Olin ensimmäistä kertaa Simpeleellä. Pääsin johtajan roolista matkasaarnaajan mukavaan tehtävään. Saarnasin kauniissa Simpeleen kirkossa, joka on vuodesta 1999 alkaen Rautjärven seurakunnan pääkirkko. Simpeleen seurakunta syntyi vuonna 1922 kun se erotettiin Parikkalasta omaksi seurakunnaksi. Vuonna 1999 Rautjärven ja Simpeleen seurakunnat yhtyivät Rautjärven seurakunnaksi. Simpeleen kauniin kirkon alttaritaulun nimi on ”Rukous työn ääressä viljapellolla”. Kuva puhutteli asenteellaan ja karuudellaan. Siksi se pääsi tämän jutun kuvaksi.
Hyvän paimenen sunnuntai
Saarnan aiheena oli Jeesus hyvänä paimenena (Joh. 10:11-16). Hyvän paimenen sunnuntai on yksi tutuimmista ja mieleen jäävimmistä pyhistä. Simpeleelläkin luettiin Psalmi 23 (Herra on minun paimeneni) ja laulettiin tuttuja virsiä hyvästä paimenesta.
Seuraavassa nostan 6 lyhyttä näkökulmaa saarnani aiheista.
1. Suomessa on kuultu paljon hyvän paimenen ääntä
Olen kiitollinen, koska kansamme keskellä on kuultu hyvän paimenen sanaa jo tuhannen vuoden ajan. Esi-isämme monia sukupolvia sitten saivat kuulla sanoman Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Heitä on kastettu ja konfirmoitu. Sanaa on saarnattu sukupolvien ajan kirkoissa ja kodeissa. Ja Jumala on koonnut itsellensä laumaa menneiltä sukupolvilta. Samoin hän tekee nyt.
Suurin osa suomalaisista on kuullut evankeliumin. Suurin osa on kastettu ja konfirmoitukin. Meillä on uskonnonopetusta koulussa. Televisiosta ja radiosta tulee Jumalan sanaa. Tämä kaikki on suuri siunaus.
2. Jumalan valtakunnalla on vihollisensa
Vertauksessamme Jeesus sanoi, että hänen valtakuntansa vastaan hyökätään. Jeesus puhui susista, jotka haluavat hävittää meihin istutetun Jumalan valtakunnan.
Sudet kuvaavat kaikkea sitä, mikä hävittää Jumalan valtakuntaa ja kristittyjen uskoa.
- Moni on lähtenyt Jumalan luota tuhlaajapojan tavoin pois, kun elämä muualta on näyttänyt paremmalta.
- Kylväjävertaus kuvaa uskon tappajina muun muassa maailman huolia, elatuksen murheita ja rikkauden viettelystä.
- Jeesuksella oli omat kiusauksensa, jotka liittyivät muun muassa toimeentuloon, valtaan ja rikkauteen.
- Meistä jokainen osaa sanoa, mitkä ovat ne asiat, joilla paholainen yrittää tuhota meidän elämäämme.
Paholainen haluaa tuhota meidät ja meidän uskomme. Meidän sieluistamme käydään kamppailua. Sen ei pitäisi olla Raamattua lukevalle yllätys. Myös Jumalan valtakunnasta ja kirkosta käydään kamppailua.
On myös niitä, jotka tulevat seurakunnan sisälle ja uskottelevat huolehtivansa kristityistä, vaikka etsivät vain omaa etua. Tiukan paikan tullen he lähtevät pois ja jättävät lauman oman onnensa nojaan. He ovat niitä, jotka ovat seurakunnassa vain palkan tai aseman vuoksi.
3. Seurakuntayhteys on tärkeää
Moni on kutsuttu Jeesuksen seuraan. Monet ovat lähteneet pois. Luulevat, että muualla elämä on parempaa. Näkevät monet lupaukset ja paholaisen houkutukset.
Susi pyrkii siihen, että lampaat joutuvat erilleen toisistaan. Sitten heidät on helppo napata saaliiksi.
Tämän vuoksi on tärkeää, että me elämme yhteydessä toisiin kristittyihin. Kokoonnumme yhteiseen jumalanpalvelukseen. Rukoilemme yhdessä ja luemme Jumalan sanaa yhdessä. Yksi Jeesuksen suurista rukouksista oli se, että hänen seuraajansa olisivat yhdessä ja olisivat yksi kansa.
4. Jeesus tuntee lampaansa ja lampaat tuntevat Jeesuksen!
Vertauksessaan Jeesus sanoi: ”Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän.”
Jeesus kuvaa omaa suhdettaan Isä-Jumalaan tuntemisena. Jeesus sanoi, että hänen ja kristityn välillä pitäisi olla samanlainen läheinen suhde.
Sen tähden se joskus kysytty lause ”Tunnetko sinä Jeesuksen Kristuksen?” on näiden Jeesuksen sanojen mukaan ihan hyvä kysymys.
Miten opimme tuntemaan Jeesuksen? Kaste liittää meidät häneen. Lisäksi jokapäiväinen parannus pitää meidät oikeassa suhteessa häneen. Jotkut kokevat elämää muuttavan uskoontulon. Se, millä tavoin opimme tuntemaan Jeesuksen ei ole pääasia. Pääasia on tunteminen.
Jeesus tuntee meidät ja me tunnemme Jeesuksen. Mitä tämä Jeesuksen tunteminen on ja miten se tapahtuu? Opimme tuntemaan toisia ihmisiä paremmin kuin luemme heistä. Olen lukenut elämäkertoja. Saan niistä jonkunlaisen käsityksen ihmisestä. Ainakin sellaisen käsityksen, mitä kirjailija haluaa esitellä. Lisäksi voin kuulla jonkun puhuvan henkilöstä ja saan lisätietoja. Mutta paras keino henkilön tuntemiseksi on keskustella hänen kanssaan ja ystävystyä häneen.
5. Jeesus parhain ystäväni
Voimme lukea Jeesuksesta Raamatussa, voimme kuulla hänestä saarnoissa ja opetuksissa. Tämä on hyvä ja antaa paljon tietoa Jeesuksesta. Mutta miten Jeesus muuttuu ystäväksi? Tämä on meille kristityille suuri tutkimusmatka, jossa opimme tuntemaan Jeesusta ja kolmiyhteistä Jumalaa yhä paremmin. Ystävyys Jeesuksen kanssa lisääntyy, kun kuuntelemme häntä rukouksessa ja puhumme hänelle. Mietimme, mitä hän haluaa minun tekevän. Ihmettelemme hänen suurta rakkauttaan minun puolestani.
Tällaisen ystävyyden korostaminen ei ole mitään uutta suomalaisessa kristillisyydessä. Meillä on jo muutaman sadan vuoden ajan laulettu virttä ”Jeesus, parhain ystäväni”. Se kuvaa juuri läheistä yhteyttä ja siinä on myös saarnan alussa mainittu huoli siitä, etten koskaan lähtisi hänen luotaan pois.
Jeesus, parhain ystäväni,
löytäisinkö vertaista?
Auta, etten eläissäni
koskaan hylkää sinua.
Minut ken saa riistetyksi
kädestäsi rakkaasta,
kun on meillä tahto yksi
nyt ja kerran taivaassa?
Kristillinen elämä ei ole vain joihinkin opinkohtiin uskomista tai tietynlaista elämäntapaa. Se on ennen kaikkea ystävyyttä, jossa me tunnemme Jeesuksen ja Jeesus tuntee meidät.
6. Kaiken keskuksena Jeesus
Tämän vertauksen keskuksena on Jeesus ja se, mitä hän toteaa kaksi kertaa: Minä panen henkeni alttiiksi lammasten edestä!
Jeesus on koko Raamatun keskus. Hänen alkuperänsä on iankaikkisuudessa. Hänen kauttaan on luotu koko maailmankaikkeus. Kaikki – ja jokainen ihminen – on luotu häntä varten.
Vaikka Jeesus on kaiken keskus, siellä keskuksen keskuksessa on yksi asia. Juuri tämä, mitä Jeesus korostaa: Minä annan henkeni lammasten edestä.
Hän tekee sen tulemalla itse yhdeksi lampaaksi, pääsiäislampaaksi, joka uhrataan kansan puolesta.
Tästä kristinuskon keskuksesta muistutti myös ehtoollinen. Siitä kertoo myös Raamatun viimeisen kirjan Ilmestyskirjan kuvaukset Jeesuksesta, jossa hänet mainitaan kymmeniä kertoja karitsaksi ja (vain) yhden kerran Juudan voittoisaksi leijonaksi.