Ilo ei riipu elämäntilanteesta vaan elämänasenteesta. Elämän kolhiessa koemme häpeää, yksinäisyyttä, väheksymistä, itseinhoa ja muita lamauttavia tunteita käpertyen itseemme. Rakennamme seinät ympärillemme, emmekä tee niihin ikkunoita tai ovia. Vaikka niitä salaa toivoisimme. Tiedän tämän omasta kokemuksesta.
Elämässäni on ollut tilanteita, jolloin olen ollut upottavassa liejussa psalminkirjoittajan tavoin: ”Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin, pyörre tempaa minut mukaansa” (Ps. 69:3).
Kolme avun lähdettä
Tällaisessa hetkessä olen löytänyt avun kolmesta paikasta: Jumalasta, vierellä kulkijasta ja katseen tarkentamisesta.
Sisäiseen liejuun uponnut rukoili ja jopa huusi Jumalaa avuksi, sillä yksinäisyydessä hänellä ei ollut muita: ”Turhaan minä odotin sääliä, kukaan ei minua lohduttanut” (69:21). Tuollainen tilanne on surkea, sillä ainakin minua on auttanut luuta ja verta olevat matkakumppanit.
Kolmas apu minulla on katseen fokuksen siirtäminen.
Herramme Jeesus opetti tätä. Kun elatuksen murheet ja vaatetus murehduttaa, tulee nostaa katse Jumalan huolenpitoon. Hän antaa linnuille ruuan ja kasvattaa kedon kukat loistoonsa (Matt. 6:25-34).
Tuhat lahjaa ympärilläni
Luin joskus Ann Voskampin kirjan Tuhat lahjaa. Siinä kehotettiin kiinnittämään huomiota arjen pieniin iloa tuottaviin yksityiskohtiin. Se on ikkunoiden rakentamista itsetehtyihin toivottomuuden vankilan seiniin.
Kokeilen nyt itse: Istun pihassa kirjoittamassa, ensimmäiset voikukat tuovat tervehdyksen kesästä, toinen istutetuista luumupuista on talven jäljiltä jäänyt henkiin ja tuottaa ainakin lehtiä, kuulen linnunlaulun ja koen tuulen hyväilyn.
Sydämeni iloitsee näkemästäni ja kokemastani. Kiitän Jumalaa, joka on luonut kauniin maailman. Kun sinulla on vaikeaa, anna sydämesi nähdä ympärilläsi oleva hyvä. Tämä vaatii pysähtymistä ja tietoista sydämen fokuksen yltympäri kääntämistä.
Sydämemme on nurinperin valittaessaan surkeuttamme ja se kääntyy oikein päin katsoessa ulospäin.
Silloin emme ole menneisyytemme, epäonnistumisiemme, pettymystemme, häpeämme emmekä särkyneisyytemme vankeja vaan pääsemme vapaiksi. Siellä sydän iloitsee. Pysähdyin tähän teemaan, koska moni on käpertynyt itseensä kadottaen elämän ilon. Huomaa hyvä ja kaunis ympärilläsi, ja kiitä siitä Jumalaa!
Mitä näen ympärilläni? Mikä tuo iloa?
Kun pappina katson hengelliseen tilanteeseen maassamme huomaan paljon hyvää. Itse asiassa huomaan sen, mihin katseeni kiinnitän.
Nyt fokusoin ja tarkennan hyvään. Siihen kehottaa myös apostoli Paavali: ”kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin hyvä ominaisuus ja jos jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa” (Fil. 4:8).
1. Nuorten innokkuus evankeliumin työssä
Näen ensinnäkin nousevan sukupolven rohkeuden ja innokkuuden evankeliumin työssä. Olen seurannut läheltä alle kaksikymppisiä, jotka elävät uskoaan rohkeasti todeksi. Seuraan ilolla joitakin kolmekymppisiä Jumalan valtakunnan työntekijöitä.
Eräs heitä kertoi keväällä järjestetyistä nuortentapahtumista seitsemässä kaupungissa, joissa nuoret saarnasivat, kutsuivat uskoon ja yli 300 nuorta halusi ensimmäistä kertaa lähteä Jeesuksen seuraan.
Haluan nostaa ja rohkaista nuoria. Rukoilen, että Jumala käyttäisi heitä voimakkaammin kuin minua ja omaa sukupolveani.
Joskus Jumala sallii seurakunnan joutua kylmiin tuuliin, joskus hän nostaa sen ylös herätykseen. Uskon, että nyt on koittamassa uudistuksen aika, jossa tarvitaan nuorten intoa ja vanhempien tukea.
2. Jumalan antamat siunaukset kansallemme
Toiseksi sydämeeni tuo iloa Jumalan antamat hengelliset siunaukset kansallemme. Vahvat herätykset ovat vaikuttaneet sukupolvien ajan kansamme ja seurakuntiemme hyväksi.
Meillä on ollut herättäjiä, joista monet aloittivat työnsä hyvinkin nuorina, parikymppisinä. Iloitsen varhaisemman herännäisyyden maallikkosaarnaajista kuten Liisa Erkintyttärestä, Anna Rogelista ja Matti Pukanhaavasta, herännäisyyden Paavo Ruotsalaisesta ja Niilo Kustaa Malmbergistä, evankelisuuden Fredrik Gabriel Hedbergistä lestadiolaisuuden Lars Levi Laestadiuksesta. Nämä ovat 1700- ja 1800-lukujen vahvoja luterilaisia herättäjiä. 1900-luvulla heitä tuli lisää. Lisäksi meillä on ollut vahva vapaan kristillisyyden saarnaajien ja kansan herättäjien joukko.
Herätykset eivät kuulu vain menneisyyteen. Rukoillaan herätyksen aikaa ja herättäjiä maallemme!
3. Vahvistuva kristittyjen yhteys
Kolmantena ilonaiheena sydämeni kiinnittyy maassamme vahvistuvaan kristittyjen yhteyteen. Erittäin ilahduttavana olen huomannut sen Lahdessa, jossa olen käynyt usein työtehtävissäni. Siellä olen huomannut erityisen syvän ja kunnioittavan yhteyden eri kirkkokuntien, seurakuntien ja järjestöjen välillä. Sitä on rakennettu vuosikymmeniä, ja se vahvistuu säännöllisillä kristittyjen yhteisillä rukousilloilla ja työntekijöiden tapaamisilla.
Virossa asuessani ihmettelin siellä olevaa vahvaa kristittyjen yhteyttä. Kirkkoherra vastasi:
”Vaikeina vuosina nuorina eri kirkkokunnista kokoonnuimme koteihin laulamaan ja rukoilemaan. Kun kuulimme, että KGB on tulossa, juoksimme yhdessä karkuun. Miten nyt vapauden aikana voisimme kääntää toisillemme selän?”
Suomessakin yksikään ryhmä ei ole niin vahva, ettei tarvitse muita, eikä yksikään niin pieni, ettei voisi vahvistaa toisia. Uskon, että yhdessä voimme toimia siunaukseksi maallemme.
4. Jeesus on suurimman ilon lähde
Neljäntenä kerron sydämeni suurimman ilon: Jumala on antanut Jeesuksen tähän maailmaan.
Kiitos teille, jotka toitte evankeliumin meille! Kiitos teille, jotka toitte sen minulle, että voin nyt uskoa ja seurata Jeesusta.
Raamattua lukiessa huomaan, että yleisin Jeesukseen ja pelastukseen liittyvä kokemus on ilo. Jeesuksen syntyessä enkelit evankelioivat eli julistivat ilosanomaa (Luuk. 2:10). Paimenet lähtivät Jeesuksen luota ”kiittäen ja ylistäen” (Luuk. 2:20). Tuhlaajapojan löydettyä tiensä kotiin ”alkoi iloinen juhla” (Luuk. 15:24). Enkelit iloitsevat jokaisesta syntisestä, joka tekee parannuksen (Luuk. 15:10). Rikas Sakkeus sai uudenlaisen ilon (Luuk. 19:6-10). Kun evankeliumi levisi Samariaan, kaupungin ”täytti ilo ja riemu” (Ap.t. 8:8). Ilon teema jatkuu Ilmestyskirjan loppuun asti.
Löytämisen ilosta ihmettelemisen iloksi
Jeesuksen kohtaaminen toi elämääni valtavan ilon silloin alle rippikouluikäisenä, ja se on sitä edelleen. Ilo on nyt toisenlaista, enemmän ihmettelevää iloa:
”Olet pitänyt minusta yli neljä vuosikymmentä huolta. Olet antanut syntejäni anteeksi, vetänyt aina luoksesi, muistutellut hyvyydestäsi ja jakanut paljon lahjojasi. Sinun armosi, Jeesus, on ainoa pelastukseni syy.”
Ihmettelevän ilon aihe on sekin, että kelpaan evankeliumin työhön. Tämäkin on yksin armoa. Tässä fokuksessa sydämeni iloitsee!
-Kirjoitus TV7 Ystävälehdessä kesäkuussa 2024. Otsikot lisätty. Tämä on kolmas osa viisiosaisesta sarjasta.
Muut kirjoitukset:
- Sisimpäni unelmia
- Kun sydän särkyy
- Kun sydän iloitsee (tämä kirjoitus)
- Sydän nuortuu – Onko kristinusko palaamassa takaisin nuorisoliikkeeksi?
- Sydämeni sanoma
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN