Olen vuosikymmenten varrella oppinut tuntemaan suuren joukon työntekijöitä eri maiden kirkoista, seurakunnista ja kristillisistä järjestöistä.
Olemme erilaisia persooniltamme, elämäkokemuksiltamme, kutsumuksiltamme, lahjoiltamme ja mahdollisuuksien laadussa ja määrässä. Tämä henkilöön liittyvä erilaisuus ei ole ongelma, vaan jumalallinen suunnitelma. Emme ole kuin saman valmistajan ketsuppipuolloja kaupan hyllyllä. Kaikki samanlaisia, yksikään ei erotu.
Kuitenkin meistä on tehty erilaisia ja ainutlaatuisia. Tämä näkyy kutsumuksissa ja tehtävissä. Kokemuksesta tiedän, että samaa kutsumusta toteutetaan eri elämänvaiheissa eri tavoin.
Itsetuntemuksen merkitys
Seurakuntien ja kristillisen järjestöjen työssä työntekijän itsetuntemus on merkittävä. Se auttaa hahmottamaan omat vahvuudet, heikkoudet, kutsumukset sekä voi välttää kiusaukset toimia toisten mielipiteiden tai mielistelyn mukaan.
Itsetuntemus auttaa löytämään sopivat työtehtävät, mutta myös sanomaan ”ei” joillekin tehtäville.
Itsetuntemus liittyy identiteettiin eli siihen mitä olemme. Kristitty näkee itsensä Jumalan palvelijana tässä maailmassa, oli kutsumus mikä tahansa. Tämä identiteetti ja siihen liittyvä hengellinen kasvu on kaikessa hengellisessä työssä tärkeä.
Monenlaisia tehtäviä
Raamatusta voi lukea Jumalan valinneen hyvin monenlaisia henkilöitä. He olivat eri elämäntilanteissa, eri ikäisiä ja erilaisia kyvyiltään ja luonteiltaan. Heidät saivat erilaisia tehtäviä.
Ei ole olemassa yhtä ”oikeanlaista” persoonaa, joka voi toimia Jumalan työtoverina.
Tämä erilaisille ihmisille tuleva kutsumus näkyy myös kristikunnan historiassa.
On hyvä, että meillä on esikuvia. Voimme oppia heiltä, mutta kunkin täytyy löytää oma tapansa tehdä työtä ja olla olemassa.
Jumala käyttää persoonia, ei pelkkiä rooleja. Eri työrooleihin hän etsii persoonia.
Kutsumuksiin kuuluu ainakin neljä asiaa:
- Tehtävä, johon kutsutaan,
- kutsumuksen toteuttamisen tapa,
- kutsujan kyvyt ja persoona sekä
- kutsuja.
Näissä kaikissa on tärkeää löytää oma tapa toteuttaa kutsumustaan. Tehtävät ovat erilaisia. Samankaltaista työtehtävää- vaikkapa pastori, nuorisotyöntekijä, diakoni, kanttori, keittäjä, talousjohtaja, suntio – hoidetaan eri tavoin ja tähän tapaan vaikuttaa persoonamme. Kutsumus sana pitää sisällään ajatuksen kutsujasta, Jumalasta.
Tosin työelämässä meidän tulee tehdä juuri niitä työtehtäviä, joihin meidät on palkattu. Joskus se voi olla ristiriidassa lahjojemme tai kutsumuksemme kanssa. Silloin työpaikalla on tärkeää keskustella uusista mahdollisista työtehtävistä ja toimenkuvista. Jos työnantajalta ei löydy joustoa, kannattaa harkita työpaikan vaihtoa sinne, missä voi toteuttaa ydinkutsumustaan.
Persoonallisuudet, kutsumukset, elämäntilanteet, luonnonlahjat ja armolahjat ovat moninaisia ja erilaisia.
Toisenlaisuus on siunaus
Tärkeää on tiedostaa, ettei toisenlaisuus ja erilaisuus ole uhka. Tulee oppia näkemään, että toisenlaisuus on Jumalan siunaus ja lahja sen täyttämiseen, mitä minä en ole. Tämän näkeminen on aika pitkä matka, mutta ratkaisee monia ongelmia. Täydennämme erilaisuudessa toisiamme.
Jotkut seurakuntien ja järjestöjen työntekijät kokevat olevansa vääränlaisia persoonia. He vertailevat itseään toisiin ja luulevat olevansa huonompia. Vääränlainen itsearviointi voi näkyä vaikkapa väitteissä ”En ole tarpeeksi ulospäinsuunautunut” tai ”En jaksa ja pysty tekemään samalla lailla työtä kuin tuo toinen”.
Meidän tulee löytää ilo omasta persoonallisesta tavasta. Oikea itsearviointi näkee oman kutsumuksen ja persoonan merkityksen lahjana.
Oma evankelistasyndroomani
Esimerkiksi minulle evankelistan kutsumus on ollut vaikea hyväksyä kohdalleni, koska evankelistan mallina on ollut Kalevi Lehtinen tai Billy Graham. He ovat oikeita evankelistoja.
Tämä toi mukanaan sen, etten uskaltanut kutsua itseäni evankelistaksi, koska ajattelin muiden luulevan, että asetan itseni noiden kahden rinnalle tai minun pitäisi olla yhtä menestyksekäs kuin he. Aika naurettavasti ajateltu!
MInulla ei ollut mikään ongelma kutsua itseäni papiksi tai lähetystyöntekijäksi tai lähetysjohtajaksi! Mutta evankelista oli liian pyhä nimitys, jonka äärellä koin pienuutta. Valitettavasti. Evankelistoja on monenlaisia.
Nyt ymmärrän, että tuo evankelistan kutsumus on ollut aina tärkeä osa minua ja työtäni. Mutta teen sitä omalla persoonallisella tavallani, mutta näkynä on sama kuin monella muulla:
Kertoa Jeesuksesta ja kutsua toisia pelastukseen, joka tulee uskossa Jeesukseen.
Lisäksi kutsumukseeni liittyy muutakin kuten kristittyjen varustaminen ja rohkaiseminen (useimmiten saamani palaute liittyy tähän) sekä kristittyjen värvääminen evankeliomiseen ja lähetystyöhön. Yhä vahvempana on myös kristittyjen vaikuttajien ja työntekijöiden vierelläkulkeminen ja keskutelut heidän kanssaan.
Emme ole toistemme kopioita, mutta tarvitsemme toisiamme. Voimme oppia toisiltamme ja voimme antaa toisille, varsinkin jos tiedämme, mitä olemme ja mitä annettavaa meillä on.
Oman kutsumukseni mahdollistaa lähettäjäpiiri. Se on niiden joukko, jotka haluavat kulkea työssäni mukana rukoilleen, rohkaisten, rahoittaen ja tuoden joskus muitakin piiriin. Kukin saa olla mukana omalla tavallaan. Ketään ei pakoteta mihinkään. Eikä painosteta. Mukana saa olla vaikka vain seuraamassa. Jos koet kutsumusta tukea hengellistä työtä, tässä voisi olla paikkasi. Lue lisää.
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN