Jokin aika sitten, minulta kysyttiin mielipidettä hyveistä. En osannut antaa selkeää vastausta. Tämän oli jonkinlainen herätys, jonka vuoksi aina silloin tällöin olen tietoisesti palannut teemaan ja olen rohkaistunut pitämään siitä puheitakin.

Olen tutkimusmatkalla hyveisiin. Alkumetreillä. Tämä taitaa olla ensimmäinen kirjoitukseni tästä teemasta. Kirjoitan, vaikka tiedän tietämättömyyteni.

Mitä on hyve?

Hyveiden hahmotusta vaikeuttaa vanhanaikaiselta kuulostava sana. Suomen sanan ”hyve” tulee sanasta ”hyvä”.

Hyve on hyvän ominaisuus meissä, joka tulee esiin pysyvänä luonteenlaatuna ja käytöksenä.

Sana hyve esiintyy suomen kielen kirjallisissa lähteissä jo 1600-luvulta, erityisesti kristillisessä opetuskirjallisuudessa.

Hyveet ovat merkittäviä koko yhteiskunnan, työelämän ja yhteisöjen sekä seurakuntien ja kristillisten järjestöjen hyvinvoinnissa. Nämä kaikki koostuvat ihmisistä, siksi on tärkeää pohtia, millainen on näissä toimiva hyvä ja hyveellinen ihminen.

Hyveet eivät ole yksittäisiä tekoja tai käyttäytymisen malleja, vaan sisäisiä ominaisuuksia, joista teot nousevat.

Kristinuskossa hyveet ovat sisäistä muutosta, jossa tulemme enemmän Jumalan Pojan Jeesuksen kaltaiseksi. Apostoli Paavali puhui siitä, että Kristus saa muotoa uskovassa (Gal. 4:19). Jeesus on esikuva hyveellisestä ihmisestä, jonka elämässä hyveet näkyviät valinnoissa, tavassa elää ja suhtautumisessa toisiin.

Esimerkkejä hyveistä

Länsimaisen hyve-ajattelun juuret menevät antiikin kreikkaan. Sokrates (470-399 eKr.) näki hyveen tietona, jossa ihminen toimii oikein, jos hän tietää, mikä on oikein Platon (427-347 eKr) tunnisti neljä perushyvettä: viisaus, rohkeus, kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus. Aristoteles (384-322 eKr) kirjoitti ensimmäisenä meille säilyneet tekstit hyveistä. Hänelle hyve oli pysyvä luonteenpiirre, joka ohjaa oikeaan toimintaan. Se ei ole synnynnäistä vaan muodostuu harjoittelun ja tottumuksen avulla.

Kristinuskon vaikutus hyveiden ymmärtämiseen oli suuri. Kristillinen hyveajattelu eroaa antiikin filosfiasta erityisesti siinä, mistä hyveet lähtevät ja tähtäävät.

Antiikissa lähtökohtana oli ihmisen järki ja harjaantuminen, jotta saisimme hyvän elämän.

Kristinuskossa hyveet nousevat Pyhän Hengen vaikutuksesta ja tarkoituksena on Kristuksen kaltainen elämä toisten parhaaksi. Kristillisiä päähyveitä ovat usko, toivo ja rakkaus. Hyveitä ovat myös yhdeksänosainen hengen hedelmä (Gal 5:22): rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Hyve ei ole yksittäinen teko vaan tapa toimia

Hyve on sisäistetty tapa toimia. Yksittäiset teot nousevat tästä tottumuksesta. Hyve on tapa toimia oikein, myös silloin kuin kukaan ei näe meitä tai tiedä, miten toimimme.

Hyveet kasvavat vähitellen Pyhän Hengen työn kautta. Kun teemme oikein, valitsemme rakastaa, puhua totta, hillitä itseämme, kuunnella toisia, pikku hiljaa siitä kehittyy meissä uutta olemusta.

Kyse on siitä, että Jumala muovaa meissä aitoa hänen tahtonsa mukaista ihmisyyttä. Tässä hän käyttää muun muassa armonvälineitä (kaste, ehtoollinen, Raamatun sana), kristittyjen keskinäistä yhteyttä ja joskus myös kokemiamme vastoinkäymisiä ja pettymyksiä.

Hyveet eivät ole meidän keinomme ansaita Jumalalta jotain esimerkiksi hänen hyväksyntänsä tai pelastusta. Hyveet ovat Pyhän Hengen aikaansaannosta uskovassa. Ne ovat uskon hedelmää ja Jumalan työtä meissä.

Hyveiden merkitys

Hyveet ovat Jumalan pyhittävää työtä uskovassa. Ne pyrkivät suuntautumaan uskovasta ulospäin hyvinä rakastavina tekoina ja sanoina. Hyveet tekevät rakkauden näkyväksi arjessa. Ne eivät nosta itseään vaan toisia.

Hyveet evankelistan ja papin tehtävässä

Aloin pohtia hyveitä myös evankelistan kutsumuksessani luettuani 1. Piet. 3:15-16 ohjeen kristityille:

”vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan kaikille, jotka kysyvät teiltä, mihin toivonne perustuu. Vastatkaa kuitenkin lempeästi ja kunnioittavasti ja pitäkää itsellänne hyvä omatunto, jotta ne, jotka puhuvat pahaa teidän hyvästä vaelluksestanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat.”

Tässä kehotetaan vastaamaan uskoa liittyviin kysymyksiin. Sana vastata on tässä kreikaksi apologia. Uskoa tulee selventää ja puolustaa. Pitää tietää, MITÄ sanotaan.

Mutta Pietari antaa myös ohjeen, MITEN tulee vastata: lempeästi, kunnioittavasti, hyvän omantunnon säilyttäen ja elämällä oikealla tavalla.

Pohdin, että myöskin julkisessa puheessa tapa puhua on merkittävää. Tarkoitus on, että kuulija ymmärtää sanoman, eikä vain kuule sitä. Siksi sanoma tulee esittää siten, että se halutaan kuulla eikä ainakaan esittämisen tapa aiheuta heti kuuroksi tekevää vastareaktiota.

Tämä omaan kutsumukseni pappina ja evankelistana liittyvä lähtökohta on ollut minulle tärkeä. Evankeliumin julistamisessa ensiarvoisen tärkeää on tietysti sanoma, mutta tärkeää on sekin, miten sanoma ilmaistaan.

Hyveet johtamisessa

Olen nyt lähetysjärjestö Mission Europen johtaja. Olen ollut parikymmentä vuotta erilaisissa johtamisen tehtävissä. Ne ovat tehtäviä, joissa oppii tuntemaan vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Se on kova koulu.

Minulle yhteisön johtaminen tarkoittaa lähellä olemista ja omalla persoonalla tilanteisiin heittäytymistä. Hyvä johtaminen perustuu luottamukseen ja hyveet rakentavat sitä, sillä hyveet pyrkivät aina tuomaan toisille hyvää. Hyveelliseen johtajaan voidaan luottaa helpommin. Hyveet eivät varjele vaikeiden ratkaisujen tekemisissä, mutta niitäkin voi tehdä mahdollisimman hyvin ja ihmiset huomioiden.

Hyveet kuten nöyryys, myötätunto ja kohtuullisuus estävät ylpeyden ja vallan nousemista johtajan päähän. Silloin johtaja ei koe olevansa enää toisten palvelija vaan muut ovat häntä varten olemassa. Jeesuksen esikuvan mukainen kristillinen johtajuus perustuu toisten palvelemiseen ei herroina hallitsemiseen.

Viisauden ja rohkeuden hyveet auttavat toimimaan epäselvissä tilanteissa. Hyveellinen rohkeus on kahden ääripään – pelkuruuden ja uhkarohkeuden – välttämistä. Viisasta rohkeutta ei ohjaa itsekkyys, viha tai näyttämisen halu vaan oikea tarkoitus ja rakkaus. Johtaja tunnistaa vaikeudet, mutta toimii oikein ja pitkäjänteisesti. Rohkeus tarvitsee rinnalleen viisautta.

Hyveellisessä johtamisessa luodaan toiset ja heidän mielipiteensä huomioiva ilmapiiri. Kun ei tarvitse pelätä mielipiteidensä ilmaisua, uskalletaan tuoda kaikki tarvittava tieto ja näkemykset esille. Erimielisyys ei ole uhka vaan mahdollisuus asioiden syvempään ymmärtämiseen.

Hyveet paljastuvat erityisesti kriiseissä, sillä ne paljastavat, mitä meissä on ja mitkä meidän arvomme ovat.

Hyveet tekevät johtamisesta inhimillistä, sillä ne korostavat johtajan persoonaa, empatiaa, aitioutta ja ihmisyyttä.

Luin juuri yritysjohtaja Antti Herlinistä, joka kertoi oppineensa kotoa, että menestyäkseen tarvitsee olla ”helvetin kovanaama.” Hän tutustui menestyneeseen iowalaiseen karjankasvattajaan ja tajusi, että tämähän menestynyt mies oli mukava, sympaattinen ja miellyttävä ihminen. Silloin Herlin ymmärsii, että on mahdollista menestyä myös olemalla mukava.

Hyveiden merkitys kutsumuskriiseissä

Olen seurannut monen ihmisen kutsumuskriisejä. Niitä tulee myös hengellisessä työssä. Joskus voimat loppuu ja näky katoaa. Emme tidä, mitä tulisi tehdä ja mihin mennä. Joskus koimme johonkin tehtävään vahvan kutsumuksen, mutta sitten se katosi. Joskus päällä on kysely, olenko oikeassa paikassa ja teenkö oikeita asioita.

Kutsumuksemme ja tehtävämme vaihtelevat elämän aikana. Jollakin tosin jokin peruskutsumus saattaa kantaa koko elämän ajan. Minulla se on ollut evankeliumin julistaminen. Se on saanut erilaisia muotoja nuoruudesta tähän päivään asti. Eri tehtävät ja ikääntyminenkin on tuonut siihen erilaisia näkökulmia ja toimintatapoja.

Hyveet apuna kutsumuksen vaikeina aikoina

Hyveet – eli Jumalan Pyhän Hengen aikaansaamat Kristuksen kaltaiset toimintatavat – voivat olla avuksi kutsumuksen pimeinä hetkinä.

Rehellisyyden hyve auttaa myöntämään, että jotain on vialla. Hyveellinen elämä ei piilottele todellisuutta. Voimme myöntää kipumme ja kriisimme. Kenen kanssa voisit puhua siitä, mitä sinulle kuuluu?

Kärsivällisyyden hyve muistuttaa, että vaikka haluaisimme nopeita ratkaisuja, Jumala toimii usein hitaammin. Hitaus ei johdu hänen haluttomuudestaan vastata. Ehkä ne ovat hetkiä, joissa Jumala opettaa meitä luottamaan ja turvautumaan häneen.

Viisauden hyve opettaa meitä erottamaan hyvän ja pahan. Kutsumuskriiseissä mielemme ja mielikuvituksemme käy kierroksilla. Tarvitsemme Pyhä Hengen viisautta erottaa, miten Jumala toimii ja millaiset ovat seuraavat askeleet.

Uskollisuuden hyve auttaa meitä olemaan ja jatkamaan siinä tehtävässä, mihin Jumala on meidät asettanut. Edellyttäen toki sitä, ettei Jumala ole johdattamassa meitä johonkin uuteen. Jeesus ei sanonut talentteja saaneelle palvelijalle: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja menestynyt palvelija” vaan “Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija…” (Matt. 25:21). Jos Jumala on kutsunut meidät tehtävään, hän odottaa uskollisuutta myös silloin kun koemme uskon ja kutsumuksen kriisejä. Älä anna oman heikkoutesi, kyvyttömyyden kokemuksesi tai toisten antaman tyrmäyksen viedä sinua pois tehtävästäsi.

Lisää hyveistä

Koin sisäistä tarvetta kirjoittaa jotain hyveistä. Tämä on omaa seikkailuani ja löytöretkeäni tällä teemalla. Epäilemättä näiden pohdinta lisääntyy ja syvenee vielä täällä blogissani.

Jos haluat järjestää tilanteen, jossa keskutelemme näistä tai kutsua minua puhumaan hyveistä seurakunnassa, järjestössä, työpaikalla, johtamisessa, alaistaidoissa ja muuallakin, ota minuun yhteyttä .

TÄTÄ SAA JAKAA

FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN