Jeesus antoi seurakunnalleen ja kirkolleen yhden tehtävän: viedä evankeliumi kaikkialle maailmaan.
Evankeliumi on sanoma voitosta
Muinoin maallisessa kielessä evankeliumi sanaa käytettiin voittosanoman tuomisesta. Kun omat joukot olivat voittaneet sotatantereella, tultiin kotikaupunkiin viestin kanssa: voitto on saatu. Teidän ei tarvitse pelätä, että vihollinen tulee hävittämään ja tappamaan teidät.
Samankaltainen näkemys on Jesajan kirjan 52. luvussa (52:7-10): ”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askeleet. Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: Sinun Jumalasi on kuningas.”
Tässä evankeliumi on sanoma pelastuksesta ja voitosta. Rauha on tullut, vihollinen ei enää hävitä teitä. Hänellä ei ole valtaa teihin.
Evankeliumi Uudessa testamentissa
Kun tullaan Uuden testamentin puolelle, Johannes Kastajan kerrotaan saarnanneen evankeliumia. Kun Jeesus aloitti toimintansa, hän julisti evankeliumia.
Apostolien teoissa kerrotaan, että apostolit julistivat evankeliumia kielloista huolimatta. Näin tekivät myös kaikki kristityt.
Paavali sanoo kirjeissään:
”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room 1:16).
Paavali selvittää evankeliumin sisältöä kaikkein upeimmin ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille luvussa 15 (1 Kor 15:1-6). Evankeliumin sisältö on tämä:
3 Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi,
niin kuin oli kirjoitettu,
4 hänet haudattiin,
hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä,
niin kuin oli kirjoitettu,
5 ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.
6 Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois.
Viimeisen kerran sana evankeliumi mainitaan Ilmestyskirjan luvussa 14.
”Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille” (Ilm 14:6)
Tässä evankeliumin julistaminen viittaa lopun aikojen lähetystehtävään. Raamattu korostaa, että keskeisenä lähetystyössä on iankaikkisen evankeliumin julistaminen kaikille kansoille.
Huomaathan tässä kaksi asiaa: evankeliumia sanotaan iankaikkiseksi. Se muistuttaa, että se on suunniteltu jo ennen maailman luomista. Evankeliumi ei ole Jumalan yllätysveto ihmiskunnan tukalaksi käyneeseen tilanteeseen, eikä Jumalan hätäratkaisu vaan tarkoin harkittu suunnitelma, joka on tehty jo ennen maailman luomista.
Toiseksi se kuuluu kaikille kansoille ja jokaiselle ihmiselle, myös sinulle.
Monipuolinen evankeliumi
Mainitsen evankeliumista 6 asiaa. Nämä kaikki on tarkoitettu sinulle.
- Vain evankeliumi tuo minulle pelastuksen. Tässä maailmassa ei ole muuta lääkettä synnin ja kadotuksen ongelmaan kuin Jeesus. Minä tarvitsen evankeliumia enemmän kuin mitään muuta.
- Evankeliumin tähden Jumala lukee jumalattoman vanhurskaaksi. Tämä kuulostaa monimutkaiselta, mutta on tämä roomalaiskirjeessä oleva Paavalin opetus on tärkeää tajuta. Moni kristitty on masentunut ja luopunut uskosta, kun ei ole ymmärtänyt, että Jumalalle kelpaavaisuus on vanhurskaaksi lukemista eikä niinkään vanhurskaaksi tekemistä.
Se, että jumalaton luetaan vanhurskaaksi muistuttaa, että evankeliumi ei ole hurskaita vaan jumalattomia, pahoja ja syntisiä varten. Paavali korostaa sanaa luetaan. Jumalaton luetaan vanhurskaaksi, kun hän uskoo. Se tarkoittaa, että minussa itsessäni ei tapahdu suurta muutosta kun uskon evankeliumin. Ratkaiseva muutos tapahtuu Jumalan luona taivaassa. Jumala näkee minut puhtaana ja pyhänä Kristuksen tähden. Minut luetaan vanhurskaaksi. Tärkeintä on se, mitä tapahtuu Jumalan sydämessä. Ei se, mitä tapahtuu omassa sydämessäni.
