Suomi 104 vuotta – ”Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet”.

Nyt itsenäisyyspäivänä aatokseni meni Vanhan testamentin Valitusvirsien kirjaan. Tuo lyhyt kirja kirjoitettiin kansan jouduttua pakkosiirtolaisuuteen noin noin 600 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Mielessäni ovat sanat kirjan sanat:

”Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut”.

Silloin sanotut sanat sopivat Suomellekin.

Jossain vaiheessa alle 1000 vuotta sitten pohjoisista suomalaisista alkoi tihkua tietoja historiankirjoihin. Noin 870 vuotta sitten tänne tuli englantilainen piispa Henrik.

698 vuotta sitten alueemme heimot jakoi Pähkinänsaaren rauha Ruotsin ja Novgorodin tasavallan välillä. 426 vuotta sitten päättyi 25 vuoden Pitkä viha (1570-1595) Ruotsin ja Venäjän välillä, jollin siviiliväestö kohtasi paljon julmuuksia. Tätä seurasi talonpoikien kapina Nuijasota.

379 vuotta sitten saimme koko Raamatun suomeksi (1642).

Isovanhempamme selvisivät vuosien 1695-1697 suurista kuolonvuosista, jolloin kolmannes väestöstä kuoli tauteihin ja nälkään. Vauraimmistakin taloista loppui vilja, karja oli syöty. Ihmiset lähtivät kerjuulle, mutta ei ollut ruokaa. Syötiin jopa hevoset ja koirat, joissain oli kannibalismia. Ne olivat kauheita vuosia!

Oli Isoa vihaa (1713-1721) ja Pikkuvihaa (1741-1743), Suomen sotaa (1808-1809), jonka seurauksena Ruotsi luovutti Suomen osaksi Venäjää. Suomesta tuli autonominen suuriruhtinaskunta.

Suuret nälkävuodet alkoivat vain 155 vuotta sitten (1866-1868). Kahdeksan prosenttia suomen väestöstä kuoli.

104 vuotta sitten Suomi julistautui itsenäiseksi. Tämän jälkeen melkein neljän kuukauden ajan suomalainen soti suomalaista vastan. Jouduimme toisen maailmansodan pyörteisiin, jossa kansamme yritettiin liittää isomman kansan yhteyteen. Suomi selvisi, mutta hinta oli raskas.

Sen jälkeen kansalla on ollut noottikriisejä ja pankkikriisejä. Puhumattakaan yksityisistä kriiseistä, joita olemme kohdanneet omassa elämässämme.

Tässä vain lyhyt katsaus kansamme elämään, jossa on ollut todella vaikeita hetkiä. Välillä on ollut vaarana, että kansa kuolee. Joskus vihollinen on yrittänyt hävittää.

”Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut” (Valitusvirret 3:22).

Moni muu suomensukuinen kansa on siirtynyt historiaan. Jumalan armosta, me olemme säilyneet. Uskon, että Jumala on ollut hyvä kansallemme ja hän on varjellut meitä pahimmalta.

Uskon, että tällä kaikella on tarkoitus ja meillä on vielä tehtäviä Euroopassa ja koko maailmassa.Suomen kansan henkeä ja sielua on uudistanut kristillinen sananjulistus ja Jumalan antamat herätykset, jollaisia monissa maissa ei ole ollut.

Uskon, rukoilen ja työskentelen, jotta voisimme vielä kokea uuden hengellisen herätyksen Suomessa.

Minä annan kiitoksen Suomen säilymisestä ja hyvinvoinnista korkeimmalle Jumalalle.

Rukoile Suomen puolesta! Siunaa sitä ja toimi sen parhaaksi!

Tänäänkin on syytä rukoilla virren sanoin:

”Siunaa ja varjele meitä, Korkein, kädelläs.”

Vain Jumalan siunaus ja suuri käsi voi varjella meidät tulevaisuudessakin.


JAA TÄMÄ TOISILLEKIN

FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN


Yksi kommentti artikkeliin ”Suomi 104 vuotta – ”Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet”.”

Vastaa käyttäjälle Olavi+Pursiainen Peruuta vastaus