Avainsana-arkisto: todistus

Kristitty ja paholainen

3 asiaa, jotka toivat voiton pahasta

Taivaasta maan päälle heitetty persoonallinen paha yrittää estää Jumalan valtakunnan tuloa. Ilmestyskirjan 12. luvun ylistyslaulussa mainitaan kolme asiaa, joilla uskova saa voiton paholaisesta.

He voittivat hänet,
Karitsan veri ja heidän todistuksensa
toivat heille voiton.
He eivät säästäneet henkeään
vaan olivat valmiit kuolemaankin.
(Ilm. 12:11)

1. Karitsan veri

Jeesuksesta käytetään Ilmestyskirjassa 33 kertaa sanaa Karitsa. Jeesus on ”Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen” (5:12). Luvussa seitsemän kerrotaan suuresta valkopukuisten väkijoukosta: ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (7:14).

Jeesuksen veri pesee pois synnin ja sen aiheuttaman rangaistuksen. Veren voima pysyy tunteistamme riippumatta aina samana. Tämä on mahtava sanoma meille, joiden tunteet heiluvat ylös ja alas. Tulee suuri päivä, jolloin jokainen meistä seisoo Jumalan edessä viimeisellä tuomiolla ja siellä meidät voi pelastaa synneistämme vain Jeesuksen veri, joka on pessyt uskovien synnit pois.

2. Kristittyjen todistus

Kristittyjen todistukseen kuuluu ainakin kaksi asiaa. Ensinnäkin kerromme, mitä Jeesus on tehnyt ja sanomme uskovamme tähän. On hyvä kertoa, mitä usko merkitsee minulle nyt. Toiseksi todistus liittyy Jumalan sanan opettamiseen. Jumala on puhunut Raamatussa. Jumalan kansa on pappiskansa, jonka tehtävä on todistaa ja opettaa Raamattua myös silloin kuin sanomaa ei haluta ottaa vastaan.

Paholainen vihaa näitä molempia todistuksen muotoja. Siksi hän yrittää saada henkilökohtaisen todistamisemme ja Raamatun mukaisen opetuksen vaikenemaan.

3. Jumalan seuraaminen loppuun asti

Kristitty on kutsuttu seuraamaan Jumalaa vaikka kuolemaan asti. Jumalan kansan elämään on kuulunut alusta alkaen kärsimys. Jossain maissa paholainen käyttää vainoja kirkon toiminnan, uskon ja todistuksen estämiseksi. Jossain hyvinvointi kuristaa kirkon kuoliaaksi. Vaikeuksien keskellä meillä on kiusaus olla hiljaa ja mukautua ympäröivään maailmaan. Meidät on kutsuttu elämään pyhää Jumalan tahdon mukaista elämää.

Ole uskollinen ja saat elämän kruunun

Jeesus sanoo: Ole uskollinen kuolemaan asti, niin saat elämän kruunun.

Rukous toisten puolesta

Voinko rukoilla puolestasi? Kertomus miten tämä pyyntö muutti ihmiselämän

Luin suuressa mukana-sivustolta kertomuksen, miten pyyntö ”Voisinko rukoilla puolestasi?” muutti yhden ihmisen elämän.

Eri puolilla Suomea leviää uudenlainen evankelioimisen muoto. Tässä ensikohtaamisen päähuomio ei ole todistuksella vaan rukouksella. On hyvä rukoilla kaikkien ihmisten puolesta, mutta evankelioiminen ei voi koskaan typistyä vain esirukoukseen. Evankeliumi on tietty sanoma, mikä tulee julistaa kaikille ihmisille. (Selvimmin evankeliumin sisältö on ilmaistu 1 Kor 15:1-11). Evankelioimiseen kuuluu myös kutsu ottaa evankeliumi vastaan. Tässä on kertomus siitä, miten rukous ja evankelioiminen yhdistyivät.

Seurakuntalaisten kanssa kohtasimme ihmisiä kaupan edustalla, kylmänä pakkaspäivänä lämmintä juomista ja tuoretta piirakkaa tarjoten, jutellen. Kysyimme, että saisimmeko rukoilla ihmisten puolesta. Kuten aina, jotkut kiersivät meidät kaukaa, jotkut tuijottivat uteliaasti, toiset lähestyivät ujosti ja jotkut tulivat suoraan luokse pyytämään rukousta. Mahtava päivä!

Yksi kohtaamisistani oli vanhan naisen kanssa. Menin kuuman mehun ja piirakan kanssa hänen luokseen, kun hän oli parkkeeraamassa rollaattoriansa. Juttelimme niitä näitä ja sitten sanoin: ”Me olemme täällä tänään kertomassa Jumalan rakkaudesta ja rukoilemassa ihmisten puolesta. Uskon, että Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin. Voisinko rukoilla puolestasi?” Nainen meni hämilleen ja sanoi epäröiden: ”No, ei nyt tarvitse… tuonne kauppaanhan minun pitäisi tästä lähteä…”. Kiitin juttelutuokiosta, toivotin siunausta ja jatkoin muiden ihmisten pariin.

Muutaman päivän jälkeen sain kuulla, että nainen oli soitellut ja kysellyt minua. Hän toivoi, että menisin käymään hänen luonaan ja niin meninkin. Hän kertoi kotiin palattuaan ymmärtäneensä, että oli menettänyt ainutlaatuisen tilanteen: ”Olen 85-vuotias. Kukaan ei koko elämäni aikana ole kysynyt, että saisiko rukoilla puolestani. Kysymyksesi oli niin yllättävä, etten siihen osannut oikein vastata. En kuitenkaan halua menettää mahdollisuutta. Rukoilisitko nyt puolestani?”

Kertomuksen kirjoittaja vieraili naisen luona. He keskustelivat ja tutkivat yhdessä Raamattua. Nainen kertoi surullisen asian: Kukaan ei ollut koskaan rukoillut naisen puolesta hänen pitkän elämänsä aikana. Kukaan ei ollut myöskään kertonut hänelle, miten Jeesus Kristus voidaan oppia tuntemaan pelastajana.

Kirjoittaja rukoili naisen puolesta, johdatti hänet uskomaan Jeesukseen ja opasti, miten elää kristittynä ja hoitaa uskoa.

Tämä oli kirjoittajalle ainutlaatuinen, riemukas hetki. Mutta samalla hän kysyy: Miksi naisen piti odottaa tätä 85 vuotta?