Berliinissä järjestetään toukokuussa 2025 Euroopan evankelioimisen kongressi (European Congress on Evangelism). Järjestäjänä on Billy Graham Evangelistic Association (BGEA).
He järjestivät 59 vuotta sitten Berliinissä vuonna 1966 Berliinin maailman evankelioimisen kongressin (The World Congress on Evangelism).
Tulevissa blogikirjoituksissa seuraan paikan päältä tämän vuoden Berliinin kongressia. Mutta tässä taustaa vuoden 1966 evankelioimisen kongressiin. Lopussa kerron lyhyesti, mitä odotan ensi viikon kongressilta.
The World Congress on Evangelism 1966 – taustaa
1960-luvulla länsimaissa kristinusko kulki kohti maallistumista, kun taas eteläisessä maailmassa kristinusko kasvoi.
Monien länsimaisten lähetysjärjestöjen työ oli muuttumassa liberaalimmaksi ja tämän puoleiseen elämään keskittyviksi ikuisuusnäkökulman jäädessä sivuun.
Monille lähetystyön ja evankelioimisen ihmisille oli pettymys kun Kansainvälinen lähetysneuvosto liittyi osaksi Kirkkojen maailmanneuvostoa (KMN) vuonna 1961. Pelkona oli, että tässä yhdistymisessä lähetystyö kärsii.
Samaan aikaan uudenlainen evankelikaalinen kristillisyys oli nousussa. Syntyi lähetysjärjestöjä kuten Operation Moblilisation (1957) ja Youth With a Mission (1960). Amerikkalaisen evankelistan Billy Grahamin (1918-2018) merkitys tämän evankeli(kaali)sen kristillisyyden nousussa oli suuri.
Kun Graham 1950- ja 1960 luvuilla kiersi Eurooppaa, hän kohtasi maallistumiskehityksen ja liberaalin teologian lisäksi kristittyjen keskinäiset kiistat.
Omasta evankelistan kutsumuksestaan käsin hän päätteli, että teologisissa erimielisyyksissä, kirkkopolitiikassa ja kristittyjen vastakkainasetteluissa evankeliumin julistaminen jää taka-alalle.
Graham oli vakuuttunut, että evankeliumi ja sen julistaminen voi yhdistää eri taustoista tulevat kristitty. Se ei tarkoittanut opin merkityksen väheksymistä, vaan evankeliumin keskuksen nostamisen yhdistäväksi asiaksi ja yhteiseksi työksi.
Hän ilmaisi oivalluksensa näin:
”Ainoa asia, joka voisi yhdistää kirkot, oli evankelioiminen.”
Tämän lainauksen olen kuullut, mutta sille en ole löytänyt valitettavasti lähdettä, joten se voi olla epätarkka, mutta uskon sen ilmaisseen Grahamin ajatuksen. Ja tuo on totta tänäänkin!
Tämä ajatus oli keskeistä myös Berliinin kongressin järjestämisessä: Tulee koota yhteen eri taustoista tulevia, eri tavoin ajattelevia kristittyjä, jotka kuitenkin haluavat julistaa Kristusta pelastajana.
Berliinin evankelioimiskongressi 1966
Kongressi järjestettiin Länsi-Berliinissä 26.10.–4.11.1966. Mukana oli yli 1200 osallistujaa noin 100 maasta.
Kongressissa pidettiin puheita, työpajoja ja rukouskokouksia. Keskeisiä teemoja olivat mm. evankelioimisen teologia, kontekstualisointi, median käyttö evankelioinnissa ja yhteistyön vahvistaminen eri kirkkokuntien ja lähetysjärjestöjen välillä.
Kokouksen teemana oli ”One Race, One Gospel, One Task”, yksi ihmiskunta, yksi evankeliumi, yksi tehtävä.
Suurin osa kokouksen osallistujista edusti evankelikaalisia herätyskristittyjä, jotka eivät olleet tyytyväisiä kirkolliseen kehitykseen ja jotka kaipasivat evankelioimisen ja lähetystyön nousua.
Avauspuheessaan Billy Graham sanoi:
”Tarkoituksemme on tärkeä, koska meillä on vakaumus, että evankelioiminen, Jeesuksen Kristuksen evankeliumin julistaminen, on ainoa vallankumouksellinen voima, joka voi muuttaa maailmamme. Tunsimme, että oli tarve dialogille niiden kesken, jotka pitävät kiinni raamatullisesta näkemyksestä evankelioimisesta, ja toivomme näiden päivien aikana määrittelevämme ja selventävämme raamatullista evankelioimista ajassamme…”
Graham toivoi myös uuden herätyksen ja evankelioimisen liekin syttyvän.
”Olemme täällä pyytämässä Jumalaa sytyttämään uudelleen herätyksen ja evankelioimisen liekin kaikkialla maailmassa. ”
Lyhyen puheensa lopussa Graham kertoi näkemyksensä siitä, mitä kristityt tarvitsevat nyt:
”Me tarvitsemme suurempaa ymmärrystä siitä maailmasta, jossa teemme työtä.
Me tarvitsemme suurempaa ykseyttä työntekijöiden kesken.
Me tarvitsemme suurempaa dynaamisuutta.
Me emme tarvitse uusia organisaatioita, emme uusia liikkeitä.
Emme tarvitse uutta sanomaa, mutta me tarvitsemme tuoreen ja laajemman yliluonnollisen voiman vuodatuksen, jotta voisimme toteuttaa valtavan tehtävämme oman sukupolvemme evankelioimisessa.
Me tarvitsemme suurempaa innostusta tänään. Jos kristillinen seurakunta voisi liekehtiä innosta Kristuksen evankeliumia kohtaan, palavasta omistautumisesta Kristuksen persoonaan, ja musertavasta intohimosta niitä joukkoja kohtaan, jotka yhä ovat Kristuksen ulkopuolella, me voisimme muuttaa maailmamme. Kaikki on valmista.
Rukouksemme tänä iltana on: puhalla meihin, oi Jumalan Henki.”
Berliinin kongressin 1966 merkitys
Kongressi on tärkeä askel evankelikaalisten järjestöjen ja johtajien matkalla kohti yhteistyötä. Evankelioimistyössä mukana olevat tutustuivat toisiinsa ja pystyivät vahvistamaan yhteistyötä.
Myös evankelioimisen nostaminen näkyväksi.
Berliinin kongressia seurasi pian muita evankelioimisen kongresseja: Singaporessa vuonna 1968, Minneapolisissa ja Bogotássa vuonna 1969 ja Australiassa vuonna 1971. Graham tuli näiden kokousten jälkeen johtopäätökseen vielä suurempien kongressien järjestämisestä.
Tällä oli merkittävä vaikutus Lausannen liikkeen syntyyn.
Suomesta vuonna 1966 Berliinisssä oli useita osallistujia. Eräs heistä oli Kansan Raamattuseuran opiskelijatyön pääsihteeri Kalevi Lehtinen (1936-2011). Hän tutustui siellä Campus Crusade for Christ -järjestön johtaja Bill Brightiin, jonka evankelioimisnäky ja rakkaus Jeesukseen teki Lehtiseen vaikutuksen. Seuraavana vuonna Lehtiset aloittivat Yhdysvalloissa järjestön työntekijäkoulutuksessa. Myöhemmin evankelista Lehtinen perusti Markku Happosen sekä puolisoittensa Einen ja Aulikin kanssa Mission Europen.
Lausanne 1974
Edellä mainitut evankelioimisen kokoukset johtivat Lausannen Maailman Evankelioimisen Kongressiin vuonna 1974. Kongressiin osallistui noin 2400 evankelikaalita johtajaa 150 maasta.
Kongressin avauspuheessaan Graham toivoi kokoukselta neljää asiaa:
- Haluan nähdä kongressin luovan raamatullisen julistuksen evankelioimisesta.
- Haluan seurakunnan tulevan haastetuksi maailman evankelioimisen toteutumiseksi.
- Luotan, että uusi ”koinonia” tai yhteys erilaisen evankelikaalien välillä kasvaa kaikkialla maailmassa.
- Toivon, että täällä kehittyy ”Lausannen henki”.
Kokouksesta syntyi Grahamin toivoma julistus, joka sai nimekseen Lausannen julistus. Sen pääkirjoittaja oli John Stott. Lausannen julistus on tärkeimpiä uuden ajan kirkkohistorian dokumentteja.
Tästä alkoi Lausannen liike, joka toinen kongressi pidettiin Manilassa vuonna 1989. Kolmannen maailman evankelioimisen isännöi Cape Town vuonna 2010. Neljäs oli Seoulissa 2024.
Kun Newsweek -lehti haastatteli Billy Grahamia, Graham sanoi, että hänen elämänsä kestävin perintö on varmaankin Lausannen Kongressi vuonna 1974.
Berliinin Euroopan evankelioimisen kongressi 2025
Tämä kongressi tulee tärkeään aikaan. Meidänkin aikanamme monet kristityt ovat kadottaneet näyn evankeliumin julistamisen ja uskon merkityksestä.
Samaan aikaan Eurooppa on muuttunut lähetyskentäksi ja kirkot täällä toimivat lähetystilanteessa.
Juuri nyt on nousemassa erityisesti nuorten parissa uudenlainen into evankelioimiseen ja evankelistan tehtävään.
Samaan aikaan moni evankelista kokee yksinäisyyttä ja kaipaa yhteistyötä. Uskon, että tämä kongressi lisää yhteyttä, yhteistyötä ja intoa evankelioimistehtävään.
Minä odotan kongressilta näyn tarkistusta evankelistan tehtävään, evankeliumin julistamista ja Jeesuksen seuraan kutsumista työmme keskiöön, yhteyden kokemusta, toisiin evankelistoihin tutustumista sekä yhteistyömahdollisuuksia Euroopassa.
Miksi tarvitsemme tällaista kongressia?
- Tilanteemme on samankaltainen kuin ennen 1966 kongressia. Raamatun sanan mukainen opetus on katoamassa. Evankelinen kristikunta kiistelee keskenään samaan aikaan kun tarve evankeliumin julistamiselle on valtava. Ehkä taas juuri evankeliumi voisi yhdistää kiistelevän ja eripuraisen kristikunnan. Työn aika on nyt.
- Tarvitsemme selkeyttä ja kirkasta määritelmää evankeliumin ja evankelioimisen sisällöstä.
- Evankelistat tarvitsevat yhteyttä ja rohkaisua. Tarvitsemme päivitettyä näkyä evankelistan tehtävästä ja sen tärkeydestä.
- Tarvitsemme yhteyttä ja yhteistyötä evankeliomisessa maanosassamme. Voimme oppia toisiltamme ja antaa oppimaamme toisille.
- Tarvitsemme muistutusta Jeesuksen antamasta tehtävänannosta. Evankelioiminen on seurakuntien ja kirkon tärkein tehtävä. Lähetystyön ja evankelioimisen tehtävä oli ylösnousseen Jeesuksen ainoa käsky seurakunnalleen. Tämä helposti unohtuu.
Toivon, että kongressi on kuin kompassi, joka näyttää meille oikeaa suuntaa ajassamme. Paavalin kehotus Timoteukselle (2. Tim. 4:5) koskee julistajia, evankelistoja, järjestöjä, seurakuntia ja kirkkokuntia: ”tee evankelistan työ.”
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN
Kiitos todella mielenkiintoisesta ja informatiivisesta kirjoituksesta Berliinin vuoden 1966 evankelioimiskongressista! On vaikuttavaa, miten kongressi kokosi yhteen yli 1200 osallistujaa noin 100 maasta pohtimaan evankelioimisen teologiaa ja käytäntöjä. Teema ”One Race, One Gospel, One Task” on edelleen ajankohtainen ja haastaa meitä miettimään kristillisen sanoman merkitystä globaalissa kontekstissa. Erityisesti median roolin korostaminen evankelioinnissa tuntuu ennakoineen nykyajan digitaalista lähetystyötä. Kiitos, että jaoit tämän historiallisen näkökulman – se antaa paljon ajateltavaa myös nykypäivän kirkolle.