Tässä elokuun kuulumisia. Pohjana on kuukausikirjeeni, jonka lähetän työni ystäville ja tukijoille. Olen muokannut alkuperäistä kirjettä poistoin ja lisäyksin. Jos haluat tulla työni ystäväksi ja tukijaksi, voit tehdä sen täällä: Mikan lähettäjäpiiriin.
Ryttylä 27.8.2026
Rovastin ensimmäinen kirje
Lapuan hiippakunnan piispa myönsi minulle 19.8.2026 rovastin arvon. Otin sen vastaan yllättyneenä, iloisena ja kiitollisena. Tämä on lahja, mutta myös tunnustus ja rohkaisu jatkaa omassa tehtävässäni eteenpäin. Lisäksi uskon sen olevan myös työkalu, joka ainakin luterilaisessa kirkossa jossain tilanteissa avaa ovia.
Arvonimien myöntäjä, piispa Matti Salomäki, viittasi myöntämisen perusteisiin. Kohdallani työ lähetys- ja evankelioimistyössä. Juuri näissä hommissa – lähetystyö, evankelioimistyön edistäminen ja kristittyjen yhteys – aion mennä eteenpäin. Evankeliumin suloinen sanoma kuuluu kaikille, lähellä ja kaukana.
Vauhdikas viikonvaihde
Elokuu käynnistyi superviikonvaiheella: Turussa Evankelistojen yhteyspäivät, Vihdin Enä-Sepässä OPKO:n työntekijäkokous ja Ryttylässä Kansanlähetyksen lähettipäivät. Ensimmäisessä olin koko ajan, muissa lyhyemmän aikaa.
Olen halunnut osallistua vuosittain Evankelistojen yhteyspäiville, koska kristillisen kirkon ja seurakunnan tehtävä on edistää evankeliumin julistusta ja erityisesti evankelioimista, jonka on sanoman viemistä niille, jotka eivät vielä usko. Evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen vuonna 2025 julkaisema linjaus ”Seuraa minua! Evankelioimisen toimintaperiaatteita” tekee eron evankeliumin julistamisen ja evankelioimisen välille, ja näkee molemmat kokonaisvaltaisena uudistusliikkeenä, jonka tavoitteena on, että usko kolmiyhteiseen Jumalaan tulee ihmisen elämässä merkitykselliseksi. Evankelistapäivät pitävät tätä näkyä esillä. Paikalla oli eri kirkkokuntiin kuuluvia.
OPKO eli Opiskelija- ja koululaislähetys vie evankeliumia koululaisten ja opiskelijoiden maailmaan. Olin työntekijöiden päivillä ja siunasin uudet työntekijät tehtävään OPKOn liittohallituksen puheenjohtajan roolissa.
Kansanlähetyksen entisenä lähetystyöntekijänä saan aina kutsun entisten ja nykyisten lähetystyöntekijöiden tapaamiseen. Valitettavasti ehdin vain käydä paikalla pikaisesti, mutta oli mahtavaa nähdä työtovereita usean vuosikymmenen ajalta.
Virossa edelleen
Heti seuraavana viikonloppuna matkustin vanhaan kotikaupunkiini Tallinnaan. Olen ollut Virossa lähetystyöntekijänä kolmessa jaksossa (1995-1998, 1999-2004 ja 2008-2010). Seinne matkustamnen on kuin kotiin menemistä.
Tapasin Tallinnassa Evankelisen Lähetysyhdistys ELY:n työntekijän Oiva Hujasen. Juttelimme Virossa tehtävästä lähetystyöstä, virailimme tapaamassa seurakuntien pastoreita ja pohdimme yhteistyön kuvioita.
Ilon ja riemun seurakuntatapahtumat Suomessa
Olemme Mission Europessa järjestämässä Uudenkaupungin seurakuntien kanssa Toivon siiville -seurakuntatapahtumaa lokakuun ensimmäisenä viikonvaihteena. Olen käynyt muuallakin puhumassa seurakuntatapahtuman tai mission mahdollisuudesta.
Erään seurakunnan työntekijäkokouksen tapaamista valmistellessa, minulle nousi vahvasti mieleen ajatus Ilon ja riemun seurakuntatapahtumasta.
Malli sellaiselle löytyy Apostolien teoista. Filippus meni Samarian pääkaupunkiin, julisti Kristusta. Vaikutus on sellainen, mitä nytkin voisi tapahtua:
ihmiset kokoontuivat kuulemaan Filippuksen sanomaa, moni vapautui ja parani, ihmeitä tapahtui ja ”kaupungin täytti ilo ja riemu” (Ap.t. 8:5–8).
Tässä oli ilon ja riemun seurakuntatapahtuma.
Voisiko tämä tapahtua meidän kylissä ja kaupungeissa?
Uudenkaupungin seurakuntapahtuman yhteydessä järjestämme MissioForumin, jossa pohdimme seurakuntatapahtumien järjestämisen mahdollisuuksia. Olet tervetullut pohtimaan, voisiko teidän alueellanne syntyä kristittyjä yhdistävä ja evankeliumia esillä pitävä tapahtuma. Lue lisää MissioForumista.
Kaksi Raamatun punaista lankaa
Raamatussa on kaksi toisiinsa liittyvää punaista lankaa:
* pelastushistorian punainen lanka ja
* siunauksen punainen lanka.
Ensimmäinen on tutumpi. Olen kuullut moni opetuksia, joissa pelastushistoria on jaettu kolmeen osaan: luominen-lankeemus-lunastus. Tai sitten pidemmällä kaavalla sama historia luomisesesta taivaaseen. Pelastushistorian punaisen langan ytimessä on Jeesus Kristus. Ensin Vanhan testamentin lupaukset ja esikuvat hänestä, sitten Uuden testamentin kuvaus, mitä hän on tehnyt puolestamme. Nyt odotamme Hänen paluutaan ja Jumalan kansan ikuista juhlaa.
Olen kuullut vähemmän näkökulmia siunauksen punaisesta langasta. Sekin kulkee Raamatun alusta loppuun asti. Paratiisissa Jumala siunasi meren eläimet ja linnut, ihmiset ja seitsemännen päivän (1. Moos. 1-2). Myöhemmin Jumala valitsee kaikille kansoille tarkoitetun siunauksen välittäjäksi Aabrahamin (1. Moos. 12:2-3). Aaronista polveutuva pappissuku siunasi Israelin Herran siunauksella(4. Moos. 6:24-27). Kun Jeesus nousi taivaaseen, siunasi opetuslapsiaan: ”Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.” (Luuk. 24:51). Emme tiedä siunauksen sanoja. Olisiko ollut Herran siunaus? Siunaus saa täyttymyksen Jumalan tulevassa valtakunnassa: ”Mikään ei ole enää kirouksen kahleissa” (Ilm. 22:3).
Pelastushistorian punainen lanka Jumalan siunauksen punainen lanka kulkevat rinnakkain ja toisiinsa liittyen.
Pelastushistoria etenee usein yksittäisissä historian vaiheissa, tapahtumissa ja hetkissä.
Siunaus sen sijaan viihtyy usein huomaamattomana vieraana arkipäivässä jokapäiväisenä leipänä, turvana ja tyytyväisyytenä. Jumala siunaa, vaikka aina emme huomaa sitä.
Kristitty on siunauksen välikappale
Herran siunauksessa (heprean käsikirjoituksessa Herra on tässä YHWH eli Jahve) pyydämme Herralta ensin siunausta ja varjelusta: ”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.”
Siunaus ja varjelus eivät ole toisistaan irrallisia. Ne liittyvät myös yhteen. Monesti ajattelemme varjeluksen olevan vain ulkoisilta uhkilta ja vaaroilta varjelemista. Sitäkin tarvitsemme.
Tuon tässä nyt toisenlaisen lisänäkökulman Herran siunauksen alkuun, siunauksen ja varjeluksen liittymisestä toisiinsa.
Kun Jumala antaa siunauksen, tarvitsemme varjelusta saadussa siunauksessa, ettemme käytä sitä väärin: ”Herra siunaa minua, mutta älä anna siunauksen johtaa minua harhaan, olemaan itsekäs tai väheksymään toisia. Anna siunauksen olla tuomassa minua lähemmäksi sinua ja käyttämään sitä tahtosi toteuttamiseksi.”
Jumala siunaa eri tavoin, ja meidän tehtävämme on käyttää siunausta toisten siunaamiseen.
Israelissa Kuollutmeri on kuin esikuva tästä. Kuollutmeri saa jatkuvasti vettä Jordan-virrasta. Sieltä vesi ei kuitenkaan pääse virtaamaan eteenpäin. Siitä on tullut elinkelvoton suolainen vesi, jossa on kyllä kiva kellua, mutta elämää siellä ei ole. Veden siunaus ei pääse virtaamaan eteenpäin.
Meillä kaikilla on etuoikeus siunata.
Voimme vaikkapa lukea rukoillen Herran siunauksen sanoja toisten ylle toivottaen heille siunausta. Tässä on suuri siunauksen tehtävä jokaiselle.
Siunaa vaikkapa juuri nyt joitakin ihmisiä Herran siunauksella. Näin välität siunausta eteenpäin.
Haluan siunata sinua nyt tällä vanhalla aaronilaisella Herran siunauksella:
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.
Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle
ja olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi
ja antakoon sinulle rauhan.
Ole suuresti siunattu ja siunaukseksi!
MikaT
KANNATUSTIEDOT
Mobilepay: 40222
Pankkiyhteydet
