Olen ollut viime päivät pahan taudin vallassa. Testi näytti koronaa. Nyt korkea kuume on ohitse, mutta keho vielä vähän heikkona. Hengitysteissä tauti vielä tuntuu. Korvien välinen sumu ja suhina vähenee ja ajatus alkaa juosta. Sairastaminen ei ole kivaa. 

Miksi Gideon tarvitsi saviruukun ja miksi se piti rikkoa?

Tänä aamuna luin Raamatun Tuomarien kirjasta kertomuksen Gideonista. Hän oli israelilainen tuomari, kansanjohtaja ja sotapäällikkö, jonka Jumala valitsi vapauttamaan Israelin midianilaisten sorrosta. Hän epäili omia kykyjään, mutta toimi Jumalan johdatuksessa.

Gideon sai Jumalalta käskyn mennä pienellä sotajoukolla suurta armeijaa vastaan. Aseiksi sotilaille annettiin soofar-torvet, soihdut ja saviruukut, joiden sisään soihdut laitettiin. Näin he pystyivät hiipimään yöllä vihollisleiriin kenenkään huomaamatta. 

Päätetyllä hetkellä torviin puhallettiin, ruukut rikottiin ja valo tuli näkyviin. Tämä sai aikaan sellaisen paniikin ylivoimaisessa vihollisleirissä, että lähtivät pakoon. 

Sairaana minua puhutteli tämä saviruukkujen rikkominen. Sairauden keskellä oman elämän saviruukku on murtunut. 

Gideonin piti rikkoa saviruukku, jotta niiden sisällä ollut valo tulisi näkyviin. 

”Olen särkynyt saviruukku”

Tässä maailmassa ei ole yhtään täysin ehjää ihmistä. Moni on elämän vastoinkäymisissä, kohtaloissa ja sairauksien keskellä kokenut, että saviruukku meni rikki. Siihen on tullut monenlaista osumaa, lohkeamista ja murtumaa.  Se on rankkaa. 

Seurakuntanuorissa lauloimme punaisesta laulukirjasta:

Silloin teinikäisenä oli omat särkymiset. Kussakin iässä ja elämäntilanteessa ne ovat erilaisia. Mutta aina ne sattuvat ja jättävät jälkensä. Hyvä laulu tuo on vielä nyt kolme kertaa vanhempana.

Elämä on kuin saviastia

Raamatun alun luomiskertomuksessa, ihmisen alkua kuvataan näin: 

”Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.”

Sana tomu voidaan kääntää myös maaksi tai saveksi. Kristillisissä hautajaisissa viitataan Jumalan sanoihin: ”Sillä maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tulla.” (1. Moos. 3:19). 

Raamatussa joitakin kertoja ihmistä kuvataan saviastiaksi ja -ruukuksi. Savi ei ole itsessään arvokasta, mutta Jumalan käsissä siitä tuli elävä ihminen, elävä sielu. 

Olemme arvokkaita tekijämme tähden. Kuten taideteosta ei arvioida siihen käytetyn maalin tai kankaan arvon mukaan, vaan maalarin mukaan. Mitä merkittävämpi taitelija, sitä kalliimpi maalaus. Meissä kaikissa on Jumalan allekirjoitus, siksi olemme tärkeitä.

Aarre saviastiassa on Kristus

Apostoli Paavali kirjoittaa elämänsä vaikeuksista. Hän koki olevansa saviastia, jonka sisällä on valtavan suuri aarre:

”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.” (2. Kor. 4:7).

Paavali oli eräässä elämänsä vaiheessa kristinuskon ankara vastustaja. Hän koki, että hänen täytyy taistella Jeesusta ja hänen seuraajiaan vastaan. Eräällä kristittyjen vangitsemiseen tähtäävällä matkalla hän koki kääntymyksen, kun ylösnoussut Jeesus tuli alas taivaasta ja ilmestyi hänelle. Tämä johti Paavalin uskoontuloon. Hänestä tuli lähetystyöntekijä. 

Paavali koki monia sisäisiä ja ulkoisia vaikeuksia. Hän koki olevansa saviastia, jonka sisällä on valtava aarre, Jeesus Kristus.

Parhaimmillaan kokemamme rikkoutumisen ja kolhun siunaus on siinä, että ne laittavat meidät turvautumaan ja luottamaan enemmän Jeesukseen Kristukseen, Herraamme ja Vapahtajaamme. Kun kaikki muu romahtaa, hän jää.

Usko yksinkertaistuu heikkoudessa

Gideonin aikana rikkoutuneista ruukuista lähtevä valo oli voitossa tärkeä. Ruukku piti rikkoa ja antaa valon loistaa. 

Samankaltaista koki apostoli Paavali. Saviastiasta voi päästä valo ulos sen säröjen kautta. 

Jumalan valtakunnan ihme on siinä, että Jumalan voima tulee usein näkyviin inhimillisessä heikkoudessa. Ulkoinen loisto ja valta usein piilottaa Jumalan läheisyyden.

Paavali kirjoittaa, että hän rukoili, että Jeesus ottaisi hänen elämästään pois jonkin asian, minkä Paavali koki heikkoutena. Ehkä Paavali ajatteli, että hän olisi parempi Jumalan palvelija ilman sitä. Jeesus oli toista mieltä. Jeesus halusi johdattaa Paavalin vahvuudesta heikkouteen, voimasta armoon. Radikaali näkemys voimasta ja vahvuudesta!

”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2. Kor. 12:7-10).

Jeesuksen seuraaminen on myös sitä, että omassa heikkoudessamme, kivussamme ja sairauden keskellä jäämme hänen luokseen. Ne ovat usein Jumalan sallimia painoja, ettei kevyt sielumme lennä Jumalan luota pois.

Elämämme murtumat, tappiot ja epäonnistumiset voivat olla kohta, jossa meissä oleva Kristuksen valo tulee toisten nähtäväksi. Aina varmat sanat eivät ole paras todistus uskosta. Monesti se, että jäämme vaikeuksien keskellä levollisesti Vapahtajan käsiin, puhuu paljon. 

Vaikeuksien keskellä ymmärrämme myös itse Jumalan armon syvemmin.

Elämän repaleisuuden keskellä voimme tehdä suuren löydön, jossa ymmärrämme Jumalan armon syvemmin kuin koskaan aikaisemmin. Ymmärrämme, että uskossa ei ole kyse minun kokemuksistani, tunteistani, onnistumisestani vaan Jeesuksen tehdyistä pelastusteoista minun puolestani ja hyväkseni. Aarre on Kristus.  

Kaikki päivämme eivät ole helppoja, mutta jokaisena päivänä kristityn vierellä on sama Jumala. Tähän totuuteen eivät vaikuta tunteemme tai elämäntilanteemme. 

Katso, minä teen uutta

Tässä maailmassa tapahtuu paljon pahaa. Jumala haluaa tehdä meissä uutta, parantavaa ja uudistavaa työtään.  Hän rakentaa uutta myös rikki menneistä palasista. 

Hän voi tehdä toisenlaista ja kaunista elämästämme. Lähi-idän asiantuntija kertoi, kuinka joskus savenvalaja rikkoo saviruukun, jotta voisi tehdä siitä kestävämmän astian. Rikkimennyt osa sekoitetaan saveen, ja uudesta astiasta tulee entistä vahvempi. 

Rukous: Särkyneestä uutta

Herra, sinä olet suuri Savenvalaja,
sinun käsiisi minä lasken koko olemukseni,
rikkinäiset palani, sirpaleisen sydämeni,
kaiken sen, mikä on murtunut matkalla.

Sinä näet särönikin paremmin kuin minä itse.
Et hylkää, vaikka en ole ehjä.
Et pelästy, vaikka saviastiani on haljennut,
vaan nostat sen työpöydällesi uudelleen.

Muovaa minut, Jumala,
niin kuin hyvä Savenvalaja tekee.
Anna kätesi painaa, mutta rakkaudella,
ja luo minussa uutta, ehjää, kestävää.

Täytä minut sinun Hengelläsi,
jotta tämä saviruukku ei kerskuisi omastaan,
vaan kertoisi sinun armostasi ja voimastasi.

Kiitos, että särkyminen ei ole loppu,
vaan alku jollekin paremmalle.
Aamen.

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

TÄTÄ SAA JAKAA

FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN