Niilo Yli-Vainion parantamistoiminnasta

Olin 13-vuotiaana kuuntelemassa Niilo Yli-Vainioita. En vain kuunnellut vaan katsoin ja ihmettelin sekä nostin käteni kun kysyttiin, onko täällä niitä, jotka haluavat antaa elämänsä Jeesukselle. Se oli tärkeä hetki tielläni tietoiseen uskoon.

Yli-Vainio oli ilmiö vajaan viiden vuoden ajan 1977-1981. Saarnaaja oli vuonna 1975 laitettu sairaseläkkeelle uupumisen vuoksi. Ennen tätä häneltä oli leikattu paksusuolen syöpä ja tehty avanne. Hän vajosi syvälle masennukseen, kunnes vuodenvaihteessa 1976-1977 koki hengellisen uudistuksen ja parantumisen, joka muutti kovista saarnoista aikanaan tunnetun miehen rakkauden ja armon sanansaattajaksi. Hän alkoi puheiden lisäksi rukoileman ihmisten puolesta. Edessä olivat siunauksen vuodet.

Yli-Vainion elämäkerran kirjoittaja Mauno Saari arvioi, että Yli-Vainio rukoili henkilökohtaisesti noin 3000:n ihmisen puolesta viikossa. Se on valtava määrä!!! Ei ihme, että Seura-lehti kirjoitti:

”Niilo Yli-Vainio hihkui, hyppi ja puhui – ja synnytti kokonaisen kansanliikkeen. Samalla hän kohtasi 1970-luvun lopun suomalaisen hädän laajemmin kuin kenties kukaan toinen.”

Olen täällä aiemmin kirjoittanut Niilo Yli-Vainion näystä lopun ajan sadonkorjuusta. Tarvitsemme hengellistä herätystä, rukoilemme sitä ja julistamme evankeliumia, jotta moni pelastuisi.

Kirjassa Yhteyttä sadan vuoden ajan. Ristin Voitto -lehti 1912-2012 (Aikamedia) käsitellään myös Niilo Yli-Vainion toimintaa. Kolmen kirjoittajan teoksessa Samuel Ruohomäki kirjoittaa Yli-Vainion vaikutuksesta tähän tapaan:

”Niilo Yli-Vainio oli vaikuttanut helluntaiherätyksessä pitkään ennen kuin hänestä tuli suurten massojen puhuja ja lopulta kansainvälisestikin tunnettu saarnaaja. Yli-Vainio julkaisi Ristin Voitossa säännöllisesti kirjoituksia jo kauan ennen hänen julistustyönsä kautta alkanutta herätystä. Niistä mielenkiintoinen on kaksiosainen sarja kuulijan ja puhujan osuuksista kokouksen onnistumisessa.137 Yli-Vainiolla oli myöhemmässä julistuksessaan tapana ottaa kuulijansa ja palvella heitä, mikä juonsi ihmisten välisen kohtaamisen ymmärtämisestä. Hän neuvoi lukijoita: ”Puhujan edessä on ihmisiä, jotka voivat olla muutaman tunnin tai päivän kuluttua helvetissä. Puhujan tulisi heittää koko sielunsa ’tuleen’ näiden ihmisten tähden.” 138.

1970-luvun alkupuolella Niilo-Ylivainio toimi saarnaajana, mutta vasta vuosikymmenen loppupuolella alkoi tapahtua asioita, jotka herättivät suuren yleisön mielenkiinnon. Syksyllä 1977 Ristin Voitto pani merkille Lapuan helluntaiseurakunnan evankelioimiskokoukset, jotka vetivät säännöllisesti huomattavan paljon ihmisiä. Ilmiötä kommentoitiin näin: ”Valtaviin mittasuhteisiin paisuneitten evankelioimiskokousten pääpuhujana on toiminut saarnaaja Niilo Yli-Vainio.”139

Lapualta kerrottiin myös parantumisista: ”Moni kuuro on saanut kuulonsa, jalat ovat toisilta parantuneet. Äskettäin sain tietää, että joku on parantunut myös syövästä.”140

Uusi hengellinen herätys oli syntynyt.

Yli-Vainio yritti alusta alkaen heijastaa huomion pois omasta osuudestaan alkaneeseen herätykseen. Hän painotti Ristin Voitossa:

On ehdottoman väärin ajatella, että Jumalan työ olisi sidottu vain yhteen henkilöön. Koko ajan tänä vuonna, kun tämä yliluonnollinen Pyhän Hengen voima on ilmennyt, olen yrittänyt niin paljon kuin mahdollista kääntää ihmisten katseet pois itsestäni ja saada heidät uskomaan, että Herra tahtoo käyttää jokaista veljeäni ja sisartani, vieläpä paljon enemmän kuin minua.141

Yli-Vainio halusi ohjata herätyksen alusta alkaen oikeille raiteille. Hän kehotti välttämään ihmisten pelottelua ja keskittymään sovituksen, anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen voiman julistamiseen. rukoilleessa ihmisten puolesta heidät piti kohdata kasvotusten, eikä heidän kaatumiseensa saanut vaikuttaa millään tavalla. Ihmisten kohtaamisesta Yli-Vainiolla oli omat periaatteensa:

Jos teitä, veljet, ei loukkaa niin sanon miten itse menettelen. Rukousjonossa ihminen tulee eteeni. Katson häntä ystävällisesti kasvoihin ja kysyn mahdollisimman hiljaa: -Mitä sinä odotat Jeesukselta? Silloin henkilö sanoo asiansa – – .142

Yli-Vainion tavasta lähestyä avuntarvitsijoita tuli yksi hänen palvelutyönsä siunaus.

Tammikuussa 1978 Ristin Voitossa kerrottiin Niilo-Ylivainion Tampereen kokouksista: ”Ihmeet ja merkit ovat vyöryneet läpi Suomen. Suurimmatkin rukoushuoneet ovat käyneet ahtaiksi.”144

Helsingin kokoukset piti siirtää Saalemista Helsingin messukeskuksen UKK-halliin ihmismäärän takia.145 Puhuttiin siitä, miten kauan odotettu herätys oli nyt tullut. Herätys synnytti tarpeen pohtia suurkokousten ja paikallisseurakuntien suhdetta. Toivo Marttala kutsui seurakuntalaisia vastuuseen voitetuista sieluista:

Kuitenkin on niin, että suurkokoukset eivät tee tyhjäksi seurakunnan jatkuvaa toimintaa. Jokaisella seurakunnalla on vastuu sielujen hoidosta, kotimaan ja lähetyskenttien evankelioimisesta ja monista muista asioista, jotka seurakunnan tulee hoitaa.146

Niilo Yli-Vainio pantiin Suomessa merkille laajasti, ja Ristin Voitto seurasi televisio-ohjelmia ja kirjoittelua sanoma- ja aikakauslehdissä.147 Yli-Vainion palvelutyön myötä ilmennyt kaatumisilmiö puhutti myös helluntailaisia:

Aitoon Pyhän Hengen toimintaan pyrkii helposti mukaan myös epäaitoa yritystä ja kokeilua. Mm. edellä mainituista kaatumis-ilmiöistä johtuen jotkut ovat yrittäneet ilman sisäistä johdatusta ja jumalallista armoitusta ”järjestää” ihmisiä kaatumaan maahan. 148

Toisia harmittivat ”kokeilijat”, jotka täyttivät rukousjonot samalla kun sairaat jäivät vaille apua.149 Toisia puolestaan huolestutti herätyksen jatkuminen.150 Yli-Vainiota itseään kiinnostivat kokoukseissa parantuneet ja heidän kertomuksensa. Hän pyysikin Ristin Voiton ilmoituksessa ihmisiä lähettämän kertomuksia paranemisista.151

…

Niilo Yli-Vainion palvelutyö parantamisessa nousi sekä hänen teologiastaan että omasta parantumiskokemuksestaan:

Silloin koko minun sisäinen maailmani kääntyi uskomaan Jumalan lupauksiin, ja näin sisäisesti kääntyneenä Jumalaan päin menin vielä erääseen kokoukseen, missä pyysin erästä saarnaajaveljeä rukoilemaan puolestani. Mennessäni tuohon kokoukseen en itse uskaltanut ajaa autoani, vaan otin toisen ajamaan, mutta tullessamme pois ohjasin itse ja ylistelin Jumalaa. Terveys tuli! Tästä on jo kulunut pitkän aikaa, ja olen terve ja onnellinen! Voin juosta, voin kävellä, tehdä mitä työtä vain. Tämä on minun kokemukseni. Tätä ei kukaan ihminen voi tehdä tyhjäksi. Vaikka näinä päivinä kuolisin, olen sittenkin tämän kokenut elämässäni. Ja siksi minä uskon Jumalan parantavaan voimaan, ja myös puhun ja saarnaan siitä. Raamatun sana ja omakohtainen kokemus ovat voimallisia aseita.155

Yli-Vainio jatkoi saarnaamistaan, kunnes hän kuoli yllättäen 61-vuotiaana sydänkohtaukseen 16.11.1981.

---

Oli mielenkiintoista lukea helluntailainen näkemys Niilo Yli-Vainion toiminnasta. Monien mielestä hänen tehtävänsä jäi pahasti kesken. Nyt on meidän aikamme julistaa, kutsua uskoon, rukoilla ja auttaa. Rukoilemme myös lisää työntekijöitä elonkorjuuseen.

Tulen mielelläni seurakuntiin ja kristillisiin järjestöihin puhumaan ja järjestämään rukousiltoja. Ota rohkeasti yhteyttä.

TÄTÄ SAA JAKAA

FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN