Minussa elää toivo, oikeastaan näky, että Suomessa nähtäisiin vielä hengellisten seurakuntatapahtumien, missioiden ja festivaalien uusi aika.
Sellainen aika, että kirkkokunnat, seurakunnat, kristilliset järjestöt ja kristityt kokoavat voimansa evankeliumin julkiseen todistukseen ja moni löytäisi uskon.
Tiedän kyllä, että moni sanoo:
- ”Ihmiset eivät tule”
- ”varsinkaan suomalaiset eivät tule”
- ”hengelliset asiat eivät kiinnosta”
- ”tapahtumien aika on ohi”
- ”pitää keskittyä olemassaolevien uskovien hoitamiseen”
- ”ei kannata yrittää mitään, koska Raamattu puhuu vain luopumuksesta”
- ”1970-luvulla yritimme”
- ”emme halua toimia tuon toisen kristillisen porukan kanssa”
- ”meillä ei ole enää voimavaroja eikä ihmisiä eikä rahaa”
- ”ei kannata edes innostua, kun seurakunnassamme muut siitä ei syty”
- ”tärkeämpää on pienet arjen kohtaamiset kuin isommat tapahtumat”
- ”evankelioiminen tapahtuu suhteiden kautta, ei tapahtumissa”
- ”onkohan tuossa oikea oppi”
- ”seurakunnassamme on jo kaikki hyvin. Mitään tällaista ei tarvita.”
Silti en pääse siitä ajatuksesta irti: Nyt tarvittaisiin arjen seurakuntaelämää vahvistamaan evankeliumin juhlia, joihin liittyy myös kristittyjen valmennus ja rohkaisu elää uskoon todeksi ja puhua siitä.
Tähän perusteita sekä Raamatusta että kristikunnan historiasta. Jeesus opetti sekä henkilökohtaisesti että pieniä ryhmiä, mutta välillä myös suuria kansanjoukkoja. Tämä sama on toistunut seurakunnan historiassa. Erilaiset työtavat parhaimmillaan vahvastavat kokonaisuutta.
Oma kokemukseni
Kuulun niihin, joiden elämässä yksi ratkaisevimmista hetkistä tapahtui suuressa hengellisessä kokouksessa. Olin 13-vuotiaana kuuntelemassa saarnaajaa, joka kertoi uskosta ja Jeesuksesta. Puheen lopulla hän kysyi, onko paikalla niitä, jotka haluaisivat lähteä hänen seuraajikseen. Monituhatpäisessä joukossa meitä oli monia. Minulle tuo oli tärkeä hetki. Tapahtui jotain sellaista, mitä aiemmin en ollut kokenut.
Evankeliumi kerrottiin taas ääneen. Se ei ollut ensimmäinen kerta kuin kuulin sen. Mutta ehkä ensimmäistä kertaa kuulin kutsun vastaamaan evankeliumin sanomaan. Halusin elää Jeesuksen seuraajana. Siksi olin mennyt tapahtumaan ja siksi vastasin kutsuun. Kiitos tapahtuman järjestäjille ja puhujalle.
Lisäksi minulle monessa suuressa tilaisuudessa on tapahtunut käänteentekeviä sitoutumisia lähetystehtävään ja oman kutsumuksen löytämiseen uskon vahvistumisen lisäksi. Ne ovat myös auttaneet tutustumaan paremmin toisiin kristittyihin ja sitoutumaan seurakuntaan.
Missioiden ja festivaalien merkitys
Missioissa on ollut joitakin keskeisiä teemoja kuten:
Evankeliumin julkisuus. Evankeliumin sanoma on tarkoitettu julkiseksi puheenaiheeksi ja julkisesti julistettavaksi, että siihen voidaan ottaa kantaa.
Alueen jokaisen asukkaan tavoittaminen. Pyrkimyksenä on saada jollain tavalla yhteys kaikkiin alueen ihmisiin.
Seurakuntien vahvistaminen. Missioiden tarkoitus on palvella ja vahvistaa paikallisia seurakuntia.
Kristittyjen varustaminen. Tämä on tärkeä osa-alue, sillä varustamisella ja koulutuksella pyritään luomaan vahvaa seurakuntaa. Missiokoulutuksiin kuuluu kristinuskon perusteiden kertausta sekä rohkaisua ja koulutusta uskosta kertomiseen.
Kristittyjen lähettäminen. Missio prosessin eri vaiheessa seurakuntalaiset jalkautuvat kansan keskelle ja pitävät valoaan loistamassa työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Prosessin suunta on enemmän kirkosta ulospäin kuin kirkkoon sisälle. Tässä toteutuu kristittyjen yhteinen pappeus.
Kristittyjen yhteys. Missioissa pyritään kokoamaan erilaisia kristittyjä eri kirkkokunnista ja ryhmistä tutustumaan toisiinsa sekä toimimaan yhdessä.
Voisimmeko palvella teitä?
Mielestäni onnistuneen mission varsinainen järjestäjä on aina paikallinen seurakunta ja seurakunnat. He voivat pyytää tukea järjestöiltä kuten Mission Europe. Mutta varsinainen suunnittelu, työ ja ideointi tapahtuu seurakuntatasolla.
Tarve nousee paikallistasolta. Se voi olla toive saada jotain uutta tai unelma aktiivisemmasta seurakuntaelämästä tai kaikkien tavoittamisesta. Joskus tarve nousee siitä, että on kyllä näky ja toive, mutta sen kanssa on jääty yksin. Siksi kaivataan tukea ja apua.
Apuna oleva järjestö tuo suunnitteluun omaan osuutensa muun muassa kertomalla, mitkä ovat olleet toimivia käytäntöjä muualla.
Mission tukena olleet tahot siirtyvät jossain vaiheessa sivuun ja mission hedelmät jäävät vaikuttamaan paikallisissa yhteisöissä.
Tällä hetkellä olisimme halukkaita palvelemaan ja tukemaan sellaisia alueita, kuntia ja kaupunkeja, joissa on halua seurakuntatapahtuman tai mission järjestämiseen.
Mission tavoitteena ei ole ”vain tapahtuma”. Tavoite on, että kristittyjen ymmärrys uskon sisällöstä vahvistuu sekä ajatus omasta kutsumuksesta ja tehtävästä maailmassa. Missioon liittyvä so tapahtuma on yksi näkyvä osa prosessia, mutta usein kristittyjen rohkaisu ja varustaminen ennen ja jälkeen päätapahtumia, on hedelmällisin osuus.
Missioprosessiin kannattaa varata aikaa
Missioprosessiin menee helposti pari vuotta aikaa. Yhteisen näyn luominen paikkakunnalla, seurakuntalaisten varustaminen, kokoussarja ja siihen liittyvä seurakuntaan juurruttaminen on prosessi, johon kannattaa varata aikaa riittävästi.
Kokemus kertoo: yleensä tulee kuitenkin kiire.
Kannattaako seurakuntien lähteä missioprosessiin mukaan? Ehdottomasti kannattaa.
Ehkä heitän vielä verkot ja yritän!
Moni seurakunnan työntekijä – ja myös kristillisten järjestöjen työntekijä – on väsynyt. Työtä on kauheasti eikä aikaa riitä arkityöhön. Moni kokee hengellistä väsymystä. Moni on pettynyt, kun ei ole tapahtunut odotettuja asioita. Joku kokee olevansa hengellisessä kuopassa, hiljaisuudessa, ja ajattelee, onko Jumala jättänyt minut.
Tällaiset ovat suuria hengellisiä kriisejä, joiden keskellä moni jättää työnsä. Moni valitsee varman päälle toiminnan peläten liiallista työmäärää tai haasteita: Teen vain sen, mikä on pakko. En jaksa muuta.
Minullakin on näitä hetkiä. Olen ollut töissä seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissä yli 40 vuoden ajan.
Olen pohtinut, kannattaako laittaa kaikki peliin ihmisten pelastumisen ja evankeliumin leviämisen puolesta. Kannattaako palaa pienemmällä liekillä? Kannattaako yrittää suuria ja hulluja juttuja?
Minua usein rohkaisee Luukkaan evankeliumin kertomus tilanteesta, jossa opetuslapset ovat kalastaneet koko yön saamatta mitään. Pettymys oli käsin kosketeltava kun he aamulla selvittelivät tyhjiä verkkojaan. (Kukapa ei voisi samaistua tilanteeseen.)
Jeesus tulee paikalle. Käskee Pietaria heittämään vielä verkot. Näin saarnaaja kehottaa ammattikalastajaa. Jeesuksen karisma on vakuuttava, koska Pietari väsyneenä rankan yön jälkeen vielä myöntyy pyyntöön:
”Mestari, koko yön me olemme tehneet työtä emmekä ole mitään saaneet; mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot.”
Ja nyt tapahtuu ihme: verkot täyttyvät. Saalis on yli odotusten. Huudetaan apua toisista veneistä. Kalaa riittää kaikille.
Voisiko tämä olla kuva myös meidän ajastamme hengellisessä työssä? Ehkäpä raskaan työn jälkeen, saamme vielä yhdessä iloita valtavasta kalansaaliista.
Ajan merkkejä
Nyt kuulemme yhä enemmän uutisia ihmisten hengellisestä etsinnästä ja löytämisestä. Se ei aina näy isoina otsikoina, vaikka niitäkin nyt kirjoitetaan enemmän kuin ennen.
Jumala näyttää olevan liikkeellä. Olemmeko valmiita lähtemään mukaan siihen, tehtävään, johon hän seurakunnat ja kristityt lähettää?
Nyt tarvitsemme rohkeutta ja vähän rämäpäisyyttä, jotta tartumme tähän hetkeen kiinni. Jos haluat, voisimme rakentaa jotain yhdessä. Joiltakin paikkakunnilta on jo tullut viestiä: “tämä voisi olla meitä varten.”
Jos tällainen sinun mielestäsi ei ole turhaa hulluutta ja tuulen tavoittelua, ota yhteyttä. Voidaan yhdessä miettiä, mitä voisimme tehdä ja miten Mission Europen tiiminä voisimme palvella teitä.
Ehkä juuri nyt tarvitaan ihmisiä, jotka heittävät verkot vielä kerran.
Mika Tuovinen, toiminnanjohtaja, Mission Europe Finland ry (voit soitella missioiden ja seurakunta-asioiden tiimoilta: 044 5505899)
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN