Avainsana-arkisto: teologia

Raamattu Jumalan sana

Jumala onkin puhetaitoinen

Jumala osaa puhua.

Jumala haluaa puhua.

Jumala on puhunut.

Jumala on puhunut monella tavalla. Me kristityt uskomme, että hän on puhunut Vanhan testamentin profeettojen ja Uuden testamentin apostolien kautta. Ennen kaikkea hän on puhunut Jeesuksen kautta. Tämä puhe on koottu Raamattuun.

Jumala puhuu, koska hän rakastaa.  Voimme pitää teologian lähtökohtana, että Jumala ei halua eksyttää ihmisiä. Siksi uskomme, että hän on Pyhän Hengen johtamana antanut meille selvän ja luotettavan sanansa, joka löytyy Raamatussa. Hän on ohjanut historiaa ja Raamatun syntymistä.

Kansanlähetyksessä sitoudumme tähän luterilaisen kirkon opetukseen:

”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.”

Tässä meillä vallitsee yksimielisyys.

Jumala on antanut kirjan

Yksi herätyskristillisyyden haaste on, että Raamatun lukeminen on vähentynyt, ja Jumalan puhetta haetaan kokemuksista ja armolahjojen kautta. Jumala on kuitenkin antanut meille Kirjan. Tai 66 kirjaa. Emme voi mistään muualta oppia tuntemaan kolmiyhteistä Jumalaa kuin Raamatusta.

Jeesus sanoi, että harhaoppien ja eksyttäjien tuleminen seurakuntaan on lopun ajan merkki (Matt. 24). Koska väärät opit tulevat leviämään tarvitsemme Raamatun ohjausta. Uskovan tulee lukea Raamattua yksin ja yhdessä toisten kanssa pysyäksemme oikeassa ja pelastavassa uskossa.

Emme lue Raamattua vain tiedonantona Jumalasta ja hänen tahdostaan. Se on ennen kaikkea armonväline, jonka kautta Jumala herättää uskon ja vahvistaa sitä. Jos koemme itsemme heikoiksi ja epävarmoiksi kristityiksi, Jumalan sana voi vahvistaa meitä.

Uskomme, että Raamattu on Jumalan todellista puhetta ihmiskunnalle. Pidämme Jumalan sanaa esillä yksityisesti, mutta myös julkisuudessa ja muistutamme, että kaiken kristillisen opin ja uskon tulee perustua Raamattuun. Siksi myös ajankohtaisessa avioliittokysymyksessä pitäydymme vahvasti Raamatun ilmoittamassa opetuksessa miehen ja naisen välisestä avioliitosta.

Raamattu herättää itse luottamuksen

Onko Raamattu Jumalan sanaa? Se sanoo sitä olevansa. Vastaus ei löydy inhimillisellä päättelyllä. Jos Raamattu on Jumalan sanaa, se pystyy itse vakuuttamaan lukijansa tai kuulijansa. Raamattu herättää uskon Jeesukseen, mutta myös luottamuksen itseensä Jumalan sanana. Jos joku pohtii, onko Raamattu Jumalan sanaa, hänelle kannattaa suositella avoimin mielin Raamatun lukemista ja sen mukaisesti toimimista.

Kun luemme Raamattua, saatamme huomata, että Jumala onkin puhekykyinen, ja vaikuttaa uskoa ja varmuutta sydämessämme.

Iloitsen, että Kansanlähetys on halunnut 50 vuoden ajan sitoutua vahvasti Raamattuun. Sitä on luettu, sen kanssa on kamppailtu kun on kyselty, mitä Jumala haluaa sanoa. Sitä on opetettu ja julistettu. Sen käskyjen edessä on nöyrrytty ja tehdä parannusta ja sen lupauksista on pidetty kiinni.

Tämä on osa Mika Tuovisen puhetta Mikä Kansanlähetyksessä innostaa? Muut sarjaan kuuluvat kirjoitukset ovat:

1. Osana herätysten historiaa.

 

Kristillinen dialogi islamin kanssa

Islamin ja kristinuskon neljäosainen dialogi

Islamin ja kristinuskon välillä voi olla ainakin neljänlaista dialogia: yhteiskunnallinen, kulttuurinen, teologinen ja todistuksellinen dialogi.

Yhteiskunnallinen dialogi

Yhteiskunnallinen dialogi pyrkii rakentamaan luottamusta uskontojen edustajien välille. Tavoitteena saattaa olla eri uskontojen edustajien toimiminen yhdessä rauhan, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta.

Kulttuurinen dialogi

Kulttuurisessa dialogissa otetaan huomioon se, että uskonnot ja niiden kulttuurit joutuvat globalisoituvassa maailmassa yhä enemmän toistensa kanssa tekemisiin. Uskontojen edustajia voivat yhdistää monet kulttuuriset piirteet, niin kuin esimerkiksi arabian kieli yhdistää muslimeja ja kristittyjä Lähi-idässä. Lisäksi kristinuskon ja islamin osittain yhteinen historia vaikuttaa sen, että toisen uskonnon kulttuuri ei tunnu täysin vieraalta. Tämä edistää eri uskontojen kannattajien rauhanomaista rinnakkaiseloa saman yhteisön jäseninä.

Teologinen dialogi

Teologisen dialogin tarkoituksena on tutkia uskontojen oppijärjestelmiä. Tämä vaatii teologista asiantuntemusta. Teologisessa dialogissa pyritään tutkimaan uskontojen välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tässä uskontojen omat totuusvaatimukset otetaan vakavasti.

Todistuksellinen dialogi

Dialogi uskontodistuksena, jossa kukin saa kertoa, mitä pitää ainoana oikeana vakaumuksena ja sanomana koko maailmalle.Tässä saa julistaa omaa uskoa ja toivoa, että toinen kääntyy uskooni. Ketään ei saa painostaa tai pakottaa uskonsa vaihtamiseen.

Yhteys ja keskustelu ovat tärkeitä

Kristinuskon näkökulmasta nämä kaikki ovat tärkeitä. Jumalan tahto on, että eri uskontojen keskellä ”saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1. Tim. 2:2). Ylösnoussut Jeesus antoi käskyn viedä evankeliumi kaikille kansoille ja siten myös muiden uskontojen edustajille (Matt. 28:18-20; Mark 16:15). Raamatun mukaan usko Jeesukseen pelastaa, siksi uskontodialogissa omasta uskosta todistaminen on kristityille tärkeää. Tärkeää on myös kuulla toiselta osapuolelta, mitä hän uskoo ja miksi hän uskoo siten kuin uskoo.

Yksi Jeesuksen nimistä on Rauhanruhtinas (Jes. 9:5). Siksi kristittyjenkin tehtävä on etsiä rauhaa kaikkien kanssa.


 

 

Pixabay_jodylehigh_sky-195430_640

Ristin teologia ja kunnian teologia

Kaksi tärkeää termiä, jotka kuvaavat kahta hyvin erilaista tapaa hahmottaa kristillinen usko.

Ristin teologia kertoo Jumalan kätkevän voimansa heikkouteen. Jeesus ristillä verta vuotavana, halveksittuna ja heikkona, sai suuren voiton.

Kunnian teologia haluaa ihmisen menestyvän. Siinä luvataan ihmiselle menestystä, terveyttä ja vaikutusvaltaa. Ristin teologia ei uskalla Jumalan nimissä luvata. Mutta ottaa vastaan kaiken, mitä Jumala antaa.

Kunnian teologia lupaa suuria siunauksia tämänpuoleisessa. Ristin teologia osoittaa Kristusta lunastajana ja syntien anteeksiantajana luvaten suuria siunauksia tuonpuoleissa.

Kunnian teologi pitää vaikeuksia, kipuja ja sairauksia ihmisen epäuskon merkkinä; kristitty ei ole osannut ottaa uskossa vastaan kaikkia Jumalan siunauksia. Ristin teologi samaistuu Jumalan Poikaan, joka oli ylenkatsottu, halveksittu, runneltu. rangaistu ja tuomittu. Tätä kaikkea toteuttaessaan Jumalan tahtoa.

Ristin teologia puhuu asioista niin kuin ne oikeasti ovat.

Kunnian teologia puhuu asioista niin kuin niiden toivottaisiin olevan.

Suomen teologinen instituutti

Suomen teologinen instituutti

Suomen teologinen instituutti (STI) perustettiin 1987 vahvistamaan teologista opetus- ja tutkimustyötä. Syynä oli se, että monien herätysliikkeiden ja järjestöjen parissa Helsingin yliopiston teologikoulutusta pidettiin riittämättömänä teologin ja papin työhön.

Yhteistoiminta-asiakirja

STI pitää toimintansa perustana Raamattua ja Suomen ev.lut. kirkon tunnustuskirjoja. Ennen STIn perustamista käytiin teologisia keskusteluja, joista syntyi Teologinen yhteistoiminta-asiakirja. Asiakirjan osat ovat:

  • Johdanto
  • Raamattu
  • Ihmisen tahdon vapaus ja sidonnaisuus pelastuksessa ja julistuksessa
  • Vanhurskauttamisen perusteet ja ajankohtaiset ongelmat
  • Sakramentit ja usko sekä kysymys virasta
  • Kristuksen paluu ja lopullinen täyttymys

Jäsenjärjestöt

STI:n jäsenjärjestöjä ovat:

  • Lähetysyhdistys Kylväjä
  • Medialähetys Sanansaattajat
  • Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
  • Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys
  • Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
  • Suomen Raamattuopiston Säätiö
  • Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys
  • Svenska Lutherska Evangeliföreningen

Työntekijät

STI:n työntekijät ovat tällä hetkellä

  • Pääsihteeri Ville Auvinen
  • Tutkija Timo Eskola
  • Sihteeri Kirsi Sell

Ville Auvinen ja Timo Eskola tekevät luentojen lisäksi seurakuntavierailuja.  Heidän lisäkseen  STI:ssä pitää luentoja suuri määrä teologeja.

Lue IUSTITIA -sarjaa netissä

STI:ssä on laaja kirjasto ja lukusali. STI:n tiedotuslehden nimi on KULMAKIVI/HÖRNSTENEN Instituutti julkaisee myös IUSTITIA -nimistä teologista aikakauskirjaa. Internetissä voi lukea seuraavia IUSTITIA -lehtiä ilmaiseksi:

  • IUSTITIA 4, Sovitus
  • IUSTITIA 7, Ahdistuksen keskellä Jumalan hoidossa
  • IUSTITIA 8, Ilmoitus ja inkarnaatio
  • IUSTITIA 10, Raamattukeskustelun polttopisteessä – STI 10 vuotta
  • IUSTITIA 11, Israelin historian pääpiirteitä
  • IUSTITIA 12: Uuden aikakauden uskonnollisuus
  • IUSTITIA 13, Mission Possible – Lähetys ja pelastus
  • IUSTITIA 14, Lestadiolaisuuden monet kasvot (osaksi)
  • IUSTITIA 15, Islam ja evankeliumi
  • IUSTITIA 20, Yksi Jumala, yksi ihminen, yksi maailma. Teologisia yrityksiä ymmärtää islamia ja kristinuskoa

Lue, kuuntele ja katsele luentoja

STI:n sivulla on suuri määrä luentoja kirjallisessa muodossa, mutta myös äänitteenä ja videona.

Vielä tärkeää

STI:n hallitus valitsi minut tänään hallituksen puheenjohtajaksi vuodeksi 2015. Olen ollut puheenjohtajana aiemmin 2013-2014.

Rukoilethan STI:n työntekijöiden ja toiminnassa mukana olevien opiskelijoiden puolesta. Instituutti tarvitsee myös taloudellista tukea. Toivottavasti oheiset luentolinkit tarjoavat sinulle iloa ja hyviä hetkiä Raamatun ja kristillisen teologian parissa.

”Kun minä saarnaan, ihmisiä ei tule uskoon. Kun sinä saarnaat, heitä tulee uskoon. Mikä minussa ja saarnoissani on vialla?”

Kerrotaan papista, jonka saarnojen kautta ihmisiä tuli jatkuvasti uskoon. Oli toinen pappi, jonka kautta tällaista ei tapahtunut.

Jälkimmäinen lähti vierailulle ensimmäisen luokse ja sanoi:

– Kun minä saarnaan, ihmisiä ei tule uskoon. Kun sinä saarnaat, heitä tulee uskoon. Mikä minussa ja saarnoissani on vialla?

Pastori vastasi kolleegalleen: ”Et kai sinä ajattele, että kun SINÄ saarnaat, ihmisten pitäisi tulla uskoon. Et kai sinä odota, että SINUN saarnojen kautta, joku voisi pelastua”.

Oman työnsä tulosten vähyydestä huolestunut pastori punastui ja sopersi vaitonaisesti: ”No en kai minä sitä OMISTA saarnoistani odota.”

Siihen tuli vastaus: ”Ehkä siinä onkin sinun ongelmasi.”

*

Tarvitsemme luterilaisessa kirkossa kääntymyksen teologian tarkastelua ja selvempää kutsua henkilökohtaiseen uskoon.

New evangelization

Muutama näkökulma uuteen evankelioimiseen (New Evangelization)

Lueskelin mitä Ronald D. Witherup kertoo katolisen kirkon uudesta evankelioimisesta. Kirjan nimi on ”Saint Paul and the New Evangelization” eli ”Pyhä Paavali ja uusi evankeliointi”. Kirjan sai tilattua iPadiin parissa minuutissa Amazonilta. Maksoin sähköisestä kirjasta noin 10 dollaria.

Katolisella kirkolla on nyt evankelioinnissa iso vaihde päällä. He ovat löytäneet innon, jonka toivoisin välittyvän myös omaan kirkkoomme. Ehkä Kansanlähetyskin, joka haluaa olla evankelioimisliike, voisi oppia jotain uutta.

New evangelization

Kirja pohtii ”uudelleen evankelioinnin” (new evangelization) merkitystä. Noin 39 vuotta sitten, vuonna 1975 paavi Paavali VI julkaisi ensyklikan Evangelii nuntiandi. Siinä hän käytti ensimmäistä kertaa sana uusi evankelioiminen. Myöhemmin Johannes Paavali II käytti ensimmäisestä kertaa termiä “new evangelization” matkallaan kotimaassa Puolassa kesäkuussa 1979.

Johannes Paavali II oli ennen paaviksi valintaansa toiminut Krakovan arkkipiispana. Nyt hän piti messun tuon vanhan kotikaupungin uudessa lähiössä, Nova Hutassa, jonka kommunistit olivat rakentaneet ja jossa edistettiin Puolaan uutta ateistista ja kommunistista mallia. Aiemmin kommunistit olivat jo yrittäneet estää joulunvieton (1973) kaupungissa, mutta kielto ei onnistunut paikallisten ihmisten vastustuksen tähden. Paavi tuli vierailulle tilanteeseen, jossa valtion johto suhtautui uskoon vihamielisesti. Siellä paavi kehotti kristittyjä julistamaan uskoaan ja uudelleen evankelioimaan tässä uudessa kristinuskolle haasteellisessa tilanteessa.

Redemptoris Missio

Huomattavin uutta evankelioimista edistävä teko Johannes Paavali II-lla oli hänen ensyklikansa Redemptoris Missio (1990). Siinä paavi käsittelee kolmea ihmisryhmää. Ensiksi ovat ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia ja ovat evankeliumin ja lähetyksen kohteena. Toiseksi ovat ne, joka ovat vastaanottaneet kristillisen uskon ja elävät sitä todeksi. Kolmanneksi on ne, jotka ovat tämän ”uuden evankelioinnin” kohteena. He ovat ottaneet sanoman joskus vastaan, mutta muuttuneet penseiksi tai ehkä hylänneet sanoman kokonaan. Heidät täytyy sytyttää tuleen! Tässsä tarvitaan uutta evankeliointia, mikä oli tämän paavin ensyklikan Redemptoris Missio tavoite.

Mitä uusi evankeliointi ei ole?

Uudelleen evankeliointi ei ole uutta evankeliumin sanomaa. Evankeliumi on aina yksi ja sama kautta koko historian. Se on sama kaikkialla maailmassa. Uudelleen evankeliointi ei tarkoita vain uusia työmuotoja.

Kuusi näkökulmaa katolisen kirkon uudelleen evankelioimiseen

Uudelleen evankelioimisessa on kuusi näkökulmaa:

  1. Uusi evankeliointi on henkilökohtaista ja keskittyy Kristukseen. Se tähtää henkilökohtaisen uskon syntymiseen Jeesukseen Kristukseen. Evankelioimisen keskuksessa on persoona, Jeesus Kristus, joka maailman pelastajana kutsuu kaikkia yhteyteensä. Sekä Johannes Paavali II ja Benedictus XVI korostivat jatkuvasti uskoa henkilökohtaisena kohtaamisena ylösnousseen Herran kanssa. Evankeliointi ei ole vain kristillisen opin tai uskon totuuksien levittämistä. Siihen kuuluu kutsu henkilökohtaiseen uskonsuhteeseen Jeesuksen kanssa sekä suhde toisten uskovien, seurakunnan, kanssa.
  2. Uudelleen evankeliointi kutsuu kaikkia uskovia löytämään lähetysinnostuksen. Nyt kirkon ja kristittyjen tulee löytää sama into, joka oli luonteenomaista ensimmäisille kristityille kun he toimivat ja julistivat Pyhän Hengen voimassa. He halusivat jakaa evankeliumin totuutta kaikille ja joka paikassa. Paavi Benedictus XVI on uudelleen evankelioimisen yhteydessä puhunut myös pienten uskovien ryhmien puolesta (small groups of faithful, communidades de base). Nämä pienet ryhmät ovat tulleet tärkeiksi isoissa katolisissa seurakunnissa eri puolilla maailmaa. Jokaista katolista kutsutaan liittymään tähän uuteen lähetysinnostukseen.
  3. Uusi evankeliointi ei suuntaudu vain ulospäin vaan myös sisäänpäin. Koko kirkon toiminta on aina evankelioivaa, ulospäin suuntautunutta. Erityisesti se on ulospäin suuntautunutta siellä, missä Kristusta ei tunneta. Mutta uusi evankelioiminen on samalla sisäänpäin suuntautuvaa julistusta niille, jotka ovat jo tulleet tutuiksi kristinuskon sanoman ja Jeesuksen kanssa, mutta jotka eri syistä ovat jättäneet uskon tai muuttuneet välinpitämättömiksi. Uusi evankeliointi kohdistuu sekä uskoviin että ei-uskoviin.
  4. Uusi evankeliointi ei kohdistu vain yksilöihin vaan myös kulttuureihin. Se pyrkii johdattamaan modernia kulttuuria kosketukseen Jeesuksen Kristuksen kanssa ja mahdollistaa ihmisten kääntymisensä evankeliumin puoleen. Tämä on rohkea yritys. Se on enemmän kuin vain evankeliumin julistaminen yksilöille, mikä on kirkon tehtävä kaikkina aikoina. Kirkon tulee toimia tilanteessa, jossa maallistuminen ja kirkonvastaisuus leviävät. Täytyy löytää uudet tavat evankeliumin julistamiseen ja yhteiskunnan muuttumiseen, jotta Jumalan sana olisi arvossa ja yhteisöstä tulisi parempi yhteisö kaikille ihmisille. Yhteiskunnallista vaikuttamista on muun muassa paavin toiminta Twitterissä (2012) ja Facebookissa, joilla pyritään saamaan yhteyttä erityisesti nuoriin.
  5. Evankelioimisen tehtävä ei ole tarkoitettu vain lähetystyöntekijöille, papeille ja alan asiantuntijoilla vaan jokaiselle kristityille. Kaikkia kastettuja kutsutaan tekemään opetuslapsia (Matt 28:16-20). Uskon levittäminen kuuluu koko kirkolle. Kirkon tehtävä on kutsua kristityt elämään uskoaan todeksi elämän eri tilanteissa, kokemaan Kristuksen läsnäoloa ja olemaan evankelistoja omassa elämässään.
  6. Evankeliointi kutsuu ihmisiä prosessiin, jossa ihmiset sitoutuvat Herraan Jeesukseen siten, että heidän koko elämänsä muuttuu. Jo Paavi Paavali VI puhui täydellisestä prosessista (complex process) evankelioinnissa (Evangelii Nuntiandi 24). Tämähän on Paavalin ajatus. Hän puhui ”uudesta luomuksesta” niistä, jotka ovat Kristuksessa (2 Kor 5:17) ja toteaa myös, että ympärileikkaus ei ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus vaan uusi luomus (Gal 6:15). Uusi elämä Kristuksessa tuo muutokseen arkeen. Tähän kuuluu uudenlainen elämäntapa Jeesuksen yhteydessä sekä pyhään, Jumalan tahdon mukaiseen elämään pyrkiminen.

Tämä oli ensimmäinen kirja jonka luin katolisen kirkon uudesta evankelioimisen aallosta. Evankelioiminen tulee nousemaan tärkeämpään asemaan myös omassa luterilaisessa kirkossani. On valitettavaa, että evankelioimisen teologia on jäänyt taka-alalle vaikka suurin osa kansastamme ei tunne kristillisen uskon perusteita ja on vieraantunut seurakuntien toiminnasta. Miten kertoa Vapahtajasta siten, että ihmisisä herää halu seurata häntä?

Sydämen palon pitää olla ensin kertojassa.

Tulella on tapana tarttua.

*Tutustu kirjaan Saint Paul and the New Evangelization.