Jeesus antoi ehtoollisessa seuraajilleen valtavan lahjan, jossa yhdistyvät mennyt, nykyinen ja tuleva. Ehtoollinen ei ole vain yksi hetki, vaan se avaa koko pelastushistorian meidän eteemme.
Se vetää ehtoolliselle tulijan mukaan valtavaan kertomukseen ja todellisuuteen.
1. Menneisyys
Ehtoollisella muistamme Jumalan suuria pelastustekoja historiassa. Se vie meidät Israelin kansan vapautumiseen Egyptin orjuudesta pääsiäisenä. Tuolloin uhratun karitsan veri suojasi niitä koteja, joiden oveen oli laitettu verinen merkki. Pääsiäisenä Jumalan kansa pääsi pois Egyptin orjuudesta.
Mutta ennen kaikkea ehtoollinen kiinnittää katseemme Jeesukseen Kristukseen: hänen kärsimykseensä, kuolemaansa ja ristillä vuodatettuun vereensä.
Ehtoollinen ei ole pelkkä muistoateria, vaan elävä muistaminen, jossa mennyt tapahtuma tulee lähelle.
Jeesus itse sanoi – ei viimeisellä vaan ensimmäisellä ehtoollisella – näin:
”Tehkää tämä minun muistokseni.”
Tässä muistamisessa voimme palauttaa mieleemme historialliset evankeliumeissa kerrotut tapahtumat Jeesuksen asettamasta ehtoollisesta sekä hänen kärsimyksestään ja ylösnousemuksestaan.
2. Tämä hetki
Ehtoollinen ei jää menneeseen. Se tuo luvatun syntien anteeksiantamuksen ja Jumalan valtakunnan luoksemme nyt.
Ehtoollisella Jeesus antaa meille itsensä: ruumiinsa ja verensä syntien anteeksiantamiseksi. Tämä ei ole vain symbolinen ele, vaan todellinen lahja, joka vastaanotetaan uskossa.
Evankeliumi ei ole vain sana, vaan se tulee kosketettavaksi leivässä ja viinissä.
”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini… juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.”
Ehtoollinen on armon konkreettinen hetki: tässä ja nyt Jumala tekee sen, mitä lupaa. On aivan luonnollista, että moni kertoo löytäneensä tietoisen uskon juuri ehtoollisen yhteydessä, kun heille vakuutetaan, että Jeesuksen armo kuuluu juuri heille.
3. Tulevaisuus
Ehtoollinen suuntaa katseen myös eteenpäin.
Jeesuksen viimeinen ateria oli pääsiäisateria, johon kuului neljä maljaa. Jeesus jätti neljännen maljan juomatta ja sanoi juovansa sen vasta Jumalan valtakunnassa.
Ikään kuin ateria jäi kesken.
Tämä kesken jääminen on täynnä toivoa. Ehtoollinen ei ole päätös, vaan lupaus tulevasta täyttymyksestä.
Risto Santala kuvaa tätä kirjassaan Messiaan ateria näin:
”Prof. Daube sanoo, että neljäs malja nautittiin muistaen ”Jumalan valtakunnan” saapumista. Kun Jeesus viittasi siihen, että Hän ei juo viinipuun antia ennen kuin sen täyttymys on tapahtunut Jumalan valtakunnassa, ”hän asetti sen korvaamaan todellisen, täydellisen ja lopullisen valtakunnan tuloa, joka on vielä uskon ja toivon asia. Mutta hän viittasi ilmeisesti sillä neljänteen maljaan.” Olettamus, että Hän ei juonut neljättä maljaa eikä lausunut ”birkat ha-shir” eli ”laulun siunausta”, merkitsee sitä, että ”hän siirsi tämän osan liturgiasta todellisen ja lopullisen Jumalan valtakunnan toteutumiseen”.”
Jeesus sanoi:
”…tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”
Ehtoollinen on esimaistiainen suuresta juhlasta – Karitsan hääateriasta – jossa Jumalan valtakunta on tullut täydellisesti.
Ehtoollisen ihmeellisyys
Jeesus Kristus antoi ehtoollisen Jumalan kansan pyhiinvaelluksen ateriaksi. Tämän jumalallisen aterian kaikkia ulottuvuuksia emme ymmärrä, mutta otamme ne uskossa vastaan.
Kun olet ehtoollisella, voit elää todeksi nämä kolme ulottuvuutta:
- Menneisyys: Kristus on kuollut puolestasi.
- Nykyhetki: Saat syntisi anteeksi ja kokea ystävyyttä Kolmiyhteisen Jumalan kanssa.
- Tulevaisuus: Se on vakuutus – ja jo osallisuutta – tulevasta Jumalan valtakunnan juhlasta, johon sinut on kutsuttu.
Ehtoollinen kokoaa yhteen koko pelastuksen kaaren. Se on kuin silta ajasta iankaikkisuuteen.
Ehtoollinen kertoo valtavasta maailmanhistorian lopusta
Ehtoollinen ei ole vain jäähyväisateria. Se on toivon ateria.
Se ei ollut viimeinen ehtoollinen vaan ensimmäinen ehtoollinen. Nyt Jumalan kansa viettää ehtoollista eri puolilla maailmaa. Kerran Jeesus kokoaa kansansa sille ehtoolliselle, joka jäi Jerusalemissa kesken.
Tämä tulevaisuuteen liittyvä (eskatologinen) näkemys muistuttaa, että vaikka tässä maailmassa kaikki on vielä keskeneräistä – myös oma uskomme, elämämme ja pyhityksemme – Jumala on viemässä kaiken päätökseen.
Eräänä päivänä:
- keskeneräinen tulee valmiiksi
- rikkinäinen tulee ehjäksi
- syntisyys jää taakse ja uudenlainen ihminen luodaan
- usko muuttuu näkemiseksi
Ehtoollinen julistaa tätä tulevaa todellisuutta jokaisella kerralla. Siksi se on aina Jumalan kansan suuri juhla.
Kun menen ehtoolliselle, en ainoastaan katso taaksepäin ristiin vaan myös eteenpäin kirkkauteen. Jeesuksen lupaukset liittyivät kolmeen aikajaksoon.
Kiitän Jeesusta syntien anteeksiantamisesta, mutta myös siitä, että saan kuulua siihen joukkoon, joka kerran kokoontuu hänen pöytäänsä Jumalan valtakunnassa.
Se on täydellisyyden ateria. Ja ehtoollinen täällä ajassa on sen pyhä esimaistiainen.
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN