Avainsana-arkisto: uskonto

Maailman uskontotilanne

Uskonnollinen kartta muutoksessa

”Uskontojen merkitys kasvaa”.

”Uskontojen merkitys vähenee”.

Kumpi on totta Suomessa ja maailmalla?

Jokin aika siten  Sanansaattaja-lehdessä (43/2017) Martti Pyykönen vastasi näihin kysymyksiin.

Maailman väestöstä 80% kuuluu johonkin järjestäytyneeseen uskontoon. Mutta hengellisyys on varsinkin länsimaissa kanavoitunut osittain vanhojen kirkkojen ulkopuolelle. Usko on siirtynyt julkisen elämän sijasta yksityiselämän reviirille. Siksi uskonnollisuuden yhteiskunnallinen näkyvyys ja vaikuttavuus on maassamme hiipunut.

Suomessa uskontokuntiin kuulumattomia on noin neljännes väestöstä. Tilastoissa uskontokuntiin kuulumattomien joukkoon kuuluu kylläkin valtaosa Suomen muslimeista sekä suomalaiset hindut ja buddhalaiset.

Uskontokuntiin kuulumattomuus ei tarkoita uskonnollisuuden poissaoloa. Yhdysvaltalaistutkimus kertoi, että ne jotka sanoivat, ettei heillä ole uskonnollisia kytköksiä, rukoilevat ja uskovat enkeleihin. Uskonnollisuus on osa ihmisyyttä.

Kristityt ovat maailman suurin uskonnollinen ryhmä (33 %), sitten tulevat muslimit (24 %). Uskonnottomia on 11 %. Uskonnottomien määrä tulee vähenemään.

Euroopan uskonnollinen kartta

Kun Eurooppa jaetaan etelään, pohjoiseen, itään ja länteen, vuosien 1970 ja 2014 välinen ajanjakso osoittaa seuraavia tuloksia:

  • Eteläisessä Euroopassa uskontojen kannattajien määrä on vähentynyt 1,4 %.
  • Pohjois-Euroopassa lasku oli 9 %.
  • Länsi-Euroopassa uskontojen kannattajien määrä putosi 15 %.
  • Itä-Euroopassa uskontojen kannattajien määrä nousi 29 %.

Kristittyjen lukumäärä kasvaa kaikkialla maailmassa paitsi Euroopassa.

Uskonnot maailmassa

Uskontojen merkitys päivittäisessä elämässä

Ylläolevassa kuvassa kerrotaan, miten suurelle väestönosalle uskonto on tärkeää päivittäisessä elämässä.

Uskonnollisuus muutoksessa – kristinusko marginaaliin?

Tänä syksynä silmiini osui kaksi uutista uskonnollisuuden muuttumisesta Suomessa. Syyskuussa Yle raportoi päiväkodista, joka oli luopunut Opetushallituksen ohjetta seuraten ruokarukouksesta. Mutta tilalle oli tarve ottaa jotain muuta: ruokaloru. Tapa jää, sisältö muuttuu. Maassamme suurin osa on kristittyjä, ruokarukous kuuluu kulttuuriperintöömme, joten on vahinko, jos se poistuu kasvatuksesta.

Toisen uutisen luin seurakuntalainen.fi -sivulta: ”Pikkukirkot loppuvat päiväkodeista – hindulaisuus ja buddhalaisuus ovat hiipineet tilalle”. Nimetön kirjoittaja aloittaa tekstinsä:

Sanomalehti Kaleva ja seurakuntalehti Rauhantervehdys uutisoivat 18. lokakuuta seurakunnan järjestämien pikkukirkkojen loppumisesta Oulussa. Uutinen ei sinänsä ole yllättävä, sen verran ponnekkaasti on kristillistä ainesta siivottu pois kouluista ja päiväkodeista. Samanaikaisesti, kaikessa hiljaisuudessa, ovat tilalle hiipineet hindulaisuus ja budhalaisuus jooga- ja mindfulnessharjoitusten muodossa. Keneltäkään ei ole kyselty lupia, ja vain muutama harva on asiasta älähtänyt (esim. Seppo Häkkinen, Seurakuntalainen 28.10.2015; Saara Kinnunen, Kotimaa24 15.10.2017).

Joku kaiketi nyt ajattelee, että eihän jooga- tai mindfulnessharjoitustuokio ole ollenkaan sama asia kuin pikkukirkko. No eipä kyllä olekaan! Siinä missä ehkä kerran kuukaudessa päiväkodissa kokoontuva pikkukirkko muistuttaa lähinnä koko talon laulutuokiota liikuntasalissa, jooga- tai mindfulnesshetki voi olla aivan erilainen osa lasten arkea päivittäin tai viikoittain.

Kirjoitus kuvaa uskonnollisuuden muutosta. Huomaamatta kristillisen kasvatuksen tilalle tulee uusia maailmankatsomuksia. Uskontoneutraalius on mahdoton yritys.

Uskonnollisuus jumalallisen yhteyden kaipuuna

Jokainen ihminen on luotu elämään Jumalan yhteydessä. Synti on katkaissut tämän yhteyden, mutta se ei leikannut ihmisen kaipuuta luonnolliseen tilaansa eli elämään Jumalan yhteydessä. Uskonnot osa Jumalan tavoittelua.

Jumala on tullut kerran ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Hän valmisteli ihmiseksi tuloaan jo ennen maailman perustamista, kertoi siitä Vanhan testamentin profeettojen kautta, ja hän syntyi neitsyt Mariasta ensimmäisenä jouluna.

Ihmisen uskonnollisuuteen ja hengelliseen janoon ratkaisu löytyy Jeesuksen Kristuksen tuntemisesta.

Kristinuskon mahdollisuus

Maailman uskonnollinen kartta muuttuu. Myös kristinuskon sisäinen dynamiikan tulee muuttua puolustelevasta ja anteeksipyytelevästä asenteesta rohkeampaan palveluun ja todistukseen.

Kristinusko lähti liikkeelle vaikeista oloista. Kristittyjä vainottiin ja usko haluttiin tuhota. Kristinusko menestyi, koska siinä yhdistyi kirkas sanoma pelastuksesta Jeesuksessa sekä kristittyjen uhrautuva palvelu.

Euroopassakin on vielä monia, jotka haluavat sanoa Jeesukselle kyllä!

Mutta kuulevatko kaikki kaipaavat kutsun kirkon moniäänisyyden ja monessapuuhailun keskeltä?

Kirkoilla ja kristityillä ei ole aihetta epätoivoon. Jumalan valtakunta tulee! Tehtävämme on vahvistaa Raamattuun perustuvaa identiteettiämme, pitää rohkeasti esillä Jeesusta, kutsua kaikkia hänen seuraajikseen ja opetuslapsikseen.

Kristitty, pää pystyyn ja pessimismi pois. Tämä päättyy hyvin!

Kristillinen dialogi islamin kanssa

Islamin ja kristinuskon neljäosainen dialogi

Islamin ja kristinuskon välillä voi olla ainakin neljänlaista dialogia: yhteiskunnallinen, kulttuurinen, teologinen ja todistuksellinen dialogi.

Yhteiskunnallinen dialogi

Yhteiskunnallinen dialogi pyrkii rakentamaan luottamusta uskontojen edustajien välille. Tavoitteena saattaa olla eri uskontojen edustajien toimiminen yhdessä rauhan, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta.

Kulttuurinen dialogi

Kulttuurisessa dialogissa otetaan huomioon se, että uskonnot ja niiden kulttuurit joutuvat globalisoituvassa maailmassa yhä enemmän toistensa kanssa tekemisiin. Uskontojen edustajia voivat yhdistää monet kulttuuriset piirteet, niin kuin esimerkiksi arabian kieli yhdistää muslimeja ja kristittyjä Lähi-idässä. Lisäksi kristinuskon ja islamin osittain yhteinen historia vaikuttaa sen, että toisen uskonnon kulttuuri ei tunnu täysin vieraalta. Tämä edistää eri uskontojen kannattajien rauhanomaista rinnakkaiseloa saman yhteisön jäseninä.

Teologinen dialogi

Teologisen dialogin tarkoituksena on tutkia uskontojen oppijärjestelmiä. Tämä vaatii teologista asiantuntemusta. Teologisessa dialogissa pyritään tutkimaan uskontojen välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tässä uskontojen omat totuusvaatimukset otetaan vakavasti.

Todistuksellinen dialogi

Dialogi uskontodistuksena, jossa kukin saa kertoa, mitä pitää ainoana oikeana vakaumuksena ja sanomana koko maailmalle.Tässä saa julistaa omaa uskoa ja toivoa, että toinen kääntyy uskooni. Ketään ei saa painostaa tai pakottaa uskonsa vaihtamiseen.

Yhteys ja keskustelu ovat tärkeitä

Kristinuskon näkökulmasta nämä kaikki ovat tärkeitä. Jumalan tahto on, että eri uskontojen keskellä ”saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1. Tim. 2:2). Ylösnoussut Jeesus antoi käskyn viedä evankeliumi kaikille kansoille ja siten myös muiden uskontojen edustajille (Matt. 28:18-20; Mark 16:15). Raamatun mukaan usko Jeesukseen pelastaa, siksi uskontodialogissa omasta uskosta todistaminen on kristityille tärkeää. Tärkeää on myös kuulla toiselta osapuolelta, mitä hän uskoo ja miksi hän uskoo siten kuin uskoo.

Yksi Jeesuksen nimistä on Rauhanruhtinas (Jes. 9:5). Siksi kristittyjenkin tehtävä on etsiä rauhaa kaikkien kanssa.


 

 

Ääni kutsuu seuraamaan

Jumalanpalveluksen virret puhuttelivat taas. Yksi niistä oli virsi 510. Virsistä aukeaa uusia puolia eri elämäntilanteissa.

1.
Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten,
kun katsot sydämeen,
miten pelkään, valoa väistelen
ja kaipaan pyhyyteen.
Anna anteeksi, pese puhtaaksi,
tee uudeksi kokonaan.
Minä tahdon kuunnella ääntäsi,
se kutsuu seuraamaan.

Syntiinlankeemuksen seurauksena meissä on kaksi samanaikaista tapaa suhtautua Jumalaan. Pelkäämme ja väistelemme hänen kohtaamistaan syyllisyytemme vuoksi. Toisaalta taas kaipaamme Jumalaa. Näiden kahden yhdistäminen on synnyttänyt erilaisia uskontoja ja toimituksia, joissa ihminen yrittää päästä Jumalan yhteyteen uhraten hänelle jotain, jotta Jumalan/jumalien viha/pahamieli laantuisi.

Jeesus asetetaan virressä kristillisen uskon mukaisesti Jumalan asemaan. Hän näkee jokaisen ihmisen ajatukset, hän näkee sydämeen. Hän voi antaa anteeksi ja tehdä uutta elämässämme. Kun ymmärrämme Jumalan hyvyyden kaipaus voittaa pelon ja lähdemme seuraamaan Jumalaa.

2.
Sinä, Jeesus, Mestari hiljainen,
et vaatimuksiin vie.
Tulet vastaan seuraasi pyytäen
ja itse olet tie.
Enkä leipää, laukkua, sauvaakaan
saa turvaksi matkalle.
Otan yhden askelen kerrallaan
ja pääsen perille.

Jeesus pyytää seuraamaan itseään. Hän ei vie jatkuviin vaatimuksiin ja suorituspakkoon. Hän tulee tuhlaajapoika-isän tavoin vastaan jokaista. Jeesus-tiellä Jumala pitää meistä huolen ja määränpää on taivas.

3.
Sinä, Jeesus, vallasta riisuuduit
ja suostuit nöyryyteen.
Isän tahdon täyttäen antauduit
maan kaikkeen köyhyyteen.
Sido, Jeesus, nyt minut itseesi,
suo usko ja rakkaus!
Ota kaikki voimani käyttöösi,
luo matkaan tarkoitus.

Katse kiinnittyy hetkeksi Jeesuksen taivaalliseen kunniaan. Hän oli jo ennen universumin luomista olemassa. Kaikki luotiin Jeesuksen kautta ja Jeesusta varten. Hänellä oli kaikki valta.

Tästä Jeesus luopui rakkaudesta meihin. Kuningas tuli palvelijaksi, rikas köyhäksi.

Edellä sanottiin, että Jeesus ei vie vaatimuksiin. Samaan aikaan on sanottava, että Jeesuksen rakkauden kokeminen synnyttää halua palvella ja luopua omasta hyvästä toisten parhaaksi.

Jeesus osoittaa radikaalin opetuslapsen elämäntavan. Jumalan tahdon toteuttamisen esteenä ei saa olla rikkauden tavoittelu ja tietyn elämänlaadun ylläpitäminen. Jeesus suostui kaikkeen köyhyyteen.

Siksi rukoilemme: Sido Jeesus meidät itseesi, tahtoosi ja rakkauteesi. Ota elämäni kaikki voimat käyttöösi. Anna elämälläni olla myös ikuisuuden näkökulmasta tarkoitus.

Minulle tämä virsi on myös lähetyslaulu. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoi, että niinkuin Isä on lähettänyt Jeesuksen maailmaan, Jeesus lähettää seuraajansa (Joh 20:19). Usein hänen seuraajansa etsivät parempaa asemaa ja elämää kuin Herralla oli. Mihin sinä käytät elämäsi, aikasi ja voimasi?