta hengellinen elämä oli lopahtanut. Mutta Jeesus näki sielläkin toivoa: jäljellä vielä jotain, mikä ei ole täysin kuollutta. Kuolleen seurakunnan keskellä oli uskollisten joukko.

Lääkkeeksi Jeesus antaa ohjeen: ”Muista kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus” (3). Tässäkin parannuksen teko tarkoittaa paluuta alkuun. Tämä on tärkeä sana myös meille Suomessa. Moni on nuorena kokenut herätyksen ja tullut uskoon. Elämän huolet ja kiireet ovat ajaneet Jumalan tuntemisen ohitse. Aikaa ei riitä enää osallistua seurakunnan toimintaa, rukoukseen eikä Raamatun lukemiseen. Uskonelämä alkaa muistuttaa Sardeen seurakunnan tilaa. Lohdutuksena tässä on se, että Jeesus kutsuu heräämään ja palaamaan takaisin luokseen.

Laodikean seurakunnalle

Laodikean seurakunta ei saa Jeesukselta lainkaan kiitosta. Moitteista ensimmäisenä mainitaan tämä: ”Sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani” (3:15-16). Tämä vesivertauskuva liittynee tuon seudun vesitilanteeseen. Viereisessä Hierapoliksen kaupungissa kuumia lähteitä käytettiin terveydenhoitoon. Veden tullessa Laodikeaan se oli jo haaleaa ja ei kelvannut enää kylpyläkäyttöön eikä edes juotavaksi. Muualta lähteistä saatu kylmä vesi oli virkistävää, mutta Laodikeassa ei näitä virkistäviä lähteitäkäkän ollut.

Laodikean kaupunki rikas pankkikaupunki. Se oli kehitetty silmäsairauksia parantavia voiteita. Kaupunki oli myös vaateteollisuudestaan tunnettu.

Jeesus sanoi seurakunnan arvioivan tilansa väärin. He kerskuivat rikkaudellaan, näkökyvyllään ja vaatteillaan. Jeesuksen mielestä heillä ei ollut näistä mitään. Ei rahaa, ei näkökykyä eikä vaatteita.

Juuri tälle Laodikean seurakunnalle, jota kuvataan kaikkien kauheimmalla tavalla, annetaan mielestäni hienoin lupaus. Jeesus sanoo: Minä seison ovella ja kolkutan, joka avaa oven, minä tulen hänen luokseen. Tämä on lupaus myös meille.

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa

Tässä sarjassa on viisi Raamattuavain-ohjelmaa Radio Deissä toukokuussa 2016.

1. Taivas avautuu
2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra
3. Moitteita seurakunnalle (tämä artikkeli)
4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle
5. Voittajajoukkueessa

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Ilmestyskirjan sanoma

Ilmestyskirjan 7 seurakunnan sanoma – 1. Taivas avautuu

1. TAIVAS AVAUTUU

Viime aikoina olen lukenut Uuden testamentin ainoaa profeetallista kirjaa, Johanneksen ilmestystä. Tämän viikon raamattuavaimissa käsittelen Ilmestyskirjan kolmea ensimmäistä lukua, jossa Jeesus ilmestyy Johannekselle Patmos-saarella ja lähettää viestin Vähän-Aasian seitsemälle seurakunnalle. Jos mahdollista, ota Raamattu esille ja lue näitä kolmea lukua.

Ilmestyskirjan profetioiden tulkinnassa on otettava huomioon ainakin neljä asiaa.

  • Ensin on huomioitava kielen ja sisällön vahva liittyminen Vanhan testamenttiin. Jotkut tutkijat ovat löytäneet Ilmestyskirjasta 500 lainausta Vanhasta testamentista!
  • Toinen tärkeä asia on Ilmestyskirjan yhteys kirjoitushetken kirkkohistoriaan ja poliittiseen historiaan, erityisesti kristittyjen vainoihin.
  • Kolmas Ilmestyskirjan tulkinnan näkökulma on se, että se puhuttelee meitä tässä ja nyt. Meidän on kuultava sen sanoma itsellemme.
  • Neljänneksi ilmestyskirjan sanoma katsoo tulevaisuuteen ja maailmanhistorian loppuun.

Toisenlainen sunnuntai

Johannes oli Patmos-saarella vankina Jumalan sanan julistamisen vuoksi. Eräänä sunnuntaina Pyhä Henki valtasi Johanneksen, ja hän kuuli äänen, joka käski häntä kirjoittamaan kirjeet seitsemälle seurakunnalle Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.

Kun Johannes kääntyi katsomaan, kuka hänelle puhuu, hän näki Jeesuksen. Jeesus saneli kirjeitä seurakunnille ja Johanneksen tehtävä oli olla kirjurina.

Kuka Johannes?

Kyseessä lienee sama Johannes, joka on kirjoittanut evankeliumin ja kolme kirjettä Uuteen testamenttiin. Hän oli ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”.

Ilmestyskirjan alku kuvaa Johannesta ”Jumalan palvelijaksi”, jolla on ”sama ahdinko”, ”valtakunta” ja ”kestävyys” kuin tuon ajan vainotuilla kristityillä, joille koko ilmestyskirja sekä sen alun seitsemän kirjettä on kirjoitettu.

Kenelle kirje on osoitettu?

Kenelle Ilmestyskirjan alun kirjeet on osoitettu? Ne on kirjoitettu todellisille seurakunnille nykyisen Turkin länsi-osissa. Lisäksi jokaisen kirjeen lopussa ovat sanat: joka kuulee, kuulkoon, mitä henki sanoo seurakunnille. Tämä tarkoittaa, että nämä kirjeet ovat tarkoitettu kaikkien aikojen kaikkia seurakuntia ja kristittyjä varten, jotta kuulisimme mitä seurakunnan Herra, Jeesus Kristus meille haluaa sanoa.

Seitsemän kirjeen rakenne samanlainen kaikissa

Nämä seitsemän kirjettä voidaan jakaa seitsemään osaan.

  1. Ensin kaikissa kirjeissä on Jeesuksen käsky kirjoittaa seurakunnan enkelille.
  2. Toiseksi on Jeesuksen kuvaus itsestään. Kuvauksessa mainitaan Jeesuksesta asiat, jotka on todettu jo ensimmäisessä luvussa.
  3. Kolmanneksi Jeesus kiittää seurakuntaa niiden hyvistä teoista.
  4. Neljänneksi Jeesus nuhtelee seurakuntaa joistakin heidän synneistänsä.
  5. Viidenneksi on kutsu parannukseen, johon liittyy joko rohkaisun tai tuomion sana.
  6. Kuudenneksi on kehotus ottaa sanoma todesta.
  7. Seitsemänneksi kirjeissä on lupaus voittajille.

Tästä kaavasta on pieniä vaihteluja. Joistakin kirjeistä puuttuu Jeesuksen kiitokset ja joistakin kutsu parannukseen.

Kirjeiden jako kolmeen ryhmään

Kirjeet seitsemälle seurakunnille voidaan jakaa kolmeen ryhmään.

  • Ensimmäiseen kuuluvat ensimmäinen ja viimeinen seurakunta, Efeso ja Laodikea. Ne olivat vaarassa menettää identiteettinsä kristillisenä seurakuntana.
  • Toisessa ryhmässä on kaksi seurakuntaa, Smyrna ja Filadelfia, jotka ovat vaikeuksien ja vainojen keskellä osoittautuneet uskollisiksi Jeesukselle. Näille kahdelle seurakunnalle ei ole kutsua parannuksen tekemiseen.
  • Kolmannen ryhmän – kolme keskimmäistä seurakuntaa Pergamon, Tyatira ja Sardes ovat seurakuntia, joissa jotkut kristityt ovat pysyneet uskollisina Jumalan sanalle ja evankeliumille, mutta osa seurakuntalaisista on joutunut harhaan.

Sanoma myös Suomen kristikansalle

Ilmestyskirjalla on sanoma myös Suomen kirkoille ja kristikansalle. Jeesus näkee tilanteemme. Hän kutsuu seurakuntia ja kristittyjä vielä parannukseen. Kun kuulemme kutsun, olemme vakavan asian esillä. Vaarana on se, että Herra hylkää meidät.

Ilmestyskirjan kirjeet kertovat, että osa kristikunnasta on oikealla ja osa väärällä tiellä. Mutta Jeesus rakastaa sekä kirkkoaan että kaikkia kristittyjä ja odottaa loppuun asti heidän paluutaan.

Samalla Ilmestyskirje rohkaisee vaikeissa tilanteissa olevia kristittyjä. Heille näytetään kuvauksia perille päässeistä ja voittaneesta kirkosta.

Kristillinen kirkko ei ole vain inhimillinen organisaatio, jonka elämän enemmistö päättää. Seurakunta on Jeesukselle kuuluva, häntä julistava ja edustava pelastuksen yhteisö maailmassa.

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa

Tässä sarjassa on viisi Raamattuavain-ohjelmaa Radio Deissä toukokuussa 2016.

1. Taivas avautuu (Tämä artikkeli)
2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra
3. Moitteita seurakunnalle
4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle
5. Voittajajoukkueessa

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesus ruokkii 5000 miestä

Kirkon kaksi tehtävää: Tule ja mene

Tänään on paastonajan keskelle sijoitettu leipäsunnuntai. Evankeliumissa (Joh. 6:1-15) Jeesus kysyy Filippukselta ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?”

Andreas vastaa: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?” Jeesuksen siunaamana ja opetuslasten jakamana ne riittivät 5000 ihmiselle.

Jeesus – elämän leipä

Jeesus on elämän leipä. ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan” (Joh. 6:35). Jeesus puhuu hengellisestä janosta ja nälästä, joka jokaisessa Jumalan luomassa ihmisessä on. Sitä yritetään ravita eri tavoin, mutta vain Jeesuksen luokse tuleminen antaa sielulle ruokaa, joka ravitsee pysyvästi.

Kirkolla ja kristityillä on kaksi suurta tehtävää

Kristillisellä kirkolla on Jumalan lähettiläänä tässä maailmassa kaksi suurta tehtävää:

  1. Ensiksi kirkon ja kristittyjen tehtävä on tulla Jeesuksen luokse ja elää kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä, ylistää häntä ja elää lähellä häntä.
  2. Toinen tehtävä on viedä evankeliumi kaikille kansoille ja tehdä heistä Jeesuksen opetuslapsia.

Kaikki muu kirkon toiminta on tätä päätehtävää tukevaa.

  • Ensimmäisessä kristityt tarvitsevat seurakunnan yhteyttä, ehtoollista, rukousta ja Raamatun tutkimista yksin ja yhdessä. Meidän tulee kasvaa Jumalan tuntemisessa.
  • Toisessa – evankelioimisessa ja lähetystyössä – tarvitaan epäitsekästä mieltä, rukousta, rakkautta ja Pyhän Hengen täyteyttä. Tässä tarvitaan näyn kirkastamista, jotta lähetyskäskyn mukainen kirkon tehtävä näkyisi kirkon, seurakuntien ja kristittyjen päätöksissä ja toiminnassa.

Jokainen kristitty on kutsuttu molempiin tehtäviin. Toteutamme niitä eri tavoin kutsumuksemme mukaan.

Kunnia olla suuressa mukana!

Maan päällä ei ole hienompaa tehtävää ja suurempaa kunniaa kuin olla tässä kaikessa mukana.

Ehkä koet ettei sinulla ole paljoa eväitä tämän suuren tehtävän edessä. Anna se, mitä sinulla on Jeesukselle, joka voi siunata antamasi riittämään tuhansille.

Voit olla suuressa tehtävässä mukaan muun muassa seuraavilla tavoilla:

 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kirkkokahvi

Raamattuopetusta Joensuussa – pullatkin loppuivat kirkossa

Minulla oli eilen hieno päivä Joensuussa. Aamulla saarnasin Pyhäselän kirkossa kanaanilaisen naisen uskosta. Hänen uskonsa oli suurta, koska se oli uskoa Jeesukseen. Kirkonmenojen jälkeen siirryimme seurakuntatalolle seuroihin. Seurakunnan ja kirkkoherra Ville Ojalan kanssa vietetystä hetkestä jäi kiitollinen muisto.

Piirihallituksessa

Iltapäivällä osallistuin Pohjois-Karjalan Kansanlähetyksen piirihallituksen kokoukseen, jossa hyväksyttiin viime vuoden toimintakertomus. Tämä kertomus jätti kuvan hyvin aktiivisesta toiminnasta, jossa lähetystyö nähdään keskuksena. Kiitos teille!

Herätys, Raamattu ja Pyhä Henki

Kirkossa on puhuttu vuosikausia siitä, että tänne pohjoiseen pitäisi saada työntekijöitä Afrikan kasvavista kirkoista. Pohjois-Karjalan Kansanlähetys on palkannut piirijohtajaksi tansanialaisen teologian tohtori Gerson Mgayan. Gerson sanoi, että monet kristityt täällä Suomessa odottavat herätystä, mutta harvat ovat valmiita tekemään jotain herätyksen tulemiseksi. Gerson korosti viikonloppuna kahta asiaa: Raamatun lukemista ja tutkimista sekä Pyhän Hengen voimaa. Hän on aloittanut Joensuun Noljakan kirkossa Pyhän Hengen seminaarit.

Elämänleipää ja kahvipullaa

Illalla opetin Kansanlähetyksen Leipäsunnuntaissa Jeesuksen kuoleman salaisuudesta ja ylösnousemuksen voimasta. Tästä Raamatun suuresta salaisuudesta ja minunkin pelastukseni perustasta opetin kiitollisin mielin. Toinen ilonaihe oli vähän yli sadan hengen väkimäärä. Se tarkoitti sitä, että piirihallituksen puheenjohtajan vaimo joutui lähteä hakemaan pullatäydennystä kotoa. Pullakuljetuksen saavuttua kirkon pihassa ei ollut enää parkkipaikkoja vapaana.

Suomi sydämellä

Kolmas ilonaihe on huomata taas miten eri puolilla Suomea seurakunnat ja uskovat julistavat uskollisesti evankeliumia ja opettavat Raamattua. Tämä työ näkyy harvoin valtakunnan medioissa, mutta uskon Jumalan arvostavan sitä, kun hänen Poikansa nimeä korotetaan ja ihmisiä kutsutaan ikuisen elämän tielle.

Linkkejä:
Tilaa Mika Tuovisen sähköpostiviesti
Tutustu Kansanlähetyksen kotimaassa toimiviin työntekijöihin.
Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöitä

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Kristittynä eläminen lopun aikana

Olin äänessä Radio Dein aamun Raamattuavaimissa. Näissä lyhyissä opetuksessa aiheeni oli kristittynä eläminen lopun aikana. Käsittemäni Raamatun teksti oli 2. Tim. 3:1-4:8.

Inspiraatiota tämän teeman valitsemiseen antoi D.A. Carsonin äskettäin ilmestynyt kirjanen.

Lopun aikojen tutkiminen, eskatologia, on tärkeä osa kristillistä teologiaa. Tässä yksi Paavalin näkökulma lopun aikoihin.

1. Vaikeita aikoja (2. Tim. 3:1-9)

Kuvaukset lopun ajoista pelottavat monia. Raamattu haluaa kuitenkin rohkaista kristittyjä puhumalla siitä, mitä on edessämme. Paavali haluaa kertoa myös sen, että lopun aikoina ihmisten pahuus lisääntyy ja seurakuntaan tulee vääriä opettajia. Tämä ei tule siis kristitylle yllätyksenä.

2. Esikuvia (2. Tim. 3:10-13)

Jokainen meistä tarvitsee hyviä esikuvia, jotka kärsimyksien ja vaivojenkin keskellä ovat pysyneet Jumalalle ja hänen ilmoitukselleen Raamatussa uskollisena. Esikuvat auttavat kristittyjä seuraamaan samaa tietä. Paavali pyytää, että Timoteus seuraisi Paavalin elämää ja uskoa.

3. Raamattu oppaana lopun aikana (2. Tim. 3:14-17)

Meidän omat kokemuksemme, mielipiteemme ja ajatuksemme vievät meidät helposti kristinuskon ymmärtämisessä sivuraiteille. Raamattu on Jumalan vaikutuksesta syntynyt ja kertoo meille, miten elää ja uskoa lopun aikoina. Se on samaan aikaan sekä kompassi joka näyttää suuntaa että matkaeväs, joka antaa voimia mennä loppuun asti.

4. Julista evankeliumia (2. Tim. 4:1-5)

Paavali ei kehota lopun ajan kristittyä piiloutumaan ja vaikenemaan. Päinvastoin, nyt on julistettava evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Tarvitaan rohkeutta, sillä lopun aikoina ihmiset eivät halua kuulla totuutta vaan sanomaa, joka tukee heidän pahuuttaan tai välinpitämättömyyttään.

5. Pidä päämäärä selkeänä (2. Tim. 4:6-8)

Paavali odotti kuolemaansa. Se oli hänelle voittopalkinnon saamisen hetki. Palkintoja ei jaeta alussa vaan lopussa. Jokainen ihminen on luotu Jumalan tuntemista ja taivasta varten. Elämä ei voi saavuttaa täydellisyyttään vielä tässä ajassa eikä ilman uskoa Jeesukseen.

Toimenpide-ehdotuksia

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kirkon aarre

Kirkon todellinen aarre

Välillä murehdin rahojen riittävyyttä Kansanlähetyksen työssä. Emme ole koonneet omaisuutta varastoihin ja pankkitileille vaan laittaneet ne evankeliumin työhön kotimaassa ja ulkomailla.

Kirkon omaisuus

Kirkon todellinen aarre on kuitenkin jotain muuta kuin maallinen mammona. Kirkon suurin aarre on pyhä evankeliumi.

Yliopiston latinankielen tunnilta mieleeni on jäänyt lause:

”Verus thesaurus ecclesiae est sacrosanctum evangelium gloriae et gratiae dei.“

Tämä lause kuuluu Martti Lutherin 95 teesin joukkoon, jotka hän naulasi Wittenbergin kirkon oveen vuonna 1517. Suomeksi tämä 62. teesi kuuluu: Seurakunnan todellinen aarre on Jumalan armon ja kunnian kaikkein pyhin evankeliumi.

Evankeliumi on kirkon todellinen aarre! Ja se on tarkoitettu käytettäväksi.

Aarre näkyville!

Jos kirkko tai seurakunta ei kutsu ihmisiä Jeesuksen luokse, se panttaa suurinta aarrettaan.Tämä aarre loistaa selvimmin vasta silloin kun sitä julistetaan. Silloin se pääsee toimimaan ja pelastamaan kuulijoitaan.

Niin kuin leivästä ei ole hyötyä jos sitä ei syödä, tästä evankeliumista ei ole hyötyä jos sitä ei uskota omalle kohdalle.

Kultaa ja hopeaa!?

Joskus keskiajalla eräs mies tapasi paavin. Paavi näytti aarteitaan ja sanoi:

Katsopas miten paljon meillä on aarteita! Me emme enää voi sanoa kuten Pietari: „Hopeaa ja kultaa minulla ei ole!“ (Apt 3:6).

Mies vastasi paaville:

Ette kyllä voi myöskään enää sanoa kuten Pietari: „Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja kävele!“

Keskity evankeliumiin

Vain evankeliumin sanoma Jeesuksesta voi pelastaa ihmisen. Ei ole ihme, että Paavali halusi keskittyä viisauden ja ihmeiden sijasta evankeliumiin Jeesuksesta ja hänen ristinkuolemasta (1. Kor 1-2).

Sanoma Jeesuksesta, hänen ristinkuolemastaan ja ylösnousemuksestaan on evankeliumi. Sen varaan laitan uskoni ja ikuisuuteni. Sitä sanomaa haluan kertoa eteenpäin. Se on elämäntehtäväni. Tehtävä tuo monille ikuisen elämän.


ps. Voit antaa lahjan Kansanlähetyksen työlle netissä. Kiitos kun olet suuressa mukana!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
rukous, mietiskely ja ahditus

Mikä tekee evankelistan?

Mistä hyvä evankelista on tehty? Martti Luther aikoinaan sanoi, että oikeaksi teologiksi tullaan kolmen asian kautta: oratio, meditatio ja tentatio. Rukous, mietiskely ja koettelemukset.

Näin on myös evankelistan kanssa.

Oratio

Evankelista rukoilee, etsii Jumalan läsnäoloa ja kantaa ihmisiä Jumalan eteen. Hänelle työnantaja (Jumala) on tärkeäpi kuin työnantajalta saatu tehtävä. Kiire on evankelistan suuri synti, joka näky rukoilemattomuutena.

Meditatio

Evankelista lukee ja mietiskelee Jumalan sanaa sekä itseänsä että sanomaansa varten. Hän tietää, että Jumalan voima ei ole hienoissa kertomuksissa, puheissa eikä ihmeissä; Jumalan voima on evankeliumissa, ristin sanomassa.  Evankelistan kiusaus on luulla, että hän kyllä tietää, mitä Raamatussa sanotaan, koska on sitä paljon luettu. Ikään kuin minun ei tarvitsisi juoda enää vettä, koska tiedän, miltä se maistuu.

Tentatio

Evankelista joutuu silloin tällöin sisäisiin ja ulkoisiin kamppailuihin. Kamppailujen, kiusausten ja ahdistusten keskellä evankelista huomaa tarvitsevansa itse Jeesusta ja julistaessaan evankeliumia seurakunnalle, hän julistaa sitä myös itselleen. Evankelistalla on kiusaus luopua tehtävästään kun oma pahuus paljastuu hänelle. Mutta siellä puristuksessa syntyy vahva kutsumustietoisuus.

Evankelistan tie

Nämä tekevät evankelistan. Kahta näistä evankelista tavoittelee päivittäin (oratio ja meditatio) ja kolmanteen (tentatio) hän joutuu suostumaan. Jumala tietää, miksi evankelistankin on kannettava joskus erittäin raskasta ristiä. Paavali halusi kokea sekä Kristuksen evankeliumin voiman ja kärsimyksen osallisuuden. Siinä on myös evankelistan tie.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Tallinnan kartta-Lasnamäen seurakunta

Virossa perustetaan uutta seurakuntaa

Kävin Tallinnassa tutustumassa seurakunnan perustamiseen Lasnamäen kaupunginosassa.

Muutama päivä sitten lähdin aamulla Tallink -laivalla Helsingistä kohti Tallinnaa. Matka sujui nopeasti kun bongasin laivalta evankelista Ilkka Puhakan.

Ilkka on käynyt jo parin vuoden ajan pitämässä opetusiltoja Tallinnan Nõmmen kirkossa. Todella hienoa, että Viron evankelioimisen ja opettamisen tuli palaa konkarievankelistan sydämessä.

EELK Lasnamäen seurakunta – Lasnamäe kogudus

Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät Kai ja Mirva Lappalainen ovat mukana uuden seurakunnan istutusprojektissa Lasnamäellä. Seurakunta kokoontuu Lasnamäen Lindakivi -kulttuurikeskuksessa.

Puoli tuntia ennen seurakunnan kokousta paikalle tuli Postimees -lehden valokuvaaja ja toimittaja, jonka kysymyksiin Kai ja Margus Sardis vastailivat. Tämän jälkeen alkoi kokous, jossa opetin Jeesuksen ylösnousemuksesta. Kai päätti illan hienosti yhteiseen rippiin, synninpäästöön ja Isä meidän rukoukseen. Lopuksi oli vielä Herran siunaus:

Issand õnnistagu sind ja hoidku sind!
Issand lasku oma pale paista sinu peale
ja olgu sulle armuline!
Issand tõstku oma pale sinu üle ja andku sulle rahu!

Seurakunnan kokouksessa oli 11 aikuista ja 5 lasta. Edellisen viikon pääsiäisjumalanpalveluksessa oli yli 20 henkeä. Kai kirjoitti tästä kokoontumisesta blogiinsa.

Viro lähetysmaana

Viro on lähetyskenttä lähellämme. Virossa on täydellinen vapaus julistaa evankeliumia sielunsa kyllyydestä, mutta maaperä on kova. Sen osoittavat myös seurakuntien jäsenmäärät, jotka uskollisesta työstä huolimatta eivät lähde nousuun.

Vuonna 1991 Kansanlähetys lähetti ensimmäiset lähetystyöntekijät Viroon. Myöhemmin myös Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY) ja Suomen Lähetysseura (SLS) ovat lähettäneet työntekijöitä. Medialähetys Sansa ja Lähetysyhdistys Kylväjä ovat olleet myös kirkon tukena. Virossa tarvitaan vieläkin lähetystyöntekijöitä. Minä nostaisin korkealle evankelistojen ja raamatunopettajien tarpeellisuuden Virossa.

Monella seurakunnalla on ystävyysseurakuntia Virossa. Nämä seurakunnat tarvitsevat taloudellista tukea, mutta myös hengellistä apua ja vierelläkulkemista. Erityisesti maaseudun seurakuntien on löydettävä missionaarinen olemus voidakseen säilyä hengissä kasvusta puhumattakaan.

Rukoilethan Viron puolesta! Ja Lasnamäen seurakuntaprojektin puolesta. Lasnamäellä asuu noin 120 000 ihmistä. Onneksi on syttynyt näky luterilaisen seurakunnan perustamiseksi alueelle.

Jos haluat seurata projektia, liity Lappalaisten lähettäjäksi ja tilaa heidän uutiskirjeensä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetys ja evankelioiminen

Tehtävämme on kertoa Jeesuksesta ja esittää kutsu sielujen pelastukseksi

Jumala on siunannut kansaamme, kirkkoamme ja seurakuntiamme monella tavalla. Meillä on herätysliikkeitä ja järjestöjä. Maassamme myös vapaat seurakunnat ovat toimineet kansamme hyväksi. Olemme olleet siunattu kansa.

Kirkko kristittyjen yhteisönä ja evankeliumin välittäjänä on Jumalalle tärkeä. Kirkon kautta meille on tuotu evankeliumi ja äidinkielinen Raamattu. Seurakunnat ovat sukupolvien ajan välittäneet pelastuksen sanaa.

Suomen ev.lut. unelmakirkko?

Elämä kirkossa ei ole ollut koskaan ongelmatonta. Vajavaisten ihmisten valtapyrkimykset, erilaiset näkemykset kirkon tehtävästä ja harhaopit ovat aina olleet ikävänä seuralaisena kirkon toiminnassa. Myös tänään. Totuudessa pysymisen lisäksi kirkossa tarvitaan myös rakkautta ja toisten kunnioittamista.

Vaikeuksien ja ristiriitojen keskellä monella on kaipuu johonkin parempaan pyhien yhteisöön. Monien mielessä on kuva jostain ideaalikirkosta, jonka jäsenyydessä ei olisi enää minkäänlaisia ongelmia. Tällaista kirkkoa ei varmaankaan ole. Kansanlähetyksen työnäkyyn on alusta lähtien kuulunut halu toimia tässä kirkossa sen parhaaksi.

Työmuodot ovat jonkin verran muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Nyt työnäkyymme kuuluu myös yhteisöjen rakentaminen. Ihmettelen, että jossain päin emme ole saaneet tiloja jumalanpalvelusten ja ehtoollisen järjestämiseen. Kirkon kovan virkakäsityslinjan vuoksi monet herätysliikkeemme kasvatit ovat ajautuneet kirkon pappisvihkimysten ulkopuolelle ja muodostavat kirkosta eroavia yhteisöjä.

Herätys vai nukutus?

Suurin huoli minulla on kuitenkin se, että näky ihmisten pelastumisesta, taivaasta ja helvetistä sekä Jumalan pyhyydestä on kadonnut. Sekä kirkossa että herätysliikkeissä. Ikuisten ihmissielujen – läheisten ja tuntemattomien – matka ikuiseen kadotukseen ei tunnu monia koskettavan.

Kansanlähetyksessä olemme sitoutuneet pietismiin, jossa toimitaan kirkon sisällä seurakuntien ja kristittyjen rakentumiseksi. Emme voi pelastaa kirkkoa, mutta voimme yrittää pelastaa yksittäisiä ihmisiä ja tukea heitä kristityn vaelluksessa.

Voinko olla välittämättä?

Herätysliikkeemme tehtävä on herättää kirkkoa, seurakuntia ja yksittäisiä ihmisiä. Meidän tehtävämme on kertoa Jeesuksesta ja esittää kutsu sielujen pelastukseksi. Kun herätys tulee, huomio kiinnittyy omasta hengellisestä hyvinvoinnista toisiin, kadotettuihin. Kun kutsumuksemme on selvä, silloin voimme olla siunaukseksi. Tehtävämme ei ole muuttunut. Kansanlähetys on olemassa, jotta taivas täyttyisi ja helvetti jäisi tyhjemmäksi. ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja.”


Tämän kirjoituksen ajatusten pohjana on opetukseni ”Mihin menet Suomen kirkko?”, jonka pidin Porissa 15.2.2015. Kirjoitus julkaistiin Satakunnan ev.lut. Kansanlähetyksen Lähetysystävä -lehdessä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyö ja lähetyskäskyt

Lähetyskäskyt Raamatussa

Raamatussa on viisi niin sanottua lähetyskäskyä. Jeesus antoi ylösnousemuksensa jälkeen tehtävän viedä evankeliumi kaikille kansoille.  Lähetystyön yksi peruste on lähetyskäsky. Mutta mitä Jeesus tarkaan ottaen käski seurakuntien ja kirkkojen tekevän ja opettavan.  Se löytyy selvästi sanottuna lähetyskäskyistä.

Lähetyskäsky löytyy neljän evankeliumin lopusta ja Apostolien tekojen alusta.

Matteus 28:18-20

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.  Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

Markus 16:15-18

”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.”

Luukas 24:46-49

”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.  Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.”

Johannes 20:21-23

”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.” Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki.  Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.”

Apostolien teot 1:7-8

”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa