Avainsana-arkisto: Tullian Tchividjian

Mitä on armo?

”Kristinusko ei ole sitä, että hyvät ihmiset yrittävät pinnistellä vielä paremmiksi.”

Pari vuotta sitten löysin Tullian Tchividjianin. Tämä Billy Grahamin lapsenlapsi löytyi internetistä, josta olen tilannut muutamia hänen kirjojaan.

Tullian on pohdiskelut erityisesti armon olemusta ja merkitystä. Kirjoitusote kertoo, että myös uskonpuhdistaja Martti Lutherin painiskelut armon kanssa ovat Tullianille tuttuja.

Uusi Tie on kustantanut Tullian Tchividjianin kirjan One Way Love suomeksi. Kirjan nimi on Yksisuuntaista rakkautta. Armoa uupuneille.

Tullian kirjoittaa muun muassa näin:

”Kristinusko ei ole sitä, että hyvät ihmiset yrittävät pinnistellä vielä paremmiksi.”

No mitä kristinusko sitten on? Kristinusko on ihmiseksi tulleeseen Jumalaan Jeesukseen uskomista ja hänen ystävyydestään iloitsemista.

Tai niinkuin Tullian Tchividjian kirjoittaa:

”Usko Jeesukseen on ilouutinen pahoille ihmisille, jotka jatkuvasti epäonnistuvat yrityksissään olla hyviä.”

Tullian korostaa, että kristinuskon ydin on kertomus yksisuuntaisesta rakkaudesta: Jumala rakastaa ihmistä.

Tullian puhuu kyllä myös kaksisuuntaisesta rakkaudesta. Myös ihminen voi rakastaa Jumalaa. Mutta meidän rakkautemme ei ole armon edellytys. Jumalan yksisuuntainen rakkaus on tärkein.

Jos jokin niin armon kokeminen herättää myös ihmisen rakkauden Jumalaan. Mutta armo ei vaadi sitä. Armo tulee myös niille, jotka ovat rakastamiseen kykenemättömiä.

Armopuheen ongelmia

Kristillisen armopuheen yksi suurimmista ongelmista on se, että armo irroitetaan Kristuksen sovitustyöstä. Armoa luullaan automaattiseksi lahjaksi kaikille. Sitä se ei ole. Jumala armahtaa ihmisen silloin kun hän uskoo Jeesukseen. Missä uskoa Jeesukseen ei ole, ei ole myöskään Jumalan armoa. Raamattu sitoo armon, uskon ja Jeesuksen toisiinsa.

Toinen ongelma on se, että armo liitetään tunnetiloihin ja kokemuksiin. Kuitenkaan armo ei ole riippuvainen tunteistamme. Armo on oikeudellinen käsite. Jumala on päättänyt antaa armon jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen. Meidän tunteillamme ja kokemuksillamme ei ole merkitystä. Tärkeintä ei ole meidän sydämessämme tapahtuva armon kokeminen vaan Jumalan edessä – Jumalan sydämessä – tapahtuva ihmisen armahtaminen. Kun Jumala armahtaa, taivaan ovi avautuu.

Kirja on vielä lukupöydällä. Kaksi lukea jäljellä. Yksisuuntaista rakkautta on lukemisen arvoinen. Radikaalin armon kirja!


 

Varoitus: kirjan lukeminen voi muuttaa elämää ja opittuja luuloja kristinuskosta.


 

Yksisuuntaista rakkautta - Armoa uupuneille

Annetaanko armo väärille ihmisille?

Olen lukemassa Tullian Tchividjianin kirjaa Yksisuuntaista rakkautta (englanniksi One Way Love). Kirjassa tarjoataan armoa uupuneille.

Tullian Tchividjian on pastorina ottanut tehtäväkseen perehtyä syvällisemmin armoon. Kirja sisältää hyviä uutisia jokaiselle kristitylle.

”Armo ei vaadi mitään. Se vain antaa. Ja meidän näkökulmastamme aivan vääränlaiset ihmiset saavat osakseen armoa. Luemme siitä yhä uudestaan evankeliumeissa: Jeesus antaa aina väärille ihmisille – prostituoiduille, veronkantajille, puolirotuisille. Jeesus kutsuu lämpimin sanoin luokseen oman aikansa räikeimmin syntiset ihmiset. Armo on jumalallista röyhkeyttä, joka ei piittaa mistään varoituksista. Armo ei pelaa varman päälle tai kerää säästöön. Armo on huimaavan avokätistä, epämukavan valikoimatonta.”

Tämä tekeekin armosta vaikean. Sitä on vaikea uskoa omalle kohdalle, koska Jumalan armon vastaanottaminen on oman epäonnistumisen myöntämistä. En pysty toteuttamaan Jumalan täydellistä tahtoa. Tarvitsen hänen armonsa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Armo on vaikea pala myös hurskaille, joiden päätä huimaa kun suuret syntiset saavat armosta täysin samanlaisen pelastuksen ja kaikki muut Jumalan lahjat ja siunaukset mitä heillä itsellään on.

Armo ei ole lainkaan helppo juttu. Mutta sitä me tarvitsemme.

Pulpits today Tullian Tchividjian

Jump and run?

“Pulpits today are full of preachers telling one-legged people to jump higher and run faster.”

Puhujapöntöt ovat täynnä saarnaajia, jotka käskevät yksijalkaisia ihmisiä hyppäämään korkeammalle ja juoksemaan nopeammin.

Näin väitti Billy Grahamin lapsenlapsi Tullian Tchividjian. Onkohan sama Amerikan malli näkyvissä meilläkin?