Julistajien sanomaa

Yli-Vainio Pirttiaho

Selasin töissä tapani mukaan Ristin Voitto ja Sana -lehtiä. Niistä löytyi juttu kahdesta saarnamiehestä. Nelikymppisestä Jaakko Pirttiahosta ja edesmenneestä Niilo Yli-Vainiosta. Iloitsen ihmisistä, jotka pitävät esillä Jeesusta ja Raamatun sanaa.

Niilo Yli-Vainio

Ristin Voitossa Heikki Salmelan kirjoittama juttu on otsikoitu ”Muuttuneen miehen opetukset”. Hän aloittaa tekstinsä:

”Aikansa tähtisaarnaajan elämä osoitti, että Jumala voi tehdä suuria vielä senkin jälkeen kun kaikki tuntuu inhimillisesti menetetyltä. Yhdessä asiassa Niilo-Ylivainio toimii jälkipolville varoittavana esimerkkinä.”

Niilo Yli-Vainio (23.2.1920-16.11.1981) oli erikoisen herätyksen välikappaleena 1977-1981. Artikkelissa kerrotaan ennen herätystä tapahtuneista asioista. Yli-Vainio oli hyvin masentunut. Hän oli jäänyt sairauseläkkeelle uupumuksen vuoksi 1975, mutta pystyi vielä saarnaamaan. Hänelle oli syöpäleikkauksessa asennettu avannepussi. Myös Linnea-vaimo sairastui syöpään. Inhimillisesti näytti, että Yli-Vainion tehtävä oli suoritettu.

Australian matkalla 1976-1977 eläkeläinen koki Jumalan rakkauden uudella tavalla. Jumala kehotti myös antamaan anteeksi eräälle henkilölle. Yli-Vainio oli saarnannut jo vuosikymmeniä, mutta nyt hänen sanomassaan tapahtui muutos. Kristus oli ollut synkkä tuomari, mutta nyt sanoman keskukseksi tuli rakastava Jeesus. Salmela kirjoittaa:

”Yli-Vainion elämäkerran kirjoittajan Mauno Saaren mukaan Yli-Vainion Kristus oli vuosikymmeniä ollut synkkä tuomari. Australian-kokemuksen jälkeen tästä tuomarihahmosta tuli rakkautta hohtava Jeesus, jokaisen syntisen kertakaikkinen lunastaja.

Tämä näkyi saarnatuolissa. Aiemmin Yli-Vainio oli tunnettu helvetillä pelottelija. Nyt tuomion pasuuna oli rikottu. Kääntyneiden määrät alkoivat kasvaa voimakkaasti.”

Yli-Vainion tytär Aino Yli-Vainio pohti:

”Ehkä häneltä itseltäänkin sitä ennen puuttui armon sisäistäminen.”

Yli-Vainio edelleen uskoi, että helvetti on totta ja Jeesus pelastaa sieltä.

”Ihmisten uskoon tuleminen oli aina ollut isälle tärkeintä – tärkeämpää kuin Pyhällä Hengellä täyttymiset ja parantumiset. Hän kertoi puhuneensa helvetistä niin voimakkaasti, jotta ihmiset ymmärtäisivät, mihin he ovat matkalla ilman pelastusta. Uuden voitelun myötä hän ymmärsi, että saman asian voi tuoda esiin toisella tavalla ja että ihmisiä voi silti tulla uskoon.”

Yli-Vainiolle rukous ja paasto olivat tärkeitä. Puhujana hän oli kansanmies.

Helluntailaisten ja luterilaisten välit olivat vielä 1970-luvulla hyvin jännitteiset. Arkkipiispa Martti Simojoki piti herätyksen alkuvaiheessa Yli-Vainiota harhaoppisena. Yli-Vainio huomasi hengenheimolaisia luterilaisessa kirkossa. Hän alkoi pyytää puhujalavalle pappeja tuomaan terveisiä ja palvelemaan esirukoustehtävissä.

Entä se varoittava esimerkki? Lehden mukaan se oli levon ja lähimmäisten laiminlyöminen. Yli-Vainiolla oli sisäinen pakko julistaa. Hän ei uskaltanut kieltäytyä puhujakutsuista, kun pelkäsi toimivansa Jumalan tahtoa vasaan. Myöhemmin hän suri, ettei ollut antanut tarpeeksi aikaa ja huomiota lapsille ja vaimolleen.

Jaakko Pirttiaho

Siirrymme sitten elävien pariin. Janne Villa kirjoittaa Sana-lehdessä Jaakko Pirttiahosta: ”Armo löytyi murtumisen kautta”.

Neljäkymppistä Pirttiahoa Sana-lehti kuvaa kovia kokeneeksi kaveriksi. Vuosiin on mahtunut perhehelvetti, läheisriippuvuus, vammautuminen, työn menetys, hometaloja, avioero, potkut, veljen itsemurha, fyysinen ja henkinen kipu, henkinen kipu ja umpikuja.

Vuonna 2010 tapahtuneen onnettomuuden tuoma ruumiillinen kipu on jatkuvasti mukana. Selkä ei kestä pitkäaikaista istumista. Henkisen kivun pohja juontaa lapsuuteen ja isäsuhteeseen.

Hän tuli uskoon Billy Grahamin Missio Helsingissä vuonna 1987.

Kansan Raamattuseuran raamattukouluttaja Pirttiaho kertoo avoimesti elämän kriiseistä. Hän oli suorittaja, ylikiltti miellyttäjä, joka pyrki poistamaan ympäriltään pahaa mieltä. Sisällä oli valtava hyväksynnän ja rakkauden kaipuu. Erityisesti avioeron jälkeen hän koki armotonta alamittaisuutta. Kristityt ystävät eivät juurikaan tukeneet.

Jaakko Pirttiaholle avautui uusi mahdollisuus kun Mikko Matikainen kutsui hänet Kansan Raamattuseuran evankelistakurssille Vivamoon. Hänelle tarjottiin töitä raamattukouluttajien tiimissä. Pirttiaho kertoo:

”Yritin pidätellä kyyneleitä. Minuun painettiin uusi leima: hyväksytty.”

Oman elämän kriisien jälkeen Pirttiaho kertoo:

”Enää en voi opettaa ylhäältä päin. Ehkä puheeni armosta laskeutuu vihdoin ihmisten tasolle. Antaudun itsekin epäonnistuneena kerta toisensa jälkeen armahtavan Jumalan käsiin, mutta haluan myös tehdä oikein. Kilvoittelussa en luota enää itseeni vaan Jumalaan. Pyydän, että hän pitää minut kurssissa!”

Artikkelin lopussa Janne Villa kertoo Pirttiahosta:

”Kotimatkalle lähtiessään hän kävelee vähän jäykemmin kuin Helsinkiin tullessaan. Hän on napissut välillä siitä, miksi Jumala kutsui työhönsä näin vammautuneen miehen. -En ole saanut muuta vastausta kuin Paavalin pistimen: ”Minun armossani on sinulle kyllin.” Jotain onnellista on siinä, että saan taipua rakastavan Jumalan käsiin kivuissanikin.”

KAKSI MIESTÄ

Pysähdyin kahta lehteä lukiessani kahden sananjulistajan kohdalle. Molemmat ovat kokeneet kovia, ja sen kautta Jumalan armosta on kirkastunut enemmän. Eikä vain oppina vaan elettynä todellisuutena.

Niilo Yli-Vainiota olen kerran kuullut nuorena poikana. Jaakko Pirttiahoa olen kuullut kerran netin välityksellä. 

Kumpikaan ei ole ollut töissä johtamassani Kansanlähetyksessä, mutta kirjoitan heistä, koska iloitsen jokaisesta, jonka Jumala kutsuu työhönsä. Kaikki eri tehtävissä ja kutsumuksissa toimivat Jumalan valtakunnan työntekijät – miehet ja naiset, vanhat ja nuoret – tarvitsevat tukijoita ja esirukoilijoita. Nyt tarvitaan kylväjiä ja leikkaajia.

SANOJA JUMALAN KUTSUMILLE

Tunsin tarvetta kirjoittaa tähän loppuun vielä sanoja niille, jotka Jumala on kutsunut valtakuntansa työhön erityisesti julistustehtävään. Se on hieno kutsumus.

Mutta tiedä tämä: Kampittajia löytyy. Lähin löytyy omasta sydämestä ja sen vaatimuksista, joita ei onnistu täyttämään. Paholainenkin käy päälle kuin yleinen syyttäjä osoittaen lankeemuksia, epäonnistumisia, luonteen heikkouksia ja monia muita asioita. Hän on tuhattaituri ja tietää, mihin kannattaa täsmäiskut suunnata.

Paholainen haluaa tumpata Jumalan valtakunnan työntekijät maan rakoon. Hän voi masentaa Jumalan kutsumaa työntekijää jollakin persoonaan, kykyihin, ulkonäköön, vähäisiin tuloksiin, elämän vaikeuksiin tai työhön liittyvillä asioilla.

Jumala saattaa antaa työntekijän olla vailla hengellisiä kokemuksia. Hän voi olla hiljaa. Sinä aikana Jumala haluaa juurruttaa meihin luottamusta itseään ja Raamatun sanaa kohtaan. Miksi Jumala on joskus hiljaa? Ehkä siksi, ettemme luottaisi tunteisiimme vaan Raamatussa olevaan Jumalan sanaan. Erityisesti tunneliekkien sammuessa on tärkeää julistaa sanaa samalla varmuudella kuin tunteiden roihutessa. Tehtävämme on julistaa sanaa riippumatta tunnetilastamme. Voima ei ole julistajassa. Voima on Jumalan sanassa. Ehkä Jumala on hiljaa, jotta luottaisimme hänen sanaansa, emme omiin vaihteleviin tunteisiimme.

Kun Jumala vetää meitä lähemmäksi itseään, joudumme kohtaamaan oman syntisyytemme painon erityisellä tavalla. Kuten Jesaja nähdessään Jumalan pyhyyden: ”Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet.” Oman synnin näkeminen lisää rakkautta Jeesukseen: Joka saa paljon anteeksi, rakastaa paljon. Toiseksi se tekee julistajasta toisten syntisten ystävän, joita autetaan samaan anteeksiantamukseen, josta itse elämme. Emme katso toisia ylhäältä vaan samalta tasolta. Tarvitsemme itsekin Jumalan armoa ja anteeksiantoa loppuun asti.

Kun luemme, kuulemme tai näemme toisten pastoreiden, evankelistojen, opettajien ja muiden hyvää työtä, julistaja voi alkaa verrata itseään heihin ja omaa kutsumustaan heidän kutsumukseensa. On kummallista, että toisten menestys – tai luotu mielikuva heidän menestyksestään – saattaa masentaa. Tarvitsemme oman kutsumuksen vahvistamista ja vahvistumista. Älä kadehdi toisia, et tiedä millaista taakkaa he kantavat. Täytä oma kutsumuksesi, ja rukoile ja siunaa toisia julistajia. Meillä on yhteinen työ; siksi iloitse toisista työntekijöistä.

Hengellinen työ on yksinäistä. Julistaja on usein estradilla ja ihmisiä on paljon ympärillä. Moni kokee silti suurta yksinäisyyttä: Kenen kanssa voisin keskustella avoimesti ja avata sydämeni salaisuuksia? Tämä on vanha tauti. Eräänlaisena se oli jo Elialla, joka luuli jääneensä ainoana puolustamaa Jumalan valtakuntaa. Jumalan sanoi, että on seitsemän tuhatta uskollista jäljellä. Julistaja, luo yhteyttä toisiin samassa tilanteessa oleviin. Ehkä voitte tukea toisianne.

Elä anteeksiantamuksessa. Ei vain niin, että tunnustat Jumalalle omat syntisi. Toivottavasti sinulla on joku henkilö, jolle voit ripittäytyä. Elä anteeksiantamuksessa myös siten, että annat toisille anteeksi. Katkeruus tuhoaa julistajan. Julistajista löytyy vikoja ja puutteita. Toisten vajavuuksia on nykyisenä some-aikana helppo ruotia Facebookissa ja muualla. On hyvä kuunnella palautetta ja arvioida sitä. Myös kristittyjen joukossa on tahallista väärinymmärtämystä ja pahanpuhetta. Anna anteeksi. On vaikeaa julistaa, jos olet katkera jotain ihmistä, kristittyjä, järjestöä, seurakuntaa tai kirkkoa kohtaan. Päätä antaa anteeksi ja rukoile hyvää niille, jotka ovat loukanneet sinua.

Suostu siihen, että opetustasi arvioidaan. Ei kaikki kritiikki ole pahasta. Sinun on hyvä pohtia sanomaasi Raamatun ja klassisen teologian valossa. Jeesus kertoi, että lopun aikana on myös harhaopettajia. Jo tässä varoituksessa on syytä pysyä rukoillen valveilla. Harhaanjohtajia tulee, älä ole yksi heistä.

Ole rukoilija. Kerro Jumalalle asioistasi. Vuodata sydämesi pyynnöt, kysymykset ja ilot Jumalalle. Rukoile tehtäväsi puolesta ja niiden puolesta, jotka liittyvät palvelutehtävääsi.

Ole innokas Raamatun lukija. Perehdy Jumalan sanaan, sillä olet sen opettaja kuulijoillesi. Voima on Jumalan sanassa, ei julistajassa. Siksi punnitse sanomasi Raamatun valossa.

Lepää! Julistajan on pidettävä itsestään huolta. Elä terveellisesti. Anna aikaa perheelle, puolisolle, lapsille ja ystäville. Nauti Jumalan antamasta elämästä.

”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.”

1. Tim. 4:16
Share:

Author: Mika Tuovinen

Kirjoittaja on luterilaisen kirkon pappi, joka johtaa Kansanlähetystä. Sydämenasiana lähetystyö ja se, että tavallinen suomalainen voisi löytää uskon Jeesukseen elämän voimavaraksi ja pelastukseksi. Vuoden 2020 loppuun asti työpaikkani on Kansanlähetys. Voit käydä tutustumassa uuteen työpaikkaani Mission Europeen.

3 thoughts on “Julistajien sanomaa

Vastaa käyttäjälle Mira K Peruuta vastaus