Avainsana-arkisto: synti

Kirkko pride ja kirkon Herra

Kilvoituksen kirkko

Minulle oli suuri pettymys kirkon tuki Helsinki Pride -tapahtumalle. Saamastani palautteesta päätellen se oli pettymys monelle muullekin.

Miksi moni pettyi?

  • Suomen ev.lut. kirkko on sitoutunut opetukseen avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona. Tämä on todettu vuosien varrella mietinnöissä uudelleen ja uudelleen. Tästä ei pitäisi olla epäselvyyttä.
  • Aiemmin Prideä on kyllä ollut tukemassa joitakin pääkaupunkiseudun seurakuntia, mutta nyt virallisesti Suomen ev.lut. kirkko.  Kirkko, joka on ollut rakas, menee mukaan toimintaan, jota pidetään vääränä. Siksi on petytty.
  • Moni kokee kirkon johdon olevan vaiti avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona ja antavan nyt tukensa Pride-viikolle.
  • Pride edustaa kirkon ihmiskäsityksen vastaista näkökantaa häivyttämällä mieheyden ja naiseuden.
  • Kirkko tällä päätökselle viestii, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen ei olisi enää syntiä eli Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon vastaista toimintaa. Kuitenkin Raamattu varoittaa homoseksuaalisista suhteista. Kirkko pyrkii vaikenemaan opetuksen synnistä tässä yhteydessä. Ydinkysymys kuitenkin lopulta on se, onko homoseksuaalisuuden harjoittaminen syntiä, josta on luovuttava. Tämä päätös viestii, että ei ole.
  • Monen luottamus kirkon päätöksiin ja linjaan on rapissut, ja he miettivät, voivatko olla jäseniä kirkossa.
  • Moni on alkanut tulevaisuuden pohdinnan miettien, voivatko jatkaa kirkon työntekijänä esimerkiksi pappisvirassa.
  • Kirkkohallituksen ylin johto sekä arkkipiispa oli päätöksen takana ja puolustelee sitä.
  • Moni ajattelee, että kirkon avioliittokäsitys mitätöitiin tällä.
  • Pettymyksen vuoksi moni näe enää tulevaisuuttaan Suomen ev.lut. kirkossa.

Moni pettyneistä on ollut aktiivisia kirkon ja seurakuntien työntekijöitä ja vastuunkantajia. He ovat halunneet toimia seurakunnan ja kirkon parhaaksi ja sen hengelliseksi uudistamiseksi. Tämä on ollut heille erittäin suuri isku. Moni pappi on kirjoittanut minulle. Eräs totesi, että tämä on ehkä järkyttävin asia, mitä kirkon puolelta on tapahtunut miesmuistiin.

Olen halunnut toimia kirkon parhaaksi ja sen hengelliseksi uudistamiseksi. Tiedän, ettei täydellistä kirkkoa löydy mistään. Todellinen kristillinen kirkko on aina siellä, missä uskotaan Jeesukseen Vapahtajana ja pyritään elämään Raamatun opetuksen mukaisesti. Toivoni instituutioihin rapistuu. Toivoni on Jumalan herättämissä paimenissa, julistajissa ja työntekijöissä, jotka pitävät huolta Jumalan kansasta. Voimme hakeutua jumalanpalvelusyhteisöihin ja sellaisiin paikallisseurakuntiin, joissa kuuluu hyvän paimenen ääni myös avioliittokysymyksessä. Uskovien on myös hyvä kokoontua keskenään lukemaan Raamattua ja rukoilemaan. Esimerkiksi kodeissa kokoontuvat raamattupiirit ovat tärkeitä.

Kunnioita ja rakasta kaikkia ihmisiä, myös niitä, jotka ovat eri mieltä kanssasi. Mutta älä tue Jumalan sanan vastaista toimintaa. Älä anna tämän asian viedä kiintopistettäsi pois Kristuksesta.

En kehota ketään eroamaan kirkosta, mutta kylläkin syventymään kirkon oppiin ja Raamattuun. Mutta kirkosta eronneillekin on paikka herätysliikkeissä kuten Kansanlähetyksessä. Tue niitä, jotka kirkossa, seurakunnissa ja järjestöissä pitävät Jumalan sanaa esillä. He tarvitsevat esirukousta ja rohkaisua. Olen kiitollinen, että herätysliikejärjestöjen ja kirkon työntekijöitä on ilmaissut ihmettelynsä kirkon mukana olosta Pride-viikolla ja muistuttaneet Raamatun ja kirkon käsityksestä avioliittona miehen ja naisen välisenä.

Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Syntiinlankeemuksen jälkeen elämässämme on pahoja säröjä. Kukaan ei ole synnitön. Tämän vuoksi Jumala antoi meille Raamatun ohjeeksi elämäämme ja Jeesuksen maailmaan pelastajaksi. “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Olen hyräillyt mielessäni virttä 164. Nyt on kilvoituksen kirkon aika. Kunnian kirkko on vasta edessä. Tässäkin taistossa, Kristuksen pyhät, eteenpäin.

1. On Kristus kirkon Herra,
sen luoja ainoa,
hän Hengen sille antaa
vedellä, sanalla.
Maan alhoista sen etsi
hän morsiamekseen
ja osti kuolemallaan
iäksi itselleen.

3. Ja vaikka maailmassa
on kirkko vieras niin,
häväisty, haavoitettu,
revitty uuvuksiin,
sen pyhät vartiossa
kuitenkin odottaa,
yön valta milloin päättyy
ja aamu aukeaa.

4. Näin seurakunta Herran
melskeessä taistelun
tähyää täyttymystä
rauhansa luvatun.
On kerran juhlariemu
silmissä voittajan,
ja kilvoituksen kirkko
on kirkko kunnian.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Anteeksiantaminen kristinusko

Anteeksiantamus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuavain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 5 – ANTEEKSIANTAMUS

Raamattuavaimissa olen käsitellyt neljää teemaa: sovitus, lunastus, lepytys ja vanhurskaus. Tänään tärkeänä sanana on anteeksiantamus, joka päättää tämän sarjan.

Mainitsen siitä viisi asiaa.

1. Jumalan ei ole pakko antaa anteeksi meille.

Jumala olisi aivan hyvin voinut unohtaa meidät ja antaa mennä kadotukseen. Jumalan olisi voinut heittää meidät luotaan pois niin kuin rätin tai haravoida pois kuten puusta pudonneen lehden (Jes. 64:6-7). Me emme ole mitään anteeksiantoa ansainneet Jumalalta. Olemme ansainneet tuomion ja helvetin. Piste. Jumalan ei ole pakko antaa anteeksi.

2. Jumala päätti antaa anteeksi.

Jumala ei hylännyt meitä. Hän itse valmisti tien anteeksiantoon ja pelastukseen. Hän alkoi puhua uhreista. Hän määräsi Vanhan testamentin välityksellä jumalanpalvelusjärjestelmä huipentui uhreihin. Miljoonia eläinuhreja uhrattiin Jumalan vaatimuksesta.

Kun lopullinen uhri, Jeesus Kristus tuli, tapahtui ihmeiden ihme. Kaikki maailman synnit laitettiin hänen päällensä. Kun Jeesus kuoli Golgatalla Jerusalemin temppelin 10 senttiä paksu – heidän mielestään rikkoutumaton kaikkein pyhimmän peittävä kudos – repesi ja nyt kaikkein pyhimpään, jossa kerran vuodessa uhrattiin veri uhri, oli vapaa pääsy. Juutalainen historiatieto Talmudissa kertoo neljä vuosikymmentä myöhemmin, että noin vuonna 30 Jerusalemin temppelissä uhrit menettivät voimansa. Tämä voi viitata vain Jeesuksen ristinkuolemaan.

Hän lähetti Jeesuksen. Hänen ristinkuolema ja sovintoveri julistaa Jumalan halua antaa anteeksi.

3. Anteeksiantamus on kristinuskon ydintä.

Puhe syntien anteeksiannosta on kristinuskon kirkasta ydintä.

Kaikki kristinuskossa ja kirkossa tähtää syntien anteeksiantamuksen julistamiseen. Miksi? Koska synti erottaa meidät Jumalasta. Synti tuo ikuisen kadotuksen. Synnillä ei ole vanhenemispäivää. Se pysyy ja se on syyttämässä meitä.

On yksi, jolla sen saa pois. Jumalan anteeksiantamus. Siksi tämä on kirkon sanoma. Jeesus lähetti kirkon julistamaan parannusta syntien anteeksiantamukseksi kaikille kansoille.

Ehtoollinen vakuuttaa siitä. Siinä on Jeesuksen ruumis ja veri. Meidän ja meidän syntiemme edestä annettu ja vuodatettu.

Lähetyskäskyssä kirkko ja kristityt lähetetään julistamaan parannusta syntien anteeksiantamiseksi.

Emme tiedä, miksi Jumala valitsi ihmisten pelastamiseksi tällaisen tien. Mutta sen tiedän, että moni kirkossakin häpeää tätä ja yrittää muuttaa kristinuskon sanomaa joksikin toiseksi.

Veretön kristinusko on voimaton kristinusko. Se ei ole enää kristinuskoa. Veri puhdistaa, veri pelastaa, veri varjelee. Veri tuo anteeksiannon.

Tämä on evankeliumi, jossa on Jumalan voima pelastukseen.

4. Sinun ikuisuuteesi taivaassa tai kadotuksessa on riippuvainen siitä, onko syntisi annettu anteeksi.

Sinun syntisi erottaa sinut Jumalasta. Synnit eivät häviä itsestään. Mutta niiden tunnistaminen, puolustelemisen lakkaaminen ja Jeesukseen turvautuminen pelastaa ja tuo anteeksiannon.

Taivaan ja kadotuksen ero on se, että toisessa paikassa on ne, jotka saivat syntinsä anteeksi. Toisessa on ne, jotka eivät saaneet ja kärsivät syntiensä taakkaa.

5. Meillä velvollisuus antaa anteeksi kaikille ja kaikki.

Jumala on antanut meille anteeksi. Pelastanut meidät, joiden synnit olivat kuin likainen riepu ja kuivanut lehti.

Uskossa Jeesukseen saamme kaikki anteeksi. Kaikki tarkoittaa kaikkea. Mielestämme suuret ja pienet. Julkiset ja salaiset. Tänään tehdyt ja lapsena ja nuorena tehdyt. Tieten tahtoen tehdyt ja vahingossa tehdyt. Ne, jotka olivat vain yhden kerran ja ne jotka ovat riesana jatkuvasti. Ne, joita pyydän anteeksi kerran ja ne, joita pyydän miljoona kertaa. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Piste.

Tiedän, että sinua kohtaan on tehty väärin. Sinua on loukattu. Sinulle on tehty todella vääriä asioita. Ehkä kannamme sisimmän tuskia päivittäin. Asia tulee mieleen jatkuvasti. Mitä rajummasta rikkomuksesta ja meitä loukkaavasta asiasta on kyse, sitä vahvemmin se on mielessä.

Jos Jumalan rakkaus meitä kohtaan on radikaalia, niin radikaalia on myös hänen vaatimuksensa meille: Anna kaikille anteeksi! Anna anteeksi! Se on vaikea tehtävä. Mutta se on kristityn kutsumus.

Pelastuksen kalliopohja

Tämän viikon Raamattuavaimissa olen käsitellyt pelastuksemme kalliopohjaa. Sen valossa on selvää, miksi apostolien julistuksena oli Jeesuksen risti. Siellä tapahtui sovitus, jossa syntimme syyllisyys poistettiin. Siellä tapahtui lunastus, jossa meidät ostettiin Jumalan valtakuntaan. Siellä tapahtui lepytys, jossa synnistä tuleva Jumalan pyhä viha sammui.

Jeesuksen ristinkuoleman perusteella jumalatonkin vanhurskautetaan kun hän uskoo Jeesukseen. Ristinkuoleman perusteella anteeksianto on mahdollinen.

Kristinusko on Jumalan tekoja meidän puolestamme

Kaikki tämä korostaa Jumalan rakkautta. Kristinusko on Jumalan tekoja meidän puolestamme.

Me tulemme niistä osalliseksi palaamalla luojamme luokse, tekemällä parannuksen ja uskomalla Jeesukseen.

”Jos syntisi on anteeksiannettu, olet pelastettu, tuntui miltä tuntui. Jos syntisi ovat anteeksi saamatta, et ole pelastettu, mitä sitten luuletkin kokeneesi.” (Carl Fr. Wislöff)


Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus
5. Anteeksiantamus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Uskoontulo Jumalan vanhurskaus

Vanhurskaus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa. Aiemmin käsitellyt teemat ovat lunastus, sovitus ja lepytys.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 4 – VANHURSKAUS

Olen käsitellyt Raamattuavaimissa tällä viikolla jo kolmea tärkeää sanaa: lunastus, sovitus ja lepytys. Neljäs sana on vanhurskaus.

Raamatussa vanhurskaus on ennen kaikkea Jumalan oikeamielisyyttä ja täydellistä oikeudenmukaisuutta kuvaava sana. Ei ihme, että tämä sana oli uskonpuhdistaja Martti Lutherille vaikea. Mutta uskonpuhdistus sai alkunsa tämän sanan ymmärtämisestä.

Martti Lutherin paini Jumalan vanhurskauden kanssa

Martti Luther taisteli paljon sen kanssa, onko hän Jumalalle kelpaava. Hän oli luostarissa, oli pappi, opetti toisia pappeja, mutta häntä vaivasi epävarmuus. Olenko todella Jumalalle kelpaava?

Hän eli askeettista elämää, rukoili ja palveli Jumalaa parhaan voimansa mukaan, mutta jotain puuttui. Hän oli valmistelemassa roomalaiskirjeen luentoa, kun hän jäi pohtimaan ensimmäisen luvun sanoja ”Vanhurskas on elävä uskosta.”

Tuo sana vanhurskas ja Jumalan vanhurskaus olivat Lutherille vaikeita sanoja, sillä hän tajusi, että hän ei millään yllä tuolle vanhurskauden tasolle, jolla voisi sitten elää uskossa.

Sitten hän hahmotti sanat ”Vanhurskas on elävä uskosta” vähän uudella tavalla ”Uskosta vanhurskas on elävä”. Silloin Luther ymmärsi, että usko Jeesukseen tekee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi. Hän koki kuin astuvansa sisään paratiisin portista. Hän vihasi ennen sana Jumalan vanhurskaus, koska luuli, että tuo sanapari on hänelle este pelastukseen. Nyt siitä tuli taivaan portti ja rakas ilmaisu.

Vanhurskaaksi lukemista ja tekemistä

Verbi vanhurskauttamien tarkoittaa syyttömäksi julistamista ja tekemistä. Uskosta Jeesukseen meidät julistetaan ja tehdään vanhurskaiksi.

Mitä on vanhurskaaksi lukeminen ja vanhurskaaksi tekeminen. Näiden välinen ero on erittäin tärkeä.

Vanhurskaaksi lukeminen on oikeustermi. Kun uskomme Jeesukseen, Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, eli syyttömiksi ja hänelle kelpaaviksi. Tärkein tapahtuu taivaassa: Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, syyttömiksi ja hänelle kelpaavaksi. Tämä tapahtuu, vaikka elämässäni ei tapahtui mitään muutosta.

Vanhurskaaksi tekeminen on se prosessi, jossa Pyhä Henki tulee uskovaan asumaan, ja muokkaa uskovan elämää Jumalan tahdon mukaiseksi. Tässä on pyhityksen näkökulma.

Pelastuksen perusta on vanhurskaaksi lukemisessa

Ensimmäinen eli vanhurskaaksi lukeminen on täydellinen. Jälkimmäinen eli meidän elämässämme tapahtuva vanhurskaaksi tekeminen on epätäydellinen.

Meidän pelastuksemme perusta on ensimmäisessä eli vanhurskaaksi lukemisessa.

Kuka kelpaa Jumalalle?

Millainen ihminen kelpaa Jumalalle? Pitääkö olla ensin vanhurskas, että voi pelastua?

Tämähän on ihmiselle luontainen ajattelumalli. Parannan ensin vähän itseäni, siivoan elämästäni vähän huonoja asioita pois, teen lupauksia Jumalalle lupauksia paremmasta elämästä. Nämä ovat sinänsä hyviä asioita, mutta ei se vanhurskautta tuo.

Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (3:23). Hän kirjoitta samassa kolmannessa luvussa: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtävä sitä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomaksi käyneet.” Paavali jatkaa tuota listaa vielä pitkään.

Paavali vetää maton jalkojen alta. Jos kaikki ovat näin syntisiä ja kelvottomia, kuka voi pelastua?

Tuossa samassa roomalaiskirjeen kolmannessa ja neljännessä luvussa löytyy vastaus: Paavali kirjoitti: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaakseen vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit” (3:23-25).

Seuraavassa luvussa, Roomalaiskirje nelosessa Paavali sanoo: Joka ei töitä tee (tämä tarkoittaa lain vaatimusten täyttämistä), joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi (4:5).

Jumala vanhurskauttaa jumalattoman

Apostoli Paavalin radikaali väite roomalaiskirjeessä on se, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.

Jumalan radikaali ratkaisu ihmisen hengelliseen kyvyttömyyteen on se, että hän vanhurskauttaa jumalattoman.

Millainen ihminen jumalaton on? Hän ei etsi Jumalaa ja hänessä ei ole mitään hyvää. Koska muunlaisia ihmisiä ei ole, Jumala vanhurskauttaa täysin syntisen ja jumalattoman ihmisen. Hurskaita ei täältä löydy, siksi Jumala vanhurskauttaa jumalattomia.

Vanhurskauttamisen perusta Golgatalla

Tämän vanhurskauttamisen perustana konkreettinen tapahtuma Golgatalla. Syytön kantoi ihmiskunnan rangaistuksen. Koska syntimme on sovitettu, meidät on lunastettu ja Jumala on lepytetty, syntinen voidaan vanhurskauttaa eli lukea Jumalalle kelvolliseksi.

Vanhurskauttamisen yhteydessä voidaan puhua autuaasta vaihtokaupasta, jossa ihminen antaa Kristukselle sellaista, mitä Kristuksella ei ole eli omat syntinsä. Kristus antaa ihmiselle sellaista, mitä hänellä itsellään on, mutta ihmisellä ei ole eli oman vanhurskautensa.

Jos ja kun Jumala sanoo, että olet vanhurskas ja syytön, se pätee, vaikka kuka väittäisi muuta.

Room 5:1 Koska olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, meillä on rauha Jumalan kanssa.


Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Sovitus kristinuskossa

Sovitus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 1 – SOVITUS

Sovitus on arkikielessä tuttu sana. Vaatekaupoissa on sovituskopit. Kenkäkaupassa voi sovittaa kenkiä ennen ostoa. Jos vaate ja kengät sopivat, voi vielä tehdä viimeisen arvioinnin, lähteekö ostos kassalle mukaan.

Myös rikoksia sovitetaan. Joku sovittaa rötöksiään linnassa.

Minulla on tietokoneissa laitteita, joita ei voi liitää koneeseen suoraan. Tarvitsen sovittimen tietokoneen ja laitteen väliin. Ulkomailla olen joskus pulassa kun en saa töpseliä ulkomaan erilaiseen pistorasiaan. Joudun turvautumaan adapteriin, sovittajaan.

Apostoli Paavali kirjoittaa sovituksesta toisen korinttilaiskirjeen 5. luvussa sovituksesta.

»Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta siis olemme lähettiläinä, kun näet Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.»

Ensin sanotaan, että Kristuksessa Jumala sovitti MAAILMAN itsensä kanssa. Maailma tässä tarkoittaa ihmisiä. Jeesuksen ristinkuolemalla koko maailma, kaikki ihmiset, sovitettiin. Tässä mielessä sovitus on jo tapahtunut. Maailma on sovitettu.

Toiseksi sanotaan, että Jumala sovitti maailman ITSENSÄ kanssa. Jumalakin on osapuolena: Maailma on sovitettu Jumalan kanssa. Sovituksessa Jumala itse tuli maailmaan ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä korostaa Jumalan työtä. Ihminen ei tehnyt mitään sovituksen aikaansaamiseksi.

Kolmanneksi tämän perusteella Paavali kehottaa: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Tämä tulee lähelle sitä ajatusta kun kaksi erilaista kappaletta yhdistetään toisiinsa jollain liittimellä. Usko Jeesukseen on se liitin, joka yhdistää ihmisen ja Jumalan toisiinsa.

Miksi sovitus?

Miksi tällaista sovitusta tarvittiin, jossa maailma ja Jumala sovitettiin? Meidän syntiemme tähden. Synti on erottanut meidät Jumalasta. Syntinen ihminen ja pyhä Jumala eivät enää sopineet yhteen. Tarvittiin velan maksu sekä sovituskappale, joka yhdistää kaksi osapuolta. Jeesus Kristus tuli sovittajaksi: Hän maksoi synnistä tulevan velan ja hän yhdistää ihmisen ja Jumalan.

Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali kuvaa sovitusta näin: ”Silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovite- tuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta.” (5:10).

Voimme sanoa sovituksesta ainakin seuraavat asiat:

  1. Sovituksen vanhatestamentillinen esikuva liittyy suureen sovintopäivään.
    Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 16 kerrotaan suuren sovintopäivän määräyksistä. Kerran vuodessa suurena sovintopäivänä kansan eteen tuodaan kaksi pukkia. Ensimmäisen kannettavaksi asetetaan kansan synnit. Tämä pukki ajetaan autiomaahan. Toinen pukki teurastetaan ja uhrataan syntiuhrina. Ylipappi menee liitonmajaan ja pirskottaa verta kaikkien pyhimmässä liitonarkun kannelle ja eteen. Jumala lupaa: ”Sinä päivänä toimitetaan teidän syntienne sovitus ja te tulette jälleen Herran edessä puhtaiksi kaikista synneistänne” (3 Moos. 16:30). Tätä sovituksen liittymistä suureen sovintopäivään korostaa uudessa testamentissa erityisesti heprealaiskirje.
  2.  Jumala valmisti sovituksen.
    Sovitus on täysin Jumalan aloitteesta. Jumala suoritti sovituksen. Jumala tuli itse sovittajaksi Jeesuksessa. Vanhan testamentin esikuvat uhreista ja suuresta sovintopäivästä ovat esikuva lopullisesta sovituksesta, joka on Jeesus.
  3. Sovitusta tarvittiin synnin vuoksi tulevan rangaistuksen vuoksi.
    Synti vaatii aina sovitusta. Meidän syntimme eivät häviä itsestään tai vanhene. Mutta ne voidaan sovittaa. On kaksi paikkaa, jossa ne voidaan sovittaa: Jeesus sovittaa ne ristillä tai sinä sovitat ne kadotuksessa. Mutta on järjetöntä kärsiä rangaistus, koska joku toinen on sen jo kärsinyt puolestasi.
  4. Sovituksen väline on Jeesuksen kuolema ristillä.
    Jeesuksen veren kautta on sovitus saatu aikaan.
  5. Sovituksen osapuolet ovat ihminen ja Jumala.
    Jumala sovitti maailman itsensä kanssa.
  6. Sovitus on perusta sille, miksi kelpaamme Jumalalle.
    Jumala valitsi itse pelastuksen tien.
  7. Sovitus on jo tapahtunut.
    Jeesuksen ristinkuolemalla ansaitsema sovitus oli kertakaikkinen tapahtuma. Se ei toistu enää. Älä yritä sovittaa syntejäsi itse.
  8. Sovitus on täydellinen.
    Se koskee kaikkia syntejä ja kaikkia ihmisiä. Älä yritä lisätä siihen omia tekojasi.
  9. Jumalan jo tekemä sovitus tulee meidän osaksemme kun uskomme ja otamme sen vastaan.
  10. Sovitus on kutsu julistaa evankeliumia
    Kirkon tulee kutsua ihmisiä: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyön perusteet

Lunastus, Jeesuksen paluu ja Jumalan kunnia

Puhuin Kansanlähetyspäivillä joistakin järjestömme painopisteistä. Mainitsin lunastuksen, Jeesuksen paluun ja Jumalan kunnian.

