Avainsana-arkisto: Urho Muroma

Urho Muroma

Urho Muroman näky kadotukseen joutuvista

”Rovasti Urho Muroma kertoi aikanaan näystään, jossa lukemattomia ihmisjonoja hiljaisena virtana valui kohden jyrkännettä ja syöksyi syvyyteen. Siinä näyssä hän juoksenteli jonojen välissä, yritti varoittaa ihmisiä. Ani harvat kiinnittivät häneen mitään huomiota. Useimmat jatkoivat kulkuaan kohti jyrkännettä suistuakseen syvyyteen. Evankelista Muromalla oli näky hukkuvista sieluista ja se vei hänet tekemän kaikkensa pelastaakseen ihmisiä hukkumasta kadotukseen.”

Tänään Kansanlähetyksen sopimusperusteiset vapaaehtoiset työntekijät ovat puhuneet evankelioimisesta. Tässä oli eräästä esitelmästä pieni ote ja kuva.

Kristilliseen julistukseen kuuluu ikuisuusnäköala, jossa ei vaieta taivaasta eikä kadotuksesta. Tehtävämme on auttaa ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon ja pelastukseen.

*Urho Muroma (1890-1966) oli suomalainen pappi, evankelista ja herätysliikejohtaja.

Urho Muroma uskoontulo

Kaksi kääntymystä

Urho Muroma (1890-1966) oli pastori ja herätyssaarnaaja. Kirjassa Pelastuksen perustus, löytyy Muroman hartaus- ja opetuskirjoituksia. Tässä pieni ote hänen kirjoituksestaan Kaksi kääntymystä.

”Jokaisen Jumalan ihmisen elämässä täytyy tapahtua kaksi kääntymystä. Ensimmäinen, jolloin hän kääntyy jumalattomasta hurskaaksi, ja toinen, jolloin hän kääntyy hurskaasta jumalattomaksi. Sillä useasti ensimmäinen kääntyminen jumalattomasta hurskaaksi on kääntymistä maailman ihmisestä fariseukseksi. Ihminen näet luulee, että kun hän on saanut uudestisyntymisen armon, on hän samalla tullut jollain lailla paremmaksi itsessään, eikä huomaa, että hän on ainoastaan tullut paremmaksi Kristuksessa. Näin voi helposti hänen vanha ihmisensä omistaa itsellensä kaiken sen armon ja siunauksen, minkä Jumala uudestisyntymisessä on ihmiselle antanut. Yhtenä selvänä osoituksena tästä on se, että hän saa ihmeellisen tuomiomielen ei ainoastaan ”tämän elämän lapsia” kohtaan vaan vieläpä usein heikkoja uskovaisiakin kohtaan. Hän eksyy käyttämään Jumalalta saamaansa armoa oman itsensä korottamiseksi ja tehostamiseksi.”

”Mutta tämänlaatuinen mieli ei suinkaan ole Jeesuksen Kristuksen mieli, sillä hän, vaikka oli täysin puhdas, pyhä ja synnitön, tunsi aina suurta rakkautta ja osoitti elävää ymmärtämystä syvimmällekin langennutta syntistä kohtaan. Mutta sangen harvoin tapaa Jumalan omia, joitten kristillisyyttä leimaisi tämä mieli. Paavali oli yksi niistä, mutta hän olikin kristittynä kokenut uuden kääntymyksen. Tullessaan uskoon oli hänelläkin varmaan korkeat käsitykset itsestään, mutta ennen pitkää Herra vei hänet niin syvään itsensä tuntemiseen, että hänen täytyi sanoa: ”Olen halvin apostoleista, huonoin pyhistä ja suurin syntisistä”.

Lue loppuun

Evankelioimisen määritelmiä viime vuosisadalta

Evankelioiminen on kirkon tärkeimpiä tehtäviä. Se on toimintaa jossa pyritään ohjaamaan ihminen Jumalan tuntemiseen, uskomaan Jeesukseen Kristukseen sekä pelastumaan ikuisesta kadotuksesta taivaaseen.

Evankelioimista on määritelty monella tavalla. Uuras Saarnivaara kirjassaan Tulta maan päälle (1956) kertoo määritelmiä evankelioimiselle. Tässä mainitsen Saarnivaaran määritelmät:

”Evankelioiminen merkitsee Jeesuksen Kristuksen esittämistä ihmisille sillä tavalla Pyhän Hengen voimassa, että he panevat Hänen kauttaan turvansa Jumalaan, ottavat Hänet vastaan Vapahtajanaan ja palvelevat Häntä Kuninkaanaan seurakunnan yhteydessä.”
– Englannin Kirkon Arkkipiispan Komitea, 1918

”Evankelioiminen on sitä, että ihmisiä voitetaan tuntemaan tunnustamaan Kristus Vapahtajakseen ja Kuninkaakseen, niin että he antautuvat Hänen palvelukseensa Hänen seurakuntansa yhteydessä.”
– Arkkipiispa William Temple, Englannin kirkko

”Evankelioiminen, ihmisten saattaminen kohtaamaan Jeesus Kristus, niin että he ottavat Hänet vastaan Vapahtajanaan ja seuraavat Häntä Herranaan seurakunnan yhteydessä, on kirkon ensiarvoinen tehtävä.”
– John A. Mackayn johtaman komitean kirje, laadittu National Council of Churches’n kokouksessa Denverissä

Evankelioiminen on ”keskitettyä ponnistusta kadotetun sielun saattamiseksi itsensä katuvaan tuntemiseen, Jeesuksen Kristuksen pelastavaan tuntemiseen ja alttiiseen haluun elää kristillistä elämää rakastavassa palveluksessa.”

”Evankelioiminen on kirkon toimintaa, jonka tarkoituksena ja tuloksena on: 1) uskovien hengellisen elämän syventäminen ja 2) epäuskoisten johtaminen elävään uskoon Jeesukseen Kristukseen ja seurakunnan yhteyteen, elävän sanan avulla.”
– Luterilaisten Kirkkojen Maailmanliiton Commission on Evangelism and Stewardship’in Hannoverin kokouksen 1952 valmistama asiakirja.

”Evankelioiminen on ihmisten voittamista Jeesukselle Kristukselle. Se on ihmisten saattamista syntiensä tuntoon ja ottamaan vastaan Jeesus Kristus Herranaan ja Vapahtajanaan, heidän opettamistaan ja lähettämistään todistamaan uskostaan erittäinkin välinpitämättömien, kirkon jäsenyyden ulkopuolella olevien ja pelastumattomien keskuudessa.”
– Lutheran Commission on Evangelism, National Lutheran Church, U.S.A.

Lopuksi Uuras Saarnivaara kertoo herätyssaarnaaja Urho Muroman määritelmän evankelioimistyöstä:

”Evankelioimistyöllä tarkoitamme sitä sananjulistustyötä, jonka kautta pyritään määrätietoisesti;
1. herättämään Herralle vieraina olevia vakavasti huolehtimaan sielunsa pelastuksesta, luopumaan synnistä ja ottamaan vastaan vapaana lahjana heillekin jo valmistettu pelastus Jeesuksessa Kristuksessa,
2. johdattamaan jo herran hengen vaikutuksen alla olevia, mutta ei vielä Hänelle ratkaisevasti ja kokonansa antautuneita, jättämään itsensä ehjästi ja ehdoitta Herran omiksi,
3. kirkastamaan Herran omille, että kristityn elämän tulee olla jokapäiväistä parannuksen tekoa ja pyhityksen harrastamista, ja sentähden johdattamaan heitä syvempään elämänyhteyteen elävän Herran kanssa,
4. teroittamaan seurakunnalle, että Herran omien velvollisuus on huolehtia ei ainoastaan omasta vaan myöskin lähimmäisen sielun pelastuksesta, siten että tämä huolenpito ulottuu oman perhekunnan jäsenistä aina pakanoihin saakka.
Evankelioimistyö on näin ollen määrätietoista herätystyötä.”