3 MOITTEITA SEURAKUNNALLE

Tämän viikon Raamattuavaimissa tutkin Uuden testamentin viimeisen kirjan eli Ilmestyskirjan kolmea ensimmäistä lukua. Ensimmäisen luvussa pääasiana oli Jeesuksen Kristuksen kuvaaminen.

Toisessa ja kolmannessa luvussa on Jeesuksen kirjeet seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle Efesoon, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan. Seurakuntia oli tuolla alueella enemmänkin. Nämä seurakunnat sijaitsevat tuon ajan merkittävän postitien varrella ja ne ovat maantieteellisessä järjestyksessä tietä kulkiessa.

Alkukirkon tilanne nähdään joskus ihannetilana, johon on pyrittävä. Kirjeet paljastavat, että ei se ihan niin ollut. Seurakunnassa on aina ollut vaikeuksia. Elävä kristillisyys elää nytkin taistelun keskellä.

Jeesus antaa seurakunnille moitteita ja kehuja. Tänään tutustumme moitteisiin. Ne on osoitettu ensimmäisen vuosisadan lopun todellisille seurakunnille, mutta niillä on vakava sanoma myös meille

Ensi ajan rakkaudesta luopuminen (2:4)

Efeson seurakuntaa Jeesus kuvaa kestäväksi, vaivaa näkeväksi, opillisesti hyväksi ja evankeliumia julistavaksi. Nämä ovat hyviä asioita. Mutta seurakunta saa yhden nuhteen: ”Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta” (Ilm. 2:4).

Mitä tämä ensi ajan rakkaudesta luopuminen tarkoittaa? Ehkäpä kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, että uskon elämän alkuinnostus ja rakkaus Jumalaan on kuihtunut.

Jumala-suhdetta ei kuvaa enää palava rakkaus. Toiseksi se voi tarkoittaa kristittyjen keskinäistä rakkautta. Vaikeuksissa kristityt olivat menettäneet rakkautensa toisiin. Jeesus evankeliumeissa sanoi kristittyjen keskinäisen rakkauden olevan todistukseksi maailmalle.

Kumman tahansa kylmyyden kristitty löytää sydämestään, siitä on tehtävä parannus. Rakasta täysillä Jumalaa ja jokaista kristittyä!

Väärien oppien suvaitseminen (Bileam, 2:14, Iisebel 2:20)

Seitsemän seurakunnan kirjeissä mainitaan kaksi harhaoppia, joita kutsutaan Bileamin ja Iisebelin opeiksi.

Bileamin oppi

Pergamonissa oli sekalainen seurakunta. Siellä oli niitä, jotka tunnustivat Jeesuksen nimeä ja pysyivät oikeassa opissa. Mutta seurakunnassa oli myös niitä, joka kannattivat ”Bileamin oppia”.

Vanhan testamentin Bileam tiesi, että Israelin kansan kohtalo riippuu Jumalan siunauksesta. Jos hän saisi kansan toimimaan Jumalan tahtoa vastaan, niin kansa menettäisi siunauksensa. Siksi Bileam houkutteli israelilaisia uskottomuuteen Jumalan tahdolle. Neljännessä Mooseksen kirjassa kerrotaan näin: Kun israelilaiset olivat asettuneet Sittimiin, Israelin miehet luopuivat Herrasta ja alkoivat elää moabilaisnaisten kanssa. Naiset kutsuivat heitä omien jumaliensa uhrijuhliin, ja miehet söivät uhrilihaa ja kumarsivat heidän jumaliaan.” (4. Moos. 25:1-2). Bileamin oppia on se, että Jumalan seurakunta tekee kompromisseja pakanuuden ja Jumalan sanan vastaisten asioiden kanssa.

Iisebelin oppi

Tyatiran seurakunnassa kannatettiin puolestaan Iisebelin oppia. Vanhassa testamentissa kuningas Aahabin vaimo Iisebel johti kansaa pakanalliseen epäjumalanpalvelukseen ja haureuteen.

Jeesus oli kutsunut Tyatiran seurakunnan Iisebeliä monesti parannukseen, mutta hän ei luopunut väärästä toiminnastaan ja opetuksestaan. Siksi häntä ja hänen seuraajiaan kohtaa rangaistus.

Jeesus huomauttaa, että kaikki Tyatiran seurakuntalaiset eivät olleet omaksuneet Iisebelin harhaoppia. Jeesus tosin nuhtelee siitä, että vaikka he eivät Iisebelin oppia omaksuneet, he suvaitsivat sitä seurakunnassa.

Vaikka seurakunta tai kirkko joutuisi vahingollisten oppien valtaamaksi, meidän tulee olla Raamatun sanalle ja totuudelle uskollinen siinäkin tilanteessa.

Herää!

Sardeen seurakuntakin saa moitteita. Seurakunta kyllä toimi ja oli elävien kirjoissa, mutta Jeesuksen silmissä se on kuolemassa. Toiminta ehkä pyöri aktiivisesti, mutta hengellinen elämä oli lopahtanut. Mutta Jeesus näki sielläkin toivoa: jäljellä vielä jotain, mikä ei ole täysin kuollutta. Kuolleen seurakunnan keskellä oli uskollisten joukko.

Lääkkeeksi Jeesus antaa ohjeen: ”Muista kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus” (3). Tässäkin parannuksen teko tarkoittaa paluuta alkuun. Tämä on tärkeä sana myös meille Suomessa. Moni on nuorena kokenut herätyksen ja tullut uskoon. Elämän huolet ja kiireet ovat ajaneet Jumalan tuntemisen ohitse. Aikaa ei riitä enää osallistua seurakunnan toimintaa, rukoukseen eikä Raamatun lukemiseen. Uskonelämä alkaa muistuttaa Sardeen seurakunnan tilaa. Lohdutuksena tässä on se, että Jeesus kutsuu heräämään ja palaamaan takaisin luokseen.

Laodikean seurakunnalle

Laodikean seurakunta ei saa Jeesukselta lainkaan kiitosta. Moitteista ensimmäisenä mainitaan tämä: ”Sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani” (3:15-16). Tämä vesivertauskuva liittynee tuon seudun vesitilanteeseen. Viereisessä Hierapoliksen kaupungissa kuumia lähteitä käytettiin terveydenhoitoon. Veden tullessa Laodikeaan se oli jo haaleaa ja ei kelvannut enää kylpyläkäyttöön eikä edes juotavaksi. Muualta lähteistä saatu kylmä vesi oli virkistävää, mutta Laodikeassa ei näitä virkistäviä lähteitäkäkän ollut.

Laodikean kaupunki rikas pankkikaupunki. Se oli kehitetty silmäsairauksia parantavia voiteita. Kaupunki oli myös vaateteollisuudestaan tunnettu.

Jeesus sanoi seurakunnan arvioivan tilansa väärin. He kerskuivat rikkaudellaan, näkökyvyllään ja vaatteillaan. Jeesuksen mielestä heillä ei ollut näistä mitään. Ei rahaa, ei näkökykyä eikä vaatteita.

Juuri tälle Laodikean seurakunnalle, jota kuvataan kaikkien kauheimmalla tavalla, annetaan mielestäni hienoin lupaus. Jeesus sanoo: Minä seison ovella ja kolkutan, joka avaa oven, minä tulen hänen luokseen. Tämä on lupaus myös meille.

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa

Tässä sarjassa on viisi Raamattuavain-ohjelmaa Radio Deissä toukokuussa 2016.

1. Taivas avautuu
2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra
3. Moitteita seurakunnalle (tämä artikkeli)
4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle
5. Voittajajoukkueessa