Viime lehdessä kirjoitin sydämeni unelmista. Mutta sieltä löytyy myös surua.
Mainitsen tässä viisi sydämeni murtajaa.
Suomi on siirtymässä jälkikristillisestä ajasta antikristilliseen aikaan. Vain Jumalan kosketus voi muuttaa suunnan.
1. Kristikunnan suunta
Kristikunnassa jotkut seuraavat innolla ajan henkeä.
Onneksi on monia monia, jotka pyrkivät muuttamaan kirkkolaivojen suuntaa ja jakaa nälkäisille hengellistä ravintoa. Minä muiden mukana.
Ajan henki laivassa voittaa sitä mukaan, kun Raamatun arvovalta vähenee.
Se tarkoittaa eripuraa matkan tarkoituksesta ja päämäärästä. Nyt tarvitaan lujuutta, yhteyttä ja jatkuvaa oikean suunnan näyttävää Jumalan sanan tutkimista.
Suren Jumalan sanan arvostuksen vähenemistä hengellisten johtajien ja kristikansan keskellä. Raamattua luetaan ja tunnetaan vähemmän. Tämä on kutsu itsellenikin henkilökohtaisen Raamatun tutkimisen vahvistamiseen.
2. Kristikunnan passiivisuus ja vision puute
Toinen surun aiheeni on kristikunnassa vallitseva apaattisuus. Aikamme muistuttaa profeetta Samuelin lapsuuden tilannetta: ”Herran sana oli harvinainen siihen aikaan, eivätkä näyt olleet tavallisia.” (1. Sam. 3:1). Jumalan sanasta luopuminen vaikuttaa myös niihin, jotka haluavat olla sille uskollisia. Murhe vie voimiamme, mieli keskittyy epäkohtiin ja näky Jumalan uudistavista mahdollisuuksista katoaa.
Suren itsessäni ja kristikunnassa vallitsevaa työnäkyjen ja innon puutetta. Jos joku haluaa tehdä jotain ja muuttaa vallitsevaa tilannetta, hänet helposti masennetaan.
Tarvitsemme sellaisia uskon armolahjalla varustettuja, jotka pystyvät nostamaan Jumalan kansan silmät maasta mahdollisuuksiin.
Herran palvelijat tarvitsevat näkökykyä, jota profeetta Elisa rukoili palvelijalleen vihollisten piirittäessä kaupunkia: ”Herra avaa hänen silmänsä, että hän näkisi!” (2. Kun. 6:17). Elisa näki valtavat enkelijoukot, ja meidänkin tulee nähdä Jumalan mahdollisuudet. Rukoilen erityisesti nuorten puolesta, että sieltä nousisi rohkeita Jumalan tahdon näkeviä johtajia.
3. Lähetystyön keskeneräisyys
Kolmas sydämeni suru liittyy lähetystehtäväämme. Sain nuorena kutsun lähetystyöhön, jossa olinkin 15 vuoden ajan.
Erityinen sydämeni suru ovat kansat, joilla ei ole mahdollisuutta kuulla evankeliumia.
Jeesus tuli kaikkia varten. Hän antoi tehtävän viedä pelastuksen evankeliumi jokaiselle kaikkialla.
Uskon, että Jeesus on ainoa tie pelastukseen. Uskon Raamatun pohjalta, että ilman Jeesukseen tuntemista kukaan ei voi pelastua. Koska kadotus on totta, sydämessäni on suru niiden tähden, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia. Olen vieläkin monta kertaa sanonut Herralle: ”Tässä olen, lähetä minut!” Herra sanoo: ”Minulla on sinulle muuta hommaa. Mutta puhu niiden puolesta, jotka eivät ole kuulleet, jotta joku saisi taakan sydämelleen, rukoilisi ja lähtisi.” Rukoilen lähetysherätystä.
4. Monet hylkäävät evankeliumin
Neljäs sydämeni suru on kansani tähden, jossa evankeliumi on kuultu monta kertaa, mutta se on usein hylätty joko välinpitämättömyyden vuoksi tai roskana.
Skotlannin uskonpuhdistajasta John Knoxista kerrotaan, että hän rukoili ilta illan jälkeen piilopaikkansa puisella lattialla. Hänen vaimonsa yritti saada miestään nukkumaan välillä, mutta Knox sanoi:
”Miten minä voisin nukkua, kun minun maani ei ole pelastettu!” Knoxin kerrotaan rukoilleen usein:
”Jumala, anna minulle Skotlanti tai minä kuolen!”
Jumala antoi Knoxin kautta Skotlantiin uskonpuhdistuksen ja herätyksen. Rukouksiin siis vastattiin. John Knox ymmärsi ihmisten olevan ikuisuusolentoja, joilla on kaksi päämäärää: joko taivas tai kadotus. Jeesus kuoli, jotta taivas avautuisi. Nyt on aika herättää nukkuvat ja kutsua heitä taivaaseen!
5. Oma innottomuus
Viides sydämeni suru liittyy omaan elämääni. Täytin äskettäin 57 vuotta. Yli 40 vuotta olen ollut tiedostavalla tavalla kristitty ja miltei yhtä kauan olen jollain tavalla ollut mukana hengellisessä työssä. Olisin toivonut näkeväni enemmän hedelmää työstäni. Olisin toivonut voivani kirkastaa Kristusta selvemmin. Olisin halunnut elää paremmin ja etsiä Jumalan kunniaa enemmän.
Jos Jumala antaa lisää vuosia, haluan elää ne edelleen hänelle. Tällaisena, sillä toisenlaiseen en pysty.
Luovutan kuitenkin elämäni ohjat ja päivät hänelle.
Jumalan armo jää
Vuosikymmenet ovat opettaneet, että lopulta minulla on jäljellä vain Jumalan armo. Elämämme telttamajaa puretaan, huokailemme ja kaipaamme taivaalliseen kotiin (2. Kor. 5:1-4). Toisaalta ei olekaan mitään niin ihmeellistä kuin miettiä Vapahtajaamme ja hänen kohtaamistaan. En voi kuvitella suurempaa armoa kuin se, että hän sanoo: ”Tule Herrasi iloon!”
Murhe muuttuu rukoukseksi
On ihmeellistä, miten edellä mainitut sydämen surut muuttuvat tässä ajassa rukoushuokauksiksi.
Rukoilen kyllä Jumalalta lääkettä suruihin, mutta ehkä Jumala ei halua niitä parantaa, sillä ne ovat kuin kutsu rukoukseen ja toimintaan. Siksi ne ovat tarpeellisia.
Sydämen taakat osoittavat oman kutsumukseni eli asiat, joista Jumala on minulle puhunut.
Jos Jumala suo elinpäiviä, voimia ja edes jonkun verran tolkkua, haluan jatkaa sen kutsun edessä, minkä suru osoittaa.
Rukous hengellisen uudistuksen puolesta
Rukoilen kristikunnalle hengellistä uudistusta ja Jumalan pyhyyden paluuta keskuuteemme. Haluan itsekin tarttua useammin Raamattuun, tutkia sitä ja opettaa sitä. Jumala voi uudistaa kristikunnan niin, että Raamattu ja sen mukainen opetus ja elämä nousevat korkeimpaan arvoon.
Rukous nähdä Jumalan mahdollisuuksia
Rukoilen kristikuntaan johtajia, jotka saavat Jumalalta näyn, miten toimia tässä ajassa.
Rukoilen apatian ja pessimismin väistymistä sekä Kaalebin ja Joosuan henkeä, jotka katselivat Jumalan mahdollisuuksia siellä, missä toiset lamaantuivat (4. Moos. 13-14).
Rukous lähetystyön vahvistumiseksi
Rukoilen, että Suomen kristikansa sitoutuisi uudella tavalla lähetystyöhön niiden parissa, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia. Rukoilen lähetystyöntekijöiden puolesta ja sydämet särkevää lähetysherätystä kristittyjen pariin, jotta kuulisimme liikkeelle lähtien niiden tuskan, jotka eivät ole kuulleet pelastuksen sanomaa.
Rukous herätyksen puolesta Suomessa
Rukoilen kotimaani puolesta, että tämä kansa kääntyisi vielä etsimään Jumalaa. Vain Jumala voi estää Suomen ja suomalaisten sielut hukkumasta. Rukoilen herättäjiä.
Rukous itseni puolesta
Rukoilen itseni puolesta, että rakastaisin Herraani yli kaiken. Rukoilen, että voisin palvella kristikuntaa kaikissa sen ilmenemismuodoissa ja voisin olla johdattamassa monia taivaan tielle.
Mikä murtaa sinun sydäntäsi?
Ystäväni, en tiedä, mitkä asiat murtavat sinun sydäntäsi. Ne voivat olla sinulle Jumalan kutsu toimia ja rukoilla. Jumala ei aseta sydämellesi rukoustaakkoja suotta.
Jos et tiedä, mitä tulisi rukoilla, voit rukoilla vaikka edellä mainittujen viiden asian puolesta. Pyydä, että Jumala tekisi sinusta rukoussoturin tähän vaikeaan aikaamme.
Moni rukoilija on siirtynyt ikuisuuteen, missä ovat ne, jotka kantavat maatamme, seurakuntiamme, kristillistä palvelutyötä ja työntekijöitä Jumalan eteen.
Jumalan antama suru tekee rukoilijan.
-Kirjoitus TV7 Ystävälehdessä huhtikuussa 2024. Otsikot lisätty. Tämä on toinen osa viisiosaisesta sarjasta.
