Arkkipiispanvaalissa on lähdetty lämmittelykierroksilta kilpailuun. Vaikka vierastankin avaimenreikäteologiaa, jossa kokonaisuutta arvioidaan hyvin kapeakatseisesti, niin tällä kertaa yksittäinen asia eli avioliittokäsitys tulee olemaan merkittävä asia vaaleissa. Ainakin joku siellä puolustaa miehen ja naisen välistä avioliittoa loppuun saakka. Hyvä! Toivottavasti keskusteluissa päästään kuulemaan ehdokkaiden uskonkäsityksiä ja myös näkemystä, miten Suomi valloitetaan Kristukselle ja lähetystyö laitetaan uuteen nousuun.
Tuossahan on kirkon ydintehtävä. Hyvä sanoma on vietävä jokaiselle siten, että hänessä voi herätä henkilökohtainen usko pelastukseksi. Tämä näky on ollut myös Kansanlähetyksessä alusta alkaen. Ensimmäinen pääsihteeri Matti Väisänen kirjoitti, miten hän nuorena pappina Imatralla otti työnäykseen tämän: ”Otin tavoitteeksi jokaisen imatralaisen (n. 37 000 asukasta) asettamisen sillä tavalla kasvokkain ylösnousseen Jeesuksen kanssa, että jokainen heistä joutuisi tietoisesti ja täysin vastuullisesti sanomaan Kristukselle ”kyllä” tai ”ei”.” Tuossa on hyvä ja ajankohtainen näky ja rukous meille kaikille omilla paikkakunnillamme.
Olin lauantaina Kristuspäivässä. Haluan antaa tukeni sille, että joku jaksaa hengellisen matalapaineen aikana nostaa rukouksen merkitystä ja koota uskovia eri ryhmistä ja kirkoista yhteen. Minua ei innosta tapahtuma vaan sitä seuraava rukousherätys. Raamatussa on kertomuksia siitä, miten Jumala etsii rukoilijoita kaupunkien ja kansojen puolesta. Jumala voi armahtaa ja antaa kaupungeille ja kansoille jatkoaikaa rukoilijoiden tähden. Hesekielin kirjassa Jumala etsi miestä, joka seisoisi muurinaukossa kansan puolesta, mutta hän ei löytänyt (Hes 22:30-31). Jesajan kirjassa Jumala ihmetteli, että kukaan ei halunnut nousta maassa vallitsevaa pahuutta vastaan (Jes. 59:15-16). Löytyykö heitä Suomesta? Toisen maailmansodan aikana presidentin puoliso Gerda Ryti kehotti suomalaisia rukoilemaan kansamme puolesta Turun tuomiokirkon kello kahdentoista lyöntien aikaan. Kansamme suurmiehet ja naiset saattavat tilinteon päivänä löytyä rukoilevista torpista ja kodeista.
Monien kirkkokuntien ehtoollispöydät ovat suljettuja. Opillinen yksimielisyys puuttuu. Kristittyjen keskellä on luopumista Raamatusta. Kirkkojen välillä ja sisällä on hyvää keskustelua totuudesta, mutta myös riitelyä ja pahan puhumista toisista lunastetuista. Keskinäinen rakkaus ei kukoista siten, että maailma tunnistaisi kristityt sellaiseksi joukoksi, että olisi hyvä kuulua heidän joukkoonsa. Kaiken tämän valossa arkkipiispanvaalipäivääkin ihmeellisempi on se päivä, kun Jumala kokoaa kansansa yhteen, susi ja karitsa ovat sovussa, ja samoin täällä riidoissa olleet kristityt. Jeesus yhdistää vasta taivaassa. Meniköhän kaikki ihan niin kuin piti.
– Kirjoitukseni Uusi Tie -lehdessä 7.12.2017