Avainsana-arkisto: Sovitus

Jeesuksen kuolema ristillä

”Se on täytetty” – Mitä se tarkoittaa?

Jeesus sanoi ristillä: ”Se on täytetty!” (Joh. 19:28,30). Kreikaksi tämä sana on tetelestai. Se on tulee sanasta teleoo, toteutua ja täyttyä. Jeesus sanoi, että tässä ja nyt kaikki on toteutunut ja täytetty.

Aiemmin Jeesus sanoi, että Ihmisen Pojan pitää mennä Jerusalemiin:

»Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.» (Luuk. 18:31-33).

Tässä on sama sana teleoo, mutta futuurimuodossa telesthesetai. Kaikki tulee käymään toteen.

Mikä Golgatalla täytettiin?

Tässä herää kysymys: Mikä Golgatan tapahtumissa täytettiin? Näiden kahden raamatunkohdan valossa täytettiin kaikki Vanhassa Testamentissa ennustetut profetiat Jeesuksen kärsimyksistä. ”Se on täytetty”, viittaa Vanhan testamentin kirjoituksiin.

Toki Jeesus toteutti monta muutakin tehtävää ristillä. Siellä tapahtui sovitus, lunastus, lepytys ja monet muut asiat. Se on niin suuri tapahtuma, universumin yksi keskuspiste, jonka suuruutta emme varmaan koskaan edes taivaassa tulla täysin ymmärtämään.

Jeesus ei ollut valmis uhraamaan itseään ja tulla häväistyksi minkä tahansa asian vuoksi. Oli yksi asia, minkä vuoksi hän oli valmis. Jumalan suunnitelman toteutuminen ja Raamatun profetioiden täyttäminen.

Tetelestai – lasku on maksettu

Tuo sana täytetty – tetelestai – kirjoitettiin joidenkin tutkijoiden mukaan usein Jeesuksen ajan liike-elämässä velkakirjoihin kun lasku oli maksettu.

Velasta tuli mitätön. Se on täysin maksettu. Kun mietit omaa velkaasi Jumalan edessä, Jeesuksen ristillä siihen kirjoitettiin ”Mitätön”, ”Maksettu”.

Jumalan edessä maksuhäiriöinen ja luottotietonsa menettänyt saa uuden alun puhtaalta pöydältä.

On järjetöntä itse yrittää maksaa laskua tai murehtia velasta, jota ei enää ole.

Ota lahja vastaan

Ystäväni Leif Nummela on joskus puheissaan maininnut ammatin, jota hän tekisi mielellään:

”Olisi ihanaa käydä pankin edustajana soittelemassa ihmisten ovikelloja ja ilmoittamassa heille, että pankki on päättänyt antaa anteeksi heidän velkansa!”

Hän vain pyytäisi saada nimen paperiin, niin kaikki olisi hoidettu.

Jumala antaa meille paljon suuremman velan anteeksi. Ja hän adoptoi meidät lapsikseen. Ottaa luokseen asumaan kauheasta kadotuksesta. Antaa lahjansa meidän käyttöönsä ja lupaa meidän juhlia luonaan ainaisesti.

Siksi Paavalikin julisti ”Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa” (2. Kor. 5:20).

Sinun velkasi on maksettu. Hyväksy se omalle kohdallesi. Älä hylkää Jumalan antamaa lahjaa. Lähde Jeesuksen seuraan. Tästä on ehkä apua, jos pohdit miten se tapahtuu.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Uskoontulo Jumalan vanhurskaus

Vanhurskaus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa. Aiemmin käsitellyt teemat ovat lunastus, sovitus ja lepytys.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 4 – VANHURSKAUS

Olen käsitellyt Raamattuavaimissa tällä viikolla jo kolmea tärkeää sanaa: lunastus, sovitus ja lepytys. Neljäs sana on vanhurskaus.

Raamatussa vanhurskaus on ennen kaikkea Jumalan oikeamielisyyttä ja täydellistä oikeudenmukaisuutta kuvaava sana. Ei ihme, että tämä sana oli uskonpuhdistaja Martti Lutherille vaikea. Mutta uskonpuhdistus sai alkunsa tämän sanan ymmärtämisestä.

Martti Lutherin paini Jumalan vanhurskauden kanssa

Martti Luther taisteli paljon sen kanssa, onko hän Jumalalle kelpaava. Hän oli luostarissa, oli pappi, opetti toisia pappeja, mutta häntä vaivasi epävarmuus. Olenko todella Jumalalle kelpaava?

Hän eli askeettista elämää, rukoili ja palveli Jumalaa parhaan voimansa mukaan, mutta jotain puuttui. Hän oli valmistelemassa roomalaiskirjeen luentoa, kun hän jäi pohtimaan ensimmäisen luvun sanoja ”Vanhurskas on elävä uskosta.”

Tuo sana vanhurskas ja Jumalan vanhurskaus olivat Lutherille vaikeita sanoja, sillä hän tajusi, että hän ei millään yllä tuolle vanhurskauden tasolle, jolla voisi sitten elää uskossa.

Sitten hän hahmotti sanat ”Vanhurskas on elävä uskosta” vähän uudella tavalla ”Uskosta vanhurskas on elävä”. Silloin Luther ymmärsi, että usko Jeesukseen tekee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi. Hän koki kuin astuvansa sisään paratiisin portista. Hän vihasi ennen sana Jumalan vanhurskaus, koska luuli, että tuo sanapari on hänelle este pelastukseen. Nyt siitä tuli taivaan portti ja rakas ilmaisu.

Vanhurskaaksi lukemista ja tekemistä

Verbi vanhurskauttamien tarkoittaa syyttömäksi julistamista ja tekemistä. Uskosta Jeesukseen meidät julistetaan ja tehdään vanhurskaiksi.

Mitä on vanhurskaaksi lukeminen ja vanhurskaaksi tekeminen. Näiden välinen ero on erittäin tärkeä.

Vanhurskaaksi lukeminen on oikeustermi. Kun uskomme Jeesukseen, Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, eli syyttömiksi ja hänelle kelpaaviksi. Tärkein tapahtuu taivaassa: Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, syyttömiksi ja hänelle kelpaavaksi. Tämä tapahtuu, vaikka elämässäni ei tapahtui mitään muutosta.

Vanhurskaaksi tekeminen on se prosessi, jossa Pyhä Henki tulee uskovaan asumaan, ja muokkaa uskovan elämää Jumalan tahdon mukaiseksi. Tässä on pyhityksen näkökulma.

Pelastuksen perusta on vanhurskaaksi lukemisessa

Ensimmäinen eli vanhurskaaksi lukeminen on täydellinen. Jälkimmäinen eli meidän elämässämme tapahtuva vanhurskaaksi tekeminen on epätäydellinen.

Meidän pelastuksemme perusta on ensimmäisessä eli vanhurskaaksi lukemisessa.

Kuka kelpaa Jumalalle?

Millainen ihminen kelpaa Jumalalle? Pitääkö olla ensin vanhurskas, että voi pelastua?

Tämähän on ihmiselle luontainen ajattelumalli. Parannan ensin vähän itseäni, siivoan elämästäni vähän huonoja asioita pois, teen lupauksia Jumalalle lupauksia paremmasta elämästä. Nämä ovat sinänsä hyviä asioita, mutta ei se vanhurskautta tuo.

Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (3:23). Hän kirjoitta samassa kolmannessa luvussa: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtävä sitä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomaksi käyneet.” Paavali jatkaa tuota listaa vielä pitkään.

Paavali vetää maton jalkojen alta. Jos kaikki ovat näin syntisiä ja kelvottomia, kuka voi pelastua?

Tuossa samassa roomalaiskirjeen kolmannessa ja neljännessä luvussa löytyy vastaus: Paavali kirjoitti: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaakseen vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit” (3:23-25).

Seuraavassa luvussa, Roomalaiskirje nelosessa Paavali sanoo: Joka ei töitä tee (tämä tarkoittaa lain vaatimusten täyttämistä), joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi (4:5).

Jumala vanhurskauttaa jumalattoman

Apostoli Paavalin radikaali väite roomalaiskirjeessä on se, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.

Jumalan radikaali ratkaisu ihmisen hengelliseen kyvyttömyyteen on se, että hän vanhurskauttaa jumalattoman.

Millainen ihminen jumalaton on? Hän ei etsi Jumalaa ja hänessä ei ole mitään hyvää. Koska muunlaisia ihmisiä ei ole, Jumala vanhurskauttaa täysin syntisen ja jumalattoman ihmisen. Hurskaita ei täältä löydy, siksi Jumala vanhurskauttaa jumalattomia.

Vanhurskauttamisen perusta Golgatalla

Tämän vanhurskauttamisen perustana konkreettinen tapahtuma Golgatalla. Syytön kantoi ihmiskunnan rangaistuksen. Koska syntimme on sovitettu, meidät on lunastettu ja Jumala on lepytetty, syntinen voidaan vanhurskauttaa eli lukea Jumalalle kelvolliseksi.

Vanhurskauttamisen yhteydessä voidaan puhua autuaasta vaihtokaupasta, jossa ihminen antaa Kristukselle sellaista, mitä Kristuksella ei ole eli omat syntinsä. Kristus antaa ihmiselle sellaista, mitä hänellä itsellään on, mutta ihmisellä ei ole eli oman vanhurskautensa.

Jos ja kun Jumala sanoo, että olet vanhurskas ja syytön, se pätee, vaikka kuka väittäisi muuta.

Room 5:1 Koska olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, meillä on rauha Jumalan kanssa.


Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kristillinen usko lepytys Jeesuksen kuolema

Lepytys

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa. Aiemmin käsitellyt teemat ovat lunastus ja sovitus.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 3 – LEPYTYS

Jumala sovitti maailman itsensä kanssa. Sovituksen välikappale oli Jeesus Kristus. Sovituksen väline oli Jeesuksen veri. Koko maailman synti on kertakaikkisesti sovitettu. Tämä tekee meidän pelastuksemme mahdolliseksi. Kristittyjen tehtävä on pyytää ihmisiä suostumaan tähän sovintoon. Silloin Jeesuksen ansaitsema sovitus, lasketaan heidän hyväkseen.

Toinen sana oli lunastus. Lunastukseen liittyy kaupankäynti. Joku orjaksi joutunut saatetaan lunastaa jostain rahasummasta. Kun lunastus tapahtuu, omistusoikeus muuttuu. Meidät on lunastettu Jeesuksen Kristuksen verellä.

Kolmas sana Raamattuavaimissa on lepytys. Lepytys on lunastuksen ja sovituksen seurausta.

Jumala lepytetään

Lepytyksen kohteena on Jumala. Tarvitseeko Jumala lepytystä? Kyllä. Miksi? Meidän syntiemme tähden.

Jo kaikkia ihmisiä koskevan yleisen ilmoituksen perusteella voi todeta, että jumalan olemassaolon tajuaminen on selvää kaikkialla maailmassa.

Kukaan ei synny ateistina. Yleisen ilmoituksen vuoksi ihmisessä on taju jonkinlaisen jumalan olemassaolosta. Tosin hän ei tiedä ilman erityistä ilmoitusta Raamatussa kuka tämä Jumala on ja mitä hän tahtoo. Yleisen ilmoituksen ja oman arkikokemuksen tasolla kaikkialla maailmassa ymmärretään, että ihminen on erossa tästä Jumalasta.

Kansojen erilaiset uskonnot pyrkivät uhreillaan, paastoilla, lahjoilla ja itsensä rankaisemalla lepyttää Jumalaa. Tämä kertoo sinänsä oikeasta asiasta, mutta ei johda mihinkään.

Jumalan aloite

Jumala teki sen mihin ihminen ei kykene.

Jumala ja hänen vihansa lepytettiin Jeesuksen uhrilla.

Uskonpuhdistuksen ensihetkillä syntyi luterilaisen kirkon tunnustuskirjat. Niissä käydään pohdintaa lepytyksestä muun muassa tällä tavoin:

”Jumala lepytettiin Jeesuksen uhrilla. Jumalan viha kohtasi synnin vallassa olevaa ihmistä. Mutta kun Jeesus uhrasi itsensä rakkaudesta meihin, Jumalan viha leppyi ja voit nyt kutsua Häntä rakkaaksi Isäksi.”

”Edellä olemme laajasti esittäneet, että meidät vanhurskautetaan uskolla, siten että uskomme Jumalan leppyneen meille, ei omien tekojemme tähden, vaan lahjaksi, Kristuksen tähden. Tämä on aivan varmasti evankeliumin oppi. Sanoohan Paavali Ef. 2:8-9 selvästi: ”Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja, se ei ole peräisin ihmisistä.”

Tämänkaltainen opetus oli tuolloin tärkeää, koska katolisen kirkon perusopetus oli, että ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen noudattamalla ihmisten säädöksiä. Tämä oli uskonpuhdistuksen sanomalle punainen vaate.

Jos lepytät Jumalaa itse

Jos Jumala ja hänen vihansa lepytetään hyviä tekoja tekemällä, tapahtuu luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen mukaan kolme asiaa:

  1. Ensinnäkin Kristuksen kunnia himmennetään koska ihmiset luulevat omilla teoillaan tulevan vanhurskaiksi ja lepyttävänsä Jumalan.
  2. Toiseksi omille teoille perustan asettaminen ei tuo omantunnon rauhaa. Pelastus on epävarmalla pohjalla ja voi johtaa epätoivoon.
  3. Kolmanneksi omaa vanhurskautta rakentamalla emme opi tuntemaan Jumalaa, koska oman vanhurskauden virittely on pakenemista Jumalan luota ja hänen valmistamastaan pelastuksen lahjasta.

Jeesuksen veri lepytysuhrina

Jumalan lepyttää vain Jeesuksen Kristuksen veri. Jeesus oli uhri, joka vuodatettiin.

Suurena sovintopäivänä – ja vain tuona päivänä – ylipappi meni kaikkein pyhimpään liiton arkin luokse. Hän pirskotti liitonarkin kannelle verta. Kantta kutsuttiin armoistuimeksi. Tällä armoistuimella toimitettiin sovitus, joka lepytti Jumalan vihan. Uudessa testamentissa Jeesus on armoistuin. Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa todetaan näin: “…jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska Hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit,…” (Room. 3:25).

Jumala ei vihaa sinua. Hän rakastaa sinua.

Lunastus, sovitus ja lepytys kertovat sen.

Et kelpaa Jumalalle itsesi tähden – mutta kelpaat Jeesuksen tähden

Jos epäilet oletko tarpeeksi hyvä kelvataaksesi Jumalalle, minulla on sinulle vastaus: ”Et ole!”

Mutta kristillisessä uskossa ei ole kysymys sinun hyvyydestäsi.

Pelastuksesi perusta on Jumalan hyvyydessä ja hänen teoissaan puolestasi. Älä tuijota itseesi. Katso Jeesukseen. Katso ristille. Kaikki on tehty valmiiksi ja Jumala on lepytetty.

Mitä suurempaa Jumala voisi vielä tehdä sinun puolestasi?

Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Sovitus kristinuskossa

Sovitus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 1 – SOVITUS

Sovitus on arkikielessä tuttu sana. Vaatekaupoissa on sovituskopit. Kenkäkaupassa voi sovittaa kenkiä ennen ostoa. Jos vaate ja kengät sopivat, voi vielä tehdä viimeisen arvioinnin, lähteekö ostos kassalle mukaan.

Myös rikoksia sovitetaan. Joku sovittaa rötöksiään linnassa.

Minulla on tietokoneissa laitteita, joita ei voi liitää koneeseen suoraan. Tarvitsen sovittimen tietokoneen ja laitteen väliin. Ulkomailla olen joskus pulassa kun en saa töpseliä ulkomaan erilaiseen pistorasiaan. Joudun turvautumaan adapteriin, sovittajaan.

Apostoli Paavali kirjoittaa sovituksesta toisen korinttilaiskirjeen 5. luvussa sovituksesta.

»Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta siis olemme lähettiläinä, kun näet Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.»

Ensin sanotaan, että Kristuksessa Jumala sovitti MAAILMAN itsensä kanssa. Maailma tässä tarkoittaa ihmisiä. Jeesuksen ristinkuolemalla koko maailma, kaikki ihmiset, sovitettiin. Tässä mielessä sovitus on jo tapahtunut. Maailma on sovitettu.

Toiseksi sanotaan, että Jumala sovitti maailman ITSENSÄ kanssa. Jumalakin on osapuolena: Maailma on sovitettu Jumalan kanssa. Sovituksessa Jumala itse tuli maailmaan ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä korostaa Jumalan työtä. Ihminen ei tehnyt mitään sovituksen aikaansaamiseksi.

Kolmanneksi tämän perusteella Paavali kehottaa: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Tämä tulee lähelle sitä ajatusta kun kaksi erilaista kappaletta yhdistetään toisiinsa jollain liittimellä. Usko Jeesukseen on se liitin, joka yhdistää ihmisen ja Jumalan toisiinsa.

Miksi sovitus?

Miksi tällaista sovitusta tarvittiin, jossa maailma ja Jumala sovitettiin? Meidän syntiemme tähden. Synti on erottanut meidät Jumalasta. Syntinen ihminen ja pyhä Jumala eivät enää sopineet yhteen. Tarvittiin velan maksu sekä sovituskappale, joka yhdistää kaksi osapuolta. Jeesus Kristus tuli sovittajaksi: Hän maksoi synnistä tulevan velan ja hän yhdistää ihmisen ja Jumalan.

Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali kuvaa sovitusta näin: ”Silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovite- tuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta.” (5:10).

Voimme sanoa sovituksesta ainakin seuraavat asiat:

  1. Sovituksen vanhatestamentillinen esikuva liittyy suureen sovintopäivään.
    Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 16 kerrotaan suuren sovintopäivän määräyksistä. Kerran vuodessa suurena sovintopäivänä kansan eteen tuodaan kaksi pukkia. Ensimmäisen kannettavaksi asetetaan kansan synnit. Tämä pukki ajetaan autiomaahan. Toinen pukki teurastetaan ja uhrataan syntiuhrina. Ylipappi menee liitonmajaan ja pirskottaa verta kaikkien pyhimmässä liitonarkun kannelle ja eteen. Jumala lupaa: ”Sinä päivänä toimitetaan teidän syntienne sovitus ja te tulette jälleen Herran edessä puhtaiksi kaikista synneistänne” (3 Moos. 16:30). Tätä sovituksen liittymistä suureen sovintopäivään korostaa uudessa testamentissa erityisesti heprealaiskirje.
  2.  Jumala valmisti sovituksen.
    Sovitus on täysin Jumalan aloitteesta. Jumala suoritti sovituksen. Jumala tuli itse sovittajaksi Jeesuksessa. Vanhan testamentin esikuvat uhreista ja suuresta sovintopäivästä ovat esikuva lopullisesta sovituksesta, joka on Jeesus.
  3. Sovitusta tarvittiin synnin vuoksi tulevan rangaistuksen vuoksi.
    Synti vaatii aina sovitusta. Meidän syntimme eivät häviä itsestään tai vanhene. Mutta ne voidaan sovittaa. On kaksi paikkaa, jossa ne voidaan sovittaa: Jeesus sovittaa ne ristillä tai sinä sovitat ne kadotuksessa. Mutta on järjetöntä kärsiä rangaistus, koska joku toinen on sen jo kärsinyt puolestasi.
  4. Sovituksen väline on Jeesuksen kuolema ristillä.
    Jeesuksen veren kautta on sovitus saatu aikaan.
  5. Sovituksen osapuolet ovat ihminen ja Jumala.
    Jumala sovitti maailman itsensä kanssa.
  6. Sovitus on perusta sille, miksi kelpaamme Jumalalle.
    Jumala valitsi itse pelastuksen tien.
  7. Sovitus on jo tapahtunut.
    Jeesuksen ristinkuolemalla ansaitsema sovitus oli kertakaikkinen tapahtuma. Se ei toistu enää. Älä yritä sovittaa syntejäsi itse.
  8. Sovitus on täydellinen.
    Se koskee kaikkia syntejä ja kaikkia ihmisiä. Älä yritä lisätä siihen omia tekojasi.
  9. Jumalan jo tekemä sovitus tulee meidän osaksemme kun uskomme ja otamme sen vastaan.
  10. Sovitus on kutsu julistaa evankeliumia
    Kirkon tulee kutsua ihmisiä: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa