Kysyn, aika usein. Erityisesti silloin kun hengellisessä työssä kuormat tuntuvat liian raskailta. Tällaisissa tilanteissa on parasta olla taivaallisen työnantajan edessä.
Usein olen saanut sieluuni kohotusta Hilja Aaltosen runosta Kysytkö palvelushintaa. Jarmo Sormunen on tehnyt tähän sävelen ja Jukka Leppilampi esittää. Sanat ovat alapuolella.
Kysytkö palvelushintaa, kysytkö kuinka kannattaa?
Nousetko vastarintaan, jos et ajassa arvoa saa?
Riittääkö, että saat olla Jumalan vainiolla?Mikä on tuonut sun tähän, mikä on vaikutin lähtöösi sun?
Riittääkö ajassa vähän, askeleet unohdetun?
Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie?Suurta on kutsumusvyötä kantaa, suurta on hengessä palaa.
Armoa kaikkensa antaa, itkeä itkunsa salaa.
Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa.Riemuiten astukaa työhön, varisee vaipuvat tähkäpäät.
Päivä jo painuvi yöhön, illan hämyssä vielä näät
korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa.
Hilja Aaltonen