Avainsana-arkisto: uskonto

Kristillinen dialogi islamin kanssa

Islamin ja kristinuskon neljäosainen dialogi

Islamin ja kristinuskon välillä voi olla ainakin neljänlaista dialogia: yhteiskunnallinen, kulttuurinen, teologinen ja todistuksellinen dialogi.

Yhteiskunnallinen dialogi

Yhteiskunnallinen dialogi pyrkii rakentamaan luottamusta uskontojen edustajien välille. Tavoitteena saattaa olla eri uskontojen edustajien toimiminen yhdessä rauhan, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta.

Kulttuurinen dialogi

Kulttuurisessa dialogissa otetaan huomioon se, että uskonnot ja niiden kulttuurit joutuvat globalisoituvassa maailmassa yhä enemmän toistensa kanssa tekemisiin. Uskontojen edustajia voivat yhdistää monet kulttuuriset piirteet, niin kuin esimerkiksi arabian kieli yhdistää muslimeja ja kristittyjä Lähi-idässä. Lisäksi kristinuskon ja islamin osittain yhteinen historia vaikuttaa sen, että toisen uskonnon kulttuuri ei tunnu täysin vieraalta. Tämä edistää eri uskontojen kannattajien rauhanomaista rinnakkaiseloa saman yhteisön jäseninä.

Teologinen dialogi

Teologisen dialogin tarkoituksena on tutkia uskontojen oppijärjestelmiä. Tämä vaatii teologista asiantuntemusta. Teologisessa dialogissa pyritään tutkimaan uskontojen välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tässä uskontojen omat totuusvaatimukset otetaan vakavasti.

Todistuksellinen dialogi

Dialogi uskontodistuksena, jossa kukin saa kertoa, mitä pitää ainoana oikeana vakaumuksena ja sanomana koko maailmalle.Tässä saa julistaa omaa uskoa ja toivoa, että toinen kääntyy uskooni. Ketään ei saa painostaa tai pakottaa uskonsa vaihtamiseen.

Yhteys ja keskustelu ovat tärkeitä

Kristinuskon näkökulmasta nämä kaikki ovat tärkeitä. Jumalan tahto on, että eri uskontojen keskellä ”saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1. Tim. 2:2). Ylösnoussut Jeesus antoi käskyn viedä evankeliumi kaikille kansoille ja siten myös muiden uskontojen edustajille (Matt. 28:18-20; Mark 16:15). Raamatun mukaan usko Jeesukseen pelastaa, siksi uskontodialogissa omasta uskosta todistaminen on kristityille tärkeää. Tärkeää on myös kuulla toiselta osapuolelta, mitä hän uskoo ja miksi hän uskoo siten kuin uskoo.

Yksi Jeesuksen nimistä on Rauhanruhtinas (Jes. 9:5). Siksi kristittyjenkin tehtävä on etsiä rauhaa kaikkien kanssa.


 

 

Ääni kutsuu seuraamaan

Jumalanpalveluksen virret puhuttelivat taas. Yksi niistä oli virsi 510. Virsistä aukeaa uusia puolia eri elämäntilanteissa.

1.
Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten,
kun katsot sydämeen,
miten pelkään, valoa väistelen
ja kaipaan pyhyyteen.
Anna anteeksi, pese puhtaaksi,
tee uudeksi kokonaan.
Minä tahdon kuunnella ääntäsi,
se kutsuu seuraamaan.

Syntiinlankeemuksen seurauksena meissä on kaksi samanaikaista tapaa suhtautua Jumalaan. Pelkäämme ja väistelemme hänen kohtaamistaan syyllisyytemme vuoksi. Toisaalta taas kaipaamme Jumalaa. Näiden kahden yhdistäminen on synnyttänyt erilaisia uskontoja ja toimituksia, joissa ihminen yrittää päästä Jumalan yhteyteen uhraten hänelle jotain, jotta Jumalan/jumalien viha/pahamieli laantuisi.

Jeesus asetetaan virressä kristillisen uskon mukaisesti Jumalan asemaan. Hän näkee jokaisen ihmisen ajatukset, hän näkee sydämeen. Hän voi antaa anteeksi ja tehdä uutta elämässämme. Kun ymmärrämme Jumalan hyvyyden kaipaus voittaa pelon ja lähdemme seuraamaan Jumalaa.

2.
Sinä, Jeesus, Mestari hiljainen,
et vaatimuksiin vie.
Tulet vastaan seuraasi pyytäen
ja itse olet tie.
Enkä leipää, laukkua, sauvaakaan
saa turvaksi matkalle.
Otan yhden askelen kerrallaan
ja pääsen perille.

Jeesus pyytää seuraamaan itseään. Hän ei vie jatkuviin vaatimuksiin ja suorituspakkoon. Hän tulee tuhlaajapoika-isän tavoin vastaan jokaista. Jeesus-tiellä Jumala pitää meistä huolen ja määränpää on taivas.

3.
Sinä, Jeesus, vallasta riisuuduit
ja suostuit nöyryyteen.
Isän tahdon täyttäen antauduit
maan kaikkeen köyhyyteen.
Sido, Jeesus, nyt minut itseesi,
suo usko ja rakkaus!
Ota kaikki voimani käyttöösi,
luo matkaan tarkoitus.

Katse kiinnittyy hetkeksi Jeesuksen taivaalliseen kunniaan. Hän oli jo ennen universumin luomista olemassa. Kaikki luotiin Jeesuksen kautta ja Jeesusta varten. Hänellä oli kaikki valta.

Tästä Jeesus luopui rakkaudesta meihin. Kuningas tuli palvelijaksi, rikas köyhäksi.

Edellä sanottiin, että Jeesus ei vie vaatimuksiin. Samaan aikaan on sanottava, että Jeesuksen rakkauden kokeminen synnyttää halua palvella ja luopua omasta hyvästä toisten parhaaksi.

Jeesus osoittaa radikaalin opetuslapsen elämäntavan. Jumalan tahdon toteuttamisen esteenä ei saa olla rikkauden tavoittelu ja tietyn elämänlaadun ylläpitäminen. Jeesus suostui kaikkeen köyhyyteen.

Siksi rukoilemme: Sido Jeesus meidät itseesi, tahtoosi ja rakkauteesi. Ota elämäni kaikki voimat käyttöösi. Anna elämälläni olla myös ikuisuuden näkökulmasta tarkoitus.

Minulle tämä virsi on myös lähetyslaulu. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoi, että niinkuin Isä on lähettänyt Jeesuksen maailmaan, Jeesus lähettää seuraajansa (Joh 20:19). Usein hänen seuraajansa etsivät parempaa asemaa ja elämää kuin Herralla oli. Mihin sinä käytät elämäsi, aikasi ja voimasi?