Olen lukemassa Tullian Tchividjianin kirjaa Yksisuuntaista rakkautta (englanniksi One Way Love). Kirjassa tarjoataan armoa uupuneille.
Tullian Tchividjian on pastorina ottanut tehtäväkseen perehtyä syvällisemmin armoon. Kirja sisältää hyviä uutisia jokaiselle kristitylle.
”Armo ei vaadi mitään. Se vain antaa. Ja meidän näkökulmastamme aivan vääränlaiset ihmiset saavat osakseen armoa. Luemme siitä yhä uudestaan evankeliumeissa: Jeesus antaa aina väärille ihmisille – prostituoiduille, veronkantajille, puolirotuisille. Jeesus kutsuu lämpimin sanoin luokseen oman aikansa räikeimmin syntiset ihmiset. Armo on jumalallista röyhkeyttä, joka ei piittaa mistään varoituksista. Armo ei pelaa varman päälle tai kerää säästöön. Armo on huimaavan avokätistä, epämukavan valikoimatonta.”
Tämä tekeekin armosta vaikean. Sitä on vaikea uskoa omalle kohdalle, koska Jumalan armon vastaanottaminen on oman epäonnistumisen myöntämistä. En pysty toteuttamaan Jumalan täydellistä tahtoa. Tarvitsen hänen armonsa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Armo on vaikea pala myös hurskaille, joiden päätä huimaa kun suuret syntiset saavat armosta täysin samanlaisen pelastuksen ja kaikki muut Jumalan lahjat ja siunaukset mitä heillä itsellään on.
Armo ei ole lainkaan helppo juttu. Mutta sitä me tarvitsemme.