Avainsana-arkisto: Ylioppilaslähetys

Lähetystyö

Näky ojennetuista käsistä – yksi puhe voi muuttaa maailmaa

Luin tällä viikolla Martti Myllärisen käytännöllisen teologian ja missiologian laudatur-tutkielman ”Kansanlähetyksen syntyyn johtaneet ja siihen sisältyneet ulkolähetystyön ainekset 1960-luvulla”. Tutkimus on tehty Ryttylän Lähetyskorkeakoulussa vuonna 1979. Tutkielma vastaa nykyistä pro gradu -työtä.

Myllärinen kuvailee 1960-luvun opiskelijaherätystä, Ylioppilaslähetyksen (nykyisin OPKO) syntyä, Uusi Tie tie -lehden perustamista sekä nuorten herätysrintamaa 1960-luvulla sekä Kansanlähetyksen näyn syntymistä.

Harva tutkimus on ollut yhtä innostava. Eikä ihme, kertoohan se ajasta, jolloin Jumalan tuulet tuntuivat puhaltavan voimakkaasti.

Tässä kirjoituksessa käsittelen yhtä tärkeää puhetta, jolla on ollut suuri kirkkohistoriallinen merkitys. Teen sen Myllärisen työn pohjalta.

Martti Haatajan puhe 11.7.1964

Lahdessa pidettiin heinäkuussa 1964 Ylioppilaslähetyksen järjestämä ylioppilas- ja teinikokous. Lauantai-liltana 11.7.1964 tilaisuudessa oli lähes 400 kuulijaa. Kokouksesta tuli ”eräs ratkaiseva käänne nuorten opiskelijoiden keskuudessa viriävälle lähetysherätykselle”.

Illassa yhtenä puhujana oli Martti Haataja. Hän oli vaimonsa Onervan kanssa palannut ensimmäiseltä työkaudeltaan Taiwanilta, jossa hän oli Suomen Lähetysseuran lähettinä. Haatajan puheen lähtökohta oli Efesolaiskirje 4:11-15.

”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus”

Haataja keskittyi erityisesti sanoihin: ”Tehkää pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön”.

Lähetyskäsky kuuluu kaikille

Puheen lopussa Haataja vetosi Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn:

”Kuulkaa, se kutsu kuuluu kaikille! Olet kuullut sen tänään. Se kuuluu kaikille. Ja jos minä saisin sanoa, niin sanon minä, ei Herra, tämä joukko pitäisi panna tällaisenaan sinne pakanamaille kertomaan evankeliumia. Minkä tähden?”

Puheessa seuraa kolme kertomusta lähetyskentältä.

Pelastakaa hukkuva

Ensimmäinen nousee Kiinassa toimineen lähetyssaarnaaja Hudson Taylorin elämäkerrasta. Eräs nuorukainen oli joutunut merihätään. Taylor kutsui lähellä olevia kalastajia auttamaan hukkuvaa. He eivät halunneet lähteä ilman korvausta. Taylor lupaa kaikki rahansa, mutta se ei riitä kalastajille. Lopulta kalastajat lähtevät liikkeelle, mutta joutuvat nostamaan jo tukehtuneen nuorukaisen vedestä. Haataja toteaa: ”Eikö ne pakanat ole järkyttävän pöllöjä!”

Auttakaa kuolevia

Toinen esimerkki on Taiwanilta. Haataja kertoo linja-auton ja sotilasjeepin törmäyksestä. Jeepissä oli nuori upseeri ja ilmeisesti hänen tyttärensä. Haataja meni ihmisjoukon läpi katsomaan tilannetta ja näki, että onnettomuuden uhrit olivat jo kuolleet. Ainakin sata ihmistä oli katsomassa tilannetta. Haataja kysyi: ”Milloin tämä tapahtui?” ”Noin kolme tuntia sitten!” ”Kuolivatko nämä heti?” ”Eivät, puoli tuntia sitten heittivät henkensä.” Haataja vetosi puheensa kuulijoihin: Näillä pakanoilla ei ollut vastuuntuntoa.

Mutta sitten Haataja käänsi puheensa kuulijaan:

”Mutta sinä olet samanlainen sen takia, ettet sinä ota vastaan Jumalan evankeliumia etkä vie sitä eteenpäin, vaan annat miljoonien hukkua!”

Näky ojennetuista käsistä

Kolmas esimerkki tuli eräältä Haatajan omasta työstä Taiwanilta.

”Kun minä läksin Chauchousta, niin siellä oli 500 000 ihmistä neljän kilometrin laajuisella alueella, ja kuulkaa, he etsivät siellä, etsivät apua hengellisiin kysymyksiin”

”En voi olla itkemättä, kun näen sen. 500 000 ihmistä kumarsi epäjumalia, polvistui sinne kaduille, ja huusi avuksi noita puupökkelöitä. Ja me täällä. Me emme ota vastaan evankeliumia! Ja annamme noiden kuolla siellä. Kuulkaa tämänkin kokouksen aikana Kiinassa on kuollut 100 000 ja vielä enemmän ilman evankeliumia, ja me tiedämme sen ja tietoisesti täällä monta kertaa emme ota vastaan evankeliumia ja vastustelemme, kun Herra kutsuu. Kuulkaa, luuletteko te, ettei kyyneleet valu Herran Jeesuksen silmistä? Hänen omansa eivät tahdo lähteä viemään evankeliumia eteenpäin!”

”Me koetimme tehdä siellä jotakin. Meitä oli vain kaksi ihmistä. Me jaoimme siellä lentolehtisiä. Olihan siellä toisin kiinalaisia evankelistoja jokin mukana. Paunosen kanssa me siellä jaoimme lehtisiä. Emmekä ehtineet jakaa kuin 10 000, kun ne loppuivat, traktaatteja, joissa on Jumalan sana esillä. Emme voineet jakaa enemmän. Ei meillä ollut varaa, millä ostaa niitä. Ei meillä ollut. Eikä meillä ollut työntekijöitä, jotka olisivat menneet tuon kansanjoukon keskelle. Kuulkaa kun me jaoimme niitä lehtisiä siellä, ojentautuivat kädet ottamaan niitä lehtisiä…mutta meillä ei ollut….”

Haataja purskahti itkuun ja pystyi vaivoin jatkamaan puhetta:

”Herra, armahda meitä….
Kuinka sinä voisit tuntea tuota Herraa, jollet sinä tottele Häntä? Kuinka sinä voisit tuntea? Te, jotka kipuilette lähetyskutsun edessä, kuulkaa, se kutsuu kuuluu kaikille. Evankeliumia on mentävä viemään!”

Tehkää jotain: Lähtekää tai lähettäkää

Haataja kehotti sitoutumaan lähetystyöhön. Vanhempia hän kehotti olemaan lähettäjinä, sillä niilläkin, jotka eivät pääse lähtemään, on vastuu sielujen pelastamisesta. Nuoria hän kehotti lähtemään, sillä työtä riittää.

Puheen loppupuolella Haataja sanoi:

”Vastuu, joka sinulla tänä iltana on, on suuri, sen tähden, että sinun on lähdettävä, jos sinä tahdot Herran tiellä kulkea eteenpäin. Kyllä Herra sulun panee, kun sinä sanot, että ”tässä olen, lähetä minut”. Hän lähetttä sinut joko Formosalle tai Amerikkaan tai panee sinut tuonne Taka-Hikiälle. Mutta ole Herran kädessä. Sinä vanhempi, joka et voi lähteä. Sinun tehtäväsi on rukoilla esiin ne, jotka lähtevät, uhrata, ei sitä kymmenpennistä venyttäen, niin että se tulee soikeaksi. Mikä uhri se semmoinen on? Ei sillä lailla, vaan todella uhrata. Anna kymmenyksesi Herralle. Herra on luvannut Malakian kirjassa: ”Katso minä avaan taivaan akkunat ja vuodatan sinulle siunausta ylenpalttisesti.”

Ottakaa Jeesus vastaan pelastajana

Haatajan puhe loppui kutsuun ottaa Jeesus vastaan omaan elämäänsä:

”Vielä kerran. Meillä on mahdollista ottaa vastaan Herra Jeesus tänä iltana, tänään täällä. Ja nyt veisaamme virrestä 449, ja me sen aikana pyydämme niitä, jotka eivät vielä ole kehdanneet tai eivät ole viitsineet tai eivät ole uskaltaneet tai eivät ole koskaan tulleet ajatelleeksikaan ottaa Jeesusta vastaan ja selvittää syntejään, tulkaa ja selvittäkää. Voitte tulla niin kuin eilen illalla tänne alttarille. Lähde liikkeelle!

Yllättävä käänne – lupaus lähteä

Tämän jälkeen kokouksessa tapahtui yllättävä asia. Muutama vanhempi, jo opintonsa päättänyt, nousi ylös ja pari heistä käytti spontaanin puheenvuoron. He kertoivat, miten puhe oli vaikuttanut heihin, ja he olivat valmiita tottelemaan lähetyskäskyä. Tänä jälkeen alttarille tuli toista sataa nuorta.

Monet saivat tuona iltana 11.7.1964 lähetyskutsun. Monet eteen tulleista lähtivät lähetystyöhön.

”Lahden ylioppilas- ja teinikokous ja lähetyssaarnaaja Martti Haatajan puhe lauantai-iltana 11.7.1964 merkitsivät läpimurtoa lähetysherätyksessä opiskelijoiden keskuudesssa.”  Ilta oli tärkeä myös siksi, että pian tarvittiin uusi lähetyskanava, ja kaksi ja puoli vuotta myöhemmin syntyi Kansanlähetys.

Annan koko elämäni uhriksi Herralle

Tuo kokous oli merkittävä  myös 17-vuotiaalle Timo Rämälle, josta myöhemmin tuli lähetystyöntekijä Japaniin sekä Kansanlähetyksen johtaja. Hän kertoo muistelmateoksessaan ”Kun Jumala herätti toimimaan”, että meni myös edellä kuvatussa kokouksessa alttarille. Ilmeisesti seuraavana päivänä Rämä kirjoitti Olavi Peltolan sanelun mukaisesti  punasella Raamatun etukanteen tekstin:

”Tänään Joutjärven kirkossa olen jälleen ottanut vastaan Jumalan sanomattoman kalliin lahjan ja jälleen olen antanut itseni, koko elämäni, uhriksi Herralle sillä ymmärryksellä, mikä minulla nyt on. Lahdessa 12.7.1964 Timo Rämä”. 

Jumala, anna meille taas herättäjiä ja herätyksen aikoja! Meidän itsemme, oman kansamme ja kansojen pelastumisen tähden.


Saa jakaa eteenpäin sosiaalisessa mediassa. Jos jaat kotisivulla tai blogissa laita linkki tälle sivulle. 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa