Kerrotaan papista, jonka saarnojen kautta ihmisiä tuli jatkuvasti uskoon. Oli toinen pappi, jonka kautta tällaista ei tapahtunut.
Jälkimmäinen lähti vierailulle ensimmäisen luokse ja sanoi:
– Kun minä saarnaan, ihmisiä ei tule uskoon. Kun sinä saarnaat, heitä tulee uskoon. Mikä minussa ja saarnoissani on vialla?
Pastori vastasi kolleegalleen: ”Et kai sinä ajattele, että kun SINÄ saarnaat, ihmisten pitäisi tulla uskoon. Et kai sinä odota, että SINUN saarnojen kautta, joku voisi pelastua”.
Oman työnsä tulosten vähyydestä huolestunut pastori punastui ja sopersi vaitonaisesti: ”No en kai minä sitä OMISTA saarnoistani odota.”
Siihen tuli vastaus: ”Ehkä siinä onkin sinun ongelmasi.”
*
Tarvitsemme luterilaisessa kirkossa kääntymyksen teologian tarkastelua ja selvempää kutsua henkilökohtaiseen uskoon.