Lähetystyön perusta: Lunastus

Koko ihmiskunnan historia on suuri kertomus Jumalan lunastustyöstä.

Synti on ihmiskunnan suurin ongelma. Sen tähden koko maapallo huokaa. Se myrkyttää ihmisten elämän ja ihmissuhteet.  Se erottaa meidät Jumalasta. Näemme sen seurauksia joka päivä, mutta suurin seuraus on vielä silmiltämme suljettu. Synnin seuraus on ero Jumalasta, hengellinen kuolema ja ikuinen kadotus.

Jo syntiinlankeemuskertomuksessa Jumala lupasi pelastajan. Mooseksen välittämän lain  mukaiset miljoonat  uhrit viittaavat uhriveren kautta tapahtuvaan syntien anteeksiantoon ja lunastukseen. Uhrit olivat esikuvia Jeesuksesta.

Lunastus toi ratkaisun ihmisen syntiin ja syyllisyyteen. Paavali kuvaa tätä roomalaiskirjeessä seuraavasti: ”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet  syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus  Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.” (3:22-24)

Tämä pohjalta huomamme seuraavat asiat

  • Kaikki syntiä tehneet.
  • Kaikkien tila Jumalan edessä väärä (he ovat  ilman Jumalan kirkkautta).
  • Kaikki saavat armosta lahjaksi vanhurskauden.
  • Kaikki on lunastettuja.
  • Jeesus  tuli  sovitusuhriksi kaikkien puolesta.
  • Kaikki saavat  lunastuksen ja sovituksen,  kun ottavat sen uskossa vastaan.

Tämä lunastus Jeesuksessa on lähetystyömme ja kotimaantyömme keskuksena.

Haluan sanoa tämän voimakkaasti ja painottaen, koska on vaara, että lähetystyön ytimeksi tulee jokin toinen asia kuin evankeliumin julistaminen. Sillä on olemassa lähetysajattelua, jossa tämä ydin tahtoo unohtua tai sitä pidetään itsestäänselvyytenä.

Sanoma jumalattoman vanhurskauttamista ja pelastuksesta uskossa Jeesukseen on  lähetystyön raikas pohjavesi.

Lähetystyön innoittaja: Jeesuksen paluu

Toinen syy, miksi teemme lähetystyötä on Jeesuksen pikainen paluu.

Elämme Jeesuksen ylösnousemuksen ja hänen paluunsa välistä ajanjaksoa. Tämä  väliaika on  seurakunnan aikaa, jolloin Jumala evankeliumin julistamisen kautta kokoaa itselleen uuden kansan  niistä, jotka uskon kautta Jeesukseen pelastuvat.

Matteuksen evankeliumin  luvussa 24 on Jeesuksen puhe lopunajan merkeistä ja omasta paluustaan.  Siellä Jeesus mainitsee viimeisten päivien merkkejä luonnossa, yhteiskunnassa, kirkossa ja lähetystyössä.

Merkit  luonnossa koskevat maanjäristyksiä ja luonnononnettomuuksia maan päällä ja avaruudessa.  Kun näet niitä, nosta pääsi, Jeesus on tulossa!

Merkit yhteiskunnassa kertovat kriisiajoista, jolloin sodat ja taistelut ovat todellisuutta. Rakkaus kylmenee ja laittomuus pääsee voitolle. Tämän vuoksi yhteiskunnat joutuvat vähitellen sekasortoon. Kun laittomuus lisääntyy, muista, että Jeesus sanoi sen etukäteen. Nosta pääsi ja iloitse, pelastuksen päivä lähenee.

Merkit seurakunnassa. Jumalan seurakunnan keskellä on lopunajan merkkejä. Kristillisessä kirkossa ennen Jeesuksen paluuta on harhaoppeja ja vääriä opettajia. Nousee vääriä messiaita ja vääriä profeettoja. Jotkut heistä tekevät suuria ihmeitä. Jeesuksen seuraamisen tähden tulee erilaisia vainoja ja ahdistuksia. Lopun ajan merkit toteutuvat eri puolilla eri tavoin.

Meidän on muistettava Jeesuksen sanat: ennen loppua ja Jeesuksen paluuta kirkkaudessa kirkkokin on erityisessä kriisissä!  Kun näet luopumusta kirkossa, muista, että Jeesus näki sen ennen sinua. Kirkko on hänen. Hän on siitä kiinnostuneempi kuin me. Hän Jeesus kertoi, että luopumuskin näin tapahtuu! Nosta pääsi!  Harhaopit tulevat, mutta älä anna niiden tulla sinun kauttasi äläkä ole niissä mukana.

Lähetystyö merkkinä. Kaiken huolestuttavien ja vaikeiden asioiden keskellä on yksi iloinen lopun ajan merkki: Se on lähetystyö kaikkialla maailmassa. Samaan aikaan kun kirkko on kriisissä, se tekee  lähetystyötä. Jeesus sanoi, että evankeliumi julistetaan kaikkialla maailmassa ja sitten tulee loppu.  Lähetystyö on eskatologinen merkki . Jeesus ei sanonut: ”Evankeliumi ehkä julistetaan kaikille kansoille ennen loppua!”. Hän sanoi: ”Evankeliumi julistetaan”. Piste!  Haluan olla tässä mukana.  Lähetystyö menee juuri nyt vauhdilla eteenpäin.   Nosta pääsi, Jeesus tulee.

