Kaksi avustustyöntekijää surmattiin Afganistanissa

Viisi vuotta kahden avustustyöntekijän surmasta

Viisi vuotta sitten 24.7.2014 kaksi ystävääni ja työtoveriani tapettiin Afganistanin Heratissa. Heidät aamuttiin auton takapenkille ohikulkevasta moottoripyörästä.

Kaija Martin ja Seija Järvenpää olivat kuolemaansa edeltäneenä iltana kutsuneet ystäviään kylään. Eräs vieraana ollut kertoi, että näiden kahden naisen kasvot säteilivät tuona iltana aivan ihmeellisellä tavalla. Seuraavana aamuna he siirtyivät Herransa luo kirkkauteen. Jumala varmaan tiesi, mitä tapahtuu.

Mahtoiko Vapahtajamme Jeesus Kristus nousta seisomaan Jumalan oikealla puolella tervehtiäkseen kahta Heratista saapuvaa ystäväänsä kuten kristikunnan ensimmäistä marttyyriä Stefanosta aikoinaan. Ehkä hän sanoi: ”Tervetuloa kotiin!”

Kaija ja Seija lähtivät elokuussa 1998 Jumalan rakkauden kutsumana köyhyyden ja monen kärsimyksen maahan Afganistaniin. He lähtivät tuolloin työtovereina samalla lennolla, ja kukapa olisi uskonut, että he palasivat elokuussa 2014 Helsinkiin samalla lennolla. Mutta arkuissa, joita oli vastaanottamassa Helsingin lentoaseman VIP-terminaalissa myös valtiovallan edustajat. Radio ja televisio kertoi sekä heidän surmastaan että tuosta päivästä kun heidän maallin tuotiin Suomeen. Muistan nuo tapahtumat hyvin.

Sain tiedon surmasta ennen puolta päivää 24.7.. Sen jälkeen päivä meni minulla kriisiryhmän johtamisessa ja kommentteja antaen muun muassa Ryttylään tulleille tiedotusvälineille. Yöllä ennen nukkumaan menoa kuuntelin laulua ”Sodan jälkeen”, jossa oli aivan kuin profeetallista tekstiä tähän tapahtumaan liittyen:

”…mutta laukaukset korvissa vain soi, mielessä vain voiton seppeleet, kohta sota-asun heittää voin.
Heidät puetaan valkoisiin vaatteisiin,
heille annetaan seppeleet,
heidät palkitaan,
heidät kruunataan,
sodan jälkeen kyyneleet kuivataan.”

Kaijan ja Seijan omaiset ja ystävät, olkaa siunattua surussanne ja muistellessanne rakkaitanne.

Meille kaikille tämä on

  • Kutsu muistaa kirkkomme marttyyreja.
  • Kutsu nähdä maailman haasteet.
  • Kutsu vastata haasteeseen. Emme voi rakastaa kaukaa, tulee mennä lähelle.
  • Kutsu sitoutua täysillä Jumalan seuraajaksi ja ihmisten palvelijaksi.

Eräs Keski-Aasian kristillisyyden asiantuntija pyysi minua kiinnittämään huomiota siihen, että historian suurin herätys afgaanien keskuudessa alkoi tämän tapahtuman jälkeen. Hän sanoi, että näillä tapahtumilla on yhteys.

Afganistanissa ei muuten vieläkään ole yhtään kirkkorakennusta. Kristittyjä on vähän ja he joutuvat toimimaan salassa. Mutta Euroopassa monet afgaanit ovat löytäneet uuden elämän Jeesuksessa. On herätyksen aika.

Katsellessani Seijan ja Kaijan kuvia rukoilen: Jumala, anna minullekin enemmän tuollaista rakkautta. He olivat valmiita luopumaan kaikesta. Lopulta elämästäänkin.

Seija ja Kaija, teidän elämänne puhuu meille voimakkaasti vielä rajankin takaa! Mekin haluamme elää palvellen Jumalaa, säilyttää uskomme ja voitonseppeleemme!

Te olette kotona! Me tulemme perässä! Tapaamisiin!


Lue lisää:

Kutsumus muuttaa maailmaa. Kirjoitukseni Uusi Tie -lehdessä 28.8.2014.

Siunauspuheeni Seija Järvenpään hautaansiunaamisessa 31.8.2014.

Rakkauden vuoksi. Pieni kommentti Kaijan ja Seijan elämäntyöhön 8.12.2014. Blogikirjoitus.

Afganistanissa kuolleiden avustustyöntekijöiden muistokivi paljastettu 9.8.2015. Blogikirjoitus.

Vuosi avustustyöntekijöiden surmasta Afganistanissa. Blogikirjoitus 24.7.2015

Muistoja kolmen vuoden takaa. Seija ja Kaija in memoriam. Blogikirjoitus 24.7.2017.

Rakkauden tähden annettu elämä. Blogikirjoitus 24.7.2018

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *