Joskus kahvi ja keskustelu saavat aikaan enemmän kuin kymmenet sähköpostit ja nettikokoukset.
Kirjoitan kuukausittain rohkaisukirjettä niille, jotka haluavat kirjeen saada. Kirjeen saajista koostuu myös työni mahdollistava joukko, jotka rukoilevat, rohkaisevat ja lahjoittavat tähän palvelutyöhön.
Mission Europen työ perustuu tähän periaatteeseen: Kukin työntekijä kerää lähettäjäjoukon, jonka varassa työ tapahtuu. Toimin evankeliumin julistamisen tehtävän lisäksi johtajana, ja haluan sitoutua samaan periaatteeseen.
Työntekijämme kirjoittavat säännöllisesti kirjeitä ystäväjoukolleen. Kirjoitan kerran kuukaudessa. Tässä alla on syyskuun 2026 kirje, jonka sisältöä olen muokannut. Jotain olen poistanut ja aika paljon lisännyt alkuperäiseen verrattuna.
Kuka olen? Pastori, rovasti, evankeliumin julistaja, lähetystyöntekijä kotimaassa ja Euroopassa sekä järjestömme toiminnanjohtaja. Erityinen kutsumukseni on evankeliumin kertominen siten, että mahdollisimman moni voisi löytää tietoisen uskon Jeesukseen Kristukseen. Tässä tarvitaan kristittyjen yhteistä työtä, todistusta sekä keskinäistä kunnioitusta ja rakkautta. Tervetuloa mukaan tähän työhön lähettäjänä!
Sitten kirjeeseen.
Evankeliumin vuoksi matkoilla
Kristinuskon leviämisessä ja vahvistumisessa on aina tarvittu kulkemista. Apostoli Paavali kuvaa työtään:
”Olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimolaisteni taholta, vaaroissa pakanoiden taholta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa autiomaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä.” (2. Kor. 11:26)
Minulla ei ole ollut tuollaisia vaaroja, mutta vauhtia on riittänyt. Oli Turku-aktio, Tampereella evankelioimisverkosto TIE-konferenssi, OPKOn liittohallitus Helsingissä, Kristuspäivän suunnittelua Riihimäellä ja seurakuntien johtajien tapaamisia Lappeenrannassa Kristuspäivän merkeissä. Käynti Tallinnassa. Opiskelijailta ja nuortenilta Helsingissä. Lisäksi on paljon arkityötä kotitoimistolla Ryttylässä.
Tajuan, että työn etenemisen vuoksi minun pitäisi olla enemmän liikkeellä ja tapaamassa seurakuntien ja kirkkokuntien johtajia sekä työntekijöitä ja vastuunkantajia. Uudet rohkeat aloitteet tarvitsevat aikaa ja tapaamisia, sillä juuri niissä syntyy tarvittava luottamus ja päätökset.
Pelkkä kirjeenvaihto ja sähköpostit eivät riitä. Tarvitaan kohtaamisia. Ja alussa mainittua periaatetta:
Joskus kahvi ja keskustelu saavat aikaan enemmän kuin kymmenet sähköpostit ja nettikokoukset.
Jumala on antanut meille kutsumuksen tehdä työtä, jossa etsitään laajaa vaikuttavuutta ja kristittyjen yhteistä työtä. Tämä vaatii luottamuksen rakentamista. Sitä pitää rakentaa ja vahvistaa.
Seurakuntatapahtumat, missiot, Kristuspäivät ja rukouspäivät
Johdan Mission Europen työtä. Organisaation johtaminen ei ole työn päämäärä. Johtaminen on väline päämäärän tavoittamiseen.
Päätehtäväni on saada Suomessa – ja ehkä myös Suomesta alkava – uusi tavoittavien seurakuntatapahtumien, rukoustapahtumien ja missioiden nousu. Tämä tarkoittaa entistä enemmän keskittymistä kirkkokuntien, seurakuntien ja järjestöjen johtajien vierellä kulkemiseen ja rohkaisemiseen.
Meidän on yhdessä – sinun ja minun – tarpeen kysyä kolme kysymystä: Miksi, miten ja mitä?
Miksi näemme vaivaa? Jotta mahdollisimman moni kuulisi evankeliumin Jeesuksesta ja ottaisi sen vastaan. Kysymys on uskon syntymisestä ja pelastuksesta. Lisäksi työssämme rohkaisemme ja tuemme kristittyjä ja seurakuntia.
Miten toimimme? Toimimme yhdessä, rukoillen, paikallisesti, seurakuntarajat ylittäen ja evankeliumiin ja Vapahtajaamme keskittyen. Haluamme tuoda erilaisia kristittyjä yhteen.
Mitä teemme käytännössä? Yhteistyö tulee näkyviin tavoittavina seurakuntatapahtumina ja missioina sekä rukoustapahtumina. Näihin liittyy kristittyjen varustaminen ja evankeliumin julistaminen. Rukoustapahtumissa erityinen painopiste on rukous sairaiden ja apua tarvitsevien puolesta.
Tässä seuraamme vanhaa Mission Europen Kalevi Lehtisen missioista nousevaa perusnäkyä:
a) Evankeliumi pitää tuoda jokaisen ulottuville. Seurakuntatapahtumissa pyrimme tavoittamaan alueen jokaisen asukkaan.
b) Tässä tarvitaan kaikkien kristittyjen varustamista tehtävään.
c) Kristittyjen yhteinen työ mahdollistaa laajan työn.
d) Ytimessä on kaikkia kristittyjä yhdistävä Jeesus Kristus ja kutsu hänen seuraamiseensa.
Näitä olemme pyrkineet pitämään esillä myös pian (2.–5.10.) tulevassa Uudenkaupungin Toivon siiville -seurakuntatapahtumassa.
Käymme keskusteluja seurakuntien kanssa uusista seurakuntatapahtumista ja missioista sekä Kristuspäivistä. Hahmottelemme uudenlaisten rukoustapahtumien aloittamista. Rukoile ovien avautumista yhä uusille paikkakunnille! Jos olet kiinnostunut rukous- ja seurakuntatapahtumista, ota yhteyttä.
Joskus into voi loppua
Olen helposti syttyvä ja haluaisin toistenkin syttyvän mielestäni hyville Jumalan mielenmukaisille ideoille ja näyille.
Joskus into laantuu. Suomen kristittyjen keskellä on tällä hetkellä monia kriisejä, jotka syövät keskinäistä luottamusta ja vaikeuttavat kristittyjen yhteistä rukousta ja työtä. Samaan aikaan kun kristityt ajautuvat kauemmaksi toisistaan, tulee muistaa, että kaikki Jeesuksen Kristuksen seuraajat muodostavat yhden Jumalan perheen.
Apostoli Paavali kohtasi perustamissaan seurakunnissa monenlaisia ongelmia. Alkuseurakunta ei ollut ihanne, jota seurata kaikessa.
Kirjoittaessaan Korintin seurakunnalle hän kutsuu kirjeen vastaanottajia pyhiksi ja Jumalan kutsumiksi. Tämä on hänen lähtökohtansa: he ovat Jeesuksen Kristuksen seuraajia.
Mutta heti aloituksen jälkeen hän moittii heitä keskinäisistä ristiriidoista ja puolueista seurakunnan keskellä (1. Kor. 1:10–17). Siitä hän siirtyy muistuttamaan ristiinnaulitun Kristuksen merkityksestä (1. Kor. 1:18–2:5). Juuri Kristus yhdistää.
Paavalille seurakunnan yhteys ei merkitse sitä, että ongelmat vaietaan kuoliaiksi. Seurakunta on yksi Kristuksen ruumis, jossa erilaiset jäsenet kuuluvat toisilleen ja tarvitsevat toisiaan (1. Kor. 12). Juuri siksi Paavali tarttuu myös seurakunnan vääristymiin. Hän puuttuu riitoihin, moraalisiin ongelmiin, hengelliseen ylpeyteen ja opillisiin harhoihin. Kaiken keskellä hän muistuttaa, että Kristuksen seurakunta on silti yksi:
”Niin kuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä – mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis – niin on Kristuskin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, ja kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monesta. Jos jalka sanoisi: ‘Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen’, se ei silti olisi ruumiiseen kuulumaton… Silmä ei voi sanoa kädelle: ‘En tarvitse sinua’, eikä pää jaloille: ‘En tarvitse teitä.’… Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne hänen jäseniään.” (1. Kor. 12, otteita Paavalin kuvauksesta seurakuntaruumiista.)
Koska kristityt ovat saman Kristus-ruumiin jäseniä, tarvitsemme toisiamme.
Siksi kaiken kristikunnan jakautumisen ja erimielisyyden keskellä haluan jatkaa seurakuntatapahtumien, missioiden ja Kristuspäivien järjestämistä. Näissä on tärkeää saada ensin kristityt johtajat ja vaikuttajat tulemaan yhteen ja näkemään sekä ihmisten tarve että yhteisen toiminnan mahdollisuudet.
Martti Ahtisaaren opissa
Rauhannobelisti Martti Ahtisaari oli ”matalien hierarkioiden mies”. Rauhanneuvotteluissa tuo on varmaan tarpeen, sillä käskyttämällä ja valtaa käyttämällä yhteyttä ja rauhaa ei synny.
Sitä ei synny myöskään kristittyjen välisissä rauhanneuvotteluissa.
Tarvitaan kohtaamisia ja toisten näkökulmien ymmärtämistä. Joskus on ehkä todettava, että yhteisestä työstä ei nyt tule mitään. Mutta huomenna tilanne voi olla toisin.
Ahtisaari oli hankkinut kokemusta rauhanneuvotteluihin kansainvälisistä tehtävistä. Hänellä oli kyky ymmärtää eri osapuolia ja pystyi siksi sovittelemaan. Tässä suomalaisuus oli etuna. Pieni maa on tottunut elämään suurvaltapolitiikan seuraajana ja kärsijänäkin. Lisäksi olemme pysyneet kansainvälisten kriisien ulkopuolella. Rauha oli Ahtisaarelle teonsana. Hän halusi tuoda konfliktien keskelle sovun.
Tässä ollaan samalla linjalla Jeesuksen Vuorisaarnassa kerrotun kanssa: ”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen” (Matt. 5:9). Huomionarvoista on, ettei Jeesus sano vain ”rauhalliset”, vaan rauhantekijät. Rauha on jotain, mitä tehdään.
Paavali puolestaan kehottaa: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18). Tässä on myös realismia: kaikkea konfliktia ei yksi ihminen voi ratkaista. Silti oma vastuu rauhan edistämisestä säilyy.
Sama ajatus löytyy Room. 14:19: ”Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toinen toistamme.” Rauha vaatii siis tietoista pyrkimystä. Heprealaiskirje sanoo vielä voimakkaammin: ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa” (Hepr. 12:14).
”Hei, mikäs nyt mieltäsi painaa?”
Tämä oli eräs Ahtisaaren usein esittämä kysymys.
Jokainen voi käyttää tuota kysymystä työpaikoilla, kaveriporukoissa ja lähisuhteissa. Vastauksen kuunteleminen on tärkeää. Kuuntelen ymmärtääkseni, en vastatakseni.
Kristittyjenkin keskellä tarvitaan kuuntelemista ja ymmärtämistä. Olemme erilaisia, ja joskus on voinut syntyä syviä haavoja ja ikäviä muistoja. Jumalan seurakunta on haavoitettu ja parantamista tarvitaan.
Fransiscus Assisilaisen rukous on hyvä jokaiselle: ”Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale”. Tätä tarvitaan kristittyjen keskellä. Rauhaa ja rauhan välikappaleita.
”Teette tärkeää työtä!”
Nämä junassa keskustelujamme seuranneen tuntemattoman sanat rohkaisivat. Hän nojautui taaksepäin ja sanoi: ”Teette tärkeää työtä!” Nämä sanat kuuluvat myös sinulle, rakas lähettäjäni ja työtoverini!
Rakkaudella, Mika Tuovinen
Lue Mikan lähettäjäpiiristä / Tule mukaan! – Lahja työlle – Puhujaksi
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN