Viron kristittyjen ihme ja meidän tehtävämme Suomessa

Virossa on alkanut uudenlainen rukousliike kristittyjen keskuudessa yli kirkkokuntarajojen. Eräs virolainen pastori koki Jumalan kutsun aloittaa rukoustyön niiden puolesta, joille lääketiede ei enää tarjoa toivoa.

Kokonaisvaltaisen terveyden palvelutyö

Baptistipastori Veikko Võsu alkoi Tallinnassa Nõmmen baptistiseurakunnassa rukoilla sairaiden parantumisen puolesta. Pian hän huomasi, että tehtävä kasvoi liian suureksi hänen yksin kannettavakseen ja tarvittiin lisää rukoilijoita. Niinpä Veikko yhdessä seurakuntansa kanssa kutsui mukaan muita seurakuntia eri tunnustuskunnista.

Syntyvän rukousliikkeen nimeksi tuli Tervikliku Tervenemise Teenistus – Kokonaisvaltaisen paranemisen palvelutyö. Ensimmäiset rukoushetket pidettiin vuonna 2021. ”Kokonaisvaltainen” viittaa tässä ihmiseen kokonaisuutena: henkeen, sieluun ja ruumiiseen.

Rukoustapahtumia kaupungeissa

TTT järjestää eri puolilla Viroa rukousiltoja, joissa musiikki ja todistukset Jumalan parantavasta työstä ovat keskeisessä roolissa. Jokainen ilta päättyy rukouspalveluun. Tilaisuuksien toteutuksessa on mukana kristittyjä useista kirkkokunnista, ja usein tapahtumat pidetään luterilaisissa kirkoissa. Kirjoitin aiemmin ensikokemuksestani TTT:n tilaisuudessa Tallinnan tuomiokirkossa syksyllä 2023.

Keväällä Viron luterilaisen kirkon piispa Marko Tiitus kertoi kokemuksistaan kirkon sanomalehdessä Eesti Kirik. Hänen mukaansa tällaiselle rukoustoiminnalle on todellista tarvetta, sillä sunnuntain jumalanpalveluksiin ei yleensä sisälly henkilökohtaisia todistuksia Jumalan teoista eikä esirukouspalvelua. Olen aiemminkin viitannut piispan havaintoihin: hän osallistui kahden ja puolen tunnin rukouskokoukseen ja totesi, ettei nähnyt siellä mitään, mistä luterilaisena teologina ja piispana olisi syytä huolestua. Päinvastoin. Hän näki asioita, joiden pitäisi hänen mielestään vahvistua myös luterilaisessa kirkossa.

Alla joitakin piispan ajatuksia:

”Vaikka fyysinen paraneminen on tässä maailmassa tärkeää, ikuisuuden kannalta tärkeintä on uudestisyntyminen ja Pyhällä Hengellä täyttyminen. Runsas elävä palaute on vahvistus siitä, että Pyhä Henki on koskettanut ja parantaa tämän palvelutyön kautta monia.”

”Ennemminkin lähdin kirkosta kokien, että olen saanut hengellistä rohkaisua ja virvoitusta. Rukoustapahtuman kaikkein keskeisimpänä osina olivat seurakuntalaisten todistukset Jumalan parantavan voiman ja avun kokemisesta sekä henkilökohtaiset esirukoukset.”

”Olen vakuuttunut, että näitä kahta – omien kertomusten jakamista ja henkilökohtaisen parantumisen ja uudistuksen puolesta rukoilemista – tarvitsevat hengellisellä matkalla myös luterilaiset, ja koska ne eivät yleensä ole osa sunnuntain jumalanpalveluksia, niitä varten tulee etsiä toisia mahdollisuuksia.”

Piispa Tiitus muistutti, että Jeesus antoi apostoleille kaksi tehtävää: julistaa evankeliumia ja parantaa (Matt. 10:7–8). Hänen mukaansa vanhurskauttamisopetus on meille korvaamaton, mutta Jumalan parantava voima ei rajoitu hengelliseen terveyteen. Se tulee näkyviin myös fyysisenä paranemisena sekä ihmisyhteisöjen ja jopa kansojen välisenä sovituksena ja eheytymisenä.

Messukeskuksen suuret tapahtumat

TTT on järjestänyt suuret yhteistapahtumat Tallinnan Näitusen messukeskuksessa jo kahdesti. Olen ollut mukana molemmilla kerroilla. Viimeisin järjestettiin 13.–16.11.2025.

Torstai-iltana 13.11. oli rukousilta. Perjantai-ilta oli kokonaan nuorten toteuttama. Lauantaina järjestettiin klo 12 lasten ja perheiden juhla, ja illalla jälleen rukousilta. Viikonlopun huipennus oli sunnuntaina 16.11. klo 11 pidetty kirkkokuntien yhteinen jumalanpalvelus. Ainakin 36 seurakuntaa jätti oman sunnuntain jumalanpalveluksensa pitämättä ja kehotti jäseniään osallistumaan messukeskuksessa järjestettyyn yhteiseen tilaisuuteen. Tämän tuloksena yli 2000 hengen halli täyttyi ääriään myöten. Illalla kuultiin vielä ”Viron Exitin”, Crux-yhtyeen, konsertti.

Tapahtuman teemana oli Ärkame! – suomeksi Heräämme! Tilaisuuksissa puhuttiin rohkeasti ja selkeästi uskoontulosta ja uskossa uudistumisesta. Kaikille tapahtumille oli yhteistä vahva rukouksen painotus. Lastentapahtumaa lukuun ottamatta jokaisessa tilaisuudessa oli mahdollisuus henkilökohtaiseen rukoukseen rukouspalvelijan kanssa.

Viron ihme

Yksi asia on hämmästyttänyt minua yli 30 vuoden aikana, kun olen asunut ja vieraillut Virossa: kristittyjen vahva keskinäinen yhteys. Sen taustalla on ilman muuta maan pienuus. Yli miljoonan asukkaan maassa kristittyjen ja seurakuntien johtajien on helppo tuntea toisensa.

Eräs kirkon johtaja sanoi minulle kerran: ”Neuvostoliiton vaikeina vuosina meillä oli 1970-luvulla nuorisoherätystä. Tulimme eri kirkkokunnista yhteen rukoilemaan, laulamaan ja tapaamaan toisiamme. Kun salainen poliisi KGB tuli etsimään meitä, juoksimme yhdessä pakoon eri suuntiin. Sitten 1980-luvun lopulla koitti vapaus. Miksi emme nyt jatkaisi sitä, mitä teimme silloin vaikeina vuosina?”

Tämä virolaisten kristittyjen yhteyden ihme näkyy monissa toiminnoissa, myös rukoustoiminnassa. Rukoustapahtumia järjestetään yhdessä eri puolilla maata, ja nyt rukousviikonloppuun osallistui kymmeniä seurakuntia. Yhteyden huipentumana nautittiin yhteinen ehtoollinen. Tänä vuonna jo toista kertaa.

Voiko vastaavaa tapahtua Suomessa?

Kyllä voi. Suomessakin on nousemassa useita rukousliikehdintöjä. Kristuspäivä on ollut niistä merkittävimpiä. Paikallisia Kristuspäiviä on järjestetty eri puolilla maata, ja valtakunnallisia tilaisuuksia on pidetty Turussa ja Tampereella.

Vuonna 2027 järjestetään jälleen valtakunnallinen Kristuspäivä. Tällä kertaa se ei ole yhden kaupungin tapahtuma, vaan koko maan kattava kiertue, jonka aikana kahdeksalla paikkakunnalla vietetään Kristuspäivää. Näissä tilaisuuksissa kristityt kokoontuvat yhteen rukoilemaan – aivan kuten Virossakin.

Tallinnan TTT-illassa vuonna 2023 sanoin Ilkka Puhakalle näin:
“Jos minun pitäisi valita yksi asia, johon sijoittaisin aikani, voimani, taitoni ja kokemukseni, se olisi tällainen rukous- ja siunauspalvelu tavallisten ihmisten puolesta, rinnalla ja kanssa. Tarve tällaiseen on valtava myös meidän maassamme. Uskon, että meitä on paljon, jotka kaipaamme tällaisen palvelutyön kasvua Suomessa.”

Toivonkin, että tällaisia rukoustapahtumia alkaisi nousta kaupungeissa ja kylissä ympäri maan.

Entä se ehtoollinen?

Rukoustapahtumien järjestäminen on suhteellisen helppoa, mutta ehtoollisen vietto on huomattavasti hankalampaa. Haastetta tuovat erityisesti kirkkokuntien suljetut ehtoollispöydät, jolloin ehtoolliselle kutsutaan vain oman kirkon jäsenet, sekä se, ettei kristittyjen yhteisen ehtoollisen viettämiselle ole Suomessa juurikaan valmista kulttuuria.

Monissa kirkkokunnissa ehtoollinen on kuitenkin käytännössä avoin kaikille kristityille. Kesäjuhlat ovat hyvä esimerkki: ehtoollispöytään tulee osallistujia eri taustoista, eikä jäsenkortteja kysellä.

Suurin teologinen kynnys liittyy ymmärrykseen ehtoollisen olemuksesta, erityisesti siihen, miten Kristuksen läsnäolo ehtoollisessa nähdään. Jotkut kokevat, ettei samaan ehtoollispöytään voi tulla, jos ehtoolliskäsitys ei ole yhteinen. Toiset kirkot korostavat vahvasti, että ehtoollinen on näkyvän ykseyden ja saman opin merkki, jolloin ehtoolliselle kutsutaan vain oman kirkkokunnan jäsenet tai ne, joiden kanssa on sovittu ehtoollisyhteys. Joissakin traditioissa on lisäksi tärkeää selvittää, kuka ehtoollisen toimittaa ja onko hänen vihkimyksensä kyseisen kirkon näkökulmasta pätevä.

Virossa luterilainen pappi oli mukana muiden kirkkokuntien pappien rinnalla. Hän ei osallistunut ehtoollisen asetussanoihin tai ehtoollisrukoukseen, mutta oli läsnä, osallistui ehtoolliseen ja luki lopuksi Herran siunauksen.

Monet tulevat yhteiseen ehtoollispöytään, koska heidän mielestään se on kristillisen uskon ja yhteyden näkyvä ilmaus. Se kertoo, että kristityt ovat yhtä. Joillekin yhteinen ehtoollinen on jopa profeetallinen teko, näkyvä merkki siitä ykseydestä, jota kristityt elävät maailmassa. Ehtoollisen ydin on Jeesuksen käsky ja asetussanojen lukeminen. Kun jaamme yhteisen uskon, moni näkee, että voimme myös tulla samaan ehtoollispöytään. Toiset korostavat pastoraalista ja hengellistä tarvetta: ihmiset kaipaavat yhteyttä ja ravintoa Herran pöydässä.

Suomessa kirkollinen kulttuuri on varovainen ja konsensushakuinen. Olemme tottuneet vakiintuneisiin käytäntöihin, joissa yhteinen ehtoollinen ei ole ollut mahdollinen. Uskon kuitenkin, että tämä tulee muuttumaan ja että Viron kaltaiset kristittyjen yhteiset ehtoolliset tulevat lisääntymään. Tie ei ole helppo. Virossa jotkut kristityt lähtivät liikkeelle, ja lopulta monet kirkot ja seurakunnat antoivat siunauksensa, kuten tapahtui Tallinnassa marraskuussa.

Mitä voimme tehdä Suomessa?

Viron kristityt rohkaisevat meitä yhteiseen rukoukseen. Sinäkin voit omalla alueellasi kutsua kristittyjä yhteen ja alkaa pohtia, miten rukoustilaisuuksia voisi järjestää omassa seurakunnassa. Ehkä joku näkee jo laajemmin oman maakunnan tasolla olevat rukoustapahtumat. Joku toinen voi jopa alkaa unelmoida rukouksen kautta koko maan tavoittamisesta.

Herramme Jeesuksen toiminta oli suurelta osin juuri tällaista: kokonaisvaltaisen terveyden rukoustoimintaa.

Jeesus kulki kylissä, kaupungeissa ja maaseudun kodeissa puhuen, rukoillen ja parantaen.

”Ja minne hän vain meni, kylään, kaupunkiin tai maaseudun taloon, aina ihmiset toivat sairaita aukioille ja pyysivät, että nämä saisivat edes koskettaa hänen viittansa tupsua. Ja kaikki, jotka koskettivat häntä, paranivat.” Mark. 6:56

”Sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Hänellä oli seurassaan kaksitoista opetuslastaan” Luuk. 8:1 

Jeesus lähetti opetuslapset tekemään samaa:

”Niin opetuslapset lähtivät matkaan. He kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.” Luuk. 9:6 

Rukoustyölle on tarve. Kuten TTT:n perustaja Veikko Võsu kertoi kutsumuksestaan:

Tulee alkaa rukoilla niiden puolesta, joille lääketiede ei anna enää toivoa.

Suomessa heitä on paljon.

Kansamme keskellä on valtava kohtaamisen ja esirukouksen tarve. Jeesuksen esimerkin ja meille annetun tehtävän mukaisesti meidän tehtävämme on vastata tähän tarpeeseen: rukoilla sairaiden puolesta, rukoilla ja siunata, ja puhua evankeliumin lupauksia ihmisille.

Tallinnan suuressa rukouskokouksessa eräs vakavasti onnettomuudessa loukkaantunut mies – joka oli opetellut uudelleen kävelemään – sanoi jotakin, joka jäi mieleeni. Hän totesi: “Suurin ihme ei ole se, että pystyn apuvälineiden avulla kävelemään. Suurin ihme on se, että sydämeni on muuttunut.”
Tämä on kokonaisvaltaisen rukouspalvelun ydin. Se on enemmän kuin fyysisen sairauden parantamista. Kokonaisvaltaiseen elämään kuuluvat ruumis, sielu ja henki.

Jeesuksen elämässä kokonaisvaltainen parantaminen oli erottamaton osa hänen evankelioimistehtäväänsä. Juuri tällainen rukoustyö on myös meille annettu tehtävä. Se on tehtävä, jota voimme tehdä yhdessä kaikkien kristittyjen kanssa.

Tarve rukoustoimintaan on maassamme valtava. Uskon, että meitä on paljon, jotka kaipaamme tällaisen palvelutyön kasvua myös Suomessa. 
    Siunaten, Mika Tuovinen, Mission Europe

TÄTÄ SAA JAKAA

FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN