Avainsana-arkisto: tunnustuskirjat

Raamattu ylin ohje

Kansanlähetyksen oppiperusta

Kansanlähetys perustettiin toukokuussa 1967. Se otti käyttöön saman oppiperustan, joka oli Ylioppilaslähetyksellä. Timo Junkkaala kertoi, että sen oppiperustan taustalla oli IFES:n oppiperusta, jota täydennettiin luterilaisittain painottuneella sakramenttiopilla. IFES on kansainvälinen opiskelijajärjestö International Fellowship of Evangelical Students. Kyseinen oppiperusta on sama useilla viidesläisillä järjestöillä.

Tein oppiperustaan liittyvät kuvat Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin, ja laitan ne myös tänne kotisivulle.

Oppiperustassa on johdanto ja seitsemän kohtaa.


Korostamme erityisesti seuraavaa: Pyhä Raamattu on meidän uskomme, elämämme ja opetuksemme ylin ohje ja sen mukaan kaikkea oppia on tutkittava ja arvosteltava. Ohjeenamme ovat myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjat.
Raamattu ylin ohje


1. Koko Raamattu on Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt ja on Jumalan sanana ehdoton totuus.
Raamattu Jumalan sana


2. Kolmiyhteinen Jumala on Sanallaan luonut maailmankaikkeuden. Historiassa tapahtuneessa syntiinlankeemuksessa ihminen saatanan houkutuksesta asettui vastustamaan Jumalan pyhää tahtoa, joutui eroon Hänen yhteydestään ja Hänen vihansa alaiseksi.
Lankeemuksen jälkeen ihmiset syntyvät synnin läpikotaisin turmelemina ja ovat luonnollisessa tilassaan saatanan orjia. Ihminen ei voi eikä tahdo rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään eikä pelastaa itseään tästä tilasta.
Synnin seuraukset


3. Rakkaudessaan Jumala lähetti ainoan Poikansa, joka syntyi neitsyt Mariasta todelliseksi ihmiseksi. Synnittömänä Kristus sovitti ristinkuolemallaan maailman Jumalan kanssa ja kantoi synnin, syyllisyyden ja rangaistuksen sekä valmisti syntisille vapahduksen synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Jumalan herättämä Kristus nousi kuolleista ruumiillisesti ja astui taivaaseen.
Jeesus kuoli ja nousi kuolleista


4. Kun ihminen ottaa uskossa vastaan Kristuksen omakohtaisena Vapahtajanaan, Jumala ei lue hänelle hänen syntejään, vaan antaa ne Kristuksen tähden anteeksi ja pukee hänet Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen: Jumala vanhurskauttaa ihmisen yksin armosta uskon kautta. Kun ihminen on uudestisyntynyt ja siirtynyt armotilaan, hän pysyy kuitenkin syntisenä ja tarvitsee uudistuvaa anteeksiantamusta Jeesuksen veressä ja yhä kokonaisempaa antautumista hänessä asuvan Pyhän Hengen hallintaan.
Usko Jeesukseen, herätys ja uudestisyntyminen


5. Kaste ja ehtoollinen, joissa armo tarjotaan, ovat Jumalan teko ja lahja uskon herättämiseksi ja vahvistamiseksi. Ilman uskoa sakramentteihin yhdistettyyn Jumalan sanaan sen lupaukset jäävät toteutumatta.
sakramentit kaste ja ehtoollinen


6. Jumalan seurakunta on kaikkien Pyhästä Hengestä syntyneiden uskovien yhteisö, jossa evankeliumia puhtaana julistetaan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan. Kristuksen omat ovat yhtä Pyhässä Hengessä, joka tekee heidät Kristuksen todistajiksi ja lähimmäisen palvelijoiksi seurakunnan rakentamiseksi.
kristillinen seurakunta


7. Seurakunta odottaa Kristuksen toista tulemista. Viimeisellä tuomiolla uskovat saavat omistaa heille varatun iankaikkisen ilon ja epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen.
Jeesuksen toinen tuleminen ja tuomio

Lisää tietoa Kansanlähetyksestä: www.suuressamukana.fi

Uskon tunnustaminen

Uskon tunnustamisen hyvin lyhyt historia

Uskon tunnustaminen kuuluu kristityn elämään. Se on myös kristillisen yhteisön, kirkon tehtävä.

Jo Uudessa testamentissa on lauseita, jotka näyttävät ensimmäisten kristittyjen lyhyiltä uskontunnustuksilta (esim. Matt 16:16-17; Joh 20:28; Ap.t. 4:8-12; Room 1:3-4; Ef 1:3-14; Fil 2:5-11).

Kirkon historiassa tunnustukset laajenivat ja niissä otettiin kantaa sen puolesta, mikä on oikea kristillinen oppi ja mikä on väärää opetusta, jota kirkossa ei tule hyväksyä. Näin syntyi myös Apostolinen uskontunnustus, Nikaian uskontunnustus sekä Athanasioksen uskontunnustus.

Eri kirkot ovat määritelleet opetustaan tunnustusteksteillä. Muun muassa anglikaaneilla on 39 uskontoartiklaa, reformoiduilla Westminsterin tunnustus ja luterilaisilla Augsburgin tunnustus.

Luterilaiset kokosivat tunnustustekstinsä Yksimielisyyden kirjaan (Liber concordiae) vuonna 1580.

Yksimielisyyden ohje

Tänään olen lukenut näihin luterilaisiin Tunnustuskirjoihin kuuluvaa Yksimielisyyden ohjetta (Formula concordiae), joka on tunnustusteksteistä viimeinen. Kirja koostuu kahdestatoista luterilaisten keskuudessa olevasta kiistanalaisesta opista ja tuodaan niiden oikea tulkinta. Nämä 12 uskonkohtaa ovat

  1. Perisynti
  2. Vapaa tahto
  3. Jumalalle kelpaava uskonvanhurskaus
  4. Hyvät teot
  5. Laki ja evankeliumi
  6. Jumalan lain kolmas käyttö
  7. Pyhä ehtoollinen
  8. Kristuksen persoona
  9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin
  10. Kirkolliset tavat, joista käytetään nimitystä adiafora eli ehdonvallan asiat
  11. Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta
  12. Muuta joukkiot ja lahkot

Näissä selvitetään ensiksi, millainen oppi luterilaisten keskuudessa on aiheuttanut riitoja. Sen jälkeen esitellään oikea oppi, johon sitoudutaan ja lopuksi opit, joita ei hyväksytä.

Tekstien lukeminen on hyvä myös hengelliseksi lukemiseksi. Näidenkin tunnustustekstien tarkoitus on, että kristityt voisivat luottavaisemmin mielin turvata Jumalan armoon ja pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa. Ja että oikea pelastava opetus säilyisi kirkossa.