Kun Jumala tuli maailmaan, hän itki usein.
Kristitty uskoo, että Jumala on tullut Jeesuksessa maailmaan. Jeesuksessa yhdessä ihmisessä yhdistyi sekä jumalallinen että inhimillinen olemus. Hän on tässä ainutlaatuinen ja toisenlainen kuin me muut. Jumala on tullut ihmiseksi vain kerran.
Jeesuksen toiminnassa ja puheissa näemme Jumalan olemuksen. Erityisesti hänen ihmisrakkautensa.
Tänään luterilaisen kirkon jumalanpalveluksen teema oli Etsikkoaikoja. Elämässämme on aikoja, jolloin Jumala erityisesti kutsuu luokseen ihmisyhteisöjä ja ihmisiä. Silloin meidän tulee ratkaista elämämme suunta. Etsikkoaika on Jumalan kutsun aika, jolloin pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).
Suomen ev.lut. kirkon vuonna 1948 hyväksymä Kristinoppi toteaa etsikkoajasta näin:
Ihmisen elämässä on aikoja, joina Jumala erityisesti vetää häntä puoleensa. Sellaista aikaa sanotaan etsikkoajaksi. Useimmiten Jumala kutsuu meitä jo nuoruudessa.
Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jes. 55: 6.
Me kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut”. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä. 2 Kor. 6: 1–2.
Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat. Saarn. 12: 1.
Tiedämme Jeesuksen itkeneen kolmesti
Jumala ei ole tunteeton. Jeesuksen kerrotaan itkeneen kolme kertaa. Itki ehkä useamminkin, mutta seuraavat kolme on meille kerrottu.
1. Jeesus itki ystävänsä Lasaruksen haudalla (Joh. 11:35–36)
Hän tiesi, mitä on suru ja ystävän menettäminen. Asia on ilmaistu lyhyesti: ”Jeesus itki”. Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Tässä on sana dakryoo, kyynelöidä. Tämä osoittaa Jeesuksen myötätunnon surun edessä. Jeesus lopulta herätti Lasaruksen eloon.
2. Jeesus itki Jerusalemin tähden (Luuk. 19:41–44)
Viisi päivää ennen kuolemaansa Jeesus tuli Jerusalemiin. Hän näki kaupungin ja ”itki sitä”. Tässä on kreikan sana klaioo. Se viittaa äänekkääseen surulliseen itkuun. Sana ”itku” on tässä laimea käännös. Kyse ei ollut vain kyyneleestä silmäkulmassa vaan rajusta itkusta. Jeesus itki kaupungin ja sen asukkaiden kohtaloa, jotka roomalaisten sotajoukko tulee hävittämään. Mutta myös heidän ikuista kohtaloaan, kun hylkäävät lähellä olevan pelastajan. Jeesus itki hengellistä sokeutta ja tulevaa tuhoa. Hän tuli pelastamaan heitä, mutta pelastus ei kelvannut.
3. Jeesus itki Getsemanessa ennen kuolemaansa (Hepr. 5:7)
Yöllä ennen vangitsemistaan ja kuolemaansa Jeesus oli rukoilemassa Getsemanen puutarhassa. Evankeliumien kirjoittajat mainitsevat Jeesuksen tunteista murheen, ahdistuksen ja tuskan. Heprealaiskirjeen kirjoittaja oli saanut lisätietoa tuosta hetkestä. Jeesus ”rukoili ja anoi kovin huudoin ja kyynelin” häntä, joka voi pelastaa kuolemasta. Jeesuksen meno kärsimyksiin ja ristinkuolemaan ei ollut helppoa.
Yhteenvetoa – Jeesus itki kun:
1. Kohtasi ystävän kuoleman.
2. Kohtasi kansan hengellisen paatumuksen ja torjunnan.
3. Kohtasi oman kutsumuksensa ja kärsimyksensä.
Vielä kolme jumalallista itkua
Luulen, että Jeesus itki taivaassa ihmisten kohtaloa, kun ihmiset (Aadam ja Eeva sekä heidän jälkeläisensä) sotkeutuivat syntiin, jonka seurauksena oli fyysinen kuolema ja ikuinen kadotus, helvetti. Jeesus suostui rakkaudesta tulemaan ihmiseksi pelastamaan meidät.
Uskon, että hän itkee tänään niiden vuoksi, jotka hylkäävät hänet joko välinpitämättömästi tai avoimesti. Hän itkee äänekkäästi meitä kuten Jerusalemia. Hän valittaa, ettemme näe hengellistä tilannettamme ja turvaudu häneen. Hän itkee ja kutsuu uskoon. Ja hän iloitsee taivaan enkeleiden kanssa, kun joku kääntyy ja pelastuu (Luuk. 15).
Tiedän Raamatun lopussa olevan lupauksen. Siellä kerrotaan, että tulevassa Jumalan valtakunnassa, kun uusi taivas ja uusi maa luodaan niin Jumala ”pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.” (Ilm. 21:4). Toisessa Ilmestyskirjan kuvauksessa kerrotaan, että Jeesus Kristus ”kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet” (Ilm. 7:17).
Usko Jeesukseen ja suostuminen hänen yhteyteensä tuo meille tämän pelastuksen ja ilon. Hänen hylkääminen vie sen pois. Tämän vakavan totuuden tähden Raamatussa itketään niitä, jotka joutuvat kadotukseen.
Itku on rakkautta
Jeesuksen itku nousi rakkaudesta ihmisiin.
Apostoli Paavalin kerrotaan itkeneen niiden tähden, jotka eivät uskoneet:
”Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina. Heidän loppunsa on kadotus.” (Fil. 3:18-19).
”Vakuutan Kristuksen nimessä, että puhun totta, ja Pyhän Hengen valaisema omatuntoni todistaa, etten valehtele: Minulla on sydämessäni raskas suru ja lakkaamaton tuska. oivoisin suorastaan, että itse olisin kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain auttaisi veljiäni, oman kansani jäseniä.” (Room. 9:1-3).
Lisäksi Apostoli koki murhetta seurakuntien ja uskovien hengellisen tilan tähden (Ap.t. 20:19, 31, 37; 2. Kor. 2:4).
Itku kertoo ihmisen elämän ja ikuisuuskohtalon vakavuudesta. Jeesus tuli, jottei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi ikuisen elämän.
Jeesus itki. Myös kristityt ovat itkeneet niiden vuoksi, jotka hylkäävät Jeesuksessa olevan pelastuksen. On sanottu: Kadotuksesta ei saisi puhua ilman kyyneliä. Tällainen itku on rakkautta.
Kyyneleiden puuttuminen kertoo uskon kuivuudesta.
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN