Avainsana-arkisto: vainot

Lähetystyö ja vainotut kristityt

Kansanlähetys vainotun kirkon tukena

Uusi Tie -lehdessä oli mielenkiintoinen kirjoitus ”Vakooja Ryttylässä ja muita kertomuksia”.

Kansanlähetys on vuonna 1967 perustettu kristillinen järjestö, joka pyrkii sitoutumaan Raamattuun ja viemään evankeliumia mahdollisimman monelle.

Pian Kansanlähetyksessä perustettiin slaavilaisosasto, jonka tehtävänä oli tukea kärsivää seurakuntaa rautaesiripun takana. Tiedon levittämisessä vainotusta seurakunnasta tärkeä tapaus oli Uusi Tie -lehden järjestämä tilaisuus Helsingin jäähallissa 27.9.1970, jossa puhui romanialainen pastori Richard Wurmbrand.

Kylmän sodan aikana Kansanlähetys toimitti miljoonia kappaleita kristillistä kirjallisuutta ja Raamattuja Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto puolestaan vakoili Kansanlähetystä ja solutti toimintaan mukaan vakoojia.

KGB:n arkistot ovat paljastaneet tästä jotain yksityiskohtia. Pentti Heinilä kirjassaan Erittäin salainen on myös avannut Kansanlähetyksen salaista työtä. Piia Latvala on kirjoittanut väitöskirjan Valoa itään? : Kansanlähetys ja Neuvostoliitto 1967-1973. Noista kahdesta muuten enää toinen on olemassa.

Isto Pihkala kertoo, että tuona suomettumisen aikana valtio, lehdistö ja kirkko kumarsivat itään. Hän kertoo arkkipiispa Martti Simojoen sanoneen Raamattujen piilokuljettamiseen liittyen: ”Minun käteni ovat sidotut, mutta siunaan teidän työtänne.”

Kansanlähetyksen johtaja Matti Väisänen oli kaksi kertaa Suojelupoliisin kuultavana Raamattujen levittämisestä. Näistä toinen liittyi tapaukseen, jossa innokkaat kristityt olivat laittaneet pieniä Raamattuja pulloihin ja niiden toivottiin lipuvan Neuvostoliiton alueelle esimerkiksi Viron rannikolle.

Lähetystyö jatkuu edelleen. Tähän työhön kuuluu myös kärsivän seurakunnan tukeminen.

  • ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta” (Matt. 5:10).
  • ”Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen” (Matt. 10:23).
  • ”Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme” (1. Kor. 4:12).
  • ”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2. Tim. 3:12).
  • ”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko” (Room. 12:14).
  • ”Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun” (Ilm. 2:10).

Heprealaiskirje kehottaa muistamaan kärsiviä: ”Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun” (Hepr 13:3).

Neuvostoliiton vainottujen kristittyjen tukemisen perustana oli tuhansien ihmisten rukoukset, taloudelliset uhrit ja toiminta. Kaikkea tarvitaan nytkin. Suuri osa kristikuntaa elää vaikeuksien keskellä ja haluamme omalta osaltamme tukea heitä.Tervetuloa suureen työhön tukemaan vainottuja kristittyjä.

Unikeon päivä kirkko

Unikeonpäivä muistuttaa 7 nuoren kristityn uskosta vainon aikana

Unikeon päivä muistuttaa seitsemästä kristillisen kirkon marttyyrista. 1700-luvulla päivän suomenkielinen nimeksi vakiintui 7 unikekoa. Englanniksi päivä on Seven Sleepers Day, saksaksi Siebenschläfertag ja ruotsiksi sjusofvare. Heihin liityvästä kertomuksesta on hieman erilaisia muotoja. Yllä oleva kuva on vuodelta 1895.

Unikeonpäivä viittaa seitsemään nuoreen mieheen, jotka vuonna 250 eivät suostuneet keisari Deciuksen määräämänä uhraamaan pakanajumalille. Nuoret miehet pakenivat lopulta Efeson lähistöllä olevaan luolaan. Keisari sai tietää heidän piilopaikkansa, käski sulkea luolan oven, jotta nuoret miehet kuolisivat nälkään ja janoon. Hauta sinetöitiin.

Parisataa vuotta myöhemmin maanomistaja käski avata luolan suun, jotta saisi karjalleen suojapaikan. Hän huomasi siellä seitsemän miestä nukkumassa. Päivänvalon tullessa luolaan miehet heräsivät ja luulivat nukkuneensa vain yhden yön. Yksi heistä lähti Efesoon ostamaan ruokaa ja hämmästyi huomatessaan, että kristittyjä ei enää vainota ja uskoa harjoitettiin vapasti. Kapunkilaisia puolestaan ihmetytti se, että hän halusi maksaa keisari Deciuksen aikaisilla rahoilla. Efeson piispa Marinus kuuli asiasta ja meni keskustelemaan seitsemän miehen kanssa. He lauloivat ylistystä Jumalalle ja sitten nuoret miehet kuolivat.

Mikä on unikeonpäivän sanoma?

Eräs luonnollinen selitys kertomukselle on se, että nämä seitsemän nuorta todella kidutettiin Deciuksen kuoliaaksi ja haudattiin luolaan. Heidän kuolemastaan käytettiin ehkä Raamatun kielikuvaa ”he nukkuivat pois”. Tämä kuoleman ja nukkumisen yhdistäminen on saattanut synnyttää kansan keskellä kertomuksen pitkästä kahden sadan vuoden unesta, joka päättyi heidän hautansa löytymiseen.

Kertomuksella saatettiin vahvistaa uskoa ruumiilliseen ylösnousemukseen. Tuohon aikaan kristikunnassa oli niitä, jotka kielsivät tämän ja väittivät vain sielun elävän ikuisesti. Kertomusta käytettiin todisteena ruumiillisesta ylösnousemuksesta.

Kertomus muistuttaa meitä, että yhteiskunnassa tulee tilanteita, joissa valtaapitävät vaativat kristittyjä toimimaan vastoin vakaumusta.

Päivä muistuttaa kristittyjen vainosta. Unikeonpäivä muistuttaa seitsemästä nuoresta, jotka eivät halunneet kieltää uskoaan. Ehkä unikeoksi pitäisi valita henkilö, joka joutunut erityisellä tavalla kärsimään uskonsa vuoksi.

Nuoret olivat valmiita kantamaan inhimillisesti katsottuna suurimman taakan uskonsa vuoksi. Nuorilla on ollut merkittävä osa kirkon historiassa.

Raamattu puhuu kuolemasta pois nukkumisena. Uskossa Jeesuksen kuolleet saavat olla Herran kanssa. Ruumis nousee kuolleista viimeisenä päivänä. Kuolema on syntiinlankeemuksessa tullut ihmiskunnan vihollinen, joka jeesus voitti. Uskova pääsee kuollessaan Jeesuksen yhteyteen. Varhaiset kristityt pitivät kuolinpäivää syntymäpäivänä. Silloin ojennamme kätemme Jeesukselle, joka vie meidät kotiin.