Kristityt puhuvat yhteydestä. Eikä ihme, sillä Jeesus kehotti yhteyteen.
Olin TIE-konferenssissa 12.9.2026 puhumassa aiheesta Yhteyden uusi taso. Tässä tiivistelmä puheestani. Näkökulmana on, että juuri keskeneräisyys ja haavoittuvuus voivat syventää kristittyjen yhteyttä. Tässä puheessa käsittelin ennen kaikkea konferenssissa olleiden johtajien ja työntekijöiden välistä yhteyttä.
Eri kirkkokuntiin ja seurakuntiin kuuluvat kristityt tekevät paljon yhdessä.
Järjestämme kampanjoita, kokouksia, konferensseja ja yhteisiä projekteja. Mutta yhdessä tekeminen ei vielä välttämättä tarkoita yhteyttä.
Voimme istua samoissa kokouksissa tuntematta toisiamme kovinkaan hyvin. Yhteyttä ei aina löydy. Taustalla voi olla teologisia, toiminnallisia, henkilökemiallisia tai huonoihin kokemuksiin liittyviä syitä.
Jeesuksen rukous Johanneksen evankeliumin 17. luvussa tähtää syvemmälle kuin yhdessä tekeminen. Hän rukoilee, että hänen omansa olisivat yhtä. Ja hän liittää yhteyden suoraan missioon: ”että maailma uskoisi.”
Miltä yhteyden uusi taso voisi näyttää meidän keskellämme? Mainitsen tässä kolme näkökulmaa.
1. Oman työn rakentamisesta yhteisen tehtävän rakentamiseen
Meillä kaikilla on omat seurakuntamme, järjestömme, verkostomme ja projektimme. Ne ovat tärkeitä.
Mutta joskus pitäisi uskaltaa kysyä: Mitä sellaista Jumala haluaisi tehdä, mitä kukaan meistä ei pysty tekemään yksin?
Sellainen yhteys maksaa jotakin. Emme enää yksin päätä suuntaa, tapaa tai aikataulua. Joskus joudumme luopumaan siitä, että juuri meidän nimemme, organisaatiomme tai seurakuntamme näkyisi ensimmäisenä ja suurimpana.
Uskallammeko jakaa osaamistamme, verkostojamme ja voimavarojamme niin, että joskus toinen hyötyy siitä enemmän kuin me?
Olisi hienoa, jos kristillisessä kentässä voisimme nykyistä useammin vain soittaa toisillemme: ”Hei, tuo mitä teette, on hienoa. Voisimmeko tulla mukaan? Voisimmeko auttaa jotenkin?”
Tai päinvastoin.
Jospa voisit sanoa jollekin toiselle: ”Hei, me ollaan nyt löydetty hieno ja siunattu työmahdollisuus. Haluatko tulla mukaan tähän työhön?”
Siinä siirrytään omasta työstä yhteiseen missioon.
2. Rakkautta erilaisuuden keskellä
Yhteys ei edellytä samankaltaisuutta.
Kristityillä on teologisia eroja, erilaisia hengellisiä kulttuureja, erilaisia toimintatapoja ja erilaisia historioita. Joskus käytämme aivan erilaista kieltä puhuessamme samasta uskosta.
Lisäksi meillä on paljon vanhoja kiviä taskuissamme: loukkaavia sanoja, pettymyksiä, kokemuksia ulkopuolelle jättämisestä ja huonoina pitämiämme ratkaisuja.
Kaikki nämä voivat olla todellisia ja kipeitä.
Mutta juuri niiden keskellä tarvitsemme yhteyttä.
Ajattelen kristillistä yhteyttä mielelläni perheenä. Minulla on viisi sisarusta. Olemme erilaisia, mutta olemme samaa perhettä.
Perhe ei tarkoita samanlaisuutta. Perhe tarkoittaa rakkautta erilaisuuden keskellä.
Miten tämä voisi näkyä erilaisten kristittyjen keskellä toistemme puolustajana?
Yhteistyö ei tarkoita kaiken hyväksymistä. Mutta kristittyjen keskinäinen yhteys on liian arvokas asia rikottavaksi kevyesti.
3. Johtajien ja vaikuttajien syvenevä yhteyden tarve
Yhteyteen liittyy myös luottamus.
Kristillisissä verkostoissa yhteistyötä eivät aina estä suuret teologiset kysymykset. Joskus esteenä ovat paljon pienemmät epäilykset:
- Mitä nuo oikein tavoittelevat?
- Kenen nimi tulee näkyviin?
- Kuka hyötyy tästä?
- Saammeko me tästä mitään?
Yhteyden uusi taso merkitsee siirtymistä epäluulosta hyväntahtoisuuteen: haluan ymmärtää sinua ja ajatella sinusta hyvää.
Mutta vielä tätäkin syvempi yhteys syntyy siellä, missä uskallamme näyttää myös heikkoutemme.
Hengellisessä työssä olemme kaikki joskus väsyneitä. Olemme tehneet virheitä. Olemme pettyneet itseemme.
Mistä Jumalan valtakunnassa erottaa ensimmäisiä askeliaan ottavan ja kokeneen työntekijän?
Ehkä siitä, että kokenut on ehtinyt kompastella useammin.
Tarvitsemme ympärillemme ihmisiä, joiden kanssa voimme puhua myös epäonnistumisesta, väsymyksestä ja luovuttamisen halusta. Ihmisiä, joiden seurassa ei tarvitse aina näyttää vahvalta.
Olen joskus ajatellut, että suuret näyt ja yhteiset kampanjat synnyttävät johtajien välistä yhteyttä. Ajattelen niin edelleen.
Mutta ehkä syvin yhteys syntyykin silloin, kun uskallamme jakaa heikkoutemme.
Siellä ymmärrämme myös armon uudella tavalla. Jumalan työ ei lopulta rakennu meidän vahvuutemme varaan.
Evankelsita Billy Grahamista muistetaan suuret stadionit ja väkijoukot. Mutta hänen ympärillään kulki vuosikymmeniä myös pieni joukko läheisiä työtovereita. Hänellä oli ihmisiä, jotka tunsivat muutakin kuin maailmankuulun evankelistan.
Kuka tuntee sinut?
Kuka on ihminen, jolle voit soittaa silloin, kun työ kukoistaa – ja silloin, kun tekisi mieli lopettaa?
Ehkä meidän ei tarvitse tehdä enemmän
Yhteyden uusi taso ei ehkä ala uusista projekteista ja aloitteista.
Se alkaa siitä, että rakastamme enemmän, luotamme enemmän ja tahdomme enemmän hyvää toisillemme.
Tunnustamme oman keskeneräisyytemme ja kestämme myös toisten keskeneräisyyttä. Emmekä silti vetäydy erillemme.
Kristittyjen yhteys on samaan aikaan pyhien ja syntisten yhteyttä.
Joskus kahvi ja keskustelu saavat aikaan enemmän kuin kymmenet sähköpostit ja nettikokoukset.
Ehkä seuraava askeleemme työntekijöinä ja johtajina ei siis ole tehdä enemmän. Ehkä meidän pitäisi opetella olemaan enemmän yhdessä.
Sillä Jeesuksen rukouksessa yhteys ei ole vain kristittyjen sisäinen hyvä asia.
Se liittyy tehtäväämme maailmassa: ”että maailma uskoisi.”
Tämä on tiivistelmä puheestani, jonka pidin TIE-konferenssissa Tampereella 12.9.2026. TIE on kristittyjä yhdistävä evankelioimisen verkosto.
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN