Kun kirkossa kiistellään, saako nuori tulla uskoon rippikoululeirillä, jotain on pahasti pielessä.
Keskustelun voi jotenkin ymmärtää, jos puhutaan siitä, millä sanoilla asiaa kuvataan. Pitääkö puhua uudestisyntymisestä, uskoontulosta, armon kirkastumisesta, Jumalan löytämisestä tai vaikkapa Kansanlähetyksen sääntöjen käyttämästä termistä ”Kristuksen tunteminen”. Kansanlähetyksen yksi tarkoitus ”on edistää Jumalan valtakunnan leviämistä sekä oman kansamme että muiden kansojen keskuudessa johdattamalla ihmisiä Kristuksen tuntemiseen” (säännöt 2 §).
Teemme työtä, jotta ihmiset uskoisivat Jeesukseen
Kirkon tulee tehdä kaiken voitavansa, että lapset, nuoret ja aikuiset uskovat Jeesukseen. Tämä päämäärä pitää sanoa usein ja selvästi. Kirkon palvelijoina muutumme eksyttäjiksi, jos vaikenemme kuoleman jälkeisestä tuomiosta sekä helvetin ja taivaan todellisuudesta. Kirkon yksi tehtävä on valmistaa ihmisiä tähän tulevaisuuteen, josta kukaan ei pääse livahtamaan pois.
Tietoiseen uskoon
Jumalan siunaus kansamme keskellä näkyy siinä, että monet ovat jo lapsena saadusta kasteestaan asti uskoneet Jeesukseen. Kysymys uskoontulosta koskettaa sekä suurta kastettujen ei-uskovaa joukkoa että kasvavaa kastamattomien ryhmää. Molempia tulee auttaa henkilökohtaiseen uskoon. Kirkossa on esiintynyt väärää oppia, jossa ihmisille uskotellaan, että kasteen perusteella ilman uskoa asiat Jumalan kanssa ja ikuisuuden näkökulmasta ovat kunnossa. Tämä on harhaa. Usko on henkilökohtaista turvautumista Jeesukseen. Luterilaisuudelle on vierasta ajatus, että usko olisi jotain sellaista, mistä ihminen itse ei tiedä mitään.
Profeetta, pelasta oma sielusi!
Hesekielin kirjassa Jumala usein käskee Hesekieliä varoittamaan jumalattomia. Jos profeetta ei varoita ja yritä pelastaa heitä väärältä tieltä, Jumala vaatii heidän verensä Hesekielin kädestä. Jos profeetta varoittaa, hän pelastaa sielunsa. Meillä, jotka tiedämme, että usko Jeesukseen pelastaa ja ilman Jeesusta ihmiset täällä kotimaassa ja lähetyskentillämme joutuvat ikuiseen kadotukseen, on mielettömän suuri vastuu auttaa ihmisiä uskomaan. Siksi minäkin tämän kirjoitan.
Jeesus esimerkkkinä
Jeesus on paras esimerkki Jumalan rakkaudesta. Jeesus opetti julkisesti, mutta sen lisäksi hän solmi ihmissuhteita, vietti aikaa ja seurusteli ”syntisten ja jumalattomien” ihmisten kanssa. Tämän valossa minunkin täytyy tehdä parannusta. Näännytän itseni työllä niin, ettei ole aikaa toimia Jeesuksen esikuvan mukaan. Aikani kuluu hurskaiden kanssa. Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan syntisiä.
Ja koko Suomi uskoon…
Jumala on antanut jokaiselle uskovalle etuoikeuden olla mukana sielujen pelastamisessa. Moni toteuttaa lähetyskäskyä rukouksin, antamalla rahaa, lähettämällä tai lähtemällä. Moni rukoilee sukulaisten, naapureiden ja kansakunnan puolesta, kertoo Jeesuksesta ja vie ystäviä ja tuttuja kirkkoon ja hengelliseen tilaisuuteen. Heillä on sama visio kuin Jeesuksella, joka halusi, että ihmiset tulevat uskoon. Kunpa koko kansa tulisi uskoon. Riparilla tai muualla.
Palstakirjoitukseni Uusi Tie -lehdessä 24.8.2016. Tässä otsikot lisätty.
Yksi paikallisten uskovien päätehtävistä on valmistella paikkakunnalleen tilaisuuksia, joissa evankelistan armolahjoilla varustettu sananpalvelija julistaa Kristusta. Usko tulee kuulemisesta. Siellä missä joku tulee uskoon on Jeesus ja missä Jeesus on sinne ihmiset tulevat. Kts Raamatusta vaikka Jeesus ja samarialainen nainen Joh 4.