Lähetystyön tavoite: Jumalan kunnia ja ylistäminen

Ihminen on luotu  kunnioittamaan ja ylistämään tekijäänsä ja lunastajaansa. Lähetystyönkin  tavoitteena  on Jumalan kunnian lisääntyminen.  Raamatun lopussa Karitsan häissä iloitaan, riemuitaan ja annetaan Jumalalle kunnia (Ilm. 19:7).

Kirkon tehtävä on tuottaa Jumalalle kunniaa jo nyt. Se tapahtuu muun muassa siten, että pidämme arvossa Jumalan sanaa, opetamme ja elämme sen mukaisesti. Ylistämme Jumalaa, kun  toteutamme hänen antamaa lähetyskäskyä  ja  julistamme evankeliumia syntien anteeksiantamiseksi.   Kristityn arjen elämä jumalanpalvelusta ja Jumalan ylistämistä. Ylistys ei ole vain laulujen laulamista. Se on elämistä  Jumalan  yhteydessä. Se on arjessa tapahtuvaa Jumalan palvelemista.

Tässä kolme asiaa lähetystyön ja kaiken kristillisen työn perustasta: Lunastus Jeesuksessa, eskatologinen Jeesuksen paluu sekä Jumalan ylistäminen nyt ja ikuisuudessa.

 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Raamattu ylin ohje

Kansanlähetyksen oppiperusta

Kansanlähetys perustettiin toukokuussa 1967. Se otti käyttöön saman oppiperustan, joka oli Ylioppilaslähetyksellä. Timo Junkkaala kertoi, että sen oppiperustan taustalla oli IFES:n oppiperusta, jota täydennettiin luterilaisittain painottuneella sakramenttiopilla. IFES on kansainvälinen opiskelijajärjestö International Fellowship of Evangelical Students. Kyseinen oppiperusta on sama useilla viidesläisillä järjestöillä.

Tein oppiperustaan liittyvät kuvat Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin, ja laitan ne myös tänne kotisivulle.

Oppiperustassa on johdanto ja seitsemän kohtaa.


Korostamme erityisesti seuraavaa: Pyhä Raamattu on meidän uskomme, elämämme ja opetuksemme ylin ohje ja sen mukaan kaikkea oppia on tutkittava ja arvosteltava. Ohjeenamme ovat myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjat.
Raamattu ylin ohje


1. Koko Raamattu on Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt ja on Jumalan sanana ehdoton totuus.
Raamattu Jumalan sana


2. Kolmiyhteinen Jumala on Sanallaan luonut maailmankaikkeuden. Historiassa tapahtuneessa syntiinlankeemuksessa ihminen saatanan houkutuksesta asettui vastustamaan Jumalan pyhää tahtoa, joutui eroon Hänen yhteydestään ja Hänen vihansa alaiseksi.
Lankeemuksen jälkeen ihmiset syntyvät synnin läpikotaisin turmelemina ja ovat luonnollisessa tilassaan saatanan orjia. Ihminen ei voi eikä tahdo rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään eikä pelastaa itseään tästä tilasta.
Synnin seuraukset


3. Rakkaudessaan Jumala lähetti ainoan Poikansa, joka syntyi neitsyt Mariasta todelliseksi ihmiseksi. Synnittömänä Kristus sovitti ristinkuolemallaan maailman Jumalan kanssa ja kantoi synnin, syyllisyyden ja rangaistuksen sekä valmisti syntisille vapahduksen synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Jumalan herättämä Kristus nousi kuolleista ruumiillisesti ja astui taivaaseen.
Jeesus kuoli ja nousi kuolleista


4. Kun ihminen ottaa uskossa vastaan Kristuksen omakohtaisena Vapahtajanaan, Jumala ei lue hänelle hänen syntejään, vaan antaa ne Kristuksen tähden anteeksi ja pukee hänet Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen: Jumala vanhurskauttaa ihmisen yksin armosta uskon kautta. Kun ihminen on uudestisyntynyt ja siirtynyt armotilaan, hän pysyy kuitenkin syntisenä ja tarvitsee uudistuvaa anteeksiantamusta Jeesuksen veressä ja yhä kokonaisempaa antautumista hänessä asuvan Pyhän Hengen hallintaan.
Usko Jeesukseen, herätys ja uudestisyntyminen


5. Kaste ja ehtoollinen, joissa armo tarjotaan, ovat Jumalan teko ja lahja uskon herättämiseksi ja vahvistamiseksi. Ilman uskoa sakramentteihin yhdistettyyn Jumalan sanaan sen lupaukset jäävät toteutumatta.
sakramentit kaste ja ehtoollinen


6. Jumalan seurakunta on kaikkien Pyhästä Hengestä syntyneiden uskovien yhteisö, jossa evankeliumia puhtaana julistetaan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan. Kristuksen omat ovat yhtä Pyhässä Hengessä, joka tekee heidät Kristuksen todistajiksi ja lähimmäisen palvelijoiksi seurakunnan rakentamiseksi.
kristillinen seurakunta


7. Seurakunta odottaa Kristuksen toista tulemista. Viimeisellä tuomiolla uskovat saavat omistaa heille varatun iankaikkisen ilon ja epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen.
Jeesuksen toinen tuleminen ja tuomio

Lisää tietoa Kansanlähetyksestä: www.suuressamukana.fi

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Hidasta vauhtia

Olen päässyt kolme kertaa elämässäni peltipoliisin kuvattavaksi. Joka kerta tiellä varmaankin oli liikennemerkki, joka varoitti nopeuden mittauksesta.

Kuvatuksi tuleminen aina pännii, mutta poliisin automaattivalvonta pelastaa ihmishenkiä ja vähentää onnettomuuksia. Automaattivalvonnan arvioidaan pelastavan vuosittain 27 ihmisen hengen.

Kadotuksesta pelastumiseen tarvitaan jotain järeämpää. Kannattaa hidastaa vauhtia ja miettiä.

Kirkollisessa mediassa on ollut pientä puhetta helvetistä. Raamattu muistuttaa monesti, että kuoleman jälkeen tulee tuomio. Olisi ihme, jos Jumala ei muistuttaisi, sillä jokaisella on oikeus tietää tästä. Ainakin tuomio ja helvetti ovat asioita, jotka moni haluaisi unohtaa. Taivaan haluaisimme tietysti valita.

Jumala haluaa etukäteen kertoa meille, mitä tapahtuu. Aivan kuten liikennemerkki paljon vähäisemmästä peltipoliisista.

Helvetti kertoo Jumalan pyhyydestä ja syntiemme karmeudesta Jumalan edessä. Ensimmäistä emme ymmärrä ja jälkimmäiselle olemme sokeat.

Jokainen meistä on kerran Jumalan edessä tuomiolla. Raamattu kertoo, että tuona päivänä ihmiskunta jaetaan kahteen joukoon: pelastettuihin ja kadotettuihin. Raamattu kertoo myös pelastuksen mahdollisuudesta: Usko Jeesukseen pelastaa! Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu!

Kolme tärkeää asiaa

1. Kukaan ei voi paeta tuomiota ja ikuisuutta

”Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle” (Hepr. 9:27).

2. Usko Jeesukseen pelastaa

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

3. Yleisestä tiedosta henkilökohtaiseksi uskoksi.

”Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?” He vastasivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi” (Ap.t. 16:30-31).


Kannattaa hidastaa, tarkastaa päämäärä ja tarvittaessa kääntyä.


Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
rujkous Suomen puolesta

Rukousta kansamme puolesta

Katumuksen ja syntien tunnustamisen sekä paastonajan alun tuhkakeskiviikko on ohi. Me emme varmaan koskaan pysty ymmärtämään synnin kaikkia ulottuvuuksia. Vanha testamentti kertoo Jumalan hävittäneen synnin tähden kaupunkeja ja kansoja. Synti on tuonut monenlaista kirousta tekijälleen ja ympärilleen. Synti tekee meistä hengellisesti kuolleita ja johtaa ikuiseen kadotukseen. Synnin ja sen seurausten voittamiseksi Jumala tuli ihmiseksi. Jeesuksen nimi ja veri tuo voiton synnin verkoista ja seurauksista.

Minä ja me

Raamatussa ei ole esikuvia vain omien syntien tunnustamisesta. Nehemian ja Danielin kirjoissa kuvataan rukouksia, jossa tunnustetaan kansan synnit, jotka olivat vieneet kansan pakkosiirtolaisuuteen. Kun Jumala aloitti uutta, hän kutsui kansan rukoukseen ja syntien tunnustamiseen. Tuolloin ei osoiteltu toisten syntejä vaan sanottiin: Me olemme tehneet syntiä! Synniksi mainitaan se, ettemme noudattaneet Jumalan sanaa. Kansan syntien tunnustamisesta alkoi uusi parempi vaihe.

Missä ovat esirukoilijat tänään?

Aikoinaan Aabraham rukoili Sodoman ja Gomorran puolesta. Jumala lupasi pelastaa kaupungit, jos siellä olisi kourallinen hurskaita. Heitä ei löytynyt. Nämä kaksi kaupunkia liittyvät Uuden testamentin lopunajan profeetallisiin esikuviin. Rukoilijoita ja syntien tunnustajia kansan puolesta tarvitaan tänäänkin. Viime viikkoina olen havainnut rukouselämän vilkastumista maamme puolesta.

Perusta horjuu

Tuhkakeskiviikkona uusi avioliittolaki astui voimaan. Eduskunnan päätös surettaa monia. Myös minua. Suomi irtaantui yhdestä tärkeästä perustasta. Nyt on toimittava ja rukoiltava, että kirkko ja kristikunta pysyvät raamatullisessa miehen ja naisen välisessä avioliittokäsityksessä. Tilanne on vaikea. Joistakin tuomiokapituleista tulee kaavoja samaa sukupuolta olevien parien liiton siunaamiseksi, pappeja ohjeistetaan rukoilemaan liittojen puolesta ja kirkolliskokoukselle tulee aloite avioliittokäsityksen muuttamiseksi. Nämä eivät kuitenkaan muuta sitä, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja tällainen avioliitto on Jumalan asettama.

Ole uskollinen loppuun asti

Yhteiskunnan ja kristittyjen arvojen törmäys ei ole kirkon historiassa uusi asia. Se on haaste pysyä itse lujasti Jumalan sanassa ja tukea niitä, jotka eivät halua seurata ajan henkeä. Tämä ei ole helppoa yleisen mielipiteen puristuksessa ja kirkon kaaoksen keskellä.  Juuri nyt uskovien on pidettävä Raamattua lukien huolta uskonsa suunnasta ja sisällöstä ja hakeutua toisten kristittyjen yhteyteen perustamalla pienpiirejä, rukousryhmiä ja osallistumalla jumalanpalvelukseen. Ajan pauhussa moni tien kulkija on väsynyt. Siksi tarvitsemme toistemme rohkaisua ja päämäärän selvänä pitämistä. Rippikoulutodistuksessani oleva Raamatun lause on edelleen ajankohtainen: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun” (Ilm. 2:10).

Mika Tuovisen palstakirjoitus Uusi Tie -lehdessä 2.3.2017. Otsikot lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Rukous ja tuhkakeskiviikko

Minä ja Me tuhkakeskiviikkona

Vanhan synnintunnustuksen lause ”Minä vaivainen syntinen” kääntyy helposti muotoon ”Sinä vaivainen syntinen”. Meidän on tehtävä parannusta omista synneistämme ihan minä-muodossa.

Synnintunnustus kansan puolesta

Raamatussa on esikuvia myös me-muotoiseen synnintunnustukseen. Nehemian ja Danielin kirjoissa kuvataan rukouksia, joissa tunnustetaan kansan synnit.  Jumalan aloittaessa uutta, hän kutsui kansan rukoukseen ja syntien tunnustamiseen. Danielin ja Nehemian rukouksessa ei osoiteltu toisten syntejä vaan sanottiin: ME olemme tehneet syntiä! Synniksi mainitaan erityisesti se, ettemme me noudattaneet Jumalan sanaa. Kahden edellä mainitun Vanhan testamentin henkilön mobilisoimasta rukouksesta alkoi kansan uusi parempi vaihe.

Rukoilijoita ja syntien tunnustajia kansan puolesta tarvitaan tänäänkin. Viime viikkoina olen havainnut rukouselämän vilkastumista maamme puolesta. Eilen Facebook-viestissäni (katso linkki oikealta) kirjoitin Gerda Rytin rukoushaasteesta Suomen puolesta aina kun radiossa kello 12 soi Turun tuomiokirkon kellot.

Pimeydestä maailman valoksi

Miksi tämä minun ja meidän synti pitäisi tunnustaa? Raamatun mukaan katumus ja syntien tunnustaminen on tie anteeksiantoon. Synnin syvyyttä ja sen kaikkia ulottuvuuksia yksittäisen ihmisen ja yhteiskunnan elämässä emme varmaan koskaan pysty käsittämään. Vanha testamentti kertoo Jumalan hävittäneen synnin tekemisen tähden kaupunkeja ja kansoja. Synti on historian aikana tuonut monenlaista kirousta tekijälleen ja ympärilleen. Se tekee meistä hengellisesti kuolleita ja johtaa ikuiseen kadotukseen. Synnillä on kauheat seuraukset, joista näemme nyt vain murto-osan. Synnin ja sen seurausten voittamiseksi Jumala itse tuli ihmiseksi. Voittajan eli Jeesuksen nimi ja veri tuo voiton synnin verkoista ja seurauksista. Jeesuksen tähden uskallamme kohdata oman pahuutemme ja syntisyytemme ja astua pimeydestämme valoon.

Ja tällaisia valoon uskaltautuneita Jumala lähettää maailmaan rukoilemaan, todistamaan ja palvelemaan.  Miksi tällaisia? Koska toisenlaisia ei ole. Ja jos heitä olisi, he eivät osaisi astua toisen vierelle ja kertoa mitä Jeesuksen löytäminen ja Jumalan armo tarkoittaa.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Katso Jumalan karitsa

Jumalan Karitsa

Kun Jeesuksen sovitustyö ja veren evankeliumi katoaa kristillisestä julistuksesta, häviää vähitellen näkemys uskon lahjaluonteesta. Tilalle ei jää kuitenkaan tyhjiö vaan uskon ytimeen nousee ihminen joko eettisenä hyväntekijänä tai herätyskristillisyyden ihmiskeskeinen muoto.

Miksi Jeesusta kutsutaan Jumalan karitsaksi?

Eihän Jumalan karitsa ole kovin ihmeellinen arvonimi henkilölle, jonka kautta maailmankaikkeus on luotu ja joka on kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona.

Emme tiedä, miksi Jumala halusi ja haluaa pelastaa maailman tulemalla Jeesuksessa Jumalan karitsaksi, joka kuolee häpeällisellä tavalla. Mutta nousee kolmantena päivänä kuolleista.

Näin Jumala on kuitenkin hyväksi nähnyt.

Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin

Tänään jumalanpalveluksessa kuulin Johannes Kastajan sanat:

”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29).

Jeesuksen tehtäväksi sanotaan maailman synnin pois ottaminen. Tässä synti on yksikössä. Se kuvaa kaikkea ihmisten pahuutta Aadamista tämän maailman viimeiseen syntiin. Meidän yksittäiset synnit ovat osa ja seurausta maailman synnistä. Tämä synti on nyt pois otettu Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Tämä tapahtui meistä riippumatta.

Jumalan Karitsa, Jes. 53

Tämän päivän epistolatekstissä Apostolien tekojen 8. luvussa etiopialainen hoviherra lukee Jesajan kirjan 53. lukua ja kysyy Filippukselta, mitä tarkoittavat sanat:

”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi, ja niin kuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa” (Apt 8:32).

Filipppus kertoo Jeesuksesta. Hoviherra uskoo ja kastetaan.

Jesaja kirjoitti (53:6-7):

”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,
jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan
hänen kannettavakseen.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,
ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.”

Jumalan Karitsa Ilmestyskirjassa

Ilmestyskirjassa Jeesuksesta käytetään yli 30 kertaa sanaa karitsa. Tässä muutamia mainintoja:

”Yksi vanhimmista kysyi minulta: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” 14 Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi minulle: — Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (7:13-14).

Raamatun viimeisessä luvussa Jeesusta kutsutaan Karitsaksi.

”Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa” (22:1-3).

Karitsa Raamatun punaisena lankana

Ensimmäinen niin sanottu protoevankeliumi – 1. Moos. 3:15 – on ensimmäinen viittaus Messiaan kärsimykseen. Jumala sanoo saatanalle:

”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”

Karitsa viittaa myös Vanhan testamentin syntiuhreihin sekä pääsiäislampaaseen Egyptissä.

Uhrattu Jumalan karitsa kulkee punaisena lankana Aabrahamin uhrista (1. Moos. 22) Ilmestyskirjan loppuun.

Pelastuksen perusta – Jeesuksen veri

Pietari kirjoittaa pelastuksen perustasta:

”tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1. Piet 1:18-19).

Jeesuksen persoonassa ja veressä on kristinuskon kulmakivi ja syvä jumalallinen salaisuus. Siinä olemme Raamatun ja kristillisen julistuksen ja uskon ytimessä.

Jos Jeesuksen risti ja sovitustyö ei säily kristinuskon perustana, uskon ytimeen nousee yleensä ihminen, joko hyväntekijänä ja maailmanparantajana tai ihmiskeskeisenä toimintana, jossa pääpaino on meidän suorituksissamme, teoissamme ja uskomme suuruudessa.

Kun uskomme ankkkuri on itsemme ulkopuolella – kolmiyhteisen Jumalan teoissa – saamme levon ja kiitollisen sydämen. Kristillisyyden keskus ei olekaan minun tekoni, suoritukseni, innokkuuteni vaan Jeesus ja hänen verensä. Oi Jumalan Karitsa, joka otat pois maailman synnin!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa