Saavuin tänä aamuna Filippiinien Manilaan. Kun sain internetin kuntoon, sieltä tulvi uutisia Billy Grahamin kuolemasta.
Moni lähetysteologiasta ja evankelioimisesta kiinnostunut osaa yhdistää toisiinsa Manilan ja Billy Grahamin. Molemmilla on tärkeä osa evankelikaaliseen kristillisyyteen kuuluvassa Lausanne-liikkeessä. Evankelikaalisen liikkeen – evankelikalismin – juuret ovat 1500-luvun uskonpuhdistusessa. Katolisen kirkon uudistajia kutsuttiin evankelisiksi (englanniksi evangelical).
Varsinaisen evankelikaalisen liikkeen tausta on uskonpuhdistuksesta alkaneessa protestanttisuudessa, mutta se kuvaa tarkemmin määriteltynä sellaista kristillisyyttä, jotka korostavat Raamatun auktoriteettia, Jeesuksen ristinkuoleman kautta tulevaa pelastusta, henkilökohtaisen uskon merkitystä sekä evankelioimisen ja lähetystyön välttämättömyyttä ja kiireellisyyttä.
Billy Graham – Lausanne-liikkeen perustaja
Billy Graham oli Lausanne-liikkeen perustaja. Lausannen liike on evankelikaalisen kristillisyyden tärkeimpiä suunnannäyttäjiä. Lausannen liikkeen alun voi jäljittää vuoteen 1955, jolloin 37-vuotias Billy Graham oli kutsuttu puhumaan Cambridgen yliopiston opiskelijoille. Täällä 34-vuotias John Stott (1921-2011) oli Grahamin apurina. Heidän ystävyytensä kesti Stottin kuolemaan asti. John Stott on ollut Lausannen liikkeen tärkein teologi.
Berliini 1966
Vuonna 1960 Billy Graham kutsui kokoon johtajia ja vaikuttajia Sveitsiin keskustelemaan, miten evankelikaalien keskellä saataisiin suurempi yhteys. Graham kirjoitti: “Kun olin muutaman päivän kuunnellut keskusteluja ja väittelyjä – ja monta hetkeä yhdessä rukoiltuamme – tulin vakuuttuneeksi, että evankelikaalisia kristittyjä ei saa tänään yhteen muutoin kuin yhden sanan ympärille: evankeliointi.”
Tämä johti vuoden 1966 Berliinin Evankelioimisen Maailmankonferenssiin, jossa oli 700 kutsuttua osallistujaa sekä 300 tarkkailijaa. Tämä konferenssi oli merkittävä kasvavassa maailmanlaajassa evankelikaalisessa liikkeessä.
Konferenssin avauspuheessa Graham sanoi, että me emme tarvitse uutta sanomaa ja organisaatioita. Tarvitsemme suurempaa työntekijöiden yhteyttä, suurempaa dynaamisuutta, suurempaa intoa ja yliluonnollista voimaa voidaksemme evankelioida oman sukupolvemme.
Lausanne 1974
Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1971, Billy Graham kutsui vaikuttajia pohtimaan uuden konferenssin järjestämistä. Ajatuksista syntyi Lausannen Maailman Evankelioimisen Kongressi vuonna 1974.
Avauspuheessaan Graham toivoi kokoukselta neljää asiaa:
- Haluan nähdä kongressin luovan raamatullisen julistuksen evankelioimisesta.
- Haluan seurakunnan tulevan haastetuksi maailman evankelioimisen toteutumiseksi.
- Luotan, että uusi ”koinonia” tai yhteys erilaisen evankelikaalien välillä kasvaa kaikkialla maailmassa.
- Toivon, että täällä kehittyy ”Lausannen henki”.
Kongressiin osallistui noin 2400 evankelikaalita johtajaa 150 maasta. Kokouksesta syntyi raamatullinen julistus, jota Graham oli toivonut. Lausannen julistuksen pääkirjoittaja oli John Stott. Lausannen julistus on tärkempiä uuden ajan kirkkohistorian dokumentteja. Myös Lausannen henki, jäi elämään, mistä myöhempi historia kertoo.
Lausannen Komitea Maailman Evankelioimiseksi
Lausannan kongressissa valittiin komitea suunnittelemaan tulevaisuutta. Sekä Billy Graham että John Stott olivat komitean jäseniä. Komitea kokoontui Mexico Cityssä 1975. Tuolloin muodostettiin Lausannen Komitea Maailman Evankelioimiseksi (Lausanne Committee for World Evangelization (LCWE, nykyisin Lausanne Movement).
Lausanne II Manilassa
Lausannen liikkeen toinen kongressi pidettiin Manilassa, Filippiineillä, vuonna 1989. Kokouksesta käytetään nimeä Lausanne II, ja siellä oli 3000 ihmistä 170 maasta. Myös Neuvostoliitosta oli päässyt 70 edustajaa.
John Stott oli huomattavimmassa roolissa Manilan julistuksen laatimisessa (The Manila Manifesto). Julistuksessa on kaksi pääteemaa: Julistakaa Kristusta siihen asti kunnes hän tulee ja Kutsu koko kirkolle viemään koko evankeliumi koko maailmaan.
Cape Town 2010
Kolmas Lausannen Maailman Evankelioimisen Kongressi pidettiin 2010 Cape Townissa Etelä-Afrikassa. Tapahtumaan oli kutsuttu 4000 evankelikaalista johtajaa 198 maasta. Täälläkin syntyi julistus: Kapkaupungin sitoumus.
Kolmen suuren kongressin julkilausumat – Lausannen julistus, Manilan julistus ja Kapkaupungin sitoumus – ovat olleet tärkeitä evankelikaalisen liikkeen suunnalle.
Lausanne liike ja Billy Grahamin perintö
Kun Newsweek -lehti haastatteli Billy Grahamia, Graham sanoi, että hänen elämänsä kestävin perintö on varmaankin Lausannen Kongressi vuonna 1974. Tämä monen mielestä yllättävä kommentti ei päässyt lehteen asti.
Tervehdyksessään Cape Townin kongressille vuonna 2010, Graham muisteli Lausannen kokousta 36 vuotta aiemmin. Maailma politiikka, talouselämä, teknologia, väestökehitys ja uskontokartta ovat muuttuneet hyvin paljon. Meidän on analysoitava näitä muutoksia ja pohdittava niitä Jumalan antaman tehtävän valossa. On kuitenkin Jeesuksen paluuseen asti muuttumatonta: ihmisen sydän ei ole muuttunut ja jokainen tarvitsee sovitusta Jumalan kanssa ja Jumalan rakkauden, anteeksiannon ja muuttavan voiman kokemusta. Evankeliumikaan ei ole muuttunut. Hyvä sanomamme on, että Jumala rakastaa meitä ja lähetti poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan tuomaan meille anteeksiannon ja pelastamaan meidät. Myöskään Jeesuksen käsky seuraajilleen ei ole muuttunut. Meidän tulee mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata evankeliumia sekä kehottaa kaikkia miehiä ja naisia uskomaan Jeesukseen.
Kirjoituksen taustamateriaalina on käytetty Lausanne liikkeen lehdistötiedotetta Billy Grahamin kuolemasta 21.2.2018. Tiedote esitti otsikossa olevan väitteen Billy Grahamin tärkeimmästä perinnöstä. Lausannen liikettä Suomessa edustaa Suomen Evankelinen Allianssi.