Näin evankeliumi on myös vastaus omaan syntiini, mitä uskovana teen. Uskonpuhdistuksen tärkeä sanoma on, että uskova on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen. Molemmat sanat ovat totta. Tämän ymmärtäminen pelastaa monen epätoivosta kun ajattelevat, voivatko he olla uskovia kun eivät pysty muuttumaan paremmiksi.Pelastus ei ole paremmaksi muuttumista vaan Kristukselle antautumista.
Uskovana olen joutunut – tai saanut – omaksua suomalaisen herätyskristillisyyden vanhan ja lyhyen armonjärjestyksen, jossa on kaksi kohtaa: minä olen kadotettu syntinen, Kristus on syntisen auttaja. - Evankeliumi auttaa näkemään todellisuuden paremmin.
Varhaiset kirkkoisät käyttivät latinankielistä sanontaa ”credo ut ingelligam” – Uskon jotta ymmärtäisin. Uskon, että ymmärtäisin, millainen tämä maailma on. Uskon, sillä Jumalaan uskominen asettaa elämän palapelin palaset kohdalleen. Uskon sillä sen avulla näen, millainen Jumala on, mikä on ihmisen paikka maailmassa, mihin olemme matkalla. Jos en uskoisi, olisin keskellä pimeyttä ja tietämättömyyttä. Juuri usko antaa näkökyvyn. Uskon, jotta näen!
Englantilainen filosofi C.S. Lewis on sanonut: ”En usko auringonnousuun siksi, että näen sen, vaan siksi, että sen valossa näen kaiken muuan.”
Minä uskon Jeesukseen koska hänen valossaan näen muun. Ja jos elämässä tai maailmassa on jotain asioita, joita en ymmärrä, uskon saavani häneltä joskus vastauksen. - Vain evankeliumin kautta Pyhä Henki tulee asumaan ihmiseen. Tämä Pyhä Henki tuo Jumalan rakkauden meidän sydämiimme.
Kesällä kaksi Kansanlähetyksen työntekijää surmattiin. Pohdin paljon, mikä sai heidät jättämään turvallisen elämän ja lähtemään niiden luokse, jotka ovat suuressa aineellisessa ja hengellisessä hädässä? Ainoa vastaus minkä heidän puheistaan ja kirjeistään olen löytänyt, on tämä: Jumalan rakkaus ja evankeliumi. Evankeliumi tuo Jumalan rakkauden sydämeemme. Silloin elämäntapamme ja asenteemme muuttuu. - Evankeliumi yhdistää erilaiset kristityt samaan uskoon ja yhteiseen toimintaan.
Vain evankeliumi auttaa minut arvostamaan ja kunnioittamaan toisia kristittyjä. Jumalan valtakunta on laaja. Uskontunnustus on kristittyjen yhteinen. Isä meidän rukous ei kuulu vain minulle tai omalle ryhmälleni.
Suomi on vaikeassa tilanteessa taloudellisesti. Vielä vaarallisempaa on alaspäin menevä hengellinen tilanne maassamme. Joka päivä ikuisuuteen siirtyy kaksi tai kolme bussilastillista ihmisiä. Moni ei ole valmistautunut viimeiselle matkalle lainkaan. Monille kadotus saattaa tulla täydellisenä yllätyksenä.
Nyt meidän kristittyjen on rukoiltava ja toimittava yhdessä.
Sinulle tämä voi olla yllätys, mutta ainakin minä olen saanut sen käsityksen, että taivaassa kaikki kristityt ovat samassa porukassa. Sinun on hyvä totutella siihen jo nyt. - Evankeliumi vie meidät taivaaseen.
Vain evankeliumi näyttää minulle tietä taivaaseen. Tämä maanpäällinen elämä on lyhyt. Olemme luotu suurempaa varten. Kuolema ei ole loppu. Evankeliumi ja sen uskominen avaa taivaan. Heikoinkin uskova pelastuu. Tässä on minun toivoni.
Kaiken tämän valossa huomaan, että minä tarvitsen evankeliumia aina. Nyt ymmärrän tarvitsevani sitä paljon enemmän kuin silloin nuorena uskon löytäneenä.
Evankeliumin sanoma muistuttaa, että Jumala odottaa meitä. Kaikki on valmina.
Tuhlaajapoika ja tuhlaajaisä
Edellä kuvasin evankeliumia tavalla, jossa asiat järjestellään ja luokitellaan. Evankeliumi on paljon rikkaampi kuin vain nuo kuusi kohtaa.
On toisenlaisiakin tapoja todellisuuden kuvaamiseksi. Vanha testamentti käyttää kertomuksia. Yksi Jeesuksen tunnetuimpia kertomuksia oli tuhlaajapoika. Se kuvaa kertomuksena samaa evankeliumia, mitä minä äsken kuvasin kuuden kohdan luettelolla.
Poika pyysi isältä omaisuutensa ja lähti kaukaiselle maalle. Hän tuhlasi siellä kaiken ja joutui kärsimään vilua ja nälkää.
Kaukana tuhlaajapoika päättää palata isän luokse. Toki hän pohtii, ottaako isä häntä enää takaisin. Hän pahoitti isän mielen monta kertaa. Pyysi omaisuutensa. Ei pitänyt yhteyttä. Kulutti kaiken. Tulee tyhjätaskuna kotiin.
Jeesus sanoo, että kun poika oli vielä kaukana, Isä näki hänet ja juoksi vastaan.
*Missä sinä olet tänään? Oletko karkumatkalla? Olisiko aika palata kotiin?
*Missä Jumala on tänään? Hän katselee: Onko täällä joku joka haluaisi palata kotiin?
Jeesus sanoi, että kun poika oli vielä kaukana, Isä näki hänet ja juoksi vastaan. Ehkä koet olevasi kaukana Jumalan valtakunnasta.
Kukaan ei ole niin kaukana, ettei Jumalan rakastava silmä sinua näkisi. Hän näkee ja rakastaa ja juoksee vastaan.
Ryysyt, synnit, epäonnistumiset, valehtelut, aviorikkomukset, kateudet, alkoholi, perheen laiminlyönnit, äkkipikaisuus ja kaikki muu saattaa tulla sinun mieleesi ja pohdit, voiko hän rakastaa minua jos tietää minusta totuuden.
Hän tietää totuuden. Näkee missä kaukana olet. Hänen sydämensä heltyy. Tule takaisin! Etkö ole jo tarpeeksi viettänyt tuhlaajapojan elämää. Etkö haluaisi parempaa. Olet tervetullut kotiin.
Minua hämmästyttää se, että Isä ei hauku, väheksy eikä soimaa kotiinsa palaavaa poikaa. Poika odottaa ehkä kiviä ja kovia sanoja. Mutta ei yhtään moitteen sanaa. Päinvastoin. Nyt laitetaan suuret juhlat pystyyn.
”Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin. Pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa. Noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Syökäämme ja pitäkäämme ilojuhlaa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.”
Kolmas kertomus
Tuossa oli kaksi tapaa kuvata evankeliumia. Kaksi kertomusta: luettelo evankeliumin hienoudesta ja kertomus tuhlaajapojasta.
Kolmas kertomus on sinun kertomuksesi. Se on kertomus siitä, miten sinä vastaat evankeliumin kutsuun.
Olisiko tuhlaajapoika koskaan tullut Isän luokse kotiin, jos ei olisi menettänyt kaikkea?
Jumala vetää puoleensa hyvyydellään. Joku uskoo Jumalaan, koska elämässä on niin paljon hyviä asioita, joista pitää kiittää.
Jokaisen ihmisen elämäntilanne ja kertomus on erilainen. Tärkeintä on, että Jumala odottaa. Ja kun olemme vielä kaukana, hän kurottautuu ja ilahtuu. Ehkä nyt rakastamani ihminen palaa kotiin.
Silloin on taivaassa suuren juhlan aika.
Perustuu puheeseen Kontiolahden kirkossa Itä-Suomi rukoilee -tapahtumassa 4.10.2014