Evankeliumin kertominen nousee kiitollisuudesta. Olen saanut Jumalalta paljon. Kiitollinen mieli, rakastava asenne ja Jeesukseen keskittyminen tekevät hyvän evankelistan.
Hyvien uutisten kertominen on kivaa! Niitä myös kuulee mielellään.
Siksipä meillä kristityillä on helppoa viedä hyvää uutista, evankeliumia eteenpäin! Se tuo meille itsellemme iloa ja nostaa kuulijan korkealle!
Mutta todellisuus on usein toisenlainen. Monia pelottaa kertoa Jeesuksesta. Miksi näin? Ajattelen kenties, etten osaa tarpeeksi hyvin ilmaista tärkeää asiaani. Tai että toiset tekevät homman paremmin. Ehkä uskottelen itselleni: mitähän tuo tuossa ajattelee jos alan juttelemaan Jeesuksesta.
Kaikki nämä ovat vääriä pelkoja. Ei ole ketään toista, kuin me uskovat. Minun tarvitse tietää kaikkea. Voin lähteä juttelemaan toisen kanssa ja olla ihan normaali vierelläkulkija, joka vastailee mahdollisiin kysymyksiin rehellisesti. Sitä paitsi se, jonka kanssa aloitamme keskustelun, on vielä pelokkaampi. Evankeliointi on siis kahden vajavaisen, ehkä pelokkaankin ihmisen keskustelua Jeesuksen merkityksestä.
Avoimuus, rehellisyys ja rohkeus
Evankeliointi on viestintää. Emme vain toista tiettyjä sanoja vaan haluamme, että keskustelukumppani ymmärtää tietyn sanoman. Tässä tarvitaan kohtaamista, avoimuutta ja rehellisyyttä.
Jos lähestymme tuomiomielessä ylhäältä, tuon toisen sydän menee kiinni ja hänen kuvansa epämiellyttävästä Jumalasta vahvistuu. Moni luulee tuntevansa evankeliumin, sitä todella tuntematta, ja he ovat hylänneet vain oman väärän käsityksensä Jumalasta.
Joskus evankelioimisessa liikutaan ensin väärien ennakkokäsitysten poistamisessa ja epäuskon jään sulattelussa. Keskustelukumppani ei ole heti valmis ottamaan Jeesusta vastaan. Älä silti hylkää häntä. Pidä yllä ihmissuhteita niihin, jotka eivät vielä usko. Alussa yhteinen keskustelumatka uskon kysymyksiin voi olla horjuva, mutta luottamuksen kasvaessa avautuu myös syvällisempi ja avoimempi keskustelu.
Evankeliointi on ennen kaikkea tietyn sanoman kertomista. Tulee selittää, kuka on Jumala, mitä Jeesus teki ja mitä Jumala odottaa meiltä. Paavali määrittelee evankeliumin sanomaksi Jeesuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta (1 Kor 15).
Evankeliointiin kuuluu oma kertomus: Minä uskon tähän! Kerro toisille, että uskot! Siihen kuuluu myös kutsu: haluaisitko sinäkin uskoa? Tämän kutsun voi esittää jokainen uskova.
Kotiseurat, kokous, Uusi Tie?
Evankelioinnin muotoja on monenlaisia. Ja uusia keksitään koko ajan. Kansanlähetyksessä kotiseurat ovat olleet tärkeä evankelioimisen muoto ja toivon, että niiden merkitys nousee uudelleen. Järjestä kotonasi seurat, kutsu muutama paikkakuntasi uskova puhumaan ja naapurit sekä lähiseudun ihmiset paikalle. Pitäkää lyhyitä puheita ja haastatteluja uskosta. Juokaa kahvit ja keskustelkaa, mitä usko Jeesukseen merkitsee.
Voimme kutsua kavereita ja sukulaisia mukaan. Voit kysyä yksinkertaisesti: Lähdetkö kanssani ensi sunnuntaina hengelliseen tilaisuuteen?
Minä olen tilannut joillekin uskosta osattomalle sukulaiselle Uusi Tie –lehden. Vuosikerran tilausmaksu on pieni hinta siitä, jos he kääntyvät kristityksi!
Jossain on ollut tapana ihmisten palvelu rukouksen kautta. Voimme kysyä tutuilta ja tuntemattomilta: ”Onko joku asia, mikä painaa sinua? Saanko rukoilla puolestasi?” Tämä on avannut sydämiä keskusteluun Jumalasta ja pelastuksesta.
Kolme R-sanaa
Rakkaus saa lähtemään liikkeelle ja menemään lähelle. Rakkaus saa halun viedä pelastuksen sanaa. Rakkaus kunnioittaa ihmisten erilaisuutta ja vapautta.
Raamattu lähtökohtana. Raamattu kuvaa maailmanhistorian suuren kaaren alusta loppuun, ja sen keskellä korostaa yksittäisen ihmisen ikuista arvoa. Kaikki ovat tärkeitä, mutta synnin tähden matkalla kadotukseen. Jeesus on pelastaja. Evankelioimisessa on kysymys vakavasta, ikuisuuteen asti liittyvästä asiasta. Hyvä uutinen on se, että pelastus on jokaiselle valmiina vastaanotettavaksi! Ihan tälläkin hetkellä!
Rukous läheisten puolesta. Rukoile myös kansamme heräämisen puolesta ja kristikunnan puolesta, että heräisimme prinsessa ruususen unesta. Nykyään hätä kadotukseen joutuvista ikuisista sieluista on hävinnyt. Tarvitsemme todellisuuteen heräämistä.
Kiitollisuus tuo levon
Evankelioimisen ytimessä on persoona, Jeesus Kristus, joka maailman pelastajana kutsuu kaikkia yhteyteensä. Evankeliointi ei ole vain kristillisen opin tai uskon totuuksien levittämistä. Siihen kuuluu kutsu henkilökohtaiseen uskonsuhteeseen Jeesuksen kanssa sekä kutsu elämään toisten uskovien, seurakunnan, kanssa.
Evankeliumin kertominen nousee kiitollisuudesta. Olen saanut Jumalalta paljon. Kiitollinen mieli, rakastava asenne ja Jeesukseen keskittyminen tekevät hyvän evankelistan.
Nuorena kristittynä minulla oli rukous: Jumala anna minun elää niin, että edes yksi ihminen olisi pelastettu taivaaseen elämäni kautta. Ajattelin, että silloin elämäni ei olisi ollut turhaa.
Hyvä rukous vieläkin!