”Koko Jumalan armotaloudessa
on vain kaksi asiaa:
Kristus ja syntinen.
Näissä kahdessa on koko autuudenjärjestys.
Eikä oikeastaan mitään muuta
kuin nämä kaksi asiaa olekaan pyhän Raamatun sisältönä.
Kristus toisaalla, toisaalla syntinen,
Armahtaja ja armahdettava,
Auttaja ja autettava,
vanhurskas ja väärä,
taluttaja ja eksyvä.
Näitä kahta koettaa Jumala
sovittaa yhteen.
Meidän pelastuksemme riippuu kokonansa siitä,
pääsevätkö ne toistensa pariin vai ei.”
– Wilhelmi Malmivaara (1854-1922)
Loppu oli Malmivaaralla nappi, mutta on kyse elävästä tänään vaikuttavasta Herrasta ja ihmisestä. Ei siis asiasta vaan persoonasta. Tämä ei ole saivartelua, vaan elintärkeää. Monet puhuvat mm. vanhurskauttamisesta kuten jostakin kuolleesta asiasta. Kyse on yhteydestä kahden elävän persoonan välillä nyt.
Jumala koettaa sovittaa yhteen taluttajaa ja (yhä uudelleen) eksyvää. Tämä on erikoinen kristityn vapautta ja omaa vastuuta koskeva ajatus. Oman henkilönsä suhteen pelastusvarmuutta ei kenelläkään meistä voi olla. Herra suo meille vain seitsemännen päivän levon, muu aika meidän tulee kilvoitella kykymme mukaan lakia ja lain henkeä kunnioittaen. Kilvoittelun vapaus on armoa sekin. Näitä joudun yhä uudelleen pohtimaan. Kiitos Malmivaaran sanoista!