Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa. Aiemmin käsitellyt teemat ovat lunastus ja sovitus.
PELASTUKSEN PERUSSANASTO 3 – LEPYTYS
Jumala sovitti maailman itsensä kanssa. Sovituksen välikappale oli Jeesus Kristus. Sovituksen väline oli Jeesuksen veri. Koko maailman synti on kertakaikkisesti sovitettu. Tämä tekee meidän pelastuksemme mahdolliseksi. Kristittyjen tehtävä on pyytää ihmisiä suostumaan tähän sovintoon. Silloin Jeesuksen ansaitsema sovitus, lasketaan heidän hyväkseen.
Toinen sana oli lunastus. Lunastukseen liittyy kaupankäynti. Joku orjaksi joutunut saatetaan lunastaa jostain rahasummasta. Kun lunastus tapahtuu, omistusoikeus muuttuu. Meidät on lunastettu Jeesuksen Kristuksen verellä.
Kolmas sana Raamattuavaimissa on lepytys. Lepytys on lunastuksen ja sovituksen seurausta.
Jumala lepytetään
Lepytyksen kohteena on Jumala. Tarvitseeko Jumala lepytystä? Kyllä. Miksi? Meidän syntiemme tähden.
Jo kaikkia ihmisiä koskevan yleisen ilmoituksen perusteella voi todeta, että jumalan olemassaolon tajuaminen on selvää kaikkialla maailmassa.
Kukaan ei synny ateistina. Yleisen ilmoituksen vuoksi ihmisessä on taju jonkinlaisen jumalan olemassaolosta. Tosin hän ei tiedä ilman erityistä ilmoitusta Raamatussa kuka tämä Jumala on ja mitä hän tahtoo. Yleisen ilmoituksen ja oman arkikokemuksen tasolla kaikkialla maailmassa ymmärretään, että ihminen on erossa tästä Jumalasta.
Kansojen erilaiset uskonnot pyrkivät uhreillaan, paastoilla, lahjoilla ja itsensä rankaisemalla lepyttää Jumalaa. Tämä kertoo sinänsä oikeasta asiasta, mutta ei johda mihinkään.
Jumalan aloite
Jumala teki sen mihin ihminen ei kykene.
Jumala ja hänen vihansa lepytettiin Jeesuksen uhrilla.
Uskonpuhdistuksen ensihetkillä syntyi luterilaisen kirkon tunnustuskirjat. Niissä käydään pohdintaa lepytyksestä muun muassa tällä tavoin:
”Jumala lepytettiin Jeesuksen uhrilla. Jumalan viha kohtasi synnin vallassa olevaa ihmistä. Mutta kun Jeesus uhrasi itsensä rakkaudesta meihin, Jumalan viha leppyi ja voit nyt kutsua Häntä rakkaaksi Isäksi.”
”Edellä olemme laajasti esittäneet, että meidät vanhurskautetaan uskolla, siten että uskomme Jumalan leppyneen meille, ei omien tekojemme tähden, vaan lahjaksi, Kristuksen tähden. Tämä on aivan varmasti evankeliumin oppi. Sanoohan Paavali Ef. 2:8-9 selvästi: ”Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja, se ei ole peräisin ihmisistä.”
Tämänkaltainen opetus oli tuolloin tärkeää, koska katolisen kirkon perusopetus oli, että ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen noudattamalla ihmisten säädöksiä. Tämä oli uskonpuhdistuksen sanomalle punainen vaate.
Jos lepytät Jumalaa itse
Jos Jumala ja hänen vihansa lepytetään hyviä tekoja tekemällä, tapahtuu luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen mukaan kolme asiaa:
- Ensinnäkin Kristuksen kunnia himmennetään koska ihmiset luulevat omilla teoillaan tulevan vanhurskaiksi ja lepyttävänsä Jumalan.
- Toiseksi omille teoille perustan asettaminen ei tuo omantunnon rauhaa. Pelastus on epävarmalla pohjalla ja voi johtaa epätoivoon.
- Kolmanneksi omaa vanhurskautta rakentamalla emme opi tuntemaan Jumalaa, koska oman vanhurskauden virittely on pakenemista Jumalan luota ja hänen valmistamastaan pelastuksen lahjasta.
Jeesuksen veri lepytysuhrina
Jumalan lepyttää vain Jeesuksen Kristuksen veri. Jeesus oli uhri, joka vuodatettiin.
Suurena sovintopäivänä – ja vain tuona päivänä – ylipappi meni kaikkein pyhimpään liiton arkin luokse. Hän pirskotti liitonarkin kannelle verta. Kantta kutsuttiin armoistuimeksi. Tällä armoistuimella toimitettiin sovitus, joka lepytti Jumalan vihan. Uudessa testamentissa Jeesus on armoistuin. Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa todetaan näin: “…jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska Hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit,…” (Room. 3:25).
Jumala ei vihaa sinua. Hän rakastaa sinua.
Lunastus, sovitus ja lepytys kertovat sen.
Et kelpaa Jumalalle itsesi tähden – mutta kelpaat Jeesuksen tähden
Jos epäilet oletko tarpeeksi hyvä kelvataaksesi Jumalalle, minulla on sinulle vastaus: ”Et ole!”
Mutta kristillisessä uskossa ei ole kysymys sinun hyvyydestäsi.
Pelastuksesi perusta on Jumalan hyvyydessä ja hänen teoissaan puolestasi. Älä tuijota itseesi. Katso Jeesukseen. Katso ristille. Kaikki on tehty valmiiksi ja Jumala on lepytetty.
Mitä suurempaa Jumala voisi vielä tehdä sinun puolestasi?
Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus