Kun Kalevi Lehtinen kirjoitti toukokuussa 2011 Uusi Tie -lehteen kolumnin ”Kovat ajat”, muistan ajatelleeni, että nyt tunnettu evankelista avaa sydämestään sellaisia tuntoja, joita hän ei tavallisesti puheissaan ota kantaa.
Lehtinen aloittaa kolumninsa näin:
”Nuoruuteni virsikirjassa oli osasto Kovat ajat. Uudessa virsikirjassa sitä ei ole. Tekee mieli suositella sen palauttamista, sillä Kristuksen seurakunnalla ja erityisesti luterilaisella kansankirkollamme ovat nyt kovat ajat.
En muista elämästäni enkä edes Suomen historiasta aikaa, jolloin media ja yleinen mielipide olisivat suhtautuneet Kristuksen seuraamiseen, Raamattuun, uskoontuloon, seksiin, avioliittoon, luomiseen ja evankeliumin totuusarvoon niin nurjasti kuin tänään. Taistelu on alkanut!”
Lehtisen mukaan näkymätön, hajuton ja mauton kristillisyys hyväksytään. Mutta jos väitämme, että ”Jeesus on totta, syttyy sota”.
”Kun kerrot todella uskovasi, että Jeesus sovitti meidät Jumalan kanssa ja jokainen, joka uskoo häneen, pääsee taivaaseen, huomaat olevasi äärifundamentalisti. Puhumattakaan siitä, että hänen kuolleista nousemisensa ja taivaseen astumisensa olisi historiallinen fakta, jonka varaan voi rakentaa elämänsä ja maailmankatsomuksensa!”
Mitä tällaisessa tilanteessa kristityn tulee tehdä. Lehtinen kyselee:
- Mennä paniikkiin ja paeta? Ei!
- Mukautua? Ei!
- Eristäytyä ghettoon? Ei!
- Taistella väkivallan avulla? Ei!
- Juonitella kulissien takana? Ei!
Lehtinen toteaa tilanteestamme:
”Itse asiassa tämä on jokseenkin normaali Kristuksen seurakunnan tilanne maailmassa. Nyt ei meillä sentään vangita, ruoskita tai tapeta Jeesuksen tähden.”
Evankelistana Kalevi Lehtinen näkee tällaisessa tilantessa yhden tien eteenpäin: Kristuksen evankeliumi.
Lehtinen kutsuu seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä, joka pani likoon kaikkensa. Myös Paavali on esikuvana meille: hänelle tärkeintä oli julistaa evankeliumia Jumalan armosta.
Tässä viimeiseksi jääneessä Uusi Tie -lehden kolumnissaan Kalevi Lehtinen lainaa Paavalin sanoja, jotka mielestäni sopivat myös Kaleviin:
”Eloon jäääämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta.” (Ap.t. 20:24).
Kalevi Lehtinen kuoli kaksi kuukautta kolumin ilmestymisen jälkeen heinäkuussa 2011. Meillä taistelu evankeliumin ja uskon puolesta jatkuu. Miten? Sekä hyvinä että pahoina aikoina kirkon ja kristittyjen tehtävä on opettaa Raamattua ja julistaa ainutlaatuista evankeliumia Jeesuksesta.
Voi kiitos Mika Tuovinen tästä! Tämä tuli NIIN tarpeeseen! Erityisesti, kun lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila viimeisessä tempauksessaan on nostanut esiin uskonnollisten yhteisöjen valvonnan!
Kalevi Lehtinen joka on ollut uskonnonopettajani puhuu suomettuneesta kristikunnasta. Sitähän tässä ollaan. Olemme katsoneet yle ohjelmissa putousta ja perjantai -ohjelmia, joissa pilkataan avoimesti kristinuskoa ja uskovia ja niitä jotka ottavat vakavasti Jeesuksen. Eikö ne ole vihapuhetta tai rikoslain vastaista. Miksi niistä ei tehdä rikosilmoituksia. Uskovat ovat unessa ja he ovat suomettuneita. Pitäisi esittää tätä harmitonta, hampaatonta Jeesusta joka ei häiritse: ei paranna, ei pysäytä, ei vaadi parannukseen. Väite että kaikki pääsevät taivaaseen ei perustu Raamattuun. Olemme hampaattomia kristittyjä jotka haistelevat tuulia. Puhuvat silloin kun kannattaa. Ammattitaidottomat toimittajat tekevät uskontoon liittyviä ohjelmia, vaikka heillä ei ole mitään kosketuspintaa uskomiseen tai Jeesukseen tai mihinkään mikä liittyy uskontoon tai uskontoihin. Uskovien pitää vaatia laatua uskontoon liittyviin ohjelmiin. Ei riitä että haastatellaan yhtä uskostaan luopunutta hellaria tai SK toimittajaa joka luuli joskus olleensa uskossa. Tämä on ammattitaidotonta ohjelmantekoa.
Jeesukseen uskovien tulee näyttää värinsä Suomessa. Suhtautuminen uskoviin tulee huononemaan kun avioliitto käsitys murenee 1.3-17. Jumala auta meitä!