Avainsana-arkisto: uudelleen evankelioiminen

Evankelioiminen kirkossa

12 ajatusta evankelioimisesta – meissä tulee syttyä uusi into!

Risto Jukko kirjoitti Teologiseen Aikakauskirjaan (1/2016) artikkelin Uusi evankeliointi paavi Paavali VI:n ja paavi Johannes Paavali II:n mukaan.

Jukko tarkastelee katolisten uutta evankeliointia Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta paavi Benectus XVI:n valintaan asti eli vuosia 1963-2005.

Tässä 12 ajatusta tiivistelmänä Risto Jukon artikkelista innostamaan muitakin kuin katolisia evankelioimiseen.

  1. Evankelioiminen on Kristuksen julistamista niille, jotka häntä eivät enää tunne. Kastettuja on kutsuttava henkilökohtaiseen uskoon. Muotoina ovat muun muassa saarnaaminen, opettaminen ja sakramenttien jakaminen. Evankelioimista on vaikea määritellä kattavasti, mutta sitä tapahtuu siellä, missä Kristuksesta kerrotaan.
  2. Evankelioiminen on kirkon varsinainen kutsumus ja syvin identiteetti. Kirkko on olemassa, jotta se evankelioisi.
  3. Kirkon on evankelioitava itseään. Kastetuille on julistettava evankeliumia, ja sitoutettava heitä paremmin kristilliseen uskoon ja elämään.
  4. Evankelioinnin tehtävä on tehdä kristityistä kypsempiä uskossaan. Kristillisen identiteetin kasvussa katekeesi ja kristillinen opetus ovat tärkeitä.
  5. Herramme Jeesus Kristus on kaiken evankelioimisen keskus. Evankeliointi kertoo Jeesuksesta ja tähtää henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa.
  6. Evankelioimisen sisältö on muuttumaton. Sisältönä on Jeesuksessa Kristuksessa ilmaistu evankeliumin sanoma. Sisältö pysyy samana, mutta muotojen on muututtava.
  7. Evankeliointi kohdistuu myös kulttuureihin. Evankeliumin tulee muuttaa yhteiskuntaa ja kulttuuria Jumalan tahdon mukaiseksi. Koska evankelioimme aina jossain kulttuurissa, meidän on löydettävä kulttuurillemme sopivat toimintatavat ja kieli.
  8. Kirkon tulee käyttää nykyajan välineitä evankelioimisessa. Radio, televisio ja internet ovat tässä tärkeitä.
  9. Evankeliointiin kuuluu dialogisuus eli toisten ihmisten mielipiteiden kuunteleminen. Se auttaa evankelistaa ymmärtämään, toisen ihmisen elämää, ajatuksia ja uskoa. Dialogisuus auttaa meitä viestimään sanoman ainutlaatuisesta Kristuksesta ja pelastuksesta ymmärrettävämmin.
  10. Pyhä Henki on evankelioimisen varsinainen toimija. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta evankelioiminen on mahdotonta jääden vain inhimilliseksi toiminnaksi.
  11. Evankelioinnissa tarvitaan kristittyjen yhteyttä. Kristittyjen riitaisuus ja jakautuneisuus ei tee meidän todistuksestamme uskottavaa.
  12. Evankelioinnissa tarvitaan kaikkia kristittyjä. Jokainen kristitty on kutsuttu viemään evankeliumia eteenpäin myös jokapäiväisessä elämässään. Arjessa tapahtuva evankeliointi on usein tehokkainta.

Liitän tähän loppuun vielä artikkelissa olevan sitaatin Johannes Paavali II:n apostolisesta kirjeestä Novo millennio ineunte vuodelta 2001:

”Olen vuosien varrella usein toistanut kutsun uuteen evankeliointiin. Teen sen taas nyt, voidakseni korostaa, että meissä tulee syttyä alkuaikojen into ja meidän tulee antaa itsemme täyttyä apostolisella julistuksella, joka seurasi helluntaita. Meidän tulee herättää itsessämme Paavalin palava vakuuttuneisuus, joka huudahtaa: ”Voi minua, ellen evankeliumia julista.” (1. Kor. 9:6).”

Olen luterilainen pappi ja sitoutunut oman kirkkoni opetukseen. Kerskailemme silloin tällöin uskonpuhdistuksen löydöillä (yksin usko, yksin Kristus, yksin armosta, yksin Raamattu), mutta evankelioimisen olemuksen pohtimisessa ja siihen kristikansaa rohkaisemisessa olemme taineet jäädä katolisista kauaksi taakse.

Onkohan jossain jo olemassa Suomen uudelleen evankelioimisen strategia?


Ps. Katso myös nämä:
Arkkipiispa kehottaa rukoilemaan, että kaikki oppisivat tuntemaan Jeesuksen Herranaan.
Euroopan evankelioiminen (Kalevi Lehtinen)
Muutamia näkökulmia uuteen evankelioimiseen.
Voinko rukoilla puolestasi? Kertomus miten tämä pyyntö muutti ihmiselämän