Kolme vuotta sitten torstaina 24.7.2014 kello 11.31 sain tiedon avustustyöntekijöidemme Seija Järvenpään ja Kaija Martinin surmasta Afganistanin Heratissa. Heidät oli ammuttu taksin takapenkille matkalla kangasostoksille. Välittömästi kutsuin kriisiryhmän koolle ja otimme yhteyttä omaisiin. Tässä muistelen tapahtumia laatimiemme lehdistötiedotteiden avulla.
Ensimmäinen tieto lehdistölle
Tiedotusvälineissä pian uutisoitiin kahden suomalaisen kuolemasta Afganistanissa. Huhuja liikkui keitä he olisivat, ja meitäkin yritettiin tavoittaa aktiivisesti. Kello 15 jälkeen laitoimme lehdistölle tiedotteen:
Syvästi surren ja järkyttyneinä vahvistamme, että kaksi avustustyöntekijäämme on surmattu Länsi-Afganistanissa, Heratissa. Otamme osaa omaisten suruun ja rukoilemme heille voimia tämän suunnattoman menetyksen keskellä.
Viranomaiset tutkivat parhaillaan surmatöitä. Lähetämme uuden lehdistötiedotteen mahdollisimman pian.
SUOMEN EV.LUT. KANSANLÄHETYS
Toinen lehdistötiedote
Jatkoimme kriisiryhmässä asoiden käsittelyä ja järjestelyä. Ja illalla kahdeksalta alkoi päivän työt olla ohitse. Laitoimme toisen lehdistötiedotteen liikkeelle:
Torstaiaamuna Heratissa Afganistanissa surmatut avustustyöntekijät olivat Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen kehitysyhteistyöntekijöitä. Afganistanissa he toimivat kansainvälisen kristillisen International Assistance Missionin (IAM) palveluksessa.
Naiset surmattiin Heratin Shar-e-Now -nimisellä alueella. He olivat matkalla autossa kun heidän vierelleen ajoi moottoripyörällä kaksi miestä, jotka ampuivat heidät.
Avustustyöntekijät olivat työskennelleet Afganistanissa pitkään. Molemmat puhuivat sujuvasti paikallista darin kieltä ja tunsivat hyvin paikallisen kulttuurin ja kunnioittivat sitä.
Toinen työntekijä aloitti työnsä Afganistanissa ensimmäisen kerran vuonna 1999. Hän koulutti mielenterveysalan työntekijöitä ja kehitti sosiaalihuoltoa muun muassa kartoittamalla mielenterveysongelmien taustalla olevia sosiaalisia ongelmia.
Toinen työntekijä aloitti kehitysyhteistyössä Afganistanissa vuonna 1998. Hän oli juuri palannut maahan IAM-järjestön aluejohtajaksi. Hänen tehtäviinsä kuului naisten aseman ja toimeentulomahdollisuuksien parantaminen.
International Assistance Mission on vuonna 1966 perustettu kansainvälinen kristillinen järjestö, joka kehittää Afganistanin terveydenhuoltoa ja taloutta. IAM muun muassa kouluttaa silmäsairauksien ja mielenterveyden ammattilaisia sekä tekee vammais- ja lukutaitotyötä.
Afganistanissa on aiemminkin surmattu Kansanlähetyksen työntekijöitä. Vuonna 1980 Eeva ja Erik Barendsen murhattiin kotonaan Kabulissa.
Vuonna 2010 IAM menetti 10 työntekijää, kun sen liikkuvan silmäklinikan työntekijöiden kimppuun hyökättiin Nuristanissa Koillis-Afganistanissa.
”Menetimme erinomaisia työntekijöitä, jotka olivat löytäneet Jumalan rakkauden Kristuksessa ja halusivat jakaa sitä muille. Heidän kutsumuksenaan oli palvella paljon kärsinyttä kansaa samalla rakkaudella, jota olivat itse kokeneet”, Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen sanoo.
”Kutsumme kaikkia rukoilemme uhrien omaisten ja Afganistanin kansan puolesta sekä vakautta tähän maahan, jota työntekijämme rakastivat”, Tuovinen jatkaa.
Uhrien muistoksi pidetään hiljainen hetki perjantaina 25. heinäkuuta kello 12.
Surunvalitteluja voi lähettää sähköpostitse osoitteella suru@sekl.fi
Muistotilaisuus 25.7.2014
Seuraavana päivänä kello 12 vietettiin Ryttylän Kansanlähetysopistolla uhrien muistoksi hiljainen hetki. Tilaisuus, jossa rovasti Matti Korpiaho puhui, kesti noin puoli tuntia. Matti sanoi muun muassa: ”He olivat hyvällä asialla mukana. Kaikki turvallisuusmääräykset ja toimintaohjeet otettiin huomioon ennen kuin heidät lähetettiin matkaan. Jostain syystä Jumala on meitä varten tällaisen surun valmistanut.” Matti muistutti myös roomalaiskirjeen sanoista: ”Mikään luotu ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Muistotilaisuuksia seurakunnissa
Monet ilmaisivat osanottonsa ja esittivät surunvalittelunsa Seijan ja Kaijan omaisille ja ystäville. Muun muassa arkkipiispa Kari Mäkinen, joka muistutti, että autuaita ovat rauhantekijät. Monessa seurakunnassa järjestettiin muistohetkiä, hartauksia ja jumalanpalveluksissa sytytettiin kynttilöitä ja rukoiltiin Seijan ja Kaijan omaisten, ystävien ja Afganistanin puolesta.
Kolmas lehdistötiedote 25.7.2017
Kolmas lehdistötiedote lähti matkaan surmatyön jälkeisen päivän alkuillasta. Sen sisältö oli tämä:
Useat tahot ovat ilmaisseet osanottonsa Afganistanissa surmattujen suomalaisten avustustyöntekijöiden kuoleman johdosta.
”Olemme kiitollisia lukuisista surun ilmauksista, jotka olemme saaneet suru@sekl.fi- sähköpostiosoitteeseemme. Välitämme ne kootusti lähiomaisille myöhemmin. Meitä ovat lohduttaneet myös arkkipiispan ja useiden muiden piispojen sekä eri järjestöjen surunvalittelut”, Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen kertoo.
Eri seurakunnissa järjestetään viikonlopun aikana hartauksia Afganistanissa menehtyneiden avustustyöntekijöiden muistoksi. Lisäksi sunnuntaina monessa kirkossa jumalanpalveluksen yhteisessä esirukouksessa sytytetään kynttilä ja rukoillaan omaisten ja ystävien sekä Afganistanin kansan puolesta. Omaisten pyynnöstä toivomme, että julkisuudessa ei mainita uhrien nimiä.
”Minua on syvästi lohduttanut sen huomaaminen, etteivät omaiset emmekä me, sure yksin”, Mika Tuovinen sanoo.
Halutessasi voit lähettää osanottosi osoitteella suru@sekl.fi.
Neljäs lehdistötiedote 28.7.2014
Neljännessä lehdistötiedotteessa kiitimme osanotoista, joita oli tullut paljon kotimaasta ja ulkomailta. Myös ilmoittamaamme sähköpostiin tuli paljon viestejä, joista koostimme omaisille kirjasen. Tässä lehdistötiedote:
Kansanlähetys kiittää osanotoista
Yhteinen suru yhdistää
Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen kiittää lämpimästi seurakuntia siitä, että kirkoissa muistettiin surmattuja avustustyöntekijöitä viime viikonloppuna.
”Olemme syvästi liikuttuneita siitä, miten tämä traaginen tapahtuma on yhdistänyt kristittyjä”, Mika Tuovinen sanoo.
Kansanlähetykselle ja omaisille on tullut lukuisia osanottoviestejä yksityisiltä ihmisiltä, kristillisiltä järjestöiltä ja kirkon johdolta. Muun muassa Luterilainen Maailmanliitto ja Viron ev.lut. kirkko ovat ottaneet osaa suruun. Lisäksi surunvalitteluja on tullut Afganistanista.
Osanottoja voi edelleen lähettää osoitteella suru@sekl.fi. Kansanlähetys toimittaa viestit omaisille.
Viides lehdistötiedote 5.8.2014
Lähetimme viimeisen lehdistötiedotteen päivänä, jona Seija ja Kaija saapuivat arkuissaan Helsinki-Vantaan lentokentälle. He saivat arvokkaan ja kauniin vastaanoton. Illalla Seinäjoelle ajaessani kuuntelin vielä radion uutislähetyksestä tapahtuneesta. Kansa suri heidän kanssaan.
Afganistanissa surmansa saaneet avustustyöntekijät Seija Järvenpää ja Kaija Martin tuotiin kotimaahan tiistaina 5. elokuuta iltapäivällä. Helsinki-Vantaan lentokentällä heitä vastaanottamassa oli lähiomaisten lisäksi valtiovallan, Keskusrikospoliisin ja Kansanlähetyksen edustajia.
Helsinki-Vantaan lentokentän terminaali, johon arkut saapuivat, oli suruliputettu. Sisäministeri Päivi Räsänen välitti omaisille valtioneuvoston osanoton. Hän totesi, että uutiset Heratista pysähdyttivät ja järkyttivät laajasti. Seija Järvenpään ja Kaija Martinin työ oli hänen mukaansa arvostettua niin Afganistanissa kuin täällä Suomessa.
”Oman valtiovaltamme näkökulmasta se avustus- ja kehitysyhteistyö, jossa he olivat mukana, ansaitsee syvän kunnioituksen”, ministeri Räsänen sanoi.
”Seijan ja Kaijan työllä oli tarkoitus. Rakkautta ja valoa tarvitaan juuri siellä, missä on pimeää. Tämä oli heidän kutsumuksensa. Heidän esikuvansa osoittaa, että kohdatessamme pahan, meidän ei pidä lannistua, lamaantua, meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä vain valo voi voittaa pimeyden”, ministeri Räsänen lohdutti.
Työ ei mene hukkaan
Alivaltiosihteeri Pirkko Hämäläinen esitti kehitysministeri Pekka Haaviston osanoton. ”Tänään meillä on päällimmäisenä järkytys ja suru. Tulee vielä päivä, jolloin omaiset ja ystävät tulevat myös ylpeydellä muistamaan kehitysyhteistyön tekijöitä, jotka oman turvallisuutensa vaarantaen auttoivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Sellainen työ ei koskaan mene hukkaan”, ministeri Haaviston tervehdyksessä todettiin.
Lähetysjohtaja Mika Tuovinen mainitsi puheessaan, että Jumalan rakkaus oli koskettanut näitä kahta työntekijää. ”He ymmärsivät, etteivät voi auttaa jostain kaukaa, vaan on mentävä niin lähelle kuin mahdollista”, Tuovinen sanoi.
Vainajien omaisten puheenvuoroissa tuli esille heidän kiitollisuutensa siitä, miten ulkoministeriö, Suomen viranomaiset ja Kansanlähetys ovat olleet omaisten tärkeänä tukena tänä vaikeana aikana. Toisessa puheenvuorossa todettiin, miten rukoukset läheisten puolesta ovat kantaneet heitä ja tuoneet valoisuutta surun keskelle.
Kokeneita työntekijöitä
Afganistanissa 24. heinäkuuta surmansa saaneet avustustyöntekijät lähtivät yhtä aikaa ensimmäiselle työkaudelleen Afganistaniin alkuvuonna 1998. Ylioppilasmerkonomi Kaija Martin työskenteli yhteistyöjärjestön aluejohtajana ja vastasi useasta kehitysyhteistyöprojektista. Työnsä ohella hän opiskeli kehitysmaatutkimusta. Martin oli juuri palannut Afganistaniin kotimaanjaksoltaan.
Seija Järvenpää suoritti pidemmällä kotimaanjaksolla sosionomin tutkinnon ja palasi Afganistaniin puolitoista vuotta sitten. Hän toimi naisten mielenterveysprojektissa ja oli aloittamassa kansallisesti merkittävää sosiaalityön kehittämisprojektia.
Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen kiittää osanotoista, joita on tullut runsaasti kotimaasta ja ulkomailta.
”Seija Järvenpään ja Kaija Martinin läheisille voi edelleen lähettää osanottoja osoitteella suru@sekl.fi. Toimitamme viestit omaisille,” Tuovinen sanoo.
Hautajaiset
Rovasti Ari Juntunen siunasi Kaija Martinin haudan lepoon Oulussa 30. elokuuta.
Minä siunasin Seijä Järvenpään Seinäjoella seuraavana päivänä. Siunauspuheessani ihmettelin, miten nämä kaksi naista huomattiin:
Seija Järvenpään ja Kaija Martinin kohdatessa kuolema koko kansamme havahtui. Radio, televisio, internet ja lehdet nostivat nämä kaksi työnsä vuoksi matalaa profiilia pitänyttä naista uutisten pääaiheeksi. Kuolema pysäytti, koska järki sanoi, että nyt tapahtui vääryys. Hyvää tehneet tapettiin. Köyhän kansan puolustajien työ jäi kesken.
Itse asiassa uskon, että heidät otettiin vastaan kuten ensimmäinen kirkon marttyyri Stefanos: Vapahtajamme seisoi häntä vastassa.
Siunauspuheessa kerroin, miksi Seijan (ja Kaijan) kuolema puhuttelee minua. Ensiksi he ovat esikuvia rohkeudesta. Heidän esimerkkinsä muistuttaa minua elämäni loppuun saakka uskollisesta palvelemisesta. Sanoin: ”Seija ikään kuin kuiskaa hymyillen: Älä pelkää ketään muuta kuin Jumalaa. Mitä voi ihminen sinulle tehdä? Elä rohkeasti ja palvele Kristusta, että sinäkin voisit kerran sanoa Paavalin tavoin: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.” Seijan esimerkki antaa meille rohkeutta Jumalan seuraamisessa.” Toiseksi heidän elämänsä osoitti, että rakkaus vaatii tekoja. En voi rakastaa kaukaa, vaan pitää mennä lähelle. Auttaminen vaatii toimintaa, pelkkä sympatia ei auta. Haluaisin olla samanlaisen rakkauden lähde kuin Seija ja Kaija olivat. Kolmanneksi heidän kuolemansa muistuttaa taivaasta. Heillä on nyt asiat paremmin kuin kenelläkään meistä. Nämä kaksi naista muistuttavat meitä siitä, että oma matkammekin tulee kerran päättymään. On tärkeää valmistautua omaan viimeiseen päivään Seijan ja Kaijan tavoin uskossa Herramme Jeesukseen Kristukseen.
Silloin viimeinen päivä raottaa ovea parempaan.