Avainsana-arkisto: synti

Raamattu ylin ohje

Kansanlähetyksen oppiperusta

Kansanlähetys perustettiin toukokuussa 1967. Se otti käyttöön saman oppiperustan, joka oli Ylioppilaslähetyksellä. Timo Junkkaala kertoi, että sen oppiperustan taustalla oli IFES:n oppiperusta, jota täydennettiin luterilaisittain painottuneella sakramenttiopilla. IFES on kansainvälinen opiskelijajärjestö International Fellowship of Evangelical Students. Kyseinen oppiperusta on sama useilla viidesläisillä järjestöillä.

Tein oppiperustaan liittyvät kuvat Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin, ja laitan ne myös tänne kotisivulle.

Oppiperustassa on johdanto ja seitsemän kohtaa.


Korostamme erityisesti seuraavaa: Pyhä Raamattu on meidän uskomme, elämämme ja opetuksemme ylin ohje ja sen mukaan kaikkea oppia on tutkittava ja arvosteltava. Ohjeenamme ovat myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjat.
Raamattu ylin ohje


1. Koko Raamattu on Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt ja on Jumalan sanana ehdoton totuus.
Raamattu Jumalan sana


2. Kolmiyhteinen Jumala on Sanallaan luonut maailmankaikkeuden. Historiassa tapahtuneessa syntiinlankeemuksessa ihminen saatanan houkutuksesta asettui vastustamaan Jumalan pyhää tahtoa, joutui eroon Hänen yhteydestään ja Hänen vihansa alaiseksi.
Lankeemuksen jälkeen ihmiset syntyvät synnin läpikotaisin turmelemina ja ovat luonnollisessa tilassaan saatanan orjia. Ihminen ei voi eikä tahdo rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään eikä pelastaa itseään tästä tilasta.
Synnin seuraukset


3. Rakkaudessaan Jumala lähetti ainoan Poikansa, joka syntyi neitsyt Mariasta todelliseksi ihmiseksi. Synnittömänä Kristus sovitti ristinkuolemallaan maailman Jumalan kanssa ja kantoi synnin, syyllisyyden ja rangaistuksen sekä valmisti syntisille vapahduksen synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Jumalan herättämä Kristus nousi kuolleista ruumiillisesti ja astui taivaaseen.
Jeesus kuoli ja nousi kuolleista


4. Kun ihminen ottaa uskossa vastaan Kristuksen omakohtaisena Vapahtajanaan, Jumala ei lue hänelle hänen syntejään, vaan antaa ne Kristuksen tähden anteeksi ja pukee hänet Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen: Jumala vanhurskauttaa ihmisen yksin armosta uskon kautta. Kun ihminen on uudestisyntynyt ja siirtynyt armotilaan, hän pysyy kuitenkin syntisenä ja tarvitsee uudistuvaa anteeksiantamusta Jeesuksen veressä ja yhä kokonaisempaa antautumista hänessä asuvan Pyhän Hengen hallintaan.
Usko Jeesukseen, herätys ja uudestisyntyminen


5. Kaste ja ehtoollinen, joissa armo tarjotaan, ovat Jumalan teko ja lahja uskon herättämiseksi ja vahvistamiseksi. Ilman uskoa sakramentteihin yhdistettyyn Jumalan sanaan sen lupaukset jäävät toteutumatta.
sakramentit kaste ja ehtoollinen


6. Jumalan seurakunta on kaikkien Pyhästä Hengestä syntyneiden uskovien yhteisö, jossa evankeliumia puhtaana julistetaan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan. Kristuksen omat ovat yhtä Pyhässä Hengessä, joka tekee heidät Kristuksen todistajiksi ja lähimmäisen palvelijoiksi seurakunnan rakentamiseksi.
kristillinen seurakunta


7. Seurakunta odottaa Kristuksen toista tulemista. Viimeisellä tuomiolla uskovat saavat omistaa heille varatun iankaikkisen ilon ja epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen.
Jeesuksen toinen tuleminen ja tuomio

Lisää tietoa Kansanlähetyksestä: www.suuressamukana.fi

Hidasta vauhtia

Olen päässyt kolme kertaa elämässäni peltipoliisin kuvattavaksi. Joka kerta tiellä varmaankin oli liikennemerkki, joka varoitti nopeuden mittauksesta.

Kuvatuksi tuleminen aina pännii, mutta poliisin automaattivalvonta pelastaa ihmishenkiä ja vähentää onnettomuuksia. Automaattivalvonnan arvioidaan pelastavan vuosittain 27 ihmisen hengen.

Kadotuksesta pelastumiseen tarvitaan jotain järeämpää. Kannattaa hidastaa vauhtia ja miettiä.

Kirkollisessa mediassa on ollut pientä puhetta helvetistä. Raamattu muistuttaa monesti, että kuoleman jälkeen tulee tuomio. Olisi ihme, jos Jumala ei muistuttaisi, sillä jokaisella on oikeus tietää tästä. Ainakin tuomio ja helvetti ovat asioita, jotka moni haluaisi unohtaa. Taivaan haluaisimme tietysti valita.

Jumala haluaa etukäteen kertoa meille, mitä tapahtuu. Aivan kuten liikennemerkki paljon vähäisemmästä peltipoliisista.

Helvetti kertoo Jumalan pyhyydestä ja syntiemme karmeudesta Jumalan edessä. Ensimmäistä emme ymmärrä ja jälkimmäiselle olemme sokeat.

Jokainen meistä on kerran Jumalan edessä tuomiolla. Raamattu kertoo, että tuona päivänä ihmiskunta jaetaan kahteen joukoon: pelastettuihin ja kadotettuihin. Raamattu kertoo myös pelastuksen mahdollisuudesta: Usko Jeesukseen pelastaa! Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu!

Kolme tärkeää asiaa

1. Kukaan ei voi paeta tuomiota ja ikuisuutta

”Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle” (Hepr. 9:27).

2. Usko Jeesukseen pelastaa

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

3. Yleisestä tiedosta henkilökohtaiseksi uskoksi.

”Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?” He vastasivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi” (Ap.t. 16:30-31).


Kannattaa hidastaa, tarkastaa päämäärä ja tarvittaessa kääntyä.


rujkous Suomen puolesta

Rukousta kansamme puolesta

Katumuksen ja syntien tunnustamisen sekä paastonajan alun tuhkakeskiviikko on ohi. Me emme varmaan koskaan pysty ymmärtämään synnin kaikkia ulottuvuuksia. Vanha testamentti kertoo Jumalan hävittäneen synnin tähden kaupunkeja ja kansoja. Synti on tuonut monenlaista kirousta tekijälleen ja ympärilleen. Synti tekee meistä hengellisesti kuolleita ja johtaa ikuiseen kadotukseen. Synnin ja sen seurausten voittamiseksi Jumala tuli ihmiseksi. Jeesuksen nimi ja veri tuo voiton synnin verkoista ja seurauksista.

Minä ja me

Raamatussa ei ole esikuvia vain omien syntien tunnustamisesta. Nehemian ja Danielin kirjoissa kuvataan rukouksia, jossa tunnustetaan kansan synnit, jotka olivat vieneet kansan pakkosiirtolaisuuteen. Kun Jumala aloitti uutta, hän kutsui kansan rukoukseen ja syntien tunnustamiseen. Tuolloin ei osoiteltu toisten syntejä vaan sanottiin: Me olemme tehneet syntiä! Synniksi mainitaan se, ettemme noudattaneet Jumalan sanaa. Kansan syntien tunnustamisesta alkoi uusi parempi vaihe.

Missä ovat esirukoilijat tänään?

Aikoinaan Aabraham rukoili Sodoman ja Gomorran puolesta. Jumala lupasi pelastaa kaupungit, jos siellä olisi kourallinen hurskaita. Heitä ei löytynyt. Nämä kaksi kaupunkia liittyvät Uuden testamentin lopunajan profeetallisiin esikuviin. Rukoilijoita ja syntien tunnustajia kansan puolesta tarvitaan tänäänkin. Viime viikkoina olen havainnut rukouselämän vilkastumista maamme puolesta.

Perusta horjuu

Tuhkakeskiviikkona uusi avioliittolaki astui voimaan. Eduskunnan päätös surettaa monia. Myös minua. Suomi irtaantui yhdestä tärkeästä perustasta. Nyt on toimittava ja rukoiltava, että kirkko ja kristikunta pysyvät raamatullisessa miehen ja naisen välisessä avioliittokäsityksessä. Tilanne on vaikea. Joistakin tuomiokapituleista tulee kaavoja samaa sukupuolta olevien parien liiton siunaamiseksi, pappeja ohjeistetaan rukoilemaan liittojen puolesta ja kirkolliskokoukselle tulee aloite avioliittokäsityksen muuttamiseksi. Nämä eivät kuitenkaan muuta sitä, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja tällainen avioliitto on Jumalan asettama.

Ole uskollinen loppuun asti

Yhteiskunnan ja kristittyjen arvojen törmäys ei ole kirkon historiassa uusi asia. Se on haaste pysyä itse lujasti Jumalan sanassa ja tukea niitä, jotka eivät halua seurata ajan henkeä. Tämä ei ole helppoa yleisen mielipiteen puristuksessa ja kirkon kaaoksen keskellä.  Juuri nyt uskovien on pidettävä Raamattua lukien huolta uskonsa suunnasta ja sisällöstä ja hakeutua toisten kristittyjen yhteyteen perustamalla pienpiirejä, rukousryhmiä ja osallistumalla jumalanpalvelukseen. Ajan pauhussa moni tien kulkija on väsynyt. Siksi tarvitsemme toistemme rohkaisua ja päämäärän selvänä pitämistä. Rippikoulutodistuksessani oleva Raamatun lause on edelleen ajankohtainen: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun” (Ilm. 2:10).

Mika Tuovisen palstakirjoitus Uusi Tie -lehdessä 2.3.2017. Otsikot lisätty.

Rukous ja tuhkakeskiviikko

Minä ja Me tuhkakeskiviikkona

Vanhan synnintunnustuksen lause ”Minä vaivainen syntinen” kääntyy helposti muotoon ”Sinä vaivainen syntinen”. Meidän on tehtävä parannusta omista synneistämme ihan minä-muodossa.

Synnintunnustus kansan puolesta

Raamatussa on esikuvia myös me-muotoiseen synnintunnustukseen. Nehemian ja Danielin kirjoissa kuvataan rukouksia, joissa tunnustetaan kansan synnit.  Jumalan aloittaessa uutta, hän kutsui kansan rukoukseen ja syntien tunnustamiseen. Danielin ja Nehemian rukouksessa ei osoiteltu toisten syntejä vaan sanottiin: ME olemme tehneet syntiä! Synniksi mainitaan erityisesti se, ettemme me noudattaneet Jumalan sanaa. Kahden edellä mainitun Vanhan testamentin henkilön mobilisoimasta rukouksesta alkoi kansan uusi parempi vaihe.

Rukoilijoita ja syntien tunnustajia kansan puolesta tarvitaan tänäänkin. Viime viikkoina olen havainnut rukouselämän vilkastumista maamme puolesta. Eilen Facebook-viestissäni (katso linkki oikealta) kirjoitin Gerda Rytin rukoushaasteesta Suomen puolesta aina kun radiossa kello 12 soi Turun tuomiokirkon kellot.

Pimeydestä maailman valoksi

Miksi tämä minun ja meidän synti pitäisi tunnustaa? Raamatun mukaan katumus ja syntien tunnustaminen on tie anteeksiantoon. Synnin syvyyttä ja sen kaikkia ulottuvuuksia yksittäisen ihmisen ja yhteiskunnan elämässä emme varmaan koskaan pysty käsittämään. Vanha testamentti kertoo Jumalan hävittäneen synnin tekemisen tähden kaupunkeja ja kansoja. Synti on historian aikana tuonut monenlaista kirousta tekijälleen ja ympärilleen. Se tekee meistä hengellisesti kuolleita ja johtaa ikuiseen kadotukseen. Synnillä on kauheat seuraukset, joista näemme nyt vain murto-osan. Synnin ja sen seurausten voittamiseksi Jumala itse tuli ihmiseksi. Voittajan eli Jeesuksen nimi ja veri tuo voiton synnin verkoista ja seurauksista. Jeesuksen tähden uskallamme kohdata oman pahuutemme ja syntisyytemme ja astua pimeydestämme valoon.

Ja tällaisia valoon uskaltautuneita Jumala lähettää maailmaan rukoilemaan, todistamaan ja palvelemaan.  Miksi tällaisia? Koska toisenlaisia ei ole. Ja jos heitä olisi, he eivät osaisi astua toisen vierelle ja kertoa mitä Jeesuksen löytäminen ja Jumalan armo tarkoittaa.

Katso Jumalan karitsa

Jumalan Karitsa

Kun Jeesuksen sovitustyö ja veren evankeliumi katoaa kristillisestä julistuksesta, häviää vähitellen näkemys uskon lahjaluonteesta. Tilalle ei jää kuitenkaan tyhjiö vaan uskon ytimeen nousee ihminen joko eettisenä hyväntekijänä tai herätyskristillisyyden ihmiskeskeinen muoto.

Miksi Jeesusta kutsutaan Jumalan karitsaksi?

Eihän Jumalan karitsa ole kovin ihmeellinen arvonimi henkilölle, jonka kautta maailmankaikkeus on luotu ja joka on kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona.

Emme tiedä, miksi Jumala halusi ja haluaa pelastaa maailman tulemalla Jeesuksessa Jumalan karitsaksi, joka kuolee häpeällisellä tavalla. Mutta nousee kolmantena päivänä kuolleista.

Näin Jumala on kuitenkin hyväksi nähnyt.

Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin

Tänään jumalanpalveluksessa kuulin Johannes Kastajan sanat:

”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29).

Jeesuksen tehtäväksi sanotaan maailman synnin pois ottaminen. Tässä synti on yksikössä. Se kuvaa kaikkea ihmisten pahuutta Aadamista tämän maailman viimeiseen syntiin. Meidän yksittäiset synnit ovat osa ja seurausta maailman synnistä. Tämä synti on nyt pois otettu Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Tämä tapahtui meistä riippumatta.

Jumalan Karitsa, Jes. 53

Tämän päivän epistolatekstissä Apostolien tekojen 8. luvussa etiopialainen hoviherra lukee Jesajan kirjan 53. lukua ja kysyy Filippukselta, mitä tarkoittavat sanat:

”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi, ja niin kuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa” (Apt 8:32).

Filipppus kertoo Jeesuksesta. Hoviherra uskoo ja kastetaan.

Jesaja kirjoitti (53:6-7):

”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,
jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan
hänen kannettavakseen.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,
ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.”

Jumalan Karitsa Ilmestyskirjassa

Ilmestyskirjassa Jeesuksesta käytetään yli 30 kertaa sanaa karitsa. Tässä muutamia mainintoja:

”Yksi vanhimmista kysyi minulta: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” 14 Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi minulle: — Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (7:13-14).

Raamatun viimeisessä luvussa Jeesusta kutsutaan Karitsaksi.

”Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa” (22:1-3).

Karitsa Raamatun punaisena lankana

Ensimmäinen niin sanottu protoevankeliumi – 1. Moos. 3:15 – on ensimmäinen viittaus Messiaan kärsimykseen. Jumala sanoo saatanalle:

”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”

Karitsa viittaa myös Vanhan testamentin syntiuhreihin sekä pääsiäislampaaseen Egyptissä.

Uhrattu Jumalan karitsa kulkee punaisena lankana Aabrahamin uhrista (1. Moos. 22) Ilmestyskirjan loppuun.

Pelastuksen perusta – Jeesuksen veri

Pietari kirjoittaa pelastuksen perustasta:

”tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1. Piet 1:18-19).

Jeesuksen persoonassa ja veressä on kristinuskon kulmakivi ja syvä jumalallinen salaisuus. Siinä olemme Raamatun ja kristillisen julistuksen ja uskon ytimessä.

Jos Jeesuksen risti ja sovitustyö ei säily kristinuskon perustana, uskon ytimeen nousee yleensä ihminen, joko hyväntekijänä ja maailmanparantajana tai ihmiskeskeisenä toimintana, jossa pääpaino on meidän suorituksissamme, teoissamme ja uskomme suuruudessa.

Kun uskomme ankkkuri on itsemme ulkopuolella – kolmiyhteisen Jumalan teoissa – saamme levon ja kiitollisen sydämen. Kristillisyyden keskus ei olekaan minun tekoni, suoritukseni, innokkuuteni vaan Jeesus ja hänen verensä. Oi Jumalan Karitsa, joka otat pois maailman synnin!

Pelastus on Jumalan lahja

Jeesuksen ja ihmisen kohtaaminen tuo pelastuksen

Wilhelmi Malmivaara (1854-1922) tiivisti pelastuksen kahden persoonan kohtaamiseen. Kristillisen uskon ydin on kaikessa ytimekkyydessään tässä tapaamisessa.

Minkä ilon ja vapauden tämä Jeesuksen ja ihmisen ystävyys tuokaan jo tässä elämässä. Ja vielä sitten vielä yli äyräiden virtaavana tulevassa, ikuisessa ja täydellisessä elämässä.

”Koko Jumalan armotaloudessa on vain kaksi asiaa: Kristus ja syntinen. Näitä kahta koettaa Jumala sovittaa yhteen. Meidän pelastuksemme riippuu kokonansa siitä, pääsevätkö ne toistensa pariin vai ei.”

Tämä muistuttaa pelastuksen tarpeesta. Jokainen ihminen tarvitsee synnin vuoksi pelastusta ikuisesta ja kauheasta kadotuksesta. Jos vaaraa ei ole, pelastustakaan ei tarvita.

Jeesus Kristus kärsi kantoi meidän rangaistuksemme. Tämä pelastus tulee ihmisen osaksi kun hän turvautuu Jeesukseen.

Tästä voi olla apua, kun pohdit, miten tullaan uskoon?