Onko hengellinen herätys alkanut Suomessa? Vai onko edessä päinvastainen ilmiö eli uskosta luopuminen?
Heinäkuussa 2014 pidin Jyväskylän Kansanlähetyspäivillä puheen, jonka teemana olivat Raamattu, herätys ja lähetys. Tässä pohdin vielä herätyksen olemusta tuon puheeni valossa.
Herätys puheenaiheena
Nykyään puhutaan paljon herätyksestä. Jopa niin paljon, että herätykseen liittyvät rukous ja evankelioiminen uhkaavat jäädä taka-alalle. Hyvä herätyksestä on puhua, mutta kun Jeesus antoi kirkolle tehtävän, hän ei antanut tehtäväksi rukoilla herätystä vaan julistaa evankeliumia ihmisten pelastukseksi.
Kyllä herätystä voi silti rukoilla. Mutta kannattaa rukoilla sitä, että kristikansan sydämen silmät aukeavat näkemään Jumalan ja ihmisen sekä ikuisuuden oikein. Herätys tulee silloin kun uskovissa syntyy hätä kadotukseen menevistä sieluista ja uskomattomat näkevät oman surkean tilansa ja etsivät Jeesukselta apua.
Herätyksen tulemisesta on profetioita ja näkyjä. Sanomat voivat olla joko Jumalasta tai ilmentävät ihmisten hyviä toiveita. Tulevaisuudesta kertovia profetioita voidaan arvioida silloin kun nähdään, toteutuuko profetia vai ei.
Internetissä välitetään paljon sanomia, että herätys on juuri nyt alkanut. Tätä herätystä hehkutetaan, jotta saadaan mainosta omalle järjestölle, seurakunnalle ja kertojalle itselleen. On ollut paljon pikaherätyksiä, jotka ovat haihtuneet kun aurinko on aamulla noussut.
Jumalan antama herätys jättää pysyvän jäljen
Suomen yli 200-vuotinen herätysten historia osoittaa, että Jumalan antama herätys jättää pysyvän hedelmän. Kansanherätykset muuttivat kylien, kaupunkien ja kirkon elämää siten, että vaikutus näkyy kymmenien tai satojen vuosien päähän.
Tällainen herätys synnytti herätys- ja lähetysliikkeitä, joita maassamme ovat muun muassa rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus vaikuttavat. Näiden herätysliikkeiden lisäksi on ollut herätyksiä, jotka ovat synnyttäneet vapaita seurakuntia. Niin sanottu viides herätysliike syntyi 1900-luvulla ja siihen kuuluvat muun muassa Suomen Raamattuopisto, Kansan Raamattuseura, Opiskelija- ja koululaislähetys, Kansanlähetys ja Kylväjä. Jumalan antaman herätyksen siunaus kestää sukupolvelta toiselle.
Ainakin kolmenlaista herätystä
On ainakin kolmenlaista herätystä. Ensimmäisessä ihminen ymmärtää Jumalan vaikutuksesta, että hänen syntinsä kadottaa hänet. Siksi hän turvautuu Jumalaan ja etsii syntien anteeksiantamusta ja pelastusta.
Toisessa herätyksessä kristitty huomaa toisten ihmisten kadotetun tilan. Usko ei olekaan vain sitä, että minä itse pelastun, vaan minun on tehtävä jotain, että ystäväkin pelastuu. Vähitellen hän herää myös lähetystyölle. Evankeliumi on vietävä niillekin, jotka eivät ole sitä kuulleet, jotta heilläkin olisi mahdollisuus pelastukseen.
Kolmannessa herätyksessä silmämme avautuvat Jumalan pyhyydelle. Kristitty näkee että Jumala on kaikki kaikessa. Kun ymmärrämme hänen pyhyytensä, huomaamme oman pienuutemme. Emme ole itsessämme minkään arvoisia emmekä voi vaatia Jumalalta mitään. Tässä herätyksessä Jumalasta tulee tärkein. Silloin kristitty ei ajattele, mitä muut sanovat minusta vaan mitä Jumala sanoo minusta ja teoistani. Maailman ja ihmisten pelko muuttuu Jumalan peloksi.
Herätys ja evankelioiminen
Herätys ja evankelioiminen liittyvät yhteen. Evankelioiminen on hyvän sanoman kertomista siitä, että Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja haluaa heidät yhteyteensä. Tähän kertomiseen liittyy myös kutsu ottaa Jeesus vastaan omana Herra ja Vapahtajana.
Elämme Suomessa evankelioimistyön kriisiä. Evankelioiminen on yritetty jättää muutamalle ammattievankelistalle. Aikoinaan Urho Muroma, Niilo Yli-Vainio ja Kalevi Lehtinen pystyivät olemaan vaan yhdellä paikkakunnalla kerrallaan. Vaikka tänään Ilkka Puhakka ja Marko Selkomaa vetäisivät kirkkosaleja täyteen, suurin osa ihmisistä on kirkkosalien ulkopuolella. Evankelioimiskokouksia ja herätysjulistajia tarvitaan, mutta ne eivät ole ratkaisu evankelioimisen ja herätyksen puuttumisen ongelmaan.
Jumalan kansan liikkellelähtö
Olen töissä lähetysherätysliikkeessä, jonka alkuaikojen periaate oli, että vastuu kunkin alueen evankelioimisesta kuuluu sen paikkakunnan kristityille. Jos oman paikkakunnan uskovat eivät herää oman paikkakunnan hengelliselle tilalle ja evankelioimiselle, kuka sitten heräisi.
Näe oma paikkakuntasi, kyläsi tai kaupunkisi, Jumalan antamana lähetystehtävänä sinulle. Kokoa uskovia yhteen rukoilemaan ja toimimaan. Esimerkiksi kotikokoukset on yksi keino tehdä jotain, jotta ei-uskovia saataisiin evankeliumin äärelle. Näin päästään alkuun. Älä odota, että joku muu toimii vaan ota itse asia hoitaaksesi.
Herätys on Jumalan teko – Evankeliumista todistaminen on meidän tekomme
Me emme pysty synnyttämään herätystä. Siksi on tärkeätä muistaa, että Jeesus ei käskenyt meitä tuottamaan herätystä vaan julistaa evankeliumia. Vain evankeliumi voi synnyttää liikehdinnän, jota kutsutaan herätykseksi. Yksilön kohdalla herätys on sitä, kun hän tulee uskoon. Kirkossa ja yhteiskunnassa puhumme herätyksestä silloin kun uskoon tulee paljon ihmisiä.
Kun rukoilemme herätystä, rukousvastaus saattaa olla se, että itse astumme ulos mukavuusvyöhykkeeltämme ja kerromme Jeesuksesta toisille tai viemme heitä sanan kuuloon.
Minä rukoilen herätystä. Ja toimin herätyksen hyväksi. Uskon, että Jumala haluaa antaa herätyksen, sillä hän haluaa, että jokainen ihminen pelastuisi. Jumala ei halua kenenkään joutuvan kadotukseen. Siksi herätys on Jumalan tahto. Miksi sitten kaikki eivät usko ja miksi herätystä ei ole, on salaisuus, johon vain Jumala tietää vastauksen.
Emme voi tuottaa itse herätystä. Emme voi myöskään määrätä, missä herätys tulee ja millä tavalla se tulee. Mutta uskon vahvasti että herätys kulkee Golgatan kautta. Minulle tärkeintä on, että Jumalan nimi tulee kunnioitetuksi ja ihmiset lähtevät seuraamaan Jeesusta.
Meidän pitää keskittyä omaan tehtäväämme. Kertoa evankeliumia Jeesuksesta. Evankeliumi on Jumalan voima. Voima, joka voi tuoda herätyksen. Nostetaan Jeesus korkealle, jotta ihmiset voisivat uskoa häneen.
Kiitos Mika kirjoituksesta. Erityisesti Jeesuskeskeisyyden lisäksi lämmittää haaste jota kyllä kannattaa pohtia: ”vastuu kunkin alueen evankelioimisesta kuuluu sen paikkakunnan kristityille.”. Tuohon haasteeseen vastaamisen ei tarvitse olla mikään mammuttiprojekti, vaan elämäntapojen muutos niin, että sanoma Jeesuksesta pääsee virtaamaan mahdollisimman vapaana ympärillemme.
Koen että aika invalidisoi aitoa kanssakäymistä, tulostavoitteet, tehokkaat välineet, brändäys jne. hämärtävät sen tosiasian, että kukin meistä on todennäköisesti kuullut Jeesuksesta joltakulta, jolla on ollut meille aikaa ja kykyä kulkea matkassamme mukana – eli kaikkein tehokkainta massojen sijaan on yksittäiset kohtaamiset. Kohtaamisiin tarvitsemme vain ajan ja paikan.
Kiitos Veijo kun kirjoitit kommentin! Evankeliumin – ja herätyksen – yksi este saattaa olla juuri se, että meillä ei ole aikaa kohdata ihmisiä. Siis ihan oikeasti kohdata, antaa aikaa, vaihtaa kuulumisia elämän iloista ja kivuista, kertoa miten Jumala on meitä auttanut ja mitä usko Jeesukseen meille merkitsee.
Varmaan kaikki kristityt – myös minä järjestön johtajana – joudumme tuohon mainitsemaasi nykyajan oravanpyörään, jossa haetaan tehokkuutta, mielikuvia, toimintaa siten, että ihminen unohtuu.
Evankelioiminen Suomessa ei toteudu evankelioimiskampanjoiden kautta. Toki niillä on tärkeä tehtävä. Tarvitaan sitä, että kristityt lähtevät omalla paikkakunnalla liikkeelle, ehkä pienin askelin, viemään evankeliumia omalle paikkakunnalle: vastuu kunkin alueen evankelioimisesta kuuluu sen paikkakunnan kristityille.”
Mika, tämä on mielenkiintoinen aihe, jatkan vielä.
Kunkin alueen ihmiset asuvat tasaisen epätasaisesti ympäri aluettaan. Näin kun paikkakuntaa katsoo lintuperspektiivistä, niin näkee että heidän (meidän) kautta on kosketus hyvin laajasti koko alueen ihmisiin. Tämän rinnalla kun ajattelee että järjestetään tapahtuma jossakin päin aluetta ja kutsutaan sinne alueen ihmiset, tämän tapahtuman kosketuspinta tuskin muodostuu niin laajaksi kuin se kosketuspinta joka tulee jokapäiväisen elämän kautta kunkin toimiessa siellä missä asuu ja kulkee.
Toki evankelioimiskampanjoilla on tehtävää, kuten Mika sanoit. Tehtävä voi olla ajankohtaisimmillaan sitten kun tämä ”kunkin alueen evankeliointi” on siinä määrin käynnissä, että on aika kerätä satoa kokoamalla ihmisiä yhteen.
Hei, tämä on mielenkiintoinen teema. Olisipa se hienoa kun kokisimme herätystä!
Kiitos Veijo!
Tuossa loitkin mallia juuri sellaiselle evankelioimistyölle, jonka soisin saavan siivet Suomessa. Uskon, että herätys tarkoittaa ensin uskovien heräämistä. Heränneet uskovat toteuttavat lähetyskäskyä ja vievät evankeliumia eteenpäin.
Muistan miten minulla nuorena oli vaikea puhua uskosta toisille (ei se helppoa ole nykyäänkään). Sitten oivalsin, että voin jakaa hengellistä luettavaa, traktaatteja ja lehtiä ihmisten postilaatikoihin. Tätä teinkin aika paljon, koska halusin viedä hyvää sanomaa eteenpäin. Jumala tietää, millaista hedelmää se kantoi. Ehkä suurin hedelmä oli se, että itse kasvoin uskossa, innossa ja rakkaudessa.
Yksi suuri haaste on se, miten oppisimme puhumaan Jumalan lahjasta, evankeliumista ja uskosta, siten, että se todella tuntuisi ilosanomalta. Sekä kertojalle että kuulijalle.
Evankelioimistapahtumat ovat parhaimmillaan silloin kun ne mobilisoivat Jumalan kansan kertomaan uskosta ystävälle ja kutsuvat heitä tapahtuman tilaisuuksiin, joissa Jumalan valtakunnan verkot heitetään.