Mitä ruokkimisihmeen vihreä ruoho paljastaa Jeesuksesta?

Löysin tutusta Raamatun kertomuksesta yksityiskohdan, johon en aiemmin ollut kiinnittänyt huomiota.

Kaikki neljä evankeliumia kertovat ihmeestä, jossa Jeesus ruokki viidellä leivällä ja kahdella kalalla viisituhatta miestä sekä paikalla olleet naiset ja lapset. (Matt. 14:13–21, Mark. 6:30–44, Luuk. 9:10–17 ja Joh. 6:1–15).

Markuksen kertomuksessa on pieni yksityiskohta, joka saattaa helposti jäädä huomaamatta.

Jeesus antoi ohjeen kansanjoukolle: ”Jeesus käski heidän sijoittaa kaikki ruokakunnittain aterioimaan vihreälle nurmelle.” (Mark. 6:39).

Vihreä ruoho kertoo jotakin tapahtuman ajankohdasta. Galileassa ruoho on vihreimmillään keväällä, ennen kesän kuivuutta. Johanneksen evankeliumi vahvistaakin, että juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä (Joh. 6:4).

Mutta vihreällä ruoholla saattaa olla myös syvempi teologinen merkitys.

Lampaat ilman paimenta

Jeesusta seurasi iso väkijoukko. Markus kertoo, että Jeesus näki suuren kansanjoukon ja hänen tuli heitä sääli:

”He olivat kuin lampaat ilman paimenta.” (Mark. 6:34)

Tämä on Vanhan testamentin lukijalle tuttu ilmaus. Kun Mooses valmistautui luopumaan kansan johtamisesta, hän pyysi Jumalaa antamaan Israelille uuden johtajan, ettei kansa jäisi ilman paimenta (4. Moos. 27:15–17).

Mooses sanoi Herralle. ”Oi Herra, Jumala, sinä jonka käsissä on kaikkien elollisten henki, valitse israelilaisille päämies, joka pystyy käskemään heitä ja johtamaan heitä kaikessa, mitä he tekevät. Muuten Herran kansa on kuin lammaslauma, jolla ei ole paimenta.”

Jeesus näki edessään samanlaisen tilanteen. Ihmiset tarvitsivat paimenta.

Mitä Jeesus teki, kun väkijoukko seurasi häntä erämaahan?

Ensimmäiseksi hän opetti kansaa. Sen jälkeen hän huolehti heidän nälästään.

Hyvä paimen ei huolehdi vain ihmisten aineellisista tarpeista. Hän jakaa myös ikuisen elämän sanoja.

Psalmi 23 herää eloon

Kun luin Markuksen kertomusta uudelleen, mieleeni nousi yksi Raamatun rakastetuimmista psalmeista.

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.” (Ps. 23:1–2)

Huomaatko yhteyden?

Psalmissa Herra on paimen, joka vie lampaansa vihreille niityille lepäämään.

Markuksen kertomuksessa Jeesus näkee paimenettoman kansan, joka on seurannut häntä. Jeesus käskee kansan asettua vihreälle ruoholle.

Mutta yhteydet eivät pääty tähän.

Psalmissa sanotaan myös:

”Sinä katat minulle pöydän…” (Ps. 23:5)

Jeesus järjestää aterian tuhansille ihmisille keskellä autiota seutua. Hän ottaa viisi leipää ja kaksi kalaa, siunaa ne, murtaa leivät ja antaa ne opetuslapsille jaettaviksi.

Markus kertoo lopputuloksen:

”Kaikki söivät kyllikseen.” (Mark. 6:42)

Psalmin 23 alussa Herran seuraaja tunnustaa: ”Ei minulta mitään puutu.” (Tässä ei sanota, että minulla on kaikki, mitä haluan, vaan sanotaan: Minulta ei puutu mitään.)

Markuksen kertomuksessa kaikki saavat kyllikseen. Ruokaa jää vielä kaksitoista korillista yli. Mitään ei puuttunut.

Psalmi 23 kuvaa hyvää paimenta. Markus näyttää hänet toiminnassa.

Jumala lupasi tulla itse paimeneksi

Paimen-teema syvenee entisestään, kun luemme Hesekielin kirjan 34. lukua.

Siinä Jumala arvostelee Israelin johtajia, jotka ovat huolehtineet enemmän itsestään kuin kansastaan. Lampaat ovat joutuneet hajaannukseen, eikä kukaan ole pitänyt niistä huolta.

Markuksen evankeliumi muuten kuvaa juuri ennen ruokkimisihmettä kuningas Herodeksen toimintaa. Hän tappoi Johannes Kastajan. Hän ei ollut mikään hyvä paimen. Tämän jälkeen Markus kuvaa Jeesusta tavalla, joka saattoi tuoda monille mieleen Psalmin 23 kuvauksen Jumalasta hyvänä paimenena.

Hesekielin kautta, huonojen paimenten hallitessa, Jumala antaa suuren lupauksen kansalleen:

”Minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen.” (Hes. 34:11)

Ja edelleen:

”Minä itse kaitsen lampaitani ja vien itse ne lepäämään.” (Hes. 34:15)

Jumala lupaa etsiä eksyneet, tuoda takaisin harhautuneet, sitoa loukkaantuneet ja vahvistaa heikot.

Samassa luvussa Jumala lupaa asettaa kansalleen yhden paimenen, palvelijansa Daavidin. Kuningas Daavid oli kuollut satoja vuosia aiemmin. Tämä lupaus suuntautuu kohti tulevaa messiaanista kuningasta, Jeesusta Kristusta.

Kun Markus kuvaa Jeesuksen toimintaa, yhteys myös Hesekielin kirjaan näkyy.

Jeesus näkee paimenettoman kansan. Hän tuntee myötätuntoa, opettaa, kokoaa ihmiset yhteen, antaa heidän asettua vihreälle ruoholle ja ruokkii heidät.

Jeesus tekee sitä, mitä Jumala oli luvannut tehdä kansalleen.

Psalmi 23 ja viidentuhannan ruokkiminen

Raamatunlukijan on hyvä huomata, ettei Markus lainaa Psalmia 23 suoraan. Asia käy ilmi, kun vertaamme tekstien alkuperäisiä sanamuotoja.

Psalmi 23 kirjoitettiin alun perin hepreaksi, mutta se käännettiin jo ennen Jeesuksen aikaa kreikaksi. Tätä kreikankielistä Vanhaa testamenttia kutsutaan Septuagintaksi.

Psalmissa 23 puhutaan kreikaksi ”ruohoisasta paikasta” (kreikaksi topos chloees), kun taas Markus kirjoittaa ”vihreästä ruohosta” (chlooros chortos). Ilmaukset ovat merkitykseltään läheisiä, ja niissä esiintyy samaan sanaperheeseen kuuluvia sanoja, mutta ne eivät ole identtisiä.

Markus ei siis suoraan siteeraa psalmia. Sen sijaan hänen kertomuksensa herättää mielikuvan Psalmista 23: paimen, lampaat, vihreä laidun, lepo ja ravinto.

Emme voi varmasti tietää, tarkoittiko Markus viitata juuri tähän psalmiin. Mutta yhteys on niin kiinnostava, että uskon hänen tehneen tarkoituksella viittauksen Psalmiin 23. Jeesus on se hyvä paimen, josta Psalmi 23 kertoo.

Sen sijaan ilmaus ”lampaat ilman paimenta” on hyvin lähellä Mooseksen kirjoissa esiintyvää sanamuotoa.

Enemmän kuin ruokkimisihme

Ruokkimisihmeessä on kysymys paljon enemmästä kuin siitä, että Jeesus pystyi moninkertaistamaan leivät ja kalat. Kertomus paljastaa jotakin hänen persoonastaan ja tehtävästään.

Vanhassa testamentissa Jumala kuvataan kansansa paimenena. Hän myös lupaa lähettää kansalleen uuden paimenen, Daavidin sukuun kuuluvan kuninkaan, joka johtaa hänen kansaansa (Hes. 34:23–24). Tämä lupaus liittyy Israelin odottamaan Messiaaseen.

Markuksen kertomuksessa Jeesus toimii juuri tällaisena paimenena. Hän kokoaa kansan, opettaa sitä ja huolehtii sen ravinnosta.

Kyse ei ole vain yksittäisestä ihmeteosta, vaan tapahtumasta, jossa Vanhan testamentin lupaukset alkavat saada täyttymyksensä.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo suoraan:

”Minä olen se hyvä paimen.” (Joh. 10:11).

Markuksen kertomuksessa Jeesus ei sano sitä ääneen. Hän näyttää sen teoillaan.

Psalmi 23 alkaa sanoilla: ”Herra on minun paimeneni.” Jeesuksen elämä, teot, kuolema ja ylösnousemus pyrkii siihen, että jokainen voisi sanoa Jeesukselle nämä sanat: Sinä olet minun paimeneni.


TÄTÄ SAA JAKAA

